Lue keskustelun säännöt.
Minkä vuoksi miehet eivät pärjää yksinään?
19.10.2024 |
Naiset ovat aina muina naisina sinkkuna ja nauttivat elämästään ilman miestä, kun taas miehet masentuvat ja syrjäytyvät ja on ihan suru puserossa heti jos ei ole naista jatkuvasti vieressä. Mikä siinä oikein on?
Kommentit (265)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Incel on henkilö, jolla on mielestään kyvyttömyys saada romanttista tai seksuaalista seuraa, vaikka haluaisi saada sitä. Incel tulee englannin sanoista involuntary celibacy eli vastentahtoinen selibaatti.[1] Incel-alakulttuuri on muodostanut oman yhteisön internetiin. Nuorista miehistä pääasiallisesti koostuva yhteisö syyttää tahdonvastaisesta selibaatistaan useimmiten naisia.[2][3][4] Monet inceleistä ovat avoimen naisvihamielisiä ja osa myös uhkailee avoimesti väkivallalla.
Wikipedia
-seurauksena itse saamastaan kohtelusta naisilta. Wiki "unohti" tämän.
Naiset ei ole vastanneet alistumalla kun ovat osoittaneet näitä kohtaan väkivaltaa. Siksi nyt kiukuttelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä harvoin on sellaista sosiaalista verkostoa, kuin naisilla. Miesten yksinäisyys voi olla todella totaalista.
Varmasti totta, mutta ei ne sosiaaliset verkostot naisillekkaan taivaasta tipu. Niitä etsitään ja löytyneitä vaalitaan. Pidetään yhteyttä vaikka aina ei jaksaisikaan, koska tiedetään, että elämäntilanteet vaihtelee ja joku päivä saattaa itse kaivata kovasti sitä yhteydenpitoa.
Elääkö miehet sitten jotenkin niin vain tätä päivää, että antavat ystävyys- ja sukulaisuussuhteiden hiipua, kun juuri nyt ei ole itsellä tarvetta olla sosiaalinen?
Itse olen muuttanut usein ja olen joutunut etsimään uusia ystäviä aikuisena. Siihen on nykyään aika paljon paikkoja, esim. erilaisia facebook-ryhmiä. Lisäksi töistä on löytynyt joitain ystäviä. Ja tietysti pidän yhteyttä niihin jotka ovat jääneet entisille asuinpaikoille, tai ainaki
Ei meillä naisillakaan mitään sosiaalisia verkostoja ole. Sinä tarvitset rahaa, ruokaa, lämpimän asunnon, paikan peseytyä ja puhtaat vaatteet sekä terveyttä, et ystäviä. Sen opetti jo äitini minulle lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä harvoin on sellaista sosiaalista verkostoa, kuin naisilla. Miesten yksinäisyys voi olla todella totaalista.
Varmasti totta, mutta ei ne sosiaaliset verkostot naisillekkaan taivaasta tipu. Niitä etsitään ja löytyneitä vaalitaan. Pidetään yhteyttä vaikka aina ei jaksaisikaan, koska tiedetään, että elämäntilanteet vaihtelee ja joku päivä saattaa itse kaivata kovasti sitä yhteydenpitoa.
Elääkö miehet sitten jotenkin niin vain tätä päivää, että antavat ystävyys- ja sukulaisuussuhteiden hiipua, kun juuri nyt ei ole itsellä tarvetta olla sosiaalinen?
Itse olen muuttanut usein ja olen joutunut etsimään uusia ystäviä aikuisena. Siihen on nykyään aika paljon paikkoja, esim. erilaisia facebook-ryhmiä. Lisäksi töistä on löytynyt joitain ystäviä. Ja tietysti pidän yhteyttä niihin jotka
Ei meillä naisillakaan mitään sosiaalisia verkostoja ole. Sinä tarvitset rahaa, ruokaa, lämpimän asunnon, paikan peseytyä ja puhtaat vaatteet sekä terveyttä, et ystäviä. Sen opetti jo äitini minulle lapsena.
Omakin äitini on samanlainen, mutta olen kyllä itse tykännyt ihmisten seurasta lapsesta asti, joten tämä on tullut kyseenalaistettua jo varhain. Miksi antaisin äitini määritellä oman elämäni noin? Ei hän ole mikään asiantuntija, vain yksi ihminen ongelmaisine asenteineen.
Jotkut pärjää ja jotkut ei, ihan kuten naisissakin.
Varmasti totta, mutta ei ne sosiaaliset verkostot naisillekkaan taivaasta tipu. Niitä etsitään ja löytyneitä vaalitaan. Pidetään yhteyttä vaikka aina ei jaksaisikaan, koska tiedetään, että elämäntilanteet vaihtelee ja joku päivä saattaa itse kaivata kovasti sitä yhteydenpitoa.
Elääkö miehet sitten jotenkin niin vain tätä päivää, että antavat ystävyys- ja sukulaisuussuhteiden hiipua, kun juuri nyt ei ole itsellä tarvetta olla sosiaalinen?
Itse olen muuttanut usein ja olen joutunut etsimään uusia ystäviä aikuisena. Siihen on nykyään aika paljon paikkoja, esim. erilaisia facebook-ryhmiä. Lisäksi töistä on löytynyt joitain ystäviä. Ja tietysti pidän yhteyttä niihin jotka ovat jääneet entisille asuinpaikoille, tai ainakin tärkeimpiin heistä. Kovin suurta määrää ihmisiä ei pysty aktiivisesti pitämään läheisenä.