Onko iäkkäiden vanhempien pakko antaa edunvalvontavaltuutukset ja ottaa pankkitunnukset, vaikka eivät halua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään pakkoa olemassa. Toisaalta ei pidä myöskään jälkipolville sitten jatkuvasti valittaa, kun ei itse muista, ymmärrä, eikä osaa. Apua on tarjottu, siitä kieltäydytty, ja sillä selvä. Korkeintaan suositella voi, että järkevää olisi hoitaa nämä asiat kuntoon, kun vielä jotain maailmasta ymmärtää.

Joo, mutta on olemassa vahvempia ja erittäin vahvoja suosituksia. Varmasti aiheuttaa närää ja kiukkua vanhemmissa, mutta niin aiheuttaa sekin, jos minkäänlaista vastaantuloa lasten ehdotuksiin ei tapahdu. Älä ap asetu tuossa muita sisaruksia vastaan. Sinä katsot taaksepäin, he eteenpäin. Aika ei silti pysähdy, vaikka sinä kehotat. Vanhempien loppuajat vain muuttuvat paljon vaikeammiksi niin. Hoiva on huonompaa, kun sitä saa pettyneiltä ja vihaisilta lapsilta, joita

Ap, hyvä kun toit tuon esille. Juuri tuollaiset "vibat" sain ainakin itse, kun luin aloituksesi. Vanhempasi varmasti tuntevat lapsensa. Myös tämän heikkoudet.

 

Tuo kirjoittamasi on kirjaimellisesti niin suuri "red flag", että koskaan, missään tilanteessa ei tuolle sisaruksellesi pidä antaa vanhempiesi raha-asioita hoidettavaksi.

 

Lisäksi sisaruksesi on saattanut ymmärtää väärin edunvalvontavaltuutuksen idean: että se astuu voimaan vasta sen jälkeen, kun lääkäri on todennut valtuuttajan kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan. Kuvitteleeko sisaruksesi, että hän saisi välittömästi pääsyn vanhempienne tilille? Tai sitten hän tietää, miten kuvio menee, mutta hän haluaa olla ensimmäisenä pääsemässä tilille. Sen seuraukset kuulostavat näin ulkopuolisen korvaan todella kohtalokkailta. Sekä vanhemmillenne että teille muille sisaruksille.

Näille sisaruksille tuntuu ne pankkitunnukset olevan tärkeämpiä, kuin se valtuutus. En ole sitä ymmärtänyt missään vaiheessa. Ei heitä haittaa vaikka lain mukaan tunnuksia ei saa muut käyttää, heille on päivänselvää että vanhemmat pakotetaan nyt hakemaan ne pankkitunnarit ja toinen heistä (sisaruksista) ottaa ne sitten itselleen käyttöön. Että saa sitten hoitaa "niin näppärästi kaikki asiat".

Tämä ketju on nyt ollut isoksi hyödyksi, koska tässä vinkattiin nyt siitä suomi-valtuutuksesta. Silloin EI tarvitse pankkitunnuksia. Tiedän kyllä hyvin että jos tällainen "jippo" tulee, niin sisarukset eivät varmasti ole tyytyväisiä. He haluavat nimenomaan ne tunnukset, ja mielestäni se kertoo tosi paljon. Ap

Mitä jippoja noi on? Ihan sekviä asioita jos ja kun niistä vaihtoehdoista ottaa selvää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat sitten hoitavat omat asiansa vaikka tulisi muistisairaus. Oma valinta.

Ei tarvi hoitaa. Asioita hoitaa edunvalvoja ja ap voi sitä hakea kun on oikea aika. Oletko sinäkin syyllistävä varas?

Kuka sitä edunvalvojaa sitten hakee kun eivät tai et siihen itse kykene? Mikä takaa että lapsi ei saisi hakiessaan sitä edunvalvojan oikeutta itselleen?

Sitä voi hakea vaikka sosiaalityöntekijä, esim. jos ei ole lapsia tai eivät ole tiedossa/mailla halmeilla.

En ole tästä aivan satavarma, mutta arvelen, että tilanteessa, jossa päämiehellä on useampi omainen (lapsi), jokaiselta pitää pyytää erikseen lupa siihen, että yhdestä heistä tulee edunvalvoja. Eli kaikkien pitää suostua.

Jos ap:n tilanne menee tähän, on suositeltavaa, että ap ei suostu sisaruksensa (tai kenenkään heistä, jos kyse on samantyyppisestä painostuksesta jo nyt sekä "epäterveestä" kiinnostuksesta vanhempien rahoja kohtaan) toiveeseen ryhtyä edunvalvojaksi. Toisaalta, kuten jossain aiemmassa viestissä totesin, virallinen edunvalvoja joutuu tekemään vuositilin DVV:lle tarkastettavaksi. Tällöin joka ikinen sentti pitää selvittää. Kuten joku edellä totesi, kunhan sen on tehnyt kerran-pari, se ei vaadi perusmuodossaan montaa tuntia vuodessa. Ja edunvalvoja on lain edessä tilivelvollinen. Tämä saattaa hillitä sisaruksen pyrkimyksiä saattaa osa vanhempien rahoista omalle tilille. Toisaalta taas kaikenlaista "yrittäjää" on liikenteessä, olen kuullut tapauksista, jossa edunvalvoja yritti saada parkkisakkojaan päämiehen maksettaviksi kun oli käyttämässä päämiestä lääkärissä. Ei ollut kuulemma mennyt läpi.

Asiat kannattaa hoitaa hyvissä ajoin, tietenkin, mutta viime kädessä viranomaiset ovat se viimeinen takalauta ja selkänoja, johon voi esimerkiksi sisarusten välisissä erimielisyyksissä (koskien päämiehen asioita) tukeutua. Siitä ei välttämättä seuraa siis mitään katastrofia henkilölle itselleen tai hänen rahoilleen, jos hän ei ole hoitanut edunvalvontavaltuutusta nk. hyvinä päivinään. Omaisten asiainhoitoa asia toki voi helpottaa, mutta jos laskut ovat jo valmiiksi suoraveloituksessa, ei asianomaisella itsellään ole varsinaista hätää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, että miksi ihmiset eivät tee edunvalvontavaltakirjoja. Naapurissa asuva alle viisikymppinen pariskunta teki ne juuri viime viikolla (vaimon läheinen sukulainen kuoli vastikään suunnilleen saman ikäisenä). Olemme itsekin täyttäneet 50 ja tarkoitus on tehdä valtakirjat pian kuntoon. 

Kannattaa huomata, että tili käyttöoikeudet lakkaavat kun ihminen kuolee, eikä vainajan tililtä voi maksaa kaikkia kuluja ennen perunkirjoitusta, joten omaa rahaa voi joutua käyttämään. 

Omilla vanhemmillani oli valtakirjat kunnossa. Äiti oli täysin terve, kun 

Kuolemantapauksessa voimassa ei ole mitkään sopimukset. Ei ole enää oikeutta kuolleet tiliinkäyttöön ei ole valtuutuksia eikä kuolleen etuja valvota edunvalvonnalla.

Ei niin valvota, mutta jos esimerkiksi terve puoliso on hoitanut kaikki raha-asiat ja hän sattuu kuolemaan, voi muistisairaan asioita olla todella hankala hoitaa, jos valtuutusta ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on oikeus äitini pankkitiliin, ja maksan hänen laskut sielä ihan omilla pankkitunnuksillani. Minulla on myös suomi.fi valtuutuksen kautta pääsy omilla pankkitunnuksillani esim omakantaan ja verottajan sivuille

 

Myös meillä tehtiin tämä suomi.fi valtuutus. 

Meillä käytännössä riitti pääsy omakantaan ja verottajan sivuille.

Silti tuo valtuutus kannattaa tehdä koskemaan kaikkia mahdollisia asioita, joita sillä voi hoitaa. 

Ihan vain sen takia, ettei jatkossa tule yllätyksiä.

 

Voiko tuon suomi.fi-valtuutuksen tehdä, jos vanhuksella ei ole verkkopankkitunnuksia ja/tai mobiilivarmennetta ym. sähköisiä tunnistautumisen tapoja käytössään?

Onko mahdollista tehdä valtuutus, jossa omainen saisi pääsyn vanhuksen lääkäritie

Mahtanet ymmärtää, että sen valtakirjan voi tehdä käsinkirjoittamalla paperille ja se jolle sen aikoo antaa osannee neuvoa tarkemmin ja jos ei osaa niin ei pidä silloin antaa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, että miksi ihmiset eivät tee edunvalvontavaltakirjoja. Naapurissa asuva alle viisikymppinen pariskunta teki ne juuri viime viikolla (vaimon läheinen sukulainen kuoli vastikään suunnilleen saman ikäisenä). Olemme itsekin täyttäneet 50 ja tarkoitus on tehdä valtakirjat pian kuntoon. 

Kannattaa huomata, että tili käyttöoikeudet lakkaavat kun ihminen kuolee, eikä vainajan tililtä voi maksaa kaikkia kuluja ennen perunkirjoitusta, joten omaa rahaa voi joutua käyttämään. 

Vanhempien keskinäinen valtakirja ei auta,.jos esim. tervepäinen puoliso kuolee ennen muistisairasta.

 

Noihin viimeksimainittuihin joutuu joka tapauksessa odottamaan viranomaispäätöksen edunvalvonnasta - olipa sitä valtuutusta tai ei

Kannattaa laatia se valtakirja niin, että valtuutetulla on oikeus myös noihin oikeustoimiin.

"Ei niin valvota, mutta jos esimerkiksi terve puoliso on hoitanut kaikki raha-asiat ja hän sattuu kuolemaan, voi muistisairaan asioita olla todella hankala hoitaa, jos valtuutusta ei ole."

Josuus jopa mahdotonta, mutta niin se voi olla vaikka valtuutus olisi olemassa mutta edunvalvonta ei vielä ole ajankohtainen jos mitään muuta keinoa ei asioita ole hoitaa kun edunvalvonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillasi on päätösvalta tuossa asiassa, vielä kun ovat toistensa valtuutettuja. Ja nähtävästi liikuntakykykin järjen lisäksi on vielä kunnossa, joten ei ole syytä valtuuttaa lapsia, vielä. Kyllä sen näkee kun tulee sellaisia oireita, sairauksia ym., jotka luultavasti vaativat jo toimenpiteitä asioiden hoitamisen suhteen.

Pointtihan on se, että kun vanhemmat ovat terveenäkin epäluuloisia ja varovaisia, minkäänlainen voimien menettäminen ei saa heitä ajattelemaan toisin, vaan nämä piirteet vahvistuvat. Kunnes silloin, kun tilanne alkaa heiketä ja pitäisi uskaltaa tehdä ratkaisuja jotka nytkin ovat liian pelottavia ja ikäviä päätöksiä, osoittautuu että toimintakyky on ensimmäinen menetetty asia. Muistitestit ja satunnaiset lääkärit voivat vielä tulla hämätyksi, koska vanhus alkaa täyttää muistin ja ymmärrysten aukkoja puhumalla sopivia.

On ikävää, että niitä ei kuunnella, jotka ovat käyneet tuon kaiken jo läpi. Pyydetään neuvoa, vaikka oikeasti halutaan vain vahvistusta ajatukselle, ettei mitään tarvitse tehdä kun ei halua. Elämä ei toimi niin kovin hyvin.

Mutta ovatko ne, jotka täällä puhuvat ap:n intuitiota vastaan, kokeneet sen, että vanhuksilla on lapsia, jotka pyrkivät vanhusten tileille omat intressit edellä?

Vaikutelma on, että monilla edunvalvontavaltuutusta puoltavilla kokemusasiantuntijoilla on kokemusta vain siitä normaalista tilanteesta, jossa läheiset (lapset) ovat satavarmasti luotettavia.

Täällä on myös ollut kokemusasiantuntijaa hoitoalalta työn puolesta nähneenä, jossa on menty rikosoikeuteen asti varkauksien ja heitteillejättöjen suhteen.

Ap:n tapaus ei ole "normaali" ja se tyypillisin tapaus. Se, jos yksi sisarus on puhunut ennakkoperinnön tarpeesta ja osoittanut epätavallista kiinnostusta vanhempien tilitietoja kohtaan, ei ole normaalia. Sen vuoksi normaalien, rehellisten ja yksinomaan ikääntyvien vanhempien parasta ajattelevien kokemusasiantuntijoiden hyvätkään neuvot eivät oikeasti tässä tapauksessa päde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillasi on päätösvalta tuossa asiassa, vielä kun ovat toistensa valtuutettuja. Ja nähtävästi liikuntakykykin järjen lisäksi on vielä kunnossa, joten ei ole syytä valtuuttaa lapsia, vielä. Kyllä sen näkee kun tulee sellaisia oireita, sairauksia ym., jotka luultavasti vaativat jo toimenpiteitä asioiden hoitamisen suhteen.

Pointtihan on se, että kun vanhemmat ovat terveenäkin epäluuloisia ja varovaisia, minkäänlainen voimien menettäminen ei saa heitä ajattelemaan toisin, vaan nämä piirteet vahvistuvat. Kunnes silloin, kun tilanne alkaa heiketä ja pitäisi uskaltaa tehdä ratkaisuja jotka nytkin ovat liian pelottavia ja ikäviä päätöksiä, osoittautuu että toimintakyky on ensimmäinen menetetty asia. Muistitestit ja satunnaiset lääkärit voivat vielä tulla hämätyksi, koska vanhus alkaa täyttää muistin ja ymmärrysten

Ei sinne tileille ole mitään pääsyä omilla interesseillä jos ja kun vanhemmat osaa asiansa hoitaa itse.

Vierailija kirjoitti:

Haloo, kylläpä ihmiset ovat tietämättömiä.

Sitä edunvalvontaan ei tarjota läheisille ollenkaan, siihen nimetään automaattisesti julkinen edunvalvoja.

Ainoa tapa, jolla läheiset voivat hoitaa vanhuksen asioita ja saada tietoja hänen asioistaan on, että vanhus itse nimittää heidät etukäteen edunvalvontavaltuutetuiksi.

Tässä keskustelussa se tietämätön olet sinä. Käräjäoikeus voi hyvin nimittää edunvalvojaksi jonkun vanhuksen läheisen, vaikka minkäänlaista edunvalvontavaltuutusta ei olisi tehtynä.

Tiedän tämän varmasti, koska olen itse lähiomaiseni edunvalvoja. Käräjäoikeus nimitti minut edunvalvojaksi tehdyn hakemuksen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat sitten hoitavat omat asiansa vaikka tulisi muistisairaus. Oma valinta.

Ei tarvi hoitaa. Asioita hoitaa edunvalvoja ja ap voi sitä hakea kun on oikea aika. Oletko sinäkin syyllistävä varas?

Kuka sitä edunvalvojaa sitten hakee kun eivät tai et siihen itse kykene? Mikä takaa että lapsi ei saisi hakiessaan sitä edunvalvojan oikeutta itselleen?

Sitä voi hakea vaikka sosiaalityöntekijä, esim. jos ei ole lapsia tai eivät ole tiedossa/mailla halmeilla.

En ole tästä aivan satavarma, mutta arvelen, että tilanteessa, jossa päämiehellä on useampi omainen (lapsi), jokaiselta pitää pyytää erikseen lupa siihen, että yhdestä heistä tulee edunvalvoja. Eli kaikkien pitää suostua.

Jos ap:n tilanne menee tähän, on su

Aika huonossa jamassa o asiat jos sossu lähtee selvittämään edunvalvontaa. Siinä vaiheessa asiat on olleet hoitamatta jo pitkään joten tuossa kohtaa kenenkään omaisen ei pitäisi harkita sen ottamista omalle vastuulleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat sitten hoitavat omat asiansa vaikka tulisi muistisairaus. Oma valinta.

Ei tarvi hoitaa. Asioita hoitaa edunvalvoja ja ap voi sitä hakea kun on oikea aika. Oletko sinäkin syyllistävä varas?

Kuka sitä edunvalvojaa sitten hakee kun eivät tai et siihen itse kykene? Mikä takaa että lapsi ei saisi hakiessaan sitä edunvalvojan oikeutta itselleen?

 

Jos edunvalvontavaltuutus on tehty vanhempien ollessa tolkussaan, niin lapsi yleensä saa edunvalvojan oikeuden.

Jos valtuutusta ei ole, niin sitten onkin siinä ja sen kanssa.

No enpä tiedä. Tar

 

Tämä!

Jaa mikä tämä? Huomatkaahan, että lainauksen alkupää näkyy mutta se mihin kommentoit, ei näy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillasi on päätösvalta tuossa asiassa, vielä kun ovat toistensa valtuutettuja. Ja nähtävästi liikuntakykykin järjen lisäksi on vielä kunnossa, joten ei ole syytä valtuuttaa lapsia, vielä. Kyllä sen näkee kun tulee sellaisia oireita, sairauksia ym., jotka luultavasti vaativat jo toimenpiteitä asioiden hoitamisen suhteen.

Pointtihan on se, että kun vanhemmat ovat terveenäkin epäluuloisia ja varovaisia, minkäänlainen voimien menettäminen ei saa heitä ajattelemaan toisin, vaan nämä piirteet vahvistuvat. Kunnes silloin, kun tilanne alkaa heiketä ja pitäisi uskaltaa tehdä ratkaisuja jotka nytkin ovat liian pelottavia ja ikäviä päätöksiä, osoittautuu että toimintakyky on ensimmäinen menetetty asia. Muistitestit ja satunnaiset lääkärit voivat vielä tulla hämätyksi, koska vanhus alkaa täyttää muistin ja ymmärrysten

Mutta ovatko ne, jotka täällä puhuvat ap:n intuitiota vastaan, kokeneet sen, että vanhuksilla on lapsia, jotka pyrkivät vanhusten tileille omat intressit edellä?

Vaikutelma on, että monilla edunvalvontavaltuutusta puoltavilla kokemusasiantuntijoilla on kokemusta vain siitä normaalista tilanteesta, jossa läheiset (lapset) ovat satavarmasti luotettavia.

Täällä on myös ollut kokemusasiantuntijaa hoitoalalta työn puolesta nähneenä, jossa on menty rikosoikeuteen asti varkauksien ja heitteillejättöjen suhteen.

Ap:n tapaus ei ole "normaali" ja se tyypillisin tapaus. Se, jos yksi sisarus on puhunut ennakkoperinnön tarpeesta ja osoittanut epätavallista kiinnostusta vanhempien tilitietoja kohtaan, ei ole normaalia. Sen vuoksi normaalien, rehellisten ja yksinomaan ikääntyvien vanhempien parasta ajattelevien kokemusasiantuntijoiden hyvätkään neuvot eivät oikeasti tässä tapauksessa päde.

Kiitos tästä. Alan jo itse väsyä selittämään, kun tuntuu että ihmiset ymmärtää tahallaan väärin, tai eivät lue mitä kirjoitan.

Kyllä, yksi sisaruksista on ollut aivan liian kiinnostunut vanhempien rahoista. Kun vanhempi sai sairauskohtauksen niin sisarus kiirehti paikalle kotipihaan, ambulanssi oli vielä pihassa. Tämä juoksi ambulanssiin ainoana kysymyksenään, että missä on kaikki tärkeät paperit, pankkiasiat ym? Se oli ainoa mikä siinä kohtaa häntä kiinnosti, kun toista lähdettiin viemään yliopistosairaalaan. On myös tosiaan muuten ollut vaatimassa ennakkoperintöä ym. Ja hän on juuri se joka sanoo nyt että saisi niin helposti hoidettua kaikki vanhempien asiat, kun saisi ne pankkitunnukset käyttöönsä.

Moni ketjussa keskittyy nyt pelkkään edunvalvontavaltuutukseen, josta minäkin tosiasn, edelleen olen sitä mieltä että se olisi hyvä olla varalta. Mutta aihe koski myös ja ehkä jopa enemmän niitä pankkitunnuksia. Vanhempani ovat kysyneet minulta ihan suoraan että jos he pankkitunnukset tämän painostuksen jälkeen hakevat ja tälle lapselle antavat niin näkeekö X kaikki heidän raha-asiansa. Vastasin suoraan että kyllä. Sisarukseni oli sanonut ettei tietenkään hän sellaisia näe.

Ja jos/kun nyt jonkun palstailijan mielestä toimin väärin vanhempiani ja sisaruksiani kohtaan ja hankaloitan asioita, niin se on voivoi 😅 Ap

"Toisaalta, kuten jossain aiemmassa viestissä totesin, virallinen edunvalvoja joutuu tekemään vuositilin DVV:lle tarkastettavaksi. Tällöin joka ikinen sentti pitää selvittää."

Yli 10 vuotta edunvalvojana toimineena totean, että ihan jokaista senttiä ei tarvitse selvittää. Päämiehelle voi antaa myös käyttörahaa, jonka käytöstä ei tarvitse antaa minkäänlaista selvitystä DVV:lle. Aluksi päämiehelläni oli omassa käytössä oleva tili ja siihen pankkikortti, jota hän käytti yhdessä palvelutalon hoitajan kanssa. Tästä tilistä ei tarvinnut antaa DVV:lle muuta selvitystä kuin saldo vuoden alussa ja lopussa sekä tilille vuoden aikana siirrettyjen rahojen määrä.

Nyt kunnon huononnuttua omassa käytössä oleva tili on lakkautettu. Siirrän tietylle palvelutalon asiakasvaratilille kuukausittain summan, jonka palvelutalo nostaa käteiseksi, joka on päämieheni käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ap.n vanhemmat kovin järjissään olevilta vaikuta. Jos olisivat, heillä olisi vuosiksudet olleet pankkitinnukset ja hoitaisivat asiansa netissä.

Ap:n vanhemmathan ovat huomattavan enemmän järjissään kuin moni täällä kommentoiva. Ap on eri viesteissään avannut tilannetta, ja viestiketjua eteenpäin lukiessa on alkanut koko karmea kuva paljastua aloitusta huomattavasti tarkemmin.

Voihan olla, että olen tulkinnut liikaa, mutta ilmeisesti tärkein syy siihen, ettei vanhemmilla ole verkkopankkitunnuksia ylipäätään, on tuon yhden aikuisen lapsen painostus. He selkeästi eivät voi luottaa siihen, ettei tämä lapsi esimerkiksi vanhempien luona vieraillessaan etsi ja kaiva noita tunnuksia ja tunnuslukuja ja mene katsomaan tilejä, tai ettei lapsi puhumalla painosta heitä tai jompaakumpaa heistä avaamaan verkkopankin kotonaan tämän aikuisen lapsen läsnäollessa.

Pahoittelen, ap, jos menin liian pitkälle. Mutta vaikutelma tässä on se, että vanhemmat ovat epäluuloisia ainakin yhden, mahdollisesti useammankin lapsensa suhteen, ja ovat turvallisuussyistä - jouduttuaan ilmeisesti aika pitkäaikaisen suullisen painostuksen kohteeksi - päättäneet olla hankkimatta ylipäätään verkkopankkitunnuksia.

Jos he hoitavat pankkiasiansa suoraveloituksena ja käymällä paikan päällä pankissa, siihen ei aikuinen lapsi voi puuttua. Ja jos aikuinen lapsi yrittää tulla pankkiin mukaan ja painostaa siellä, virkailija siinä kohtaa pistää pelin poikki.

Ymmärrän täysin vanhempien perustavanlaatuista vastustusta verkkopankkitunnuksia kohtaan. Vaikka edellä mainittuun olisi vain pienen pieni mahdollisuus, se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

On yritetty selvittää. Pankkitunnukset vaatisivat voimassa olevan henkilöllisyystodistuksen, jota ei ole enää vuosiin ollut ja nyt jo ajat sitten oli jo siinä kunnossa ettei niitä pystytty hankkimaan. 

Ei laskujen maksamiseen tarvita pankkitunnuksia. Ne voi hyvin hoitaa esim. maksupalvelun kautta. Hoivakoti lähettää laskut omaiselle, joka laittaa ne maksupalveluun. Tämä vaatii kuitenkin sen, että pankin kanssa on tehty maksupalvelusopimus. Usein vanhuksilla se on jo tehty ennestään.

EI omainen voi laittaa laskuja maksupalveluun, jos hänellä ei ole tiliin oikeutta. Ja jos vanhuksella ei ole henkkareita tai pankkitunnuksia, hän ei voi oikeuksia edes antaa.

Mutta omainen voi maksaa laskut vanhuksen puolesta ja jälkikäteen, kun edunvalvoja on määrätty, tositteita - eli vanhuksen nimellä tulleita laskuja ja omasta maksusta todisteina olevia kuitteja - vastaan saada sitten selvityksen kautta edunvalvojan maksamaan laskut jälkikäteen itselleen.

Toki se vaatii sitä, että omaisella on käytettävissään sen verran juoksevaa rahaa, että se onnistuu. Kaipa muussa tapauksessa pystyy hakemaan kunnalta tmv. sosiaalitoimelta jotain apua laskujen maksuun, vai eikö onnistu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pankki ei myönnä verkkopankkitunnuksia. Jos henkilö ei itse niitä kykene käyttämään.

Eli se edunvalvonta päätös pitää olla ensin.

Älä höpötä. Vanhus voi todellakin luvuttaa ja valtuuttaa tiliensä käyttöoikeudet esim lapselle, joka sitten hoitaa maksuja. Ihan asioimalla yhdessä siellä pankissa. Toki silloin pitää olla vielä sitä omatoimisuutta. Ei tarvita edunvaltuutusta siihen, että toinen hoitaa pankkiasiat puolesta.

Tilien käyttöoikeus on eri asia. Ja sen voi saada, jos tilinomistaja siihen suostuu. Mutta pankki ei tosiaan myönnä vwrkkopankkitunnuksia, jos se epäilee, että niitä käyttäisi joku muu kuin tilinomistaja.

Vierailija kirjoitti:

 

Mutta ovatko ne, jotka täällä puhuvat ap:n intuitiota vastaan, kokeneet sen, että vanhuksilla on lapsia, jotka pyrkivät vanhusten tileille omat intressit edellä?

Vaikutelma on, että monilla edunvalvontavaltuutusta puoltavilla kokemusasiantuntijoilla on kokemusta vain siitä normaalista tilanteesta, jossa läheiset (lapset) ovat satavarmasti luotettavia.

Täällä on myös ollut kokemusasiantuntijaa hoitoalalta työn puolesta nähneenä, jossa on menty rikosoikeuteen asti varkauksien ja heitteillejättöjen suhteen.

Ap:n tapaus ei ole "normaali" ja se tyypillisin tapaus. Se, jos yksi sisarus on puhunut ennakkoperinnön tarpeesta ja osoittanut epätavallista kiinnostusta vanhempien tilitietoja kohtaan, ei ole normaalia. Sen vuoksi normaalien, rehellisten ja yksinomaan ikääntyvien vanhempien parasta ajattelevien kokemusasiantuntijoiden hyvätkään neuvot eivät oikeasti tässä tapauksessa päde.

 

Eiköhän aika moni ole vastannut aapeen antaman alkuperäisen asetelman mukaan. Eli hän toi vasta sivukaupalla myöhemmin esiin oletuksensa sisaruksen epärehellisyydestä. Sen sijaan hän on ehtinyt pariin kertaan suutahtaa ja ojentaa kommentoijia, jotka ovat vastanneet siihen, mitä hän kysyi. Eli onko hän väärässä, kun eikö vain pitäisi antaa vanhusten olla jos he eivät jotain halua. 

Ja siihen yritettiin vastata, että ei se ihan niinkään ole. Ei kelvannut, oli väärä vastaus. Vaikka on selvää, että vaikka vastaus hänen täsmennettyyn kysymykseensä voi olla ei tietenkään ole oikein pakottaa vanhempia hakemaan pankkitunnuksia ja luovuttaa niitä yli-innokkaalle lapselleen,  niin hän yrittää perustella näkemystään yleisperiaatteilla, jotka eivät ole tästä maailmasta, ja jotka ajavat tilanteen päin seinää. Kukaan ei pysty kasvattamaan lasta vuosien ajan ilman minkäänlaista pakkotilannetta, eikä vanhenevia ihmisiä voida myöskään totella joka kerta kun he tahtonsa ilmaisevat. Joskus on pakko vääntää asioista, ja yrittää saada hätiin joku, johon he luottavat. Mutta sitten kun vanhuus alkaa vaivata, fiksukin keskustelu esim. oman ystävän kanssa ei muutu toiminnaksi. Ihmiset luottavat siihen, että ei ole vielä kiire, kunnes on myöhäistä. 

Ja tämä on todella tuskastuttava asia, kun oikeasti vanhukset itse ja myös omaiset voivat joutua inhottaviin tilanteisiin maailmassa, jossa vanhuksilla on velkoja, kalliit vuokrat tai asuinkelvoton talo eikä välttämättä tilillä oikein mitään. Asutaan satojen kilometrien päässä, lapset ovat pudonneet keskiluokasta eikä heillä ole edes varoja kulkea vanhusten asioiden takia.   Omaisten taakka on usein kohtuuttoman raskas hyvin monella tavalla, ja asia on yhteiskunnallinen ongelma. Yhteiskunnan toimivuus perustuu pitkälle siihen, että vanhuksella on toimintakykyiset ja toimivaltaiset läheiset, joita voidaan velvoittaa vaikka ja kuinka. Se käy kuitenkin aina vaikeammaksi, kun lapsiluvut pienenevät, liitot lyhenevät ja ihmiset elävät pitempään alkoholin liuottamine aivoineen. Vaikkei otettaisi huomioon heikkenevää elintasoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n esittämä tilanne soittaa vaarankelloja ainakin tämän lukijan korvissa.

Sisaruksilla saattaa olla pyrkimyksenä käyttää tilannetta hyväkseen. Siltähän se kuulostaa. Todennäköisesti mikään laki tai säädös ei riitä sen asian korjaamiseen ja haittojen korvaukseen, jos valtuutettu varastaa vanhuksen rahoja. Jos kerran vanhus on valtuutuksen luottamalleen ihmiselle tehty.

Tässä tapauksessa luottamusta ei selkeästi ole, kun vanhukset vastustavat, ja ap:n kertoman perusteella siihen on varmasti perusteet. Hyvä, että vanhemmilla on keskinäiset valtuutukset tehty.

Tässä tilanteessa voisi olla hyvä, jos joko laajemmasta sukupiiristä tai vanhusten ystäväpiiristä (nuorempia ystäviä tai luotettujen ystävien lapsia) löytyisi sopiva ihminen edunvalvontavaltuutetuksi. Siis sellainen, jonka vanhukset hyväksyvät. Vaikka molemmille eri henkilö.

Miten ehdottaisit että asiat hoidetaan siinä tilanteessa kun et niitä itse kykene hoitamaan tai vanhempasi eivät asioita kykene hoitamaan mutta vastustavat sitä että kukaan muukaan niitä voisi hoitaa?

Viimeinen takalauta on käräjäoikeuden määräämä edunvalvoja. Jos mikään muu ei auta.