Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vakava sairastuminen ja parisuhde
06.10.2024 |
Onko täällä ketään jolla on kokemuksia omasta tai kumppanin vakavasta sairastumisesta ja sen vaikutuksista parisuhteeseen?
Itse sairastuin vakavasti ja nyt hiljalleen nousemassa takaisin jaloilleni. Kaikessa tässä kuitenkin meni reilu vuosi ja nyt olen havahtunut siihen, että tässä on ollut paitsi oma elämä, myös kumppanin elämä tauolla. Hän on ollut tukenani ja voin rehellisesti sanoa, etten olisi selvinnyt ilman häntä. Oma itsetunto on vaan niin pohjamudissa, että tämä suhde on alkanut ahdistamaan. En jaksa tehdä vielä kuin rajatusti asioita, tulot ovat tippuneet ja näytän ihan kamalalta, joltain nistiltä. En myöskään tiedä tulenko edes kuntoutumaan täysin ennalleni.
Välillä on sellainen tunne, että pitäisikö tämä suhde päättää, jotta toinen voisi alkaa elämään omaa elämäänsä ilman tällaista raatoa?
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairastuin syöpään, hoidot yhä meneillään. En näytä enää itseni mielestä naiselta ollenkaan ja miehen jaksaminen on aika vaakalaudalla. Hän on vain niin periaatteellinen, että aikoo olla vierelläni loppuun asti, mutta toisaalta pikkuhiljaa tässä on kosketus ja läheisyys hävinnyt. Ymmärrän täysin, ettei minun näköiseen suohirviöön halua kukaan koskea, ja heikentynyt itsetunto toki vaikuttaa asiaan paljon. Mies tekee päätöksen omasta elämästään, enkä yhtään ihmettele jos lähtisi muille teille. Vaikeita tilanteita nämä.
Jos suhde ahdistaa sinua, siihen on varmasti muitakin syitä kuin sairastumisesi. Vai johtuiko sairastumisesi parisuhdetta vaivanneista ongelmista, joita ei oltu selvitetty?
Keskustelu selvittää tilannetta, mutta jos sin
Olisiko sitten viisainta tehdä ns avioehto / ilmoitus, jos sairastut, saan ottaa hatkat :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain muistan lukeneeni, että kumppanin vakava sairastaminen johtaa enemmistössä tapauksista eroon. On ihan hirvittävän romanttinen ajatus pysyä myötä ja vastoinkäymisissä toisen vierellä, mutta totuus on toinen. Moni ei huomioi sitä, että usein se sairaus muuttaa myös kumppanin persoonaa. Jättäjä ei jätä puolisoaan, vaan sen ihmisen joksi puoliso on muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä joku voi ajatella että elämä on ollut tauolla sairastumisen vuoksi ? Elämä ei ole aina silkkiä ja samettia.
No kyllä mun elämä on ainakin oman kokemukseni mukaan ollut tauolla viimeiset 4 vuotta kun vakavaa sairautta ei ole saatu remissioon ja ainoa kodin ulkopuolinen elämä on hoitokäynnit sairaalassa. Kyllä syö ihmistä eikä elämässä tunnu olevan enää mitään mieltä. Vakavan immuunipuutteen vuoksi joutuu myös kieltäytymään juhlista ja sosiaalisista kanssakäymisistä, tosin, ei niihin olisi edes voimiakaan lähteä. Kannattaa nauttia terveistä päivistä, mun sairaus tuli ns. yhdessä yössä ja meno on ollut hurjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä joku voi ajatella että elämä on ollut tauolla sairastumisen vuoksi ? Elämä ei ole aina silkkiä ja samettia.
No kyllä mun elämä on ainakin oman kokemukseni mukaan ollut tauolla viimeiset 4 vuotta kun vakavaa sairautta ei ole saatu remissioon ja ainoa kodin ulkopuolinen elämä on hoitokäynnit sairaalassa. Kyllä syö ihmistä eikä elämässä tunnu olevan enää mitään mieltä. Vakavan immuunipuutteen vuoksi joutuu myös kieltäytymään juhlista ja sosiaalisista kanssakäymisistä, tosin, ei niihin olisi edes voimiakaan lähteä. Kannattaa nauttia terveistä päivistä, mun sairaus tuli ns. yhdessä yössä ja meno on ollut hurjaa.
Tiedän tunteen. Tiedän myös sen, ettei ihmisiltä riitä tilanteelle sen enempää ymmärrystä kuin myötätuntoakaan. Minua on jopa _kiusattu_ pienistä piireistä 😅 (Tämä nyt oli kyllä jo pohjanoteeraus, ja ihminen täysin sosiopaatti kaikilla elämänsä osa-alueilla.)
Ei sun, ap, nyt ainakaan tota seksin puuttumista kannata murehtia. Se tulee sitten aikanaan, kun keho on tarpeeksi terve siihen. Ja varovasti aloitatte muutenkin ja muistatte, että apukeinoja (liukastetta sun muita) kannattaa käyttää. Ja miehelle malttia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on aloittajan otettava myös miehen tarpeet huomioon. Aina voi ottaa vaikka suihin, jos ei muuta jaksa.
Lainaukset ei taas toimi, mutta 105:lle:
Joskus tuntuu, että aina löytyy ihmisiä jotka ovat jostain syystä kuin kateellisia sairastuneelle. Kiusataan ja vähätellään. Oman läheisen ex-puoliso totesi tosi usein aamulla töihin lähtiessään sairaalle kumppanilleen että kelpais sitä itsellekin jäädä huilimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä menossa 15. vuosi, kun hoidan puolisoa. Alkuun kävin töissä, silloin ei ollut vielä kovin työlästä. Nyt olen eläkkeellä, mies saanut uusia sairaskohtauksia ja toimintakyky mennyt lähes nollille. Naimisissa ollaan ja nykyinen jatkuu hamaan hautaan saakka.
Vierailija kirjoitti:
Ei sun, ap, nyt ainakaan tota seksin puuttumista kannata murehtia. Se tulee sitten aikanaan, kun keho on tarpeeksi terve siihen. Ja varovasti aloitatte muutenkin ja muistatte, että apukeinoja (liukastetta sun muita) kannattaa käyttää. Ja miehelle malttia!
Kiitos, tämä on yksi niistä asioista joita yritän olla murehtimatta, mutta tämäkin alkanut vain pyörimään enemmän päässä. Kumppanini on nainen ja itse olen mies, joten sen takia tätä tulee mietittyä niin paljon oman fyysisen suorituskyvyn näkökulmasta.
- aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla meni oman sairastumiseni myötä pitkään ennen kuin suostuin uskomaan, että mieheni on tässä vapaaehtoisesti, ei velvollisuudesta. Välillä edelleen kyseenalaistan asian mielessäni, mutta mitä sitä voi lopulta tehdä kuin luottaa? Kyseessä on kuitenkin aikuinen, täysivaltainen ihminen, joka luotsaa itse omaa elämäänsä.
"Lähitulevaisuudessa työikäisten odotetaan huolehtivan ikääntyvistä vanhemmistaan töiden ohella."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta olen miettinyt asiaa. Jos sairastuisin vakavasti, tulisi ero. Samoin jos mieheni sairastuisi. En halua olla taakka kenellekään, eikä minusta ole kenenkään hoitajaksi tai edes henkiseksi tueksi. Jos itse sairastuisin esim. syöpään, en haluaisi hoitoja.
Miksi et haluasi hoitoja. Onhan ne ikäviä ja rankkojakin, mutta esim minut ne paransivat suolistosyövästä. Ei ole vaivannut 6 vuoteen ja elämä jatkuu ennallaan siitä mihin se sairastuttuani jäi. Kaikilla ei ole yhtä hyvä tuuri tietenkään mutta ei nyt kannata etukäteen päättää. Eroa ei tullut ja hyvin meillä menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakas rakastaa ja yhdessä kehitytään elämässä läpi hyvien ja pahojen päivien, kuukaisien, vuosien. Taas tulee hyviä aikoja. Opitaan sietämään, puhumaan ja antamaan anteeksi. Kun sitoutuu ja rakastaa.
Suloistahan on, jos joku sinulta kysyy: laitatko silmäni aikanaan kiinni lopuksi. Sitä sanotaan rakkaudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta olen miettinyt asiaa. Jos sairastuisin vakavasti, tulisi ero. Samoin jos mieheni sairastuisi. En halua olla taakka kenellekään, eikä minusta ole kenenkään hoitajaksi tai edes henkiseksi tueksi. Jos itse sairastuisin esim. syöpään, en haluaisi hoitoja.
Toisen vakavan sairastumisen vuoksi ero paljastaisi kovasydämisyyden, terveisin leski.
No sitten olen kovasydäminen, mutta siltä se nyt kuitenkin tuntuu. Toivon, että jos jonkun pitää sairastua, se olisin minä.
Minäkin toivon kanssasi että sairastut ja kidut yksin. Pahimmat varjoihmiset oppivat vain kokemalla.
No ni! Meniköhän jo vähän yli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun, ap, nyt ainakaan tota seksin puuttumista kannata murehtia. Se tulee sitten aikanaan, kun keho on tarpeeksi terve siihen. Ja varovasti aloitatte muutenkin ja muistatte, että apukeinoja (liukastetta sun muita) kannattaa käyttää. Ja miehelle malttia!
Kiitos, tämä on yksi niistä asioista joita yritän olla murehtimatta, mutta tämäkin alkanut vain pyörimään enemmän päässä. Kumppanini on nainen ja itse olen mies, joten sen takia tätä tulee mietittyä niin paljon oman fyysisen suorituskyvyn näkökulmasta.
- aloittaja
Onko kiva miettiä alle nelikymppisenä seisooko enää koskaan?
T. viriili M55 jolla seisoo kuin rautakanki
Ei, ei yhtään kiva. Sitähän minä jo tuossa aiemmin kirjoitin.
- aloittaja
Itse sairastuin vuosia sitten vakavasti ja jouduin aloittaa pyörätuolin käytön jne. Aluksi meillä meni hyvin siihen nähden kuinka kipeä ja huonovointinen olin. Sairaus ja oireet lopulta tasoittuivat ja olivat osa arkea. Pystyin jälleen harrastaa seksiäkin useamman kerran kk. Se oli tärkeä juttu meille kummallekin. Mutta sitten miehelle iski oikein paha keskiän sekopäinen kriisi. Löysi terveen naisen, kaveri oli vain juu. Alkoi pettämään ja nyt asutaan sitten eri osoitteissa ja miehellä on jo uusi toinen nainen kuvioissa. Sen voin sanoa etten IKINÄ olisi voinut vastaavaa tehdä puolisolleni jonka kanssa on eletty iäisyys yhdessä ja puolin ja toisin tuettu elämän karikoissa. Jotkut vaan kykenee vaikka mihinkä, valitettavasti!
Ketjun luettuani kiitän itseäni, että elän yksin. Jos sairastuisin vakavasti, eipä tarvitsisi stressata, miten kumppani kestäisi sen. Toki yksin olisi kurjuus sairastaa, kun ei olisi ketään auttamassa ja tukemassa. Mutta sittenkin mieluummin niin.
Vierailija kirjoitti:
Älä päätä toisen puolesta, haluaako hän elää kanssasi
Tämä just.
Alue: Aihe vapaa
Aika moni mies ei kestä tota, vaikka vaimo olis ihan terve.