Äidin rooli perheessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos sinulle on ihan sama teidän kuplaanne ympäröivä todellisuus, niin turha syyttää siinä todellisuudessa eläviä asenteellisiksi."

Äidin rooli perheessä on siis tärkeämpi koska tilastot?

Isä ei voi olla tärkeä lapsille koska tilastot?

Oma muusta yhteiskunnasta radikaalisti poikkeava kupla ei ole yhteiskunnan yleinen todellisuus, eikä omaa kuplaa voi siksi esittää yhteiskunnan koko kuvana. Yksittäisissä perheissä työnjako voi kuitenkin olla mitä vain.

En sanoisi että se radikaalisti poikkeaa nyky-yhteiskunnan arvoista että molempien vanhempien rooli perheessä on tärkeä.

No mulla taas ihan päinvastainen kokemus isän ja äidin rooleista. Meidän perheessä isä oli se enemmän osallistuva, joka hoiti minut ja veljeni arkisin. Äiti oli yrittäjä ja kävi töissä kaupungissa tunnin ajomatkan päässä, tuli usein vasta myöhään illalla kotiin ja työt jatkui kotonakin välillä kirjanpitojen yms muodossa. Koko lapsuuden ajan isä oli minulle läheisempi ja se, johon vielä edelleenkin aikuisena voin luottaa jos tarvitsen esim. henkistä tukea. Isä myös laittoi ruokaa, siivosi ja hoiti kotia enemmän, koska äiti oli aina siellä töissä. Paitsi viikonloppuisin, jolloin äiti halusi nukkua puoleenpäivään, koska oli kuulemma niin väsynyt työviikosta. Joskus äiti saattoi laittaa viikonloppuna sitten parempaa ruokaa ikään kuin korvaukseksi, mutta aika harvoin. Ja äitini ei koskaan esim. pitänyt siisteyttä yllä, vaan oli äärimmäisen sotkuinen ja vielä nykyäänkin pitää kotinsa kauheassa kaaoksessa.

Minulle jäi äidin etäisyyden takia kai jonkinlainen pieni trauma, etenkin teininä koin todella kovaa äidinkaipuuta ja surua siitä, että minulla ei ole ollut sellaista lämmintä ja läheistä äitiä, jota kaipasin. Tiesin kyllä, että äitini rakasti minua, mutta se ei tuntunut siltä koska hänellä ei tuntunut koskaan olevan aikaa minulle. Vielä tosi isona muistelin kaiholla niitä muutamia vuosia, kun olin ihan pieni ja äiti oli minun kanssani kotona, tai kun pikkuveljeni syntyi ja äiti oli kotona äitiyslomalla. Muistan, että äidinkaipuu oli niin kova että kirjoittelin siitä teininä päiväkirjaan ja koin kovaa vetoa fiktiivisiin äitihahmoihin kirjoissa ja sarjoissa.

Tästä syystä haluan itse olla tuleville lapsilleni mieluummin sellainen perinteinen pullantuoksuinen äiti, kuin mikään uraäiti. Jos minulle lapsia suodaan, niin he tulevat aina olemaan tärkeämpiä elämässäni kuin mikään muu. Ja haluan, että heille ei koskaan tule sellaista oloa, ettei minulla olisi heille aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kylläkin sitä mieltä että koska naiset kantavat suurempaa vastuuta lapsista ja kodista, heidän ei tarvitsisi samaan aikaan hankkia vielä elantoakin perheelle ainakaan kokoaikaisesti. Ja en ole mies vaan kotiäiti.

Täällä sivussa olen samaa mieltä, perinteisen suomalaisen naisen osan eli kodin, lapset ja kokopäivätyön hoitanut äiti. Ymmärrän hirveän hyvin, miksei lapsia synny, tuplatyötaakka tuskin kiinnostaa ketään.

Ei tuo ole perinteisen suomalaisen naisen osa. Naiset ovat aina tehneet Suomessa töitä, ja kotiäitiys on vain marginaalinen juttu historiassa.

Kova vimma sinulla on yrittää puolustella äitien kokopäiväistä työntekoa kodin ulkopuolella. Minusta se on erittäin kuormittavaa koko perheelle ja äidille itselleen, ellei sitten omasta halustaan laita uraa perheen edelle. Naisen luo

Ihan samalla miehet tekivät töitä kotona - ei naisilla ollut aikaa katsoa lasten perään ennenkään. Sen tekivät isovanhemmat tai vanhemmat sisarukset. Ihmisten töihin meno kodin ulkopuolelle on aika uusi juttu sekä miehille että naisille. 

Vierailija kirjoitti:

Jos minä olisin jäänyt kotiäidiksi, olisi mies joutunut tekemään kahta kokoaikaista työtä. Sellaista se on meillä pienipalkkaisilla. Kotiäitiys on mahdollista vain todella hyvätuloisille, lottovoittajille ja perijöille. Kahden tonnin nettotuloilla ei elätetä nelihenkistä perhettä ja makseta asuntolainaa.

Kotiäitiys on mahdollista myös työttömille.

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan vauvan kannalta, niin ihan sama keneltä saa ruokaa, hoivaa ja huolenpitoa. Edes sillä ole mitään merkitystä, onko kyseessä biologinen vanhempi vai ei, vauva kiintyy huoltajaansa. Miksi sitten muka äiti olisi isää tai ketä tahansa lasta huoltavaa aikuista tärkeämpi? Lapsen riittävän hyvä hoito on tärkeää, ei huoltajan sukupuoli tai sukulaisuus.

Normaalitilanteessa raskaus, synnyttäminen, imettäminen ja äitiysloma saavat aikaan voimakkaan ja erityisen kiintymyssuhteen juuri äidin ja vauvan välille. Isä lähtee tässä ihan takamatkalta, ja aitoon tasa-arvoon pääseminen vie siksi vuosia. 

Sitten jos äidissä on jotain vikaa, eli hän ei kiinny vauvaansa kunnolla tai ei hoida vauvaa hyvin, voi isä tai joku muu aikuinen ottaa äidin paikan. Oma isäni teki niin, mutta se on aika harvinaista. En taida tuntea ketään muuta ikäistäni aikuista, jolle isä olisi ollut se ensisijainen vanhempi. Olen kuitenkin itse ollut äitinä lapsilleni selvästi ensisijainen vanhempi, ja vasta nyt lasten aikuistuttua asetelma on varsin tasa-arvoinen. Isän merkitys kasvoi kyllä huomattavasti lasten tullessa kouluikään. Olisin halunnut tasa-arvoisemman vanhemmuuden, ja olin yllättynyt siitä, miten voimakas asia äitiys onkaan, jos se menee hyvin.