Onko iäkkäiden vanhempien pakko antaa edunvalvontavaltuutukset ja ottaa pankkitunnukset, vaikka eivät halua?
Meillä on sisarukset kovaa vaatimassa näitä vanhemmillemme ja vielä niin, että nämä sisarukset sitten käyttäisi niitä pankkitunnuksia, asioiden hoitoon esim. Kelassa. Vanhemmilla ei mitään laitteita netin käyttöön ole, eikä tule.
Vanhemmat ovat sitä mieltä että eivät halua pankkitunnuksia hankkia, eivätkä halua myöskään edunvalvontavaltuutuksia. Heillä on keskinäinen valtuutus siitä että saavat toistensa asioita hoitaa, jos toinen esim. sairastuu vakavasti.
Olen itse sitä mieltä että jos vanhukset itse eivät noita kertakaikkiaan halua, niin se on sitten niin ja sitä päätöstä on muiden kunnioitettava. Mutta olenko väärässä? Tiedän kyllä että valtuutukset olisi hyvä olla olemassa, mutta jos eivät todellakaan halua, niin eikö sitten pitäisi vaan antaa olla?
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Voi olla, että pian mihinkään pankkiin ei enää vain kävellä. Varsinkin pienillä paikkakunnilla konttoreita suljetaan koko ajan. Minusta ikä, varsinkaan vähän päälle 70v. ei ole sinänsä mikään perustelu, ettei osaa käyttää tietokonetta, vaikka sitä ei olisi työelämässä koskaan tarvinnutkaan. Minulla on pari työkaveria ikähaarukassa 50 - 55v., jotka naamioivat haluttomuuden ja osaamattomuuden tietokoneen käyttöön kiireen syyksi. Että ei ehdi lukea viestejä ja ohjeistuksia, kun on niin kiire koko ajan. Silti heillä on sama aika tehdä se, kuin muillakin.
On niitä ysikymppisiäkin, jotka hoitavat asioitaan netissä tuosta vain. Noista suoraveloituksista ja laskujen viemisestä pankkiin tulee helposti ajatelleeksi, kuinka kallista se on jo nykyään hoitaa laskut noin?"
Tottakai tiedän, että on ysikymppisiä, jotka ovat sinut netin kanssa,
Opettelu ei edellytä sitä että asioita olisi hoitanut työelämässä. Äiti ei esim. koskaan ole työssä joutunut käyttämään tietokonetta eikä älypuhelinta, ei myöskään koskaan hoitanut raha-asioita niin kauan kun isä ne hoiti. Kun ei ole ollut muuta vaihtoehtoa on kyllä oppinut raha-asiat sähköisillä välineillä hoitamaan.
Ei tietenkään edellytä, tyhmäkö olet? Mutta se edellyttää sen että HALUAA oppia. Kaikki eivät halua, eivät tarvitse, ja sekin on aivan ookoo. Ei sun äitis etkä sinä ole heitä yhtään parempi ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat sitten hoitavat omat asiansa vaikka tulisi muistisairaus. Oma valinta.
Asiaa voi käsitellä uudelleen jos tilanne hankaloituu. Edunvalvonta voi joskus olla mahdollinen prosessi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat sitten hoitavat omat asiansa vaikka tulisi muistisairaus. Oma valinta.
Asiaa voi käsitellä uudelleen jos tilanne hankaloituu. Edunvalvonta voi joskus olla mahdollinen prosessi.
Sitten on myöhäistä. Asiat pitää hoitaa kuntoon ENNEN muistisairautta
Muistisairaita hoitaneena, sekä myös terveiden ikäihmisten parissa vuosikaudet työskennelleenä tiedän, että lähiomaiset ovat liemessä vanhuksen raha-asioiden kanssa, jos ei edunvalvontavaltuutusta ole. Eikä esimerkiksi aivoinfarkti säästä aina nuorempiakaan, joten este hoitaa omia asioita voi astua eteen milloin tahansa.
Omalla kohdallani valmistelut on aloitettu. Aioin laatia asiakirjan, jonka turvin ainoa lapseni saa myydä autoni ja asuntoni, ja hallita omaisuuttani, mikäli en niitä enää tarvitse. Tietenkin velvoitan suorittamaan niistä saaduilla varoilla mahdolliset palvelutalomaksut, sekä terveysmenot ja muut maksuni, sekä hakemaan tarvittaessa toimeentulotukea, mikäli varani eivät riitä esim. silmälasien uusimiseen.
Kenkkua kenkumpi tilanne on ollut monella omaisella, kun vanhus on joutunut ympärivuorokautiseen hoitoon, kenties vuosiksi, ja sillä aikaa entisen asunnon kulut juoksevat. Asuntoa ei voi myydä kukaan, jos ei edunvalvojaa ole ja vanhus itse on oikeustoimikelvoton. Eli ei huonon terveydentilan tai ymmärryksen takia pysty enää asioitaan hoitamaan. Sama on auton, veneen, kesämökin tai minkä tahansa arvokkaamman omaisuuden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat sitten hoitavat omat asiansa vaikka tulisi muistisairaus. Oma valinta.
Asiaa voi käsitellä uudelleen jos tilanne hankaloituu. Edunvalvonta voi joskus olla mahdollinen prosessi.
Sitten on myöhäistä. Asiat pitää hoitaa kuntoon ENNEN muistisairautta
Mitä on myöhäistä? Sitten haetaan omaiselle edunvalvontaa _ilman_ sitä valtuutusta! Ei sen kummempaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Voi olla, että pian mihinkään pankkiin ei enää vain kävellä. Varsinkin pienillä paikkakunnilla konttoreita suljetaan koko ajan. Minusta ikä, varsinkaan vähän päälle 70v. ei ole sinänsä mikään perustelu, ettei osaa käyttää tietokonetta, vaikka sitä ei olisi työelämässä koskaan tarvinnutkaan. Minulla on pari työkaveria ikähaarukassa 50 - 55v., jotka naamioivat haluttomuuden ja osaamattomuuden tietokoneen käyttöön kiireen syyksi. Että ei ehdi lukea viestejä ja ohjeistuksia, kun on niin kiire koko ajan. Silti heillä on sama aika tehdä se, kuin muillakin.
On niitä ysikymppisiäkin, jotka hoitavat asioitaan netissä tuosta vain. Noista suoraveloituksista ja laskujen viemisestä pankkiin tulee helposti ajatelleeksi, kuinka kallista se on jo nykyään hoitaa laskut noin?"
Tottakai tiedän, ett
Aika heikoissa kantimissa on se omista asioista päättäminen ellei halua opetella. Kaikkea ei voi saada. Sekä päätösvaltaa siihen miten asiat on hoidettava että päätösvaltaa että muiden on ne hoidettava haluamallasi tavalla. Eikä siiä kysytä sitä oletko hyvä vai huono ihminen.
Tietenkään ei voi vaatia. Mutta jos myöhemmässä vaiheessa niille tulee oikeasti tarve, esimerkiksi muistisairauden vuoksi, niin se edunvalvonnan hakeminen maistraatin kautta on aika työlästä. Ja luultavasti myös ahdistavaa vanhukselle, jolla on muistisairauden tuomat vainoharhat päällä. Kotiin tulee siitä ilmoitus, eikä vanhus kuitenkaan osaa kirjoittaa oikeudelle vastinetta. Angstailee vain, että mitä juonia ne lapset punovat.
Edunvalvontavaltuutus mahdollistaisi vanhusten toiveiden huomioimisen laajemmin, kuin mitä tavallinen edunvalvonta mahdollistaa. Kaikki myyntiprosessit on raskaampia tavallisessa edunvalvonnassa ja myös raportointimääräykset on tiukemmat.
Kela-asiointia voi hoitaa ihan Suomi-valtuuksillakin. Niihin tarvittaisiin vanhuksilta mobiilivarmenne, jonka hankkimiseen tarvittaisiin pankkitunnukset. Ehkä sen vahvan tunnistautumisen voi tehdä muutoinkin, katsokaa mobiilivarmenteen ohjeista.
Pankkiasioinnissakin on erilaisia valtuutuksen tasoja. Voi olla katseluoikeus ja käyttöoikeus. Vaikkapa veroasiointiin riittäisi hyvin katseluoikeus (ja lisäksi valtuutus verottajalle päin Suomi-valtuuksilla).
Melkein varaisin ajan juristilta, joka osaisi selittää vanhuksille, miten edunvalvontavaltuutus toimii. Vastarinta kumpuaa luultavasti osittain tietämättömyydestä. Luulin itsekin olevani hyvin perillä juridisesta puolesta, mutta juristilta sai kyllä paljon lisäselvitystä asiaan. Se valtuutus (jos sellaiseen suostuu) kannattaa ilman muuta teettää juristilla, jotta saa siitä valtuutuksesta juuri sellaisen, kuin haluaa ja mikä on itselle sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaita hoitaneena, sekä myös terveiden ikäihmisten parissa vuosikaudet työskennelleenä tiedän, että lähiomaiset ovat liemessä vanhuksen raha-asioiden kanssa, jos ei edunvalvontavaltuutusta ole. Eikä esimerkiksi aivoinfarkti säästä aina nuorempiakaan, joten este hoitaa omia asioita voi astua eteen milloin tahansa.
Omalla kohdallani valmistelut on aloitettu. Aioin laatia asiakirjan, jonka turvin ainoa lapseni saa myydä autoni ja asuntoni, ja hallita omaisuuttani, mikäli en niitä enää tarvitse. Tietenkin velvoitan suorittamaan niistä saaduilla varoilla mahdolliset palvelutalomaksut, sekä terveysmenot ja muut maksuni, sekä hakemaan tarvittaessa toimeentulotukea, mikäli varani eivät riitä esim. silmälasien uusimiseen.
Kenkkua kenkumpi tilanne on ollut monella omaisella, kun vanhus on joutunut ympärivuorokautiseen hoitoon, kenties vuosiksi, ja sillä aikaa entisen asunnon kulut juoksevat. Asuntoa ei voi myydä kukaan, jos ei edun
Jos vanhus on oikeustoimikelvoton, miksi ihmeessä hänelle ei haeta edunvalvojaa? 😳
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma päätös . En anna tätä omille lapsille luultavasti kun olen vanha. Ei kuulu heille.
Olisi mielenkiintoista tietää, mikä saa vanhemman ajattelemaan noin. Pohdin tätä, koska oma äitini on tehnyt edunvalvontavaltuutuksen, jossa minä hänen tyttärenään olen valtuutettu. Olen tälläkin hetkellä tietoinen hänen rahoistaan ja varoistaan. Ei hän näe mitään syytä salata niitä minulta.
Itse taas näen hoitoalalla jatkuvasti väärinkäyttöä lapsen ollessa edunvalvoja. Viimeisimpänä jouduttu tekemään rikosilmoitus kun vienyt yli 30 000 hiljalleen vuosien aikana. Käteusnostot yleisimpiä väärinkäyttöä. Härskein tapaus oli kun poika oli väärentänyt kuitteja äidille hankituista sairaalasängyistä ym. Samalla äiti eli viilillä, K- Menun mansikkahillolla ja sai syödä vain puolikkaan valmisruoan päi
Juuri tämäntyyppinen huoli heräsi, kun luin ap:n aloituksen. Asiasta mitään tietämättömänä, jos osa sisaruksista painostaa ja vanhemmat nimenomaisesti eivät asiaa halua, niin tulee tunne, että yhtäältä vanhemmat ilmiselvästi haluavat hoitaa asiansa niin pitkälle kuin mahdollista itse, ja toisaalta.. tämä on ikävä sanoa, mutta todennäköisesti vanhemmat tuntevat lapsensa. Ehkä he haluavat suojella paitsi itseään ja omaisuuttaan, myös lapsiaan näiltä itseltään.
En usko, että ap:n sisarukset olisivat tuon esimerkin kaltaisia, mutta siitä huolimatta tuo painostus, jota ap kuvaili, kuvastaa jotakin.
Ehkä paras tilanne olisi, että vanhemmat tekisivät edunvalvontavaltuutuksen ap:n nimiin. Sehän aktivoituu vasta siinä kohtaa, kun tarve on.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse tehdä mitään edunvalvonta valtuutusta. Jos hommaa pankkitunnukset(molemmat vanhemmat) voivat antaa suomi.fissä valtuutuksen hoitaa valtuuttajan puolesta tiettyjä asioita esim. eläke, apteekki, vero ym. asioita. Ei siinä mitään tilinkäyttöoikeuksia jaeta. Sen jälkeen kun on valtuutuksen tehnyt niin hävittää tunnuslukulistan ym.tunnistautumismateriaalin.
Tämän voi tehdä ihan ilman pankkitunnuksiakin.
Eihän vanhusten tarvitse kenellekään antaa omia pankkitunnuksiaan. Mutta ne kyllä kannattaa hankkia, koska sitten he voivat tehdä suomi.fi:stä valtuutuksia eri paikkoihin, esim. omakantaan, apteekkiasiointiin, omakelaan, terveydenhuollon ajanvarauksiin jne. Meillä äidillä on pankkitunnarit (ei kyllä osaa yhtään niitä itse käyttää), mutta aloitimme siitä, että menimme yhdessä hänen kanssaan niillä suomi.fi:hin josta sitten hän teki meille lapsilleen erilaisia valtuutuksia, jonka jälkeen me lapset pystymme hoitamaan hänen puolestaan sellaisia sähköisiä asiointeja, joihin hänen omat kyvyt eivät riitä.
Myöskin nettipankkiin voi tehdä erilaisia valtuutuksia (mennään pankkiin vanhuksen kanssa yhdessä niitä tekemään).
Vierailija kirjoitti:
Mä en lähtisi hoitamaan vanhempieni asioita vain siksi että he periaatteessa vastuusta sitä että joutuvat opettelemaan uusia tapoja hoitaa asiansa.
Veteen piirretty viiva. Järki liukenee hitaasti, mutta sen hupeneminen saa ihmisen epävarmaksi vaikka se vielä riittäisikin nippa nappa. Etkä sinä vielä huomaa muuta kuin jästipäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat sitten hoitavat omat asiansa vaikka tulisi muistisairaus. Oma valinta.
Asiaa voi käsitellä uudelleen jos tilanne hankaloituu. Edunvalvonta voi joskus olla mahdollinen prosessi.
Sitten on myöhäistä. Asiat pitää hoitaa kuntoon ENNEN muistisairautta
Mitä on myöhäistä? Sitten haetaan omaiselle edunvalvontaa _ilman_ sitä valtuutusta! Ei sen kummempaa!
Silloin se on jo pidempi prosessi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat sitten hoitavat omat asiansa vaikka tulisi muistisairaus. Oma valinta.
Asiaa voi käsitellä uudelleen jos tilanne hankaloituu. Edunvalvonta voi joskus olla mahdollinen prosessi.
Sitten on myöhäistä. Asiat pitää hoitaa kuntoon ENNEN muistisairautta
Mitä on myöhäistä? Sitten haetaan omaiselle edunvalvontaa _ilman_ sitä valtuutusta! Ei sen kummempaa!
Meinaatko, että ei ole mitään välivaihetta tuota ennen, eikä mitään pankkiasioita tarvitse hoitaa ennen tuota edunvalvontapäätöksen saamista?
Olen ollut vanhempani edunvalvoja ja sen kokemuksen jälkeen tein edusnvalvontavaltuutuksen lapseni hyväksi heti. Olen vasta keski-ikäinen. Se oikeus hoitaa asioita astuu voimaan vasta, jos lääkäri toteaa kyvyttömyyttä.äksi hoitaa niitä itse, eli ei tosiaankaan nyt valtuutusta tehdessä. Se on kuitenkin pakko tehdä etukäteen valmiiksi, koska myöhemmin ei ehkä voi. Sitten jos ei ole nimennyt edunvalvontavaltuutettua itselleen, joutuu julkisen edunvalvonnan alaiseksi ja se on huono juttu. Minusta on vähän hassua, että ap vastustaa edunvalvontavaltuutusta, koska se olisi niin paljon järkevämpää kaikkien kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Eihän vanhusten tarvitse kenellekään antaa omia pankkitunnuksiaan. Mutta ne kyllä kannattaa hankkia, koska sitten he voivat tehdä suomi.fi:stä valtuutuksia eri paikkoihin, esim. omakantaan, apteekkiasiointiin, omakelaan, terveydenhuollon ajanvarauksiin jne. Meillä äidillä on pankkitunnarit (ei kyllä osaa yhtään niitä itse käyttää), mutta aloitimme siitä, että menimme yhdessä hänen kanssaan niillä suomi.fi:hin josta sitten hän teki meille lapsilleen erilaisia valtuutuksia, jonka jälkeen me lapset pystymme hoitamaan hänen puolestaan sellaisia sähköisiä asiointeja, joihin hänen omat kyvyt eivät riitä.
Myöskin nettipankkiin voi tehdä erilaisia valtuutuksia (mennään pankkiin vanhuksen kanssa yhdessä niitä tekemään).
Ei niitä valtuutuksia voi läheskään kaikkien kanssa tehdä yhdessä kun mikään ei mene perille vaan asiat haluaa jääräpäisesti hoitaa kuten tähänkin asti. Se käy hyvin selville tätäkin ketjua lukiessa. Hoitakoot miten lystäävät tai jättäkööt hoitamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaita hoitaneena, sekä myös terveiden ikäihmisten parissa vuosikaudet työskennelleenä tiedän, että lähiomaiset ovat liemessä vanhuksen raha-asioiden kanssa, jos ei edunvalvontavaltuutusta ole. Eikä esimerkiksi aivoinfarkti säästä aina nuorempiakaan, joten este hoitaa omia asioita voi astua eteen milloin tahansa.
Omalla kohdallani valmistelut on aloitettu. Aioin laatia asiakirjan, jonka turvin ainoa lapseni saa myydä autoni ja asuntoni, ja hallita omaisuuttani, mikäli en niitä enää tarvitse. Tietenkin velvoitan suorittamaan niistä saaduilla varoilla mahdolliset palvelutalomaksut, sekä terveysmenot ja muut maksuni, sekä hakemaan tarvittaessa toimeentulotukea, mikäli varani eivät riitä esim. silmälasien uusimiseen.
Kenkkua kenkumpi tilanne on ollut monella omaisella, kun vanhus on joutunut ympärivuorokautiseen hoitoon, kenties vuosiksi, ja sillä aikaa entisen asunnon kulut
Voidaan hakea, siinä vaan kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään pakkoa olemassa. Toisaalta ei pidä myöskään jälkipolville sitten jatkuvasti valittaa, kun ei itse muista, ymmärrä, eikä osaa. Apua on tarjottu, siitä kieltäydytty, ja sillä selvä. Korkeintaan suositella voi, että järkevää olisi hoitaa nämä asiat kuntoon, kun vielä jotain maailmasta ymmärtää.
Joo, mutta on olemassa vahvempia ja erittäin vahvoja suosituksia. Varmasti aiheuttaa närää ja kiukkua vanhemmissa, mutta niin aiheuttaa sekin, jos minkäänlaista vastaantuloa lasten ehdotuksiin ei tapahdu. Älä ap asetu tuossa muita sisaruksia vastaan. Sinä katsot taaksepäin, he eteenpäin. Aika ei silti pysähdy, vaikka sinä kehotat. Vanhempien loppuajat vain muuttuvat paljon vaikeammiksi niin. Hoiva on huonompaa, kun sitä saa pettyneiltä ja vihaisilta lapsilta, joita juoksutetaan vaikeimman kautta. Jokainen ymmärtää
Edunvalvontavaltuutuksen teko nyt, ei tarkoita, että edunvalvontavaltuutetut saisivat ne tunnukset nyt käyttöönsä! Edunvalvontavaltuutus astuu voimaan vasta, kun lääkäri toteaa virallisesti kyvyttömäksi hoitamaan asioitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat sitten hoitavat omat asiansa vaikka tulisi muistisairaus. Oma valinta.
Edunvalvojan saavat kyllä. Ei vohki vanhempien rahoja. Mun sisko vei äidin kaikki rahat. Sellaista se on kun kaikki omaiset ei ole rehellisiä.
Juuri tämä on vaarana.
Jos puhutaan käräjäoikeuden määräämästä edunvalvojasta, kannattaa huomioida kaksi asiaa: että viran puolesta edunvalvontaa tekevä ei välttämättä ole sen parempi kuin omainenkaan/tuttava ja että määrätty edunvalvoja voi tulla päämiehen varallisuudesta riippuen huomattavan kalliiksi, siis jos edunvalvoja ottaa lain mukaan hänelle laskettavan palkkion. Virallinen edunvalvoja ottaa sen aina. Lisäksi edunvalvontaan kuuluvat vuositilien tarkastukset maksavat nekin muutaman satasen vuodessa, alussa ja lopussa mahdollisesti enemmän, ja jos suurempia taloudellisia toimenpiteitä tapahtuu, niihin pitää hakea etukäteen lupa holhousviranomaiselta, ja jokainen lupa maksaa aina taas sen tietyn summan, joka ei koskaan ole alle sata euroa.
Tuo määrätyn edunvalvojan toiminta on siinä mielessä perusteltua, etenkin jos varallisuutta on enemmän, että edunvalvoja on kirjaimellisesti tilivelvollinen. DVV on ollut jo vuosikausia tukossa, käsittelyajat ovat pitkiä, ja tietenkin edunvalvoja pystyy niin halutessaan tyhjentämään päämiehensä tilin ja hävittämään myös muun omaisuuden. Mutta jälkikäteen hän joutuu siitä vastuuseen ja oikeuteen.
Siinä siis mennään lakien ja pykälien mukaan, ja holhousviranomainen on lain puolesta velvollinen valvomaan sitä. Valvonta tapahtuu jälkikäteen, mutta kuitenkin.
Jos taas omaisella on käyttöoikeus läheisen tiliin ja hän tyhjentää sen, sille ei välttämättä voi tehdä mitään. Huijauksen uhriksi voi päätyä monella tavalla. Surullisinta on, jos sen tekee läheinen.
Minulla on s-pankissa käyttöoikeudet mieheni pankkitilille. Olen saanut pankkitunnukset ja luottokortin tuohon kyseiseen tiliin. Omaa tiliä minulla ei ole kyseisessä pankissa.