Lue keskustelun säännöt.
Onko iäkkäiden vanhempien pakko antaa edunvalvontavaltuutukset ja ottaa pankkitunnukset, vaikka eivät halua?
11.10.2024 |
Meillä on sisarukset kovaa vaatimassa näitä vanhemmillemme ja vielä niin, että nämä sisarukset sitten käyttäisi niitä pankkitunnuksia, asioiden hoitoon esim. Kelassa. Vanhemmilla ei mitään laitteita netin käyttöön ole, eikä tule.
Vanhemmat ovat sitä mieltä että eivät halua pankkitunnuksia hankkia, eivätkä halua myöskään edunvalvontavaltuutuksia. Heillä on keskinäinen valtuutus siitä että saavat toistensa asioita hoitaa, jos toinen esim. sairastuu vakavasti.
Olen itse sitä mieltä että jos vanhukset itse eivät noita kertakaikkiaan halua, niin se on sitten niin ja sitä päätöstä on muiden kunnioitettava. Mutta olenko väärässä? Tiedän kyllä että valtuutukset olisi hyvä olla olemassa, mutta jos eivät todellakaan halua, niin eikö sitten pitäisi vaan antaa olla?
Kommentit (408)
Niin kauan kun vanhempi/vanhemmat eivät halua sitä tehdä niin ei kukaan voi pakottaa. Eri asia on jos kummaltakin on muisti mennyt. Äidilläni ei ollut nettiä tai pankkitunnuksia mutta asiat hän sai hoidettua kuitenkin. Osa laskuista meni suoraveloituksen kautta ja laskun, pari vei itse pankkiin ja samalla otti ulos käyttörahaa (hänellä ei myöskään ollut pankkikorttia). Pankki oli auki pari tuntia kaksi kertaa viikossa ja silloin meni 'kimppakyytillä' muiden mummojen ja pappojen kanssa kylälle. (äiti asui loppuvuodet yksin talossa metsän keskellä, pankki ja kaupat olivat noin 26 km päässä.) Tämä toimi, vaikka muisti alkoi heittää jonkin verran, siihen asti kun hän oli 89 vuotta. Sitten hän sai aivoverenvuodon ja joutui petiosastolle. Koska me lapset asumme kaikki Ruotsissa niin alettiin hankkimaan hänelle edunvalvojaa käräjänoikeuden kautta ja täytyy sanoa että se oli pitkäveteinen homma. Äiti täytti 90 Maaliskuussa ja kuoli Kesäkuussa ja edunvalvoja hänellä ehti olla vajaat kolme kuukautta. Kaikki tekee niinkuin parhaaksi näkee mutta pitää muistaa että se voi olla vanhukselle kova paikka kun lapset alkavat puhumaan edunvalvojasta. Itse en ole ollenkaan varma että vain nyökyttelisin päätä jos ja kun omat lapseni alkaisivat tätä ehdottelemaan. No, siihen hetkeen on varmaan vielä muutama vuosi aikaa, olen tällä hetkellä 63..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin olin ainoa omaishoitaja, joka oli liemessä siksi, että vanhus ei uskaltanut kirjoittaa nimeään mihinkään, mutta käräjäoikeuden kautta meneminen olisi tehnyt hänen hoitamisensa vielä paljon vaikeammaksi. Minähän olisin pettänyt hänet, ja niin muistisairasta hänestä ei ehtinyt tulla, etteikö hän sen olisi muistanut tasan tarkkaan aamulla ensin ja illalla viimeiseksi ja yöllä havahtuessaan tunteeseen, että joku on vialla ja kaikki on vaarallista. Vanhuksille itselleen tulee valtavasti stressiä siksi, että näitä asioita ei hoideta ajallaan. Minusta nämä voisi hoitaa esimerkiksi niin, että 60 ikävuoteen mennessä pitää toimittaa paitsi lääkärintodistus ajokortin säilyttämiseksi, niin myös suunnitelma oman hoidon ja asioiden järjestämiseksi, ja lista ihmisiä joita siihen tehtävään voi käyttää. Vieläpä niin, että nuo luetellut eivät voi olla iäkkäämpiä kuin hän itse.
Tietääkö vanhus tai nuorempikaan aina sitä ketä voi asioiden hoitamiseen käyttää ja ketä ei?
Eipä tiedä ei. Monelle silti voisi olla ikääntyminen helpompi prosessi, jos joutuisi käsittelemään luottamuskysymyksiä riittävän nuorena jo. Voihan niitä listoja epäilemättä muuttaa jos siltä tuntuu. Ja jos tuntuu, ettei voi luottaa keneenkään, silloin olisi hyvä ottaa tilanne todesta ja miettiä elämänvalintojaan jo paljon aikaisemmin siltä kannalta, miksi ja miten kannattaa elää. Meillähän on varmaankin useammalla luottamusongelmia kuin kulttuureissa, joissa ollaan läheisemmissä väleissä toisten kanssa. Luulisi.
Miksi pitäisi olla keneinkään puolella tai ketään vastaan? Asiat olisi kuitenkin saatava hoidettua, ja jos yksi vaihtoehto ei kelpaa, pitäisi sitten löytää toinen vaihtoehto jos tilanne on sellainen, että toimimattomuus on pahin vaihtoehto.
Mikä estää meidän kulttuurissa olemaan läheisissä väleissä ihmisten kanssa? Kyllähän se on aina myös itsestä kiinni millaisia henkilöitä omassa lähipiirissä on ja onko ne tuki verkot tarvittaessa kunnossa. Jos ei ole mistään listoista ei ole mitään hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää meidän kulttuurissa olemaan läheisissä väleissä ihmisten kanssa? Kyllähän se on aina myös itsestä kiinni millaisia henkilöitä omassa lähipiirissä on ja onko ne tuki verkot tarvittaessa kunnossa. Jos ei ole mistään listoista ei ole mitään hyötyä.
Kulttuuri ja tavat eivät välttämättä ihan estä, mutta eivät autakaan. Mutta ehkä olisi hyvä havahduttaa ihmisiä miettimään, mitä voisi olla omassa vallassa että suhteet olisivat paremmat ja niitä olisi. Ja miettisivät sitten, mitä tehdä jos jää yksin miettimään listaa, johon ei saa kuin oman koiran nimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On yritetty selvittää. Pankkitunnukset vaatisivat voimassa olevan henkilöllisyystodistuksen, jota ei ole enää vuosiin ollut ja nyt jo ajat sitten oli jo siinä kunnossa ettei niitä pystytty hankkimaan.
Ei laskujen maksamiseen tarvita pankkitunnuksia. Ne voi hyvin hoitaa esim. maksupalvelun kautta. Hoivakoti lähettää laskut omaiselle, joka laittaa ne maksupalveluun. Tämä vaatii kuitenkin sen, että pankin kanssa on tehty maksupalvelusopimus. Usein vanhuksilla se on jo tehty ennestään.
EI omainen voi laittaa laskuja maksupalveluun, jos hänellä ei ole tiliin oikeutta. Ja jos vanhuksella ei ole henkkareita tai pankkitunnuksia, hän ei voi oikeuksia edes antaa.
Valtakirjan pankkiasioiden hoitoon voi kirjoittaa omaiselle tai kelle hyvänsä ilman pankkitunnuksia.
Tämän jälkeen valtakirjassa mainittu henkilö kuittaa laskut omalla nimellään ja toimittaa laskut maksupalveluun.
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää meidän kulttuurissa olemaan läheisissä väleissä ihmisten kanssa? Kyllähän se on aina myös itsestä kiinni millaisia henkilöitä omassa lähipiirissä on ja onko ne tuki verkot tarvittaessa kunnossa. Jos ei ole mistään listoista ei ole mitään hyötyä.
Erikoinen näkökulma. En vihaa vanhempiani, mutta ajattelemme asioista liian eri tavalla ollaksemme aidosti läheisiä. Enkä näkemäni perusteella varsinaisesti kadehdi kulttuureja, joissa ollaan tosi läheisissä väleissä perheen kanssa. Kaikissa ratkaisuissa on omat hyvät ja huonot puolensa.
En silti ymmärrä, miten se terve etäisyys estäisi minua auttamasta vanhempiani käytännön asioissa, tai miksi esimerkiksi edunvalvontavaltuutus ei auttaisi meitä. Päinvastoin, minulla on listat vanhempieni toiveisiin liittyen ja aion niitä soveltaa kun aika tulee, vaikkemme ole edes kuukausittain tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iäkkäälläkin ihmisellä on oikeus päättää itse, kenelle sen valtuutuksen antaa jos antaa, ellei sitten määrätä edunvalvontaan perustellusta syystä.
Lapset puuttuvat nykyään aivan liikaa täysin toimintakykyisten iäkkäiden vanhempiensa asioihin vain siksi, että tekisivät itse asiat toisella tavalla. Vanhuskin saa tehdä omat päätöksensä jos ovat toimintakykyisiä, olisivat ne lapsista sitten kuinka typeriä ja tarpeettomia.
Minusta tämä on paremminkin päinvastoin. Aiemmin vanhoille oli selvää, miten paljossa he ovat riippuvaisia lapsistaan. Joten muutettiin kiltisti lähelle lapsia jne. Nyt vanhenevat ikäluokat ovat halunneet luoda maailman, jossa avuntarve on mahdollisimman helppo kiistää. Sitten kun hätä alkaa tulla, kiristetään ja rääkätään kaikkia jotka saadaan alistettua auttajiksi avunsaajan ehdoilla. Ei pitäisi olla niin, että yhden sukupolven oikeus päättää omista asioistaan vie muilta kaikki oikeudet. Vaikkei tämä liitykään aloittajan tilanteeseen juurikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvontaan pitää hakea vanhustaan, jos kokee ettei hän enää pärjää. Se prosessi alkaa siitä, että hankitaan lääkärintodistus, jossa todetaan, että hän ei kykene hoitamaan enää asioitaan.
Sitäkään ei ihan helposti saa, kriteeerit on tiukat.
Edunvalvonta on jokseenkin työläs, koska jokaisesta ostoksesta pitää olla kuitti ja ne pitää viranomaiselle toimittaa kuukausittaan.
Tietysti virkaedunvalvojiakin on.
Raha-asioiden hoitoon ei tarvitse mitään lääkärin todistusta.Pankkiin vaan ja vanhukset mukaan tekemään edunvalvonta sopimus.Yleensä kaksi edunvalvojaa jotka saavat tilinkäyttö tunnukset.Voihan ap.olla itse se toinen niin voi seurata ettei tileiltä lähde mitään ylimääräistä.Helpottaa vaan jos laskuja tulee kotiin eikä suoraan pankkiin ja käteistä vanhuksille voi viedä jos pank
Ei ole aivan näin yksinkertaista,
Valtuutusta ei tehdä jos vanhus ei ole enää kykenevä hoitamaan asioita.
Tämä on yksi ongelma. Ihminen voi pudota loukkuun, jossa hän ei ole riittävän muistisairas saamaan apua yhteiskunnalta, mutta hän on liian muistisairas, että voisi enää siirtää valtaansa muille. Heitteillejättöähän se on, mutta jos sen tekee omainen, ollaan oikeudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omille isovanhemmilleni ei edes annettu pankista pankkitunnuksia koska eivät osaa niitä itse käyttää, niitä ei saa muiden käyttöön antaa. Antoivat sitten tilinkäyttöoikeuden omaiselle joka mm. maksaa laskut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on oikeus äitini pankkitiliin, ja maksan hänen laskut sielä ihan omilla pankkitunnuksillani. Minulla on myös suomi.fi valtuutuksen kautta pääsy omilla pankkitunnuksillani esim omakantaan ja verottajan sivuille
Myös meillä tehtiin tämä suomi.fi valtuutus.
Meillä käytännössä riitti pääsy omakantaan ja verottajan sivuille.
Silti tuo valtuutus kannattaa tehdä koskemaan kaikkia mahdollisia asioita, joita sillä voi hoitaa.
Ihan vain sen takia, ettei jatkossa tule yllätyksiä.
Voiko tuon suomi.fi-valtuutuksen tehdä, jos vanhuksella ei ole verkkopankkitunnuksia ja/tai mobiilivarmennetta ym. sähköisiä tunnistautumisen tapoja käytössään?
Onko mahdollista tehdä valtuutus, jossa omainen saisi pääsyn vanhuksen lääkäritie
Kannattaa tehdä valtuutus todellakin koskemaan kaikkia mahdollisia asioita, jotka siellä on lueteltu.
Pääset nimittäin paljon helpommalla, kun et tarvitse lukea sivukaupalla tekstiä ja etsiä sieltä sinun
tapaukseen sopivia kohteita.
Sähköistä tunnistautumista ei tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki toimii niin kauan kuin ovat päätäntävaltaisia eli muisti on sellaisella tasolla, että päätöksenteko onnistuu. Jos päätäntäkykyä ei ole eikä edunvalvontavaltuutusta niin valtio määrää ihmiselle julkisen edunvalvojan jonka kautta tämän jälkeen kaikki rahaliikenne ja päätöksenteko kulkee.
Suosittelen, että teetätätte edunvalvontavaltakirjan niin että toinen on toisen adunvalvoja, jos ovat nyt ok. kunnossa ja osaavat hoitaa asiat. Se helpottaa heidän elämää eikä mene virallisen edunvalvonnan piiriin, jos jotain tapahtuu. Se tulee kalliiksi.
Pankkitunnuksia ei tarvitse ottaa.
Jos joku perheestä alkaa hoitamaan vanhempien asioita, se pitää yhdessä sopia. Ei ole hyvä, että kaikki lapset sitä tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvontaan pitää hakea vanhustaan, jos kokee ettei hän enää pärjää. Se prosessi alkaa siitä, että hankitaan lääkärintodistus, jossa todetaan, että hän ei kykene hoitamaan enää asioitaan.
Sitäkään ei ihan helposti saa, kriteeerit on tiukat.
Edunvalvonta on jokseenkin työläs, koska jokaisesta ostoksesta pitää olla kuitti ja ne pitää viranomaiselle toimittaa kuukausittaan.
Tietysti virkaedunvalvojiakin on.
Vuosittain pitää tehdä selvitys raha- ja omaisuus asioita. ( Olen lapseni edunvalvoja ).
Ja itse aloitukseen ..
pankkitunnukset voi toki hakea, mutta silloinkin virkailija tenttaa millä laitteella vanhus niitä käyttää ja painottaa ettei niitä saa luovuttaa muille.
Toki pankkitunnukset voi helpottaa elämää, mutta mopiilivarmennekin on hyvä.
Jos kerran vanhukset maksavat laskujen maksamisesta ylimääräistä, on heidän valintansa. Ehkä kokevat, etteivät voi luottaa lapsiinsa, joka hoitaisi pankkiasioita heidän puolestaan.
Tuolta esim. löytyy lisätietoja
https://www.oulunedunvalvontavaltuutus.fi/
Jokaisen yli 18v tulisi tehdä edunvalvontavaltakirja.
En ole ko. sivujen ylläpitäjä, mutta olen valtakirjan teetättänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää meidän kulttuurissa olemaan läheisissä väleissä ihmisten kanssa? Kyllähän se on aina myös itsestä kiinni millaisia henkilöitä omassa lähipiirissä on ja onko ne tuki verkot tarvittaessa kunnossa. Jos ei ole mistään listoista ei ole mitään hyötyä.
Erikoinen näkökulma. En vihaa vanhempiani, mutta ajattelemme asioista liian eri tavalla ollaksemme aidosti läheisiä. Enkä näkemäni perusteella varsinaisesti kadehdi kulttuureja, joissa ollaan tosi läheisissä väleissä perheen kanssa. Kaikissa ratkaisuissa on omat hyvät ja huonot puolensa.
En silti ymmärrä, miten se terve etäisyys estäisi minua auttamasta vanhempiani käytännön asioissa, tai miksi esimerkiksi edunvalvontavaltuutus ei auttaisi meitä. Päinvastoin, minulla on listat vanhempieni toiveisiin liittyen ja aion niitä soveltaa kun aika tulee, vaikkemme ole edes kuukausittain tek
Et vaikuta arvostavan vanhempiasi, kyyninen ja viileä olet heitä kohtaan. Mutta et ole yksin, näitä riittää nykyisin. Ajatellaan, että se on vaivautumista, jos joutuu pitämään vanhempiinsa yhteyttä.
Olen ammatissa, jossa tämä piirre näkyy selvästi. Tuskin on äiti/isä päässyt kylmenemään, kun haaskat ovat kiilusilmin kyselemässä miten pääsisivät pankkitileille käsiksi. Ei kyyneltään näy heidän silmissään.
Monet ketjussa kommentoivat käyttävänsä vanhempiensa pankkitunnuksia itsekseen tai yhdessä vanhemman kanssa. Tiedoksi, että molemmat ovat laittomia. Muitakin keinoja on, ja niitä on ketjussa kerrottu.
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun vanhempi/vanhemmat eivät halua sitä tehdä niin ei kukaan voi pakottaa. Eri asia on jos kummaltakin on muisti mennyt. Äidilläni ei ollut nettiä tai pankkitunnuksia mutta asiat hän sai hoidettua kuitenkin. Osa laskuista meni suoraveloituksen kautta ja laskun, pari vei itse pankkiin ja samalla otti ulos käyttörahaa (hänellä ei myöskään ollut pankkikorttia). Pankki oli auki pari tuntia kaksi kertaa viikossa ja silloin meni 'kimppakyytillä' muiden mummojen ja pappojen kanssa kylälle. (äiti asui loppuvuodet yksin talossa metsän keskellä, pankki ja kaupat olivat noin 26 km päässä.) Tämä toimi, vaikka muisti alkoi heittää jonkin verran, siihen asti kun hän oli 89 vuotta. Sitten hän sai aivoverenvuodon ja joutui petiosastolle. Koska me lapset asumme kaikki Ruotsissa niin alettiin hankkimaan hänelle edunvalvojaa käräjänoikeuden kautta ja täytyy sanoa että se oli pitkäveteinen homma. Äiti täytti 90 Maaliskuussa ja kuoli Kesäkuussa ja edunval
Se valtakirja on yleinen asiakirja eikä mikään vanhusten " kauhu". Jokaisen se pitäisi tehdä, koska kuka rahansa voi joutua yllättäen sairaalahoitoon eikä voi vastata laskuistaan eikä määrätä hoidostaan. Tärkeintä on että se tehdään ennen kuin se muistisairaus iskee. Muistamaton ei ole enää oikeustoimikelpoinen eikä voi valtakirjaa ilman lääkärinlausuntoa tehdä. Jos tila on huono, niin menee automaattisesti yleiseen edunvalvontaan, kun tarve tulee.
Te se valtakirja niin on helpompaa.
.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvontaan pitää hakea vanhustaan, jos kokee ettei hän enää pärjää. Se prosessi alkaa siitä, että hankitaan lääkärintodistus, jossa todetaan, että hän ei kykene hoitamaan enää asioitaan.
Sitäkään ei ihan helposti saa, kriteeerit on tiukat.
Edunvalvonta on jokseenkin työläs, koska jokaisesta ostoksesta pitää olla kuitti ja ne pitää viranomaiselle toimittaa kuukausittaan.
Tietysti virkaedunvalvojiakin on.
Raha-asioiden hoitoon ei tarvitse mitään lääkärin todistusta.Pankkiin vaan ja vanhukset mukaan tekemään edunvalvonta sopimus.Yleensä kaksi edunvalvojaa jotka saavat tilinkäyttö tunnukset.Voihan ap.olla itse se toinen niin voi seurata ettei tileiltä lähde mitään ylimääräistä.Helpottaa vaan jos laskuja tulee kotiin eikä suoraan pa
EI jätetä heitteille. Lääkäri määrää haettavaksi edunvalvonnan ja silloin vanhus joutuu yleisen edunvalvonnan piiriin. Niin oli 50v veljenikin. Ongelma oli siinä, että tietoja raha-asioista oli vaikea saada, ei voinut tarkistaa mihin eläke menee ja lisäksi siitä kaikesta piti maksaa. Huijaamisiakin on tapahtunut.
Älä nyt viitsi. Olen lukenut koko ketjun alusta asti läpi - ja myös kommentoinut esille nousevia asioita - ja kyllä tässä tapauksessa sympatiat on ap:n puolella. Hänelle on sisarus tai useampi yrittänyt väittää, että on normaalia että perheissä vanhukset antavat pankkitunnuksensa lapsilleen. Ja painottaneet edunvalvontavaltuutusta, kun ovat ilmeisesti olleet vain pankkitunnusten perään. Ulkopuolisen silmin näyttää siltä, että ap ei aloituksessaan itsekään aivan tiennyt, mistä kaikista asioista hänen tapauksessaan olikaan kysymys. Ainakin itselleni käy näissä keskusteluissa (kun ne ovat hyviä, ja mielestäni tämä keskustelu on ollut hyvä, ainakin itse olen oppinut paljon tärkeitä asioita ja saanut uusia näkökulmia asioista, joista jo luulin aika paljon tietäväni) niin, että oma ajattelu kasvaa keskustelun edetessä ja toisten näkökulmia lukiessa. Siksi syytökset siitä, että ap ei aloituksessaan kertonut kaikkia tapauksen yksityiskohtia, ovat mielestäni aivan turhia.
Jokaisella keskustelijalla on se oma näkökulmansa, osa on sitä mieltä, että heidän näkökulmansa on paras tai ainoa oikea, joku toinen haluaa päinvastoin saada uusia näkökulmia. Lisäksi osa keskustelijoista ei lue viestejä niin, että kommentti avautuisi kokonaan, ja/tai kommentoivat asian vierestä.
Totean vielä ketjun luettuani, että täällä on ollut monta eriaiheista keskustelua päällekkäin, eivätkä kaikki välttämättä ole liittyneet ap:n tapaukseen lainkaan. Se on ihan tyypillistä täällä. Silti keskustelu on pysynyt asiassa, lukuun ottamatta tällaisia keskustelun tyyliä ja ap:n kirjoitustapaa kritisoivia kommentteja. - Tämä vain huomiona siihen, että kaikki keskustelijat eivät ole "yrittäneet auttaa" ap:tä, mihin liittyen on todettava, että yhdessäkään ap:n viestissä hän ei ole pyrkinyt loukkaamaan yhtään ketään. Jos hänet on ymmärretty väärin, kai hänellä on oikeus korjata väärinymmärrys. Epäilen, että ap on jossain määrin saattanut joutua sisaruksensa "gaslightaamaksi" ja kuvitellut itsekin, että sisarusten väitteissä olisi jotakin perää. Kokonaisuuden kannalta, näin ulkopuolisen silmin, vaikuttaa siltä, että ap on saanut tarvitsemaansa apua ja tukea tai ainakin useampia näkökulmia asiaan, josta hänelle on väitetty paikkaansapitämättömyyksiä. Ketjusta on saattanut olla konkreettista hyötyä myös muille.