Mitä asioita 80-luvulla oli huonosti?

Elintaso oli kasarilla paljon matalampi, autot olivat aivan järkyttävän hintaisia johtuen härskistä verotuksesta, kaikki ulkomailla valmistettu oli suhteessa paljon kallimpaa (paitsi neukkujen romut), koska verotus ja markkinat toimivat vain maahantuojien kautta, jotka veti välistä.

Kauppojen aukioloajat olivat surkeita.

Ja se suurin asia ei ollut internettiä!

Tiedon haku oli todella työlästä, esim. kirjastosta tmv.

Laskujen maksu vei aikaa,.

Kaikki asiointi piti hoitaa virastojen kanssa, postilla, puhelimella (jos sai jonkun kiinni) tai ajaa virastoon jonottaa sinne, veroilmoitus aivan hirveä jne...

Telkussa oli vain kolme kanavaa, Yle suolsi tuutin täydeltä NL:n ihanuutta ja muuta sosialistista propagandaa. Toki sateelliitin kautta oli mahdollista saada kunnon tuulahduksen muualtakin, mutta se vaati hyvää kielitaitoa.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 70-luvulla ja käynyt ala-asteen kasarilla. Tässä joitain mieleeni tulleita varjopuolia 80-luvusta (sen lisäksi, että koulukiusaamiseen ei puututtu, ruoka oli pahaa ja sitä oli vähän) :

Naisen sai r41sk.4ta avioliitossa.

Naisten palkka oli alhaisempi kuin miesten, siis samasta työstä. Naisia oli johtotehtävissä vähemmän sekä politiikassa että yrityselämässä.

Perhevapaat eivät jakautuneet tasapuolisesti - isille oli paljon vähemmän vapaita. Naisilla oli haasteita yhdistää ura ja perhe-elämä, ja urakehitys kärsi usein äitiyslomien ja lastenhoidon takia. Nykyään työelämässä on enemmän joustoja, ja naisten asema työmarkkinoilla on vahvistunut.

Tasa-arvolaki tuli voimaan vasta 1987. Sen tultuakin voimaan, ei esim. seks.häirintää tunnistettu samoin kuin nykyisin. Naisten piti vain sietää häirintää.

Seks.vähemmistöyhteisöjen oikeudet ovat parantuneet merkittävästi noista ajoista.

Se, että r4is k4ust 4 ei ollut erikseen säädetty rangaistavaksi avioliitossa, ei tarkoita että avioliitossa olisi saanut 4ai s k4t 4. Siitä ei vain ollut erillistä sääntelyä rikoslaissa, kuten ei yleensäkään kaikkia mahdollisia asioita voi lakiin kirjata.

Matkustaminen ulkomaille oli huomattavasti kalliimpaa kuin nykyisin. 

Erityisesti reittilennot oli tuolloin todella kalliita.

Vierailija kirjoitti:

Matkustaminen ulkomaille oli huomattavasti kalliimpaa kuin nykyisin. 

Erityisesti reittilennot oli tuolloin todella kalliita.

Lentolippujen hinnat päätettiin IATA:ssa. Sama reitti maksoi saman verran riippumatta lentoyhtiöstä. Siinäpä selitys hintatasolle. Kilpailua ei siis ollut.

Vierailija kirjoitti:

Elintaso oli kasarilla paljon matalampi, autot olivat aivan järkyttävän hintaisia johtuen härskistä verotuksesta, kaikki ulkomailla valmistettu oli suhteessa paljon kallimpaa (paitsi neukkujen romut), koska verotus ja markkinat toimivat vain maahantuojien kautta, jotka veti välistä.

Kauppojen aukioloajat olivat surkeita.

Ja se suurin asia ei ollut internettiä!

Tiedon haku oli todella työlästä, esim. kirjastosta tmv.

Laskujen maksu vei aikaa,.

Kaikki asiointi piti hoitaa virastojen kanssa, postilla, puhelimella (jos sai jonkun kiinni) tai ajaa virastoon jonottaa sinne, veroilmoitus aivan hirveä jne...

Telkussa oli vain kolme kanavaa, Yle suolsi tuutin täydeltä NL:n ihanuutta ja muuta sosialistista propagandaa. Toki sateelliitin kautta oli mahdollista saada kunnon tuulahduksen muualtakin, mutta se vaati hyvää kielitaitoa.

Suomettumisen päättymisestä olen samaa mieltä. Mutta ovatko kohonnut elintaso ja lisääntyneet tekniset hilavitkuttimet tehneet ihmisistä onnellisempia kuin silloin? Tämä on se olennainen kysymys. Itse vastaan, että ei.

"Se, että r4is k4ust 4 ei ollut erikseen säädetty rangaistavaksi avioliitossa, ei tarkoita että avioliitossa olisi saanut 4ai s k4t 4. Siitä ei vain ollut erillistä sääntelyä rikoslaissa, kuten ei yleensäkään kaikkia mahdollisia asioita voi lakiin kirjata."

-- juujuu, mutta jos jotain ei ole erikseen säädetty rangaistavaksi, jotkut ottavat sen niin että se on sallittua sitten, vaikkei olisikaan sosiaalisten normien mukaista. Esim vähemmistöjen syrjiminen tmv, sitä tehtiin koska siitä ei seurannut sanktioita jne. Näin mä ton käsitän.

Suomi ei koskaan pärjännyt jääkiekon MM kisoissa.

Suomi oli rähmällään itään päin.

Kaupat eivät olleet arkisin auki kuin klo 20:00 asti ja lauantaisin vain klo 15:00 asti. Sunnuntaisin kaupat olivat kokonaan kiinni.

Ei ollut Spotifyta, piti ostaa kallis LP levy jossa oli ehkä yksi tai max. kaksi hyvää kappaletta.

TV:stä ei näkynyt NHL:ää

Onhan noita.

Vierailija kirjoitti:

...ja tässä lisää:

Avioerot olivat harvinaisempia. Silloin vain kärsittiin huonossa tai väkivaltaisessa suhteessa, koska häpeä erosta olisi ollut suuri.

80-luvulla lasten fyysinen kuritus oli sallittua ja sitä pidettiin tavanomaisena kasvatuksellisena keinona. Lasten fyysinen kuritus säädettiin lailla kielletyksi vasta vuonna 1984. Senkin jälkeen muistan, että kaverit saivat remmiä. Minua "vain" tukistettiin tai annettiin luunappeja enää silloin.

Varhaiskasvatusta ei nähty tärkeänä osana lasten kasvatusta, vaan lapset vaan laitettiin "hoitoon" johonkin, jollekin naapurin teinille vaikka. Lapsen saattoi ihan hyvin jättää myös yksin kotiin, jos lähti illanviettoon. Nykyään myös lasten oppimisvaikeuksiin on saatavilla enemmän apuja - ja niitä ylipäätään tunnistetaan myös paremmin.

Ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon on tullut todella isoja parannuksia sitten 80-luvun.

Vaikka teknologian kehitys on

Joku näkyy löytäneen tekoälyn.

Sääli kyllä niitä ihmisiä, jotka ovat eläneet tuon "pahin mahdollinen" -listan ääripäässä. Koska lista on tehty vertaamalla 80-lukua nykyaikaan, on tietenkin saatu menneet vuosikymmenet näyttämään aivan kamalilta. Monet tässäkin ketjussa kuitenkin ovat sitä mieltä, että kasari oli parempaa kuin nykyaika. Minunkin mielestäni se oli, vaikka nykyteknologiasta tykkäänkin.

Hyvä ja huono puoli oli se, että kaikki olivat yhtä köyhiä eikä tavallaan haikailtukaan parempaa. 

Henkilökohtaisesti koen, että kylmä sota ja ydinsodan uhka velloivat meidän tuolloin ala-asteikäisten pään päällä. Ystäväni-kirjoissa luki "Mitä pelkäät?"-kohdassa hämähäkkien lisäksi sota ja ydinsota.

Muistan myös lapsuudessani puhutun happosateista, jotka muiden teollisuuden ympäristöhaittojen ohella koettiin merkittäväksi ympäristöongelmaksi. Tuona aikana tehdyt luontoa hälläväliä-mentaliteetilla kohtelevat ratkaisut vaikuttavat ympäristössämme edelleen. 

Vaikka yleisesti ottaen elettiin ns nousukautta, teollisuuden rakennemuutos aiheutti epävarmuutta Euroopassa, ja yltihän työttömyys ja lama sitten ysärillä Suomeenkin. 

Henkilökohtaisesti olen tyytyväinen eläinsuojelulainsäädännön parantumiseen. 1980-luvulla elänkuljetuksia ei valvottu. Itsekin matkustin joskus isojen eläinten kanssa eläinkuljetuskopissa. Teuraseläimiä kuljetettiin teurasautoissa tunkemalla niitä päällekkäin, niin paljon kuin mahtui. Eläinten hyvää kohtelua tulisi parantaa entisestään, mutta suunta vaikuttaa olevan oikea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töitä oli, mutta vuokra-asunnot olivat PK-seudulla kiven alla. Asuinkin oli puolet tuosta vuosikymmenestä Tukholmassa paljolti tuosta syystä; edullinen asunto Tukholman kantakaupungissa piti otteessaan. Suomi ja Helsinki muistuttivat itäeurooppalaisia maata/kaupunkia mm. asenneilmastoltaan, onneksi tämä(kin) on muuttunut. Ihmisten elintaso oli alhaisempi, katukuvassa oli paljon vähemmän ns. tyylikkäitä pukeutujia, autokanta oli Läntiseen-Eurooppaan verrattuna huomattavasti vanhempi.

Lentomatkailu oli kalliimpaa ennen halpisyhtiöitö. Esim. pakettimatka Välimerelle maksoi helposti kuukauden palkan parikymppisen ylioppilaan täysiaikaisilla työtuloilla, reittilennoilla vieläkin enemmän. Vapaa liikkuminen työn perässä rajoittui Pohjoismaihin, mihinköhän olisikaan päätynyt jos Suomi olisi ollut EU:n jäsen jo tuolloin.

HIV/AIDs aiheutti ahdi

"Tämän takia ihmisillä oli silloin rahaa ja ostovoimaa. Asuminen on aivan uskomattoman kallista nykyisin tuohon aikaan verrattuna."

Ei ollut ostovoimaa, jokuhan jo sanoi, että ruoka oli palkkatasoon nähden todella kallista. No, silloin ei myöskään ollut 2/3 kansasta ylipainoisia. Lisäksi hyvin moni ihminen asui kasarilla aika alkeellisissa olosuhteissa. Jos omakotitalo oli ns. perinteisemmältä alueelta eikä sitä ollut rempattu, niin voi sitä kosteuden hajua ja tuntua. Oli ihmisiä kaupungeissakin, noissa vanhoissa puutaloissa (ei välttämättä omakotitaloja vaan useamman asunnon taloja), joissa ei ollut suihkua. Eikä varaa remonttiin. Ihmiset töissäkäyviä, mutta raha käytettiin muuhun. Nyt nuo kasarin puutaloissa asuvat ihmiset olisi asutettu huomattavasti korkeatasoisempiin kaupungin vuokrataloihin, siis kerrostaloihin, ja kävivätpä töissä tai eivät, he saisivat tukia. Eikä puhe ole nyt pultsareista tai muista vaan tavallisista kasarin lapsiperheistä.

Eli asuminen saattoi olla halpaa, mutta se saattoi pahimmillaan olla kuin asuminen 50-luvulla. Nyt tuollaista on korkeintaan syrjäkylillä, mutta kasarilla siis vielä kaupungeissakin oli tuollaista.

Ja ihmisten ostovoimasta: ruoka, elektroniikka ja matkat olivat kalliita. Ei puhettakaan, että noiden suhteen olisi eletty sillä tavalla kuin nyt. Voi siis olla, että tämänhetkinen asumisen suhteellinen kalleus johtuukin näköharhasta: kun tv:t, tietokoneet ym. sekä ulkomaanlennot ja hotellit sekä ruoka ovat halpuneet murto-osaan siitä, mitä ne olivat palkkaan nähden kasarilla, tottakai silloin muiden (tärkeimpänä asuminen) elinkustannusten suhteellinen osuus menoista kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...ja tässä lisää:

Avioerot olivat harvinaisempia. Silloin vain kärsittiin huonossa tai väkivaltaisessa suhteessa, koska häpeä erosta olisi ollut suuri.

80-luvulla lasten fyysinen kuritus oli sallittua ja sitä pidettiin tavanomaisena kasvatuksellisena keinona. Lasten fyysinen kuritus säädettiin lailla kielletyksi vasta vuonna 1984. Senkin jälkeen muistan, että kaverit saivat remmiä. Minua "vain" tukistettiin tai annettiin luunappeja enää silloin.

Varhaiskasvatusta ei nähty tärkeänä osana lasten kasvatusta, vaan lapset vaan laitettiin "hoitoon" johonkin, jollekin naapurin teinille vaikka. Lapsen saattoi ihan hyvin jättää myös yksin kotiin, jos lähti illanviettoon. Nykyään myös lasten oppimisvaikeuksiin on saatavilla enemmän apuja - ja niitä ylipäätään tunnistetaan myös paremmin.

Ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon on tullut todella isoja parannuksia sitte

Aivan.  Ihmettelen itsekin välillä näitä viestejä täällä, että kirjoittaako ne tosiaan siitä ajasta, jonka minä elin.  Hyvin paljon on sellaista, mitä en lainkaan allekirjoita.  

Kyllä 80-luvulla ihmiset erosi jo hyvinkin herkästi, jos liitto ei ollut hyvä.  Työkaverini erosi kaksi kertaa sillä vuosikymmenellä.  Eikä silloin eronneet mitään hävenneet, ei sitä häpeälliseksi katsottu.  Se oli normaalia.  Ei väkivaltaiseen suhteeseen enää silloin ollut mikään pakko jäädä ja yhteiskunta tuli vastaan moninkin tavoin.  Asumistuki järjestelmäkin oli jo silloin olemassa. Lapsiperheet ja yksinhuoltajat sai melkeinpä automaattisesti kaupungilta asunnon.  

Ja ainakin omalla kohdallani työterveyshuolto toimi äärettömän hyvin.  Muistan 80-luvun iloisena aikana, mutta voi johtua siitäkin, että olin nuori, vasta ammattiin valmistunut ja ensimmäisessä työpaikassani, jossa me kaikki olimme nuoria.  Meillä oli mahdottoman mukavaa aina yhdessä. 

Ensimmäisen autonikin ostin heti kun menin töihin.  Parin ystävän kanssa teimme sillä shoppailureissuja Tampereelle.  

Nyt on tosiaan paljonkin tahoja, jotka on suunnattu nuorille auttamaan heidän ongelmissaan, on nuorisopsykologeja ja vastaavia, mutta minä vain ihmettelen, että miksi niitä niin valtavasti tarvitaan.

Eli miksi nyt sitten nuoret voi niin kauhean pahoin?  Jostainhan se täytyy johtua.  Ja miksi näistä niin monista auttamista tahoista ei tunnu olevan apua.  Pikkulapset jo käyttäytyy väkivaltaisesti ja nuoret tekee käsittämättömiä rikoksia.

Onhan oikeasti ongelma nuoria ollut aina, mutta ei minun nähdäkseni tässä määrin.  

Siltä osin ainakin vielä 80-luku oli hyvinkin tervehenkistä aikaa.

 

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ristiriitaisuus ja kaksinaismoralismi. Esim. seksuaalisuuteen ja sukupuoliasioihin (mm. kuukautiset) liittyi paljon tabuja, kyräilyä ja piilottelua, kun taas toisaalta irstailu, törkypuheet, tissikuvat lehdissä ja ylipäätään naisten halventaminen oli hauskaa koko kansan viihdettä.

-Toisin kuin nykyään kun pornoilua on netti täynnä ? Ja tabuilusta-nykyäänhän kauhistellaan 70-luvun seksuaalivalistuksen avoimuutta!

Eihän tässä puhuttu nykyajasta mitään. Lisäksi on eri asia, onko pornoa saatavilla netissä vai hierotaanko sitä naamaasi pyytämättä. On myös ihan eri asia, oliko seksuaalivalistus 70-luvulla irvokasta verrattuna siihen, pystyikö 80-luvulla seksuaalisuudesta puhumaan avoimesti ja asiallisesti. En nyt oikein ymmärtänyt kommenttiasi, joka keskittyi lähinnä kaikkiin muihin vuosikymmeniin, kuin siihen itse 80-lukuun. 

Musiikki oli kallista. Lp maksoi 50-60mk, harvalla oli varaa. Kopioitiin kavereilta kasetille mutta kasetitkin oli kalliita.

Pop- ja rockmusiikkia tuli vain muutama hassu tunti viikossa, piti kiirehtiä kotiin ja olla tarkkana kasettidekin kanssa jos jotain hyvää tulee. Radiojuontajat puhuivat kappaleiden päälle mikä ärsytti tosi paljon, äänitys meni pilalle.

80-l puolessavälissä tuli paikallisradiot. Taso oli heikko mutta ainakin kuuli enemmän popmusiikkia. Paikallisradioiden levyvalikoima oli suppea joten aina kuulu samat biisit.

Vierailija kirjoitti:

Elintaso oli kasarilla paljon matalampi, autot olivat aivan järkyttävän hintaisia johtuen härskistä verotuksesta, kaikki ulkomailla valmistettu oli suhteessa paljon kallimpaa (paitsi neukkujen romut), koska verotus ja markkinat toimivat vain maahantuojien kautta, jotka veti välistä.

Kauppojen aukioloajat olivat surkeita.

Ja se suurin asia ei ollut internettiä!

Tiedon haku oli todella työlästä, esim. kirjastosta tmv.

Laskujen maksu vei aikaa,.

Kaikki asiointi piti hoitaa virastojen kanssa, postilla, puhelimella (jos sai jonkun kiinni) tai ajaa virastoon jonottaa sinne, veroilmoitus aivan hirveä jne...

Telkussa oli vain kolme kanavaa, Yle suolsi tuutin täydeltä NL:n ihanuutta ja muuta sosialistista propagandaa. Toki sateelliitin kautta oli mahdollista saada kunnon tuulahduksen muualtakin, mutta se vaati hyvää kielitaitoa.

Luuletko, että ihmiset kärsi, kun ei ollut näitä mainitsemiasi nykypäivään kuuluvia asioita?

Et ymmärrä, että yhteiskunta oli mitoitettu sellaiseksi, että asioiden hoitaminen sujui ihan hyvin.  Ei kukaan kaivannut mitään muuta.  Laskut, joita muuten oli paljon vähemmän kuin nykyään, maksettiin pankin tiskillä.  Se oli ihan normaalia.  Ja tuohon asioitten hoitamiseen puhelimella, JOS SAI JONKUN KIINNI, on ihan järkyttävän paljon pahempaa tänä päivänä, jolloin saat jonottaa puoli päivää kuunnellen jotain pilipalia ja joku automaatti höpisee minuutin välein, kuinka OLET JONOSSA.  Ja maksat niistä jokaisesta minuutista.

Jos pyydät takaisinsoittoa,  olet heikoilla jäillä.  Sitä ei välttämättä ikinä tule.  Koettu monesti 

Kaipaatko sinä jotain sellaista, mistä et ole kuullutkaan, etkä tiedä, että sellainen joskus tulee?

Jokainen pystyi hoitamaan asiansa kauppojen ja virastojen aukioloaikojen puitteissa.  Niin se vain oli, koska ihmiset ei olleet tällaisia kärttyisiä ja lyhytjänteisiä, kuin nykyään.  Nykyään ei jaksettaisi kaupan kassajonossakaan olla, vaan maristaan ja vihoitellaan jos joku lapsi tai vanhus asioi hitaammin. 

Telkkujen kolme kanavaa riitti erinomaisen hyvin.  Ne ei olleetkaan niin suuressa osassa ihmisten elämää kuin tänä päivänä.  Sitäpaitsi ei siellä nytkään ole oikeastaan ajateltuna kuin muutaman kanavan verran katsottavaa, kaikki näyttää koko ajan pelkkiä uusintoja.  Ja monelta kanavalta tulee silkkaa soopaa.

Tiedonhaku olikin enemmän aikaa vievää, mutta samalla myös kasvattavaa ja opettavaista ; tarvittiin pitkäjänteisyyttä ja malttia.  Koko yhteiskunta yleensäkin toimi rauhallisempaan tahtiin.  Se ei ketään haitannut.

Sinä ajattelet nyt tätä asiaa vertailupohjalta, mutta unohdat samalla, että eihän silloin eläneet ihmiset mihinkään tuleviin asioihin voineet vertailla.  Eli ei meillä näistä mainitsemistasi huonoista asioista ollut mitään valittamista, me päinvastoin olimme sitä mieltä, että elimme hyvää nykyaikaa verrattuna vaikka sota-aikaan.  Ja sitten ihmettelimme, miten sota-ajan valokuvissa ihmiset oli iloisia ja näytti ihan tyytyväisiltä.

Vierailija kirjoitti:

Suomi ei koskaan pärjännyt jääkiekon MM kisoissa.

Suomi oli rähmällään itään päin.

Kaupat eivät olleet arkisin auki kuin klo 20:00 asti ja lauantaisin vain klo 15:00 asti. Sunnuntaisin kaupat olivat kokonaan kiinni.

Ei ollut Spotifyta, piti ostaa kallis LP levy jossa oli ehkä yksi tai max. kaksi hyvää kappaletta.

TV:stä ei näkynyt NHL:ää

Onhan noita.

Hahahaha-haahaa...!!!!

Kaupat oli auki klo 17 asti.  Eli iltapäivällä viiteen.  Lauantaisin ne meni kiinni yhdeltä.

Eikä siinä ollut mitään ihmeellistä.  Kaikki pystyttiin hoitamaan noittten aikojen puitteissa.  

Ai olimme rähmällään?   Juu kyllä se oli muistaakseni kamalaa.  Rähmällään ryömien pää itään päin piti töihinkin mennä.  Spotifyta kävin kysymässä vaikka mistä, mutta minua vain heitettiin lp-levyillä ja käskettiin painua 2000-luvulle.

NHL?  Juu ei.  Joka ilta piti mennä vaan nurmettuneelle hiekkakentälle katsomaan, kun kylän miehet pelasi pesäpalloa.  Muuta viihdytystä ei ollut.  

Ja jääkiekko?  Siinä ei Suomiparka ole vieläkään mihinkään suurvalta-asemaan noussut.  Johtuu kai siitä, kun 80-luvulla oli niin köyhää, kun ei päässyt kuudelta kauppaan ostamaan ruokaa, niin kasvoi heiveröisiä miehiä, jotka teki yhtä heiveröisiä ja huonoja jälkeläisiä, kaikkihan kostautuu kolmanteen ja neljänteen polveen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa opettajat sai vapaasti nöyryyttää.

Silloin ajatteli itsekin, että monelle k..sipäälle oli julkinen nöyryytys ihan oikein.

Eipä ne olleet kaikki mitään kusipäitä. Riitti, että oli vähän hidasjärkinen. Opettaja saattoi ainakin meillä lukea koko luokan kuullen ääneen koevastausten mehevimpiä typeryyksiä. Puhumattakaan siitä, mitä liikuntatunnilla joutui kokemaan.

Eipä välttämättä olleetkaan, mutta niitä sattui myös nöyryytettäviksi ja silloin ajatteli, että se on heille oikein. Opettajaa kuitenkin kunnioitettiin ja jos laittoi vastaan, sai mitä ansaitsi.

Opettajat nöyryytti myös niitä, jotka ei laittaneet vastaan. Esimerki

Opettajat harrastivat vielä väkivaltaa. Muistan kun 80-l alussa rehtori nosti yhden pojan seinälle kauluksesta roikottaen. Tämä oli ihan normaalia. Opettajat olivat vielä kansakoulutyylisiä ja vanhimmat todella konservatiivisia, syntyneet ennen toista maailmansotaa.

Uskonnon opettaja pelotteli helvetin tulella, liikunnan ja musiikin opettajat nöyryyttivät huonoja oppilaita julkisesti jne. Kiusaaminen oli normaalia ja siitä ei edes valitettu paitsi jos silmälasit hajosivat tms. Opettajat kiusasivat. Piti vaan selvitä.

Vierailija kirjoitti:

Lainojen korot oli huikeita. Eka asuntolaina oli 11 % vaikka oli omia ASP-säästöjä.

Mutta nekin korot sai kuitattua verotuksessa toisin kuin nykyään. 

"Telkkujen kolme kanavaa riitti erinomaisen hyvin.  Ne ei olleetkaan niin suuressa osassa ihmisten elämää kuin tänä päivänä"

Ai ei ollut vai.. kyllä meillä oli kotona tv auki ihan koko illan joka päivä. Vieläkin puistattaa se luokattoman ohjelman määrä, jota joutui lapsena ja nuorena kuuntelemaan ja katsomaan. Sitä vaan istuttiin nojatuolissa tvn ääressä ja tuijotettiin.. keski-ikäiset äijät heitti alapäähuumoria kokkiohjelmista visailuihin. Siinä olet kyllä oikeassa, että riitti oikin hyvin. En vieläkään katso televisiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta ja rikokset vielä tuolloin oli sitä että liikuit huonoissa porukoissa ja vaarallisiksi tiedetyillä alueilla.Nuorten fila porukoissa nuo oli kyllä hyvin vieraita.

Täyttä pötyä. 80-luvulla oli ihan tavallista saada turpaan nakkikioskin jonossa, jos naama ei miellyttänyt. Nuorisoporukat hakkasi ihan ilman syytä. 

Kyllä, näin oli. Väkivalta oli yleistä, näkyvää ja hyväksyttyä. Johtui osin hillittömästä alkoholin käytöstä (myös työaikoina tai ajaessa). Poliisi ei pienestä paikalle liikkunut.

Mitä ihmettä: kasarin ikävistäkin puolista osataan käydä täällä asiallista keskustelua... Kasari on yleensä palstalla pyhä aihe, josta ei saisi sanoa mitään huonoa, muuten sut heitetään roviolle.

Vakituisista työpaikoista piti kilpailla, ja useimmilla aloilla naisia ei palkattu vakipaikoille. Työsopparit olivat useimmiten määräaikaisia ja niitä ketjutettiin huoletta vuosikausia. Kaikille oli kuitenkin edes jotain työtä tarjolla.

Naisia häirittiin kaikkialla.

Poliisit eivät useinkaan ottaneer r--- tapauksia käsittelyyn vaan nauroivat.

Gynekologit olivat kovakouraisia, limaisia miehiä (ei ihme että tuolloin naisia kuoli paljon juuri gynekologisiin syöpiin).

TV-ohjelmissa pilailtiin vähemmistöjen ja naisten kustannuksella.

Jos asuit vuokralla, olit kolmosluokan kansalainen. Siitäkin huolimatta, jos sinulla oli muuten paljon rahaa ja omaisuutta.

Jenkkityylinen ökyily oli muotia, lapsilla oli Lacostea ym. merkkiä yllä ja jos ei ollut, niin hakattiin välitunnilla. Toisaalta oltiin aivan rähmällään Moskovaan.