Lue keskustelun säännöt.
Mitä asioita 80-luvulla oli huonosti?
Olen syntynyt 80-90-luvun taitteessa, joten en oikeasti tiedä kasarin huonoja puolia, mutta minulle 80-luku esittäytyy vähän joka saralla huippuvuosikymmenenä. Mutta kai siinä jotain huonoa oli?
Kommentit (1082)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa opettajat sai vapaasti nöyryyttää.
Silloin ajatteli itsekin, että monelle k..sipäälle oli julkinen nöyryytys ihan oikein.Eipä ne olleet kaikki mitään kusipäitä. Riitti, että oli vähän hidasjärkinen. Opettaja saattoi ainakin meillä lukea koko luokan kuullen ääneen koevastausten mehevimpiä typeryyksiä. Puhumattakaan siitä, mitä liikuntatunnilla joutui kokemaan.
Eipä välttämättä olleetkaan, mutta niitä sattui myös nöyryytettäviksi ja silloin ajatteli, että se on heille oikein. Opettajaa kuitenkin kunnioitettiin ja jos laittoi vastaan, sai mitä ansaitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se vaan edelleen käsittämätöntä, että me kasarilapset olemme ihan oikeasti keski-ikäisiä jo. En ymmärrä enkä muuten ota kantaa mihinkään. Lapsuutta muistelee aina kaiholla.
1980-luvulla oli kivaa lukea pornolehtiä ennen nukkumaanmenoa. Ratto, Jallu, Kalle, sekä Erotiikan maailma antoivat buustia seuraavaan päivään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa opettajat sai vapaasti nöyryyttää.
Silloin ajatteli itsekin, että monelle k..sipäälle oli julkinen nöyryytys ihan oikein.Eipä ne olleet kaikki mitään kusipäitä. Riitti, että oli vähän hidasjärkinen. Opettaja saattoi ainakin meillä lukea koko luokan kuullen ääneen koevastausten mehevimpiä typeryyksiä. Puhumattakaan siitä, mitä liikuntatunnilla joutui kokemaan.
Eipä välttämättä olleetkaan, mutta niitä sattui myös nöyryytettäviksi ja silloin ajatteli, että se on heille oikein. Opettajaa kuitenkin kunnioitettiin ja jos laittoi vastaan, sai mitä ansaitsi.
Opettajat nöyryytti myös niitä, jotka ei laittaneet vastaan. Esimerkiksi lukihäiriöstä kärsiviä laitettiin lukemaan ääneen luokalle, jotta opettajalla ja muilla oppilailla olisi hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Töitä oli, mutta vuokra-asunnot olivat PK-seudulla kiven alla. Asuinkin oli puolet tuosta vuosikymmenestä Tukholmassa paljolti tuosta syystä; edullinen asunto Tukholman kantakaupungissa piti otteessaan. Suomi ja Helsinki muistuttivat itäeurooppalaisia maata/kaupunkia mm. asenneilmastoltaan, onneksi tämä(kin) on muuttunut. Ihmisten elintaso oli alhaisempi, katukuvassa oli paljon vähemmän ns. tyylikkäitä pukeutujia, autokanta oli Läntiseen-Eurooppaan verrattuna huomattavasti vanhempi.
Lentomatkailu oli kalliimpaa ennen halpisyhtiöitö. Esim. pakettimatka Välimerelle maksoi helposti kuukauden palkan parikymppisen ylioppilaan täysiaikaisilla työtuloilla, reittilennoilla vieläkin enemmän. Vapaa liikkuminen työn perässä rajoittui Pohjoismaihin, mihinköhän olisikaan päätynyt jos Suomi olisi ollut EU:n jäsen jo tuolloin.
HIV/AIDs aiheutti ahdistusta, mitään toivoa sairastuneilla ei ollut ja tulevaisuus taudin suhteen oli pelottava. Nuorten tap
80-luvulla kannatti ostaa oma asunto, koska asuntojen hinnat olivat noin kolmasosa nykyhinnoista ja duunareiden olivat silloin melkein samat kuin nyt. Kolme huonetta ja keittön sai pääkaupunkiseudun lähiöistä 50 000 eurolla nykyrahaksi muutettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki toimi hitaammin. Koskaan ei saanut nopeasti yhteyttä ihmisiin, vaan jätettiin soittopyyntöjä. Virastoissa toimiminen ja anomuksien jättäminen oli jäätävän hidasta. Joka paikaan jonotettiin.
Ja nykyään on kännykät, meilit, whatsappit ym. viestivehkeet, leveät tiet, nopeat autot, enin osa ihmisistä lähellä toisiaan ja työpaikkojaan. Ja silti tuntuu ettei mikään suju. Kiire on kova mutta mikään ei tuu valmiiksi. Nyt on jonotettava uutta kännykkääkin kolmatta päivää liikkeen rappusilla yöpyen. Silloin riitti kun kaupat olivat auki aamusta viiteen, lauantaina yhteen ja sunnuntaina kiinni, eikä mistään jääty paitsi. Nykyään käydään kaupalla ostamassa myöhällä tavaraa kun pelätään että se loppuu joulun pyhinä. Tapanin päivänä ollaan taas kun tavara m6kamas loppui joulun pyhinä.
Jos joku oli 1980-luvulla huonosti, se on nyt vielä huonommin. Kyllä jämpti on niin, sano...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa opettajat sai vapaasti nöyryyttää.
Silloin ajatteli itsekin, että monelle k..sipäälle oli julkinen nöyryytys ihan oikein.Eipä ne olleet kaikki mitään kusipäitä. Riitti, että oli vähän hidasjärkinen. Opettaja saattoi ainakin meillä lukea koko luokan kuullen ääneen koevastausten mehevimpiä typeryyksiä. Puhumattakaan siitä, mitä liikuntatunnilla joutui kokemaan.
Liikuntatunnit oli silkkaa kauhua, olin pienikokoinen ja heiveröinen, ja tasaisen huono kaikessa. Opettaja muisti sen tietysti aina kaikille kertoa. Joskus killuin niissä h€lvetin kiipeilyköysissä kädet täristen, en jaksanut kiivetä puolta väliä ylemmäs mutta opettaja ei antanut myöskään tulla alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Talous- ja rahapolitiikka vuosikymmenen jälkipuolella. Hölläkätinen rahapolitiikka pisti ihmiset törsäämään ja paisutti talouden kuplaa. Moni luuli olevansa eteväkin bisnesmies ja otti lainaa yltiöpäisiin hankkeisiinsa. Hallitusta myöten kuviteltiin, että kasvu jatkuu ikuisesti. Krapula ja todellisuuteen herääminen tuli sitten ysärillä.
Kyllä pankkikriisi oli tuolloin pankinjohtajien ja heikon pankkivalvonnan syytä. Pankkikriisin pääsyylliset pääsivät kuin koira veräjästä. Veronmaksajat kuittasivat johtajien aiheuttaman jättilaskun.
Kyllähän porvarit aina hyvinkin mieluusti sosialisoivat tappiot. Mutta Ahon-Viinasen hallitus ja sen ratkaisut menevät ysärin puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa opettajat sai vapaasti nöyryyttää.
Silloin ajatteli itsekin, että monelle k..sipäälle oli julkinen nöyryytys ihan oikein.Eipä ne olleet kaikki mitään kusipäitä. Riitti, että oli vähän hidasjärkinen. Opettaja saattoi ainakin meillä lukea koko luokan kuullen ääneen koevastausten mehevimpiä typeryyksiä. Puhumattakaan siitä, mitä liikuntatunnilla joutui kokemaan.
Eipä välttämättä olleetkaan, mutta niitä sattui myös nöyryytettäviksi ja silloin ajatteli, että se on heille oikein. Opettajaa kuitenkin kunnioitettiin ja jos laittoi vastaan, sai mitä ansaitsi.Opettajat nöyryytti myös niitä, jotka ei laittaneet vastaan. Esimerki
Joka ammatissa on alalle sopimattomia sadisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa opettajat sai vapaasti nöyryyttää.
Silloin ajatteli itsekin, että monelle k..sipäälle oli julkinen nöyryytys ihan oikein.Eipä ne olleet kaikki mitään kusipäitä. Riitti, että oli vähän hidasjärkinen. Opettaja saattoi ainakin meillä lukea koko luokan kuullen ääneen koevastausten mehevimpiä typeryyksiä. Puhumattakaan siitä, mitä liikuntatunnilla joutui kokemaan.
Liikuntatunnit oli silkkaa kauhua, olin pienikokoinen ja heiveröinen, ja tasaisen huono kaikessa. Opettaja muisti sen tietysti aina kaikille kertoa. Joskus killuin niissä h€lvetin kiipeilyköysissä kädet täristen, en jaksanut kiivetä puolta väliä ylemmäs mutta opettaja ei antanut myöskään tulla alas.
Kyllä siinä oman paikkansa tuli tuntemaan, kun myös pienenä ja heiveröisenä oli aina se viimeinen mihin tahansa "valkkujengiin" valittu. Valkut taas olivat joka ikinen kerta samoja tyyppejä, urheilullisia ja "suosittuja" oppilaita. En tiedä, mikä pedagoginen ajatus tässä systeemissä oikein oli taustalla. Onneksi tuolle kaikelle voi jo nauraa, silloin se ei ollut hauskaa.
Tupakointi oli jokaisen oikeus. Yksi lääkärikin tupakoi työhuoneessaan. Apuhoitaja tyhjäsi tuhkakupit muitten toimiensa joukossa. Sitten kutsuttiin seuraava potilas.
Hajuun kai totuttiin, ei siitä motkotettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töitä oli, mutta vuokra-asunnot olivat PK-seudulla kiven alla. Asuinkin oli puolet tuosta vuosikymmenestä Tukholmassa paljolti tuosta syystä; edullinen asunto Tukholman kantakaupungissa piti otteessaan. Suomi ja Helsinki muistuttivat itäeurooppalaisia maata/kaupunkia mm. asenneilmastoltaan, onneksi tämä(kin) on muuttunut. Ihmisten elintaso oli alhaisempi, katukuvassa oli paljon vähemmän ns. tyylikkäitä pukeutujia, autokanta oli Läntiseen-Eurooppaan verrattuna huomattavasti vanhempi.
Lentomatkailu oli kalliimpaa ennen halpisyhtiöitö. Esim. pakettimatka Välimerelle maksoi helposti kuukauden palkan parikymppisen ylioppilaan täysiaikaisilla työtuloilla, reittilennoilla vieläkin enemmän. Vapaa liikkuminen työn perässä rajoittui Pohjoismaihin, mihinköhän olisikaan päätynyt jos Suomi olisi ollut EU:n jäsen jo tuolloin.
HIV/AIDs aiheutti ahdistusta, mitään toivoa sairastuneilla ei ollut ja t
Tämän takia ihmisillä oli silloin rahaa ja ostovoimaa. Asuminen on aivan uskomattoman kallista nykyisin tuohon aikaan verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki toimi hitaammin. Koskaan ei saanut nopeasti yhteyttä ihmisiin, vaan jätettiin soittopyyntöjä. Virastoissa toimiminen ja anomuksien jättäminen oli jäätävän hidasta. Joka paikaan jonotettiin.
Se oli hyvä asia. Sai olla rauhassa. Varsinkin työvoimatoimiston hitaus oli hyvä asia ja se hitaus jatkui vielä 90-luvulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 70-luvulla ja käynyt ala-asteen kasarilla. Tässä joitain mieleeni tulleita varjopuolia 80-luvusta (sen lisäksi, että koulukiusaamiseen ei puututtu, ruoka oli pahaa ja sitä oli vähän) :
Naisen sai r41sk.4ta avioliitossa.
Naisten palkka oli alhaisempi kuin miesten, siis samasta työstä. Naisia oli johtotehtävissä vähemmän sekä politiikassa että yrityselämässä.
Perhevapaat eivät jakautuneet tasapuolisesti - isille oli paljon vähemmän vapaita. Naisilla oli haasteita yhdistää ura ja perhe-elämä, ja urakehitys kärsi usein äitiyslomien ja lastenhoidon takia. Nykyään työelämässä on enemmän joustoja, ja naisten asema työmarkkinoilla on vahvistunut.
Tasa-arvolaki tuli voimaan vasta 1987. Sen tultuakin voimaan, ei esim. seks.häirintää tunnistettu samoin kuin nykyisin. Naisten piti vain sietää häirintää.
Seks.vähemmistöyhteisöjen oikeudet ovat parantuneet merkittävästi noista ajoista. Vaikka jokin asia saattoi olla laillista, se oli vahvasti stigmatisoitua.
Sukupuoliroolit olivat ahtaampia. Hyvin paljon ajateltiin, että naisen paikka olisi kotona. Kyllä, vielä 80-luvulla. Sukupuolistereotypioita vahvistettiin ja naisten odotettiin toimivan tietyissä rooleissa, oli kyse sitten työelämästä tai kodista ja perheestä.
...ja tässä lisää:
Avioerot olivat harvinaisempia. Silloin vain kärsittiin huonossa tai väkivaltaisessa suhteessa, koska häpeä erosta olisi ollut suuri.
80-luvulla lasten fyysinen kuritus oli sallittua ja sitä pidettiin tavanomaisena kasvatuksellisena keinona. Lasten fyysinen kuritus säädettiin lailla kielletyksi vasta vuonna 1984. Senkin jälkeen muistan, että kaverit saivat remmiä. Minua "vain" tukistettiin tai annettiin luunappeja enää silloin.
Varhaiskasvatusta ei nähty tärkeänä osana lasten kasvatusta, vaan lapset vaan laitettiin "hoitoon" johonkin, jollekin naapurin teinille vaikka. Lapsen saattoi ihan hyvin jättää myös yksin kotiin, jos lähti illanviettoon. Nykyään myös lasten oppimisvaikeuksiin on saatavilla enemmän apuja - ja niitä ylipäätään tunnistetaan myös paremmin.
Ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon on tullut todella isoja parannuksia sitten 80-luvun.
Vaikka teknologian kehitys on tuonut varjopuolia, on se kuitenkin hyödyttänyt yhteiskuntia, yrityselämää, lasten harrastuksia ja terveydenhuoltoa ihan valtavasti. Esim. monet vakavat sairaudet, kuten syöpä, sydänsairaudet ja muut krooniset sairaudet, hoidetaan nykyään tehokkaammin kuin kasarilla. Kuvantamisjärjestelmät (esim. magneettikuvaus, tietokonetomografia), robottikirurgia, ovat kehittyneet todellla paljon ja parantaneet hoidon tarkkuutta ja saatavuutta. Teknologian kehitys on nopeuttanut diagnostiikkaa ja tehnyt monista hoidoista vähemmän invasiivisia.
Vanhuksia kipattiin vanhainkoteihin ja laitoshoitoon. Nykyään on enemmän kotihoitomahdollisuuksia.
Elinajanodote on kasvanut.
Eläinten oikeudet olivat huonot. Uusi eläinsuojelulaki tuli voimaan 1996. Tuotanto- ja lemmikkieläinten pitämiseen on tehty lainsäädäntöä, ja valvonta on parantunut huikeasti. Aiemmin esimerkiksi teuraskuljetusten laatu tai pituus ei kiinnostanut ketään. Myös tilavaatimuksia ja lajinmukaisia olosuhteita tavoitellaan. Ennen lehmää saatettiin pitää koko elämänsä päästään kiinni pimeässä navetassa.
Kasarilla eläimiä käytettiin sirkuksessa, nykyisin se on kielletty (Suomessa).
Uhanalaisia eläimiä suojellaan nykyään tehokkaammin kuin 80-luvulla.
1980-luvulla ympäristöongelmat alkoivat nousta julkiseen keskusteluun, mutta vasta 1990-luvulta alkaen ilmastonmuutoksen ja biodiversiteetin katoamisen torjunta on noussut poliittisen ja yhteiskunnallisen toiminnan ytimeen.
Kaikessa tässä on edelleen työsarkaa, mutta parempaan suuntaan on menty. Kasari ei ollut mikään onnela.
Vierailija kirjoitti:
...ja tässä lisää:
Avioerot olivat harvinaisempia. Silloin vain kärsittiin huonossa tai väkivaltaisessa suhteessa, koska häpeä erosta olisi ollut suuri.
80-luvulla lasten fyysinen kuritus oli sallittua ja sitä pidettiin tavanomaisena kasvatuksellisena keinona. Lasten fyysinen kuritus säädettiin lailla kielletyksi vasta vuonna 1984. Senkin jälkeen muistan, että kaverit saivat remmiä. Minua "vain" tukistettiin tai annettiin luunappeja enää silloin.
Varhaiskasvatusta ei nähty tärkeänä osana lasten kasvatusta, vaan lapset vaan laitettiin "hoitoon" johonkin, jollekin naapurin teinille vaikka. Lapsen saattoi ihan hyvin jättää myös yksin kotiin, jos lähti illanviettoon. Nykyään myös lasten oppimisvaikeuksiin on saatavilla enemmän apuja - ja niitä ylipäätään tunnistetaan myös paremmin.
Ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon on tullut todella isoja parannuksia sitten 80-luvun.
Vaikka teknologian kehitys on
Tämä on todella hyvin kirjoitettu!
Ei ollut kasarilla helppoa olla seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin kanssa painiskeleva varhaisteini. Homous oli jotain aivan kamalaa silloin, ja mistään transseksuaalisuudesta en ollut ikinä kuullutkaan. Olin varma, että olen maailman ainoa ihminen, joka sellaisista ongelmista ja ajatuksista kärsii. Asiat selvisivät myöhemmin kyllä, ja ainakaan omia juttujani ei voi laittaa minkäänlaisen "muoti-ilmiön" piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivalta ja rikokset vielä tuolloin oli sitä että liikuit huonoissa porukoissa ja vaarallisiksi tiedetyillä alueilla.Nuorten fila porukoissa nuo oli kyllä hyvin vieraita.
Täyttä pötyä. 80-luvulla oli ihan tavallista saada turpaan nakkikioskin jonossa, jos naama ei miellyttänyt. Nuorisoporukat hakkasi ihan ilman syytä.
Höpsis. Ne oli känniset miehet, jotka toisiaan läpsivät. Niille naurettiin.
Tällainen asenne varmaan selittää, ettei väkivaltaan puututtu. Jos nykyään olisi samanlaista, olisi hirveät otsikot ja päivittely. 80-luvulla ei tarvinnut olla kännissä tullakseen hakatuksi ja mikä ihmeen perustelu se päihteet on kanssaihmisten hakkaamiselle muutenkaan?
En kyllä tunne ketään, joka olisi 80-luvulla hakattu. Ennalta sovittuja tappeluja oli muutama, mutta ei niistäkään mitään isompaa tullut. Vähän epämääräistä nahistelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa opettajat sai vapaasti nöyryyttää.
Silloin ajatteli itsekin, että monelle k..sipäälle oli julkinen nöyryytys ihan oikein.Eipä ne olleet kaikki mitään kusipäitä. Riitti, että oli vähän hidasjärkinen. Opettaja saattoi ainakin meillä lukea koko luokan kuullen ääneen koevastausten mehevimpiä typeryyksiä. Puhumattakaan siitä, mitä liikuntatunnilla joutui kokemaan.
Eipä välttämättä olleetkaan, mutta niitä sattui myös nöyryytettäviksi ja silloin ajatteli, että se on heille oikein. Opettajaa kuitenkin kunnioitettiin ja jos laittoi vastaan, sai mitä ansaitsi.Opettajat nöyryytti myös niitä, jotka ei laittaneet vastaan. Esimerkiksi lukihäiriöstä kärsiviä laitettiin lukemaan ääneen luokalle, jotta opettajalla ja muilla oppilailla olisi hauskaa.
Ei kuulosta tutulta tämäkään. Sen muistan omasta koulustani, että jokaisen piti lukea vuorollaan. Olihan se lukihäiriöiden vuoro pisin tietysti, kun lukeminen kangerteli. Mutta kaikki luki.
Kyllä pankkikriisi oli tuolloin pankinjohtajien ja heikon pankkivalvonnan syytä. Pankkikriisin pääsyylliset pääsivät kuin koira veräjästä. Veronmaksajat kuittasivat johtajien aiheuttaman jättilaskun.