Mitä haluat kysyä kristityltä

Ei tule uskovaisilta vastausta kysymykseeni siitä,sallitaanko kristillisyydessä avoin debatti ja eriävät mielipiteet ja mihin perustuu erilaisella maailmankatsomuksella varustettujen,uskonsa menettäneiden, ym arvostelu ja tuomitseminen ja mihin tämä omakohtaisesti perustuu,tämä ihmisten tuomitseminen? Jeesus sanoi: en minä sinua tuomitse,mene äläkä enää syntiä tee,ettei sinulle pahempaa tapahtuisi. Tällaiseen rakkauden julistamaan voisin luottaa, mutta kristityt ovat ilmeisesti jotain aivan muuta. Kumman hiljaista vastausten suhteen ja se kertonee minulle kylliksi. Ei teitä kiinnosta ihmisten sielujen pelastus tai parantuminen tai henkinen hyvinvointi; teitä kiinnostaa tuoda esiin omaa agendaanne,joka ei poliittisesta pyrkyryydestä eroa mitenkään. Oletko sinä aidosti uskossa ja mikä sinusta ja juuri sinusta, tekee sen Aidon Uskovaisen jolla muka on hallussaan Koko Totuus? On mielestäni suoranaista Jumalan pilkkaa (olkoon Jumala kellekin sitten mitä on) väittää,että saviaivoinen ihminen,vain hetken olemassa ollut, kykenisi kertomaan toisille samanlaisille Kaiken Totuuden ja vieläpä leveilemään omalla kuvitteellisella hurskaudellaan. Huhhhuuuh, miten epäkypsää,jopa herätyskristillisiltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kristityt, oliko jumalan tarkoitus että Antti joutuu helvettiin?

 

>> Ei kai sillä ole mitään merkitystä - Jumala saa tehdä luomuksellaan mitä haluaa. Sillä ei ole minusta kovin paljon väliä tykkääkö ihmiset vai ei - Hän on Jumala. Hän saa tehdä mitä haluaa. Vaikka Hän olisi paha (mitä Hän ei ole) niin emmehän me ihmiset sille kovin paljoa voisi tehdä? Nykyihmisellä on suuruuskompleksi, vähän kuin uhmaikään tulleella taaperolla: hän kuvittelee, että kiukuttelemalla saa tahtonsa läpi ja itse määrätä mitä tekee ja milloin. Voisin kuvitella, että meidän ihmisten uhma näyttää samanlaiselta Jumalan silmissä; huonoja päätöksiä kerta toisensa jälkeen. Osa oppii, osa ei.

Et vastannut kysymykseen.

Kyllä vastasin, mutta et saanut haluamaasi vastausta. Kukaan usko

En ole kysyjä mutta et vastannut. Se oli kyllä/ei kysymys

Niin kauan kuin teidän oma järkenne tyydyttää teitä, niin älkää antako uskonnollisten asioiden häiritä vaan nauttikaa elämästä. Uskonnon tarkoitus ei ole jatkaa luonnollisen logiikan jatkumoa vaan luoda lopulta uusi ihminen (joka alkujaan on pettynyt tavalla tai toisella oman mielensä kykyihin). Jos et ole pettynyt oman mielesi kykyihin niin porskuta eteen päin, siinä ei ole kerrassaan mitään väärää vaan niin on hyvä. 

Sitten jos kohtaatte ihmisen, joka on kokenut "uudestisyntymisen" niin hän tuskin pystyy sanomaan samaa siitä syystä, että "uusi elämä" joka on syvästi hengellinen on tuhat kertaa parempi kuin "vanha elämä" oman itsen varassa.

Voiko ihminen muka uudestisyntyä ennen uuden taivaan ja maan luomista. Mikä järki siinä on?

Vierailija kirjoitti:

Ei tule uskovaisilta vastausta kysymykseeni siitä,sallitaanko kristillisyydessä avoin debatti ja eriävät mielipiteet ja mihin perustuu erilaisella maailmankatsomuksella varustettujen,uskonsa menettäneiden, ym arvostelu ja tuomitseminen ja mihin tämä omakohtaisesti perustuu,tämä ihmisten tuomitseminen? Jeesus sanoi: en minä sinua tuomitse,mene äläkä enää syntiä tee,ettei sinulle pahempaa tapahtuisi. Tällaiseen rakkauden julistamaan voisin luottaa, mutta kristityt ovat ilmeisesti jotain aivan muuta. Kumman hiljaista vastausten suhteen ja se kertonee minulle kylliksi. Ei teitä kiinnosta ihmisten sielujen pelastus tai parantuminen tai henkinen hyvinvointi; teitä kiinnostaa tuoda esiin omaa agendaanne,joka ei poliittisesta pyrkyryydestä eroa mitenkään. Oletko sinä aidosti uskossa ja mikä sinusta ja juuri sinusta, tekee sen Aidon Uskovaisen jolla muka on hallussaan Koko Totuus? On mielestäni suoranaista Jumalan pilkkaa (olkoon Jumala kellekin sitten mitä on) vä

Tuota sinun pitää kysyä uskonnollisilta johtajilta että sallitaanko debatit. Itse riviuskovaisena en yksinkertaisesti jaksa mitään debatteja. En jaksa perustella kenellekään mitään, en vääntää kokemuksiani kenenkään eri tavalla ajattelevan maailmankuvaan sopiviksi. Ihan hirveän työlästä sellainen. Toisaalta sitten en myöskään tuputa uskontoa kenellekään (jollei uskonnon näkymistä elämässä ja puheessa lasketa tuputtamiseksi, miten on, lasketaanko?). Mutta sitähän tuossa ei kysytty.

Tavallaan ymmärrän teitä, jotka kipuilette edes sen ajatuksen kanssa, että Jumala olisi olemassa. Olin ennen samanlainen.

Ja sitten toisaalta, se on nyt vain muisto menneestä ja välillä tuntuu hankalalta käsittää etten päivänselvästi nähnyt, että Jumala on olemassa ja että Hän on hyvä. Parempi kuin ymmärrämmekään.

Me ihmiset teimme syntiä Häntä vastaan. Ja Hän otti sen kaiken niskoilleen ja tuli kuolemaan, kuolemaan, meidän syntiemme puolesta.. ja järjesti meille tien taivaaseen. Hän ei ikinä jätä meitä vaan aina huolehtii meistä aina. Tulen surulliseksi pelkästä ajatuksesta, että joskus Hän näki minusta vain selkäni ja sen kuinka seurasin Taivaasta langennutta vähäistä enkeliä - joka ei tahdo kenellekään mitään hyvää.

Ja sitten taas muistan menneet traumani kirkosta, ihmisistä ja ihan jopa Raamatun sanastosta. Aloitin tämän takia lukemaan Raamattua ensin englanniksi. Lopulta Herra oli parantanut kipua niin paljon, ettei suomen kieli ja siihen mielessä yhdistyneet menneet kipeät kokemukset enää olleet kipeitä. Aloin nähdä myös kirkon ja uskovat uudessa valossa. Ymmärsin miksi ev.lut. kirkossa puhutaan niin paljon synnistä. Ymmärsin, että katse tulee olla Herrassa, ei ihmisissä. Ymmärsin, että ihmiset jotka haukkuvat uskovia ovat enemmän tai vähemmän Saatanan vallassa.

Joten kaikki te jotka ette ole vielä uskossa, mutta haluaisitte tuntea Jumalan - kaikkiin teidän kysymyksiinne on vastaus. Vaikeinpiinkin. Niin uskottomalta kuin se saattaa kuulostaakin.

Heh, ateismi on peruslähtökohta, kaikki ovat syntyessään ateisteja, joten se ei voi olla lahko. Kaikki uskonnot ovat lahkoja. Ne ovat rationaalisesta ajattelusta eronneita lahkoja.

 

Selittäisitkö rationaalisesti alkuräjähdyksen, mikä räjähti/laajentui ja missä tuo jokin oli ennen kuin alkoi laajentua, jos avaruus/tila syntyi vasta laajentumisen myötä? 

 

Miten elämä on syntynyt elottomasta, miksei sitä enää tapahdu? Miten miljardit vuodet auttavat asiaa, kun vaikkapa aminohapot eivät kestä kovin pitkää edes steriileissä labraolosuhteissa? Miksei entropia nitistänyt kaikkea heti alkuunsa? 

 

Haluaisin oikeasti ymmärtää ateistin kannan ja ehkä tulla sen suhteen vähemmän typeräksi. Arvostan, jos avaat asiaa helppotajuisesti, koska en ole kovin älykäs tai luonnontieteellisesti koulutettu.

Vierailija kirjoitti:

Ei tule uskovaisilta vastausta kysymykseeni siitä,sallitaanko kristillisyydessä avoin debatti ja eriävät mielipiteet ja mihin perustuu erilaisella maailmankatsomuksella varustettujen,uskonsa menettäneiden, ym arvostelu ja tuomitseminen ja mihin tämä omakohtaisesti perustuu,tämä ihmisten tuomitseminen? Jeesus sanoi: en minä sinua tuomitse,mene äläkä enää syntiä tee,ettei sinulle pahempaa tapahtuisi. Tällaiseen rakkauden julistamaan voisin luottaa, mutta kristityt ovat ilmeisesti jotain aivan muuta. Kumman hiljaista vastausten suhteen ja se kertonee minulle kylliksi. Ei teitä kiinnosta ihmisten sielujen pelastus tai parantuminen tai henkinen hyvinvointi; teitä kiinnostaa tuoda esiin omaa agendaanne,joka ei poliittisesta pyrkyryydestä eroa mitenkään. Oletko sinä aidosti uskossa ja mikä sinusta ja juuri sinusta, tekee sen Aidon Uskovaisen jolla muka on hallussaan Koko Totuus? On mielestäni suoranaista Jumalan pilkkaa (olkoon Jumala kellekin sitten mitä on) väi

Se ei ole tuomitsemista, että korjaa jos joku on väärässä tai ymmärtänyt jotakin väärin. Se on auttamista. Vääristelet Jeesuksen sanoja viestissäsi - enkä tarkoita tätä pahalla. Se on totuus. Jeesusko ei ikinä puhunut siitä mitä syntiä tekevälle tapahtuu? Olet ymmärtänyt tuon lainaamasi kohdan väärin.

Pyhän Hengen tuntevat uskovat ovat aidossa uskossa. Eivät silti täydellisiä. Molemmat edellä mainitut asiat löytyvät Raamatusta. On tosi hienoa, että sellaisia tälläkin palstalla on levittämässä Herran Sanan valoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kristityt, oliko jumalan tarkoitus että Antti joutuu helvettiin?

 

>> Ei kai sillä ole mitään merkitystä - Jumala saa tehdä luomuksellaan mitä haluaa. Sillä ei ole minusta kovin paljon väliä tykkääkö ihmiset vai ei - Hän on Jumala. Hän saa tehdä mitä haluaa. Vaikka Hän olisi paha (mitä Hän ei ole) niin emmehän me ihmiset sille kovin paljoa voisi tehdä? Nykyihmisellä on suuruuskompleksi, vähän kuin uhmaikään tulleella taaperolla: hän kuvittelee, että kiukuttelemalla saa tahtonsa läpi ja itse määrätä mitä tekee ja milloin. Voisin kuvitella, että meidän ihmisten uhma näyttää samanlaiselta Jumalan silmissä; huonoja päätöksiä kerta toisensa jälkeen. Osa oppii, osa ei.

Et vastannut kysymykseen.

Kyllä vastasi

 

Tähän on jo vastattu.. Jos et ymmärtänyt vastausta, suosittelen syvempää tutustumista Raamattuun.

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin teidän oma järkenne tyydyttää teitä, niin älkää antako uskonnollisten asioiden häiritä vaan nauttikaa elämästä. Uskonnon tarkoitus ei ole jatkaa luonnollisen logiikan jatkumoa vaan luoda lopulta uusi ihminen (joka alkujaan on pettynyt tavalla tai toisella oman mielensä kykyihin). Jos et ole pettynyt oman mielesi kykyihin niin porskuta eteen päin, siinä ei ole kerrassaan mitään väärää vaan niin on hyvä. 

 

Sitten jos kohtaatte ihmisen, joka on kokenut "uudestisyntymisen" niin hän tuskin pystyy sanomaan samaa siitä syystä, että "uusi elämä" joka on syvästi hengellinen on tuhat kertaa parempi kuin "vanha elämä" oman itsen varassa.

Muuten samaa mieltä, mutta kyllähän siinä on huonoa se, ettei pelastu. Ei kannata luottaa siihen, että on aikaa. Kuka tahansa voi kuolla milloin tahansa.

Hankalan kysymyksen esittäminen ei ole pilkkaa.

 

>> Ei tietenkään ole. Mutta jos hankalan kysymyksen lisäksi haukut, pilkkaat ja haastaat riitaa, silloin kyseessä on hankala kysymys + haukkuminen, pilkkaaminen ja riidan haastaminen Motivoiko edellä mainittu käytös sinua ihmissuhteissa? Antaako se mielestäsi fiksun kuvan? Joidenkin mielestä ehkä sitten antaa.. Fiksuille se kuitenkin kertoo, että tämä ihminen ei ole tosissaan ja/tai trollaa tahallaan, koska jotkut ilmeisesti siitä nauttivat.

Olen rukoillut löytäväni sen oikean niin kauan kuin muistan, olen nyt jo 40-vuotias... miksei Jumala vastaa? Pyysin myös, että jos aviomies ei ole minua varten, niin olisin sen asian kanssa sinut. Kumpaankaan ei ole vielä vastattu. Mitähän tässä pitäis oikein tehdä? Jumala kuitenkin sanoo, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin, joten vähän ristiriitaista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin teidän oma järkenne tyydyttää teitä, niin älkää antako uskonnollisten asioiden häiritä vaan nauttikaa elämästä. Uskonnon tarkoitus ei ole jatkaa luonnollisen logiikan jatkumoa vaan luoda lopulta uusi ihminen (joka alkujaan on pettynyt tavalla tai toisella oman mielensä kykyihin). Jos et ole pettynyt oman mielesi kykyihin niin porskuta eteen päin, siinä ei ole kerrassaan mitään väärää vaan niin on hyvä. 

 

Sitten jos kohtaatte ihmisen, joka on kokenut "uudestisyntymisen" niin hän tuskin pystyy sanomaan samaa siitä syystä, että "uusi elämä" joka on syvästi hengellinen on tuhat kertaa parempi kuin "vanha elämä" oman itsen varassa.

Muuten samaa mieltä, mutta kyllähän siinä on huonoa se, ettei pelastu. Ei kannata luottaa siihen, että on aikaa. Kuka tahansa voi kuolla milloin tahansa.

Niin kauan kuin ihminen ei kykene itse valitsemaan uskonnon ja uskonnottomuuden välillä mitään aitoa valintaa ei voi syntyä. Kadotuksella pelottelu on painostamista eli vapaaseen tahtoon kajoamista. Se toimii ainoastaan esteenä vastuullisen valinnan syntymiselle.

Vierailija kirjoitti:

Sinäkin eittämättä päädyit kristinuskoon kasvettuasi ensin ateismin keskellä jonka jälkeen luit ensin tooraa, veda-kirjoja ynnä muita ja lopuksi raamattua (ja kaikkia näitä yhtä paljon) ja sitten näitä tarkkaan punnittuasi totesit että ilmiselvästi raamatussa oli järkeenkäypä ja uskottava tarina. Vai käviköhän tässä nyt niin että kasvoit kristinuskon muovaamassa yhteisössä ja raamattu oli ensimmäinen pyhä kirja jota vilkaisit ja et ole muihin koskenutkaan.

Kuvailit itseasiassa aika hyvin minun polkuni uskoon. Ja monen muun. Monelle meistä Raamattu ja rukoilu oli valitettavasti viimeinen yritys ymmärtää elämää - se joka näytti käyvän vähiten järkeen (koska ihminen on niin kaukana Jumalasta ettei edes tiedosta olevansa syntinen). Ja Jumala suuressa armossaan antoi vilpittömälle etsijälle uskoontulon lahjan.

Vierailija kirjoitti:

Sinäkin eittämättä päädyit kristinuskoon kasvettuasi ensin ateismin keskellä jonka jälkeen luit ensin tooraa, veda-kirjoja ynnä muita ja lopuksi raamattua (ja kaikkia näitä yhtä paljon) ja sitten näitä tarkkaan punnittuasi totesit että ilmiselvästi raamatussa oli järkeenkäypä ja uskottava tarina. Vai käviköhän tässä nyt niin että kasvoit kristinuskon muovaamassa yhteisössä ja raamattu oli ensimmäinen pyhä kirja jota vilkaisit ja et ole muihin koskenutkaan.

Olen lapsena kastettu ja nuorena rippikoulun käynyt. Ikäluokassani tämä oli hyvin yleistä, enkä siis ole muuten uskovasta perheestä eikä uskonnosta ikinä puhuttu kotona, ei käyty kirkossa tms. Nuorena aikuisena tulin siihen tulokseen, etten usko kuten kristinusko opettaa ja erosin kirkosta. Seuraavina vuosina luin buddhalaista kirjallisuutta, sen jälkeen harjoitin joogaa ja luin hindulaista kirjallisuutta. Kaikenlainen panteismi ja omaehtoinen henkisyys kulki kaiken aikaa sivussa. Useita vuosia myöhemmin, keski-iän kynnyksellä, erinäisten elämän tapahtumien seurauksena ja   useamman vuoden kestävän prosessin jälkeen löysin kristinuskon, siis todella löysin (Jumalalle kiitos!). En ollut edes osannut kuvitella sitä täyteyttä, sisäistä loogisuutta ja ihmeellisyyttä, joka uskosta, tai uskossa, löytyi. Ennen tylsänä ja käsittämättömänä pitämäni Raamattu olikin mielenkiintoinen. Kuolleina rituaaleina pitämäni messu, kaste ja ehtoollinen olivatkin eläviä ja todellisia. Julmana ja vaativana käsittämäni Jumala olikin armollinen ja rakastava. Enkä enää löytänyt misogyynistä Paavaliakaan Raamatusta. 

Hei, jos haluat että sun uskomuksille ei naureta niin ei kannattas olla niin hauskoja uskomuksia ;D

 

>> Totuus ei ole uskomus. Jumalan olemassaolo ei ole uskovalle uskomus. Uskova suhtautuu uskoon vakavasti ja tämä maailma ei ole mikään komedia-elokuva, jonka juonen saisi itse päättää.

Minun suvussa on paljon lestadiolaisia ja hyvin häikäilemättömiä ja omahyväisiä,! Puhuvat ett vain lestadiolaiset pääsevät taivaaseen ja kaikille muille maailmassa palaa Helvetin tuli

' Tuota sinun pitää kysyä uskonnollisista johtajilta että sallitaanko ne debatit. Itse en yksinkertaisesti jaksa mitään debatteja. En jaksa perustella kenellekään mitään. Ihan hirveän työlästä sellainen. En myöskään tuputa uskontoa kenellekään(jollei uskonnon jäljistä elämässä ja puheessa lasketa tuottamiseksi)'

Teet oikein,kun et tuputa omaa maailmankatsomustasi muille ihmisille,elleivät he sitten selkeästi jo itse ole samanmielisiä kuin sinä olet. Miten uskosi sitten näkyy tai kuuluu noin muuten puheessasi tai vaikka kirjoitteluissasi nettiin? Jos olet sitä mieltä,että debatointi ja teologia kuuluu vain uskonnollisille johtajille, jään hämmennykseen-tämähän on täysin islamistinen tulokulma. Mikä siinä omien perusteluineen kertomisessa on niin raskasta,jos kristityt omaavat ainoan totuuden?

Eikö luulisi, että totuudella on oletettua valhetta suurempi auktoriteetti ja kuten Raamatussa sanotaan; valkeus loistaa pimeydessä,eikä pimeys ole saanut sitä valtaansa'?

Vastauksessasi oli siis ensisijaisena se näkemys, ettei sinun tule tehdä mitään eikä rasittaa itseäsi, jottei joku, oman käsityksesi mukaan, joudu ikuiseen helvetin piinaan ja kidutukseen. Hän ei siis tarvitsekaan evankeliumia eli tietoa Jeesuksen kidutusmurhasta roomalaisten toimesta Jumalan suunnitelman mukaan ja ihmiskunnan sovitukseksi, koska sinua ei huvita? 

Melkoista rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Olen rukoillut löytäväni sen oikean niin kauan kuin muistan, olen nyt jo 40-vuotias... miksei Jumala vastaa? Pyysin myös, että jos aviomies ei ole minua varten, niin olisin sen asian kanssa sinut. Kumpaankaan ei ole vielä vastattu. Mitähän tässä pitäis oikein tehdä? Jumala kuitenkin sanoo, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin, joten vähän ristiriitaista...

Jos et ole sinut nykyhetken kanssa, se ei ole Jumalan vastaamattomuutta. Hän ohjeistaa meitä kiittämään kaikissa tilanteissa. Miksi muuta tekisimmekään? Hän antaa aina meille uskomme mukaan ja sen mukaan mitä näkee meidän tarvitsevan milloinkin. Me voimme siis luottaa siihen, että meillä on kaikki mitä tarvitsemme. Suosittelen lukemaan myös mitä Paavali sanoo aiheesta. Hän ei pidä naimattoman kohtaloa ollenkaan huonona - ja on varmasti siinä oikeassa, kuten kaikessa muussakin. Kaikelle on aikansa, eikä Herra ole ikinä myöhässä.

Niin kauan kuin ihminen ei kykene itse valitsemaan uskonnon ja uskonnottomuuden välillä mitään aitoa valintaa ei voi syntyä. Kadotuksella pelottelu on painostamista eli vapaaseen tahtoon kajoamista. Se toimii ainoastaan esteenä vastuullisen valinnan syntymiselle.

 

>> Ei. Se on vain elämän realiteetti. Lehmät eivät lennä. Ihmisen iho ei ole pinkki. Jos potkaiset varpaan seinään, se sattuu. Herra tuomitsee aina oikeudenmukaisesti, vaikka se ei ihmisestä siltä näyttäisi. Kaikilla on asiassa valinnanvapaus - aivan samalla tavalla kuin missä tahansa muussakin asiassa. Ja niissä muissakin asioissa pitää ottaa realiteetit huomioon. Et voi valita, että haluat lentää ilman apuvälineitä, se ei ole ihmiselle mahdollista. Se ei ole vaihtoehto jota voit valita.