Lue keskustelun säännöt.
Miten jatkaa onnellisesti suhteessa, jossa ei luottamus ole kunnossa? Kokemuksia kellään vastaavasta?
30.09.2024 |
Ihan ensin, emme aio erota.
Mies ei ole aiemmin ollut luottamuksen arvoinen. Hänellä on ollut ongelmia itsensä kanssa (traumatausta) ja on siksi hakenut ihailua muilta naisilta, ja valehdellut mulle. Valehtelua on ollut paljon, naisiin ja muihinkin asioihin liittyen. Ei kuitenkaan ole valehdellut esim. raha-asioissa, tai menemisistään. Enkä usko hänellä olleen koskaan s-suhdetta kenenkään muun kanssa.
Jossain vaiheessa meillä oli iso kriisi, ja mentiin terapiaan. Mies meni terapiaan myös yksin, ja muuttui tosi paljon. Ollaan sen jälkeen eletty varmaan onnellisempia vuosia ikinä.
Mutta. Luottamus ei täysin ole palautunut. Joissain asioissa en vaan kertakaikkiaan uskalla luottaa siihen puhuuko mies totta. Vaikka kuinka tahtoisin, en pysty. Nämä asiat on kuitenkin sen verran pieniä, ettei ne maata kaada. Vaikka luulen etten koskaan häneen pysty täysin luottamaan. Niin se vaan on.
Mutta jos jollain on kokemusta vastaavasta, miten ootte toimineet näiden asioiden suhteen, joissa ette voi luottaa? Onko niitä vältelty, onko niiden yli rämmitty yksitellen, vai miten? Kaikki keskustelu ja kokemukset on plussaa.
Kommentit (209)
141/209
|
01.10.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on miesystävä, jonka sanoihin ei loppujen lopuksi voinut luottaa. Minulla kesti pari vuotta ennen kuin tajusin sen ison ristiriidan puheiden, lupausten ja tekojen välillä. Itse kun olen opetellut hyvinkin rehelliseksi vaikeissakin asioissa ja olen perusluonteeltani erittäin luottavainen.
Mistään toisista naisista tai pettämisestä ei ollut koskaan kyse. Erinäisten prosessien ja keskustelujen yms kautta selvisi, että mies oli nuoruudessaan/lapsena kehittänyt itselleen ei niin rakentavan tavan hallita todellisuutta. Hän teki kaikkensa ettei tuottaisi pettymystä äidilleen, hän halusi suojella äitiään (ja lopulta muitakin läheisiään) ongelmilta. Niinpä hän turvautui salailuun ja jopa valehteluun kun asiat eivät menneetkään niin kuin piti. Lisäksi hän halusi todella mielellään ilahduttaa muita ja todella uskoi omiin sanoihinsa siinä hetk
Mutta minä arvosta ja jopa rakastan sellaista ihmistä, joka uskaltaa kohdata oman epätäydellisyytensä kaikessa haavoittuvuudessaan. Sellainen lisää intiymyyttä. Voimme nyt molemmat olla henkisesti täysin alastomia, täysin omat itsemme kaikkine kiemuroimme ja vähemmän viehättävine piirteinemme.
Tiesitkö, että kaikki on mahdollista myö suhteissa, joissa kummallakaan ei ole pers.häiriötä tai muita psyyken ongelmia? Silloin pystyy luottamaankin, toisin kuin suhteessa kovasti rikkinäiseen ja asioita tuhoavaan ihmiseen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap taitaa vastailla itselleen noilla pitkillä höpinöillä
Vai lisää se intiimiyttä kun mies on kiero kuin korkkiruuvi. Kaikkea sitä saa lukea
Vierailija kirjoitti:
Vai lisää se intiimiyttä kun mies on kiero kuin korkkiruuvi. Kaikkea sitä saa lukea
Läheisriippuvaiset, epävakaat yms muut viehtyy kieroista ja rikkinäisistä ihmisistä, koska ovat itsekin epätasapainoisia. Selittelevät sitten itselleen mustan valkoiseksi, koska totuutta sattuisi liikaa katsoa silmiin. Itsearvostus nolla
Mutta minä arvosta ja jopa rakastan sellaista ihmistä, joka uskaltaa kohdata oman epätäydellisyytensä kaikessa haavoittuvuudessaan. Sellainen lisää intiymyyttä. Voimme nyt molemmat olla henkisesti täysin alastomia, täysin omat itsemme kaikkine kiemuroimme ja vähemmän viehättävine piirteinemme.
Tiesitkö, että kaikki on mahdollista myö suhteissa, joissa kummallakaan ei ole pers.häiriötä tai muita psyyken ongelmia? Silloin pystyy luottamaankin, toisin kuin suhteessa kovasti rikkinäiseen ja asioita tuhoavaan ihmiseen :)
Toki. Ja olisi hienoa, jos joskus olisin tuollaisen miehen tavannut elämässäni, mutta paitsi että ilmeisesti vedän puoleeni enemmän tai vähemmän rikkinäisiä ihmisiä (myös ei-parisuhdemielessä), niin luulen, että suurimmalla osalla ihmisistä on jotain isompia tai pienempiä solmuja sielussaan. Ja mieluummin siis otan siihen kuuluvan tuskan, varsinkin nyt tässä suhteessa, ja arvostan siihen laitettua työtä itsensä kanssa, kuin aloittaisin jossain vaiheessa taas uuden suhteen vain huomatakseni jälleen useamman vuoden jälkeen minkälaisista solmuista uusi kumppanini koostuukaan.
Juuri nyt tämä suhde antaa minulle enemmän kuin ottaa. Jos tilanne olisi toisin, lopettaisin suhteen. Joku minua selvästi kiehtoo näissä prosesseissa. Arvostan tässä parisuhteessa aivan älyttömästi sitä, että mies oikeasti hyväksyy minut aivan täysin sellaisena kuin olen, jopa arvostaa ja rakastaa syvästi minua tällaisena hyvin epätäydellisenä olentona. Ei siihenkään moni kykene.
Olen puolestani onnellinen niiden ihmisten puolesta, joiden parisuhteet ovat vähemmän tällaista (välillä) totista puurtamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on miesystävä, jonka sanoihin ei loppujen lopuksi voinut luottaa. Minulla kesti pari vuotta ennen kuin tajusin sen ison ristiriidan puheiden, lupausten ja tekojen välillä. Itse kun olen opetellut hyvinkin rehelliseksi vaikeissakin asioissa ja olen perusluonteeltani erittäin luottavainen.
Mistään toisista naisista tai pettämisestä ei ollut koskaan kyse. Erinäisten prosessien ja keskustelujen yms kautta selvisi, että mies oli nuoruudessaan/lapsena kehittänyt itselleen ei niin rakentavan tavan hallita todellisuutta. Hän teki kaikkensa ettei tuottaisi pettymystä äidilleen, hän halusi suojella äitiään (ja lopulta muitakin läheisiään) ongelmilta. Niinpä hän turvautui salailuun ja jopa valehteluun kun asiat eivät menneetkään niin kuin piti. Lisäksi hän halusi todella mielellään ilahduttaa muita ja todella uskoi omiin sanoihinsa siinä hetk
Kiitos voimien toivotuksista! On tehnyt itselleni hyvää lukea tätä ketjua. On ollut hyvä huomata, että on muitakin, jotka pystyvät ja haluavat elää näissä harmaan sävyissä. Minusta on todella iso ero siinä, että miten nämä kriisit kohdataan ja mitä muutoksia niistä syntyy. Minä ainakin arvostan miesystävääni hyvin paljon kun on uskaltanut kohdata oman heikkoutensa ja nyt tietoisesti prosessoi sitä ja totisesti työskentelee itsensä kanssa. Olisi aivan eri asia, jos toinen pysyisi välttelevänä ja vain pintapuolisesti kohtaisi itsensä ja toiselle aiheuttamansa tuskan. Sellaista ei pysty arvostamaan ja se olisi heti parisuhteen loppu.
Mutta minä arvosta ja jopa rakastan sellaista ihmistä, joka uskaltaa kohdata oman epätäydellisyytensä kaikessa haavoittuvuudessaan. Sellainen lisää intiymyyttä. Voimme nyt molemmat olla henkisesti täysin alastomia, täysin omat itsemme kaikkine kiemuroimme ja vähemmän viehättävine piirteinemme. Otan tietoisesti vastaan kaiken sen surun ja tuskan, joka tällaisiin prosesseihin liittyy, kun tiedän saavani takaisin jotain hyvin aitoa. Itsekin olen kasvanut ihmisenä tässä.
Kiitos ap aloituksesta.
Juuri tällaisia kommentteja salaa toivoin saavani, kun aloituksen tein. Vertaistukea, josta tulee lämmin olo. Ja sulla on täysin samoja ajatuksia kuin itselläni. Tottakai mäkin olisin voinut heittää epätäydellisen miehen mäkeen, näkemättä millainen hän oikeasti on, näkemättä taustaa. Mieskin olisi voinut sanoa piut paut terapioille ja jatkaa sellaisena kuin oli, mutta ei hänkään halunnut tätä hukkaan heittää. Meni terapiaan, on voinut siellä pahoin ja oksentanutkin kun ovat traumoja käyneet läpi. Mutta kaikki se on kannattanut ja mies on muuttunut tosi paljon. Ja kyllä, arvostan sitä todella korkealle! Kaikki ei ole pelkästään ku*ipäitä. Se sietäis monen tässäkin ketjussa länkyttävän opetella tajuamaan.
Ja tämähän on keskustelupalsta, eikä itsestä typerältä tuntuvaa ketjua kannata lukea eikä ainakaan kommentoida. Ketjun pointti on selvästi tullut selväksi niille joita tavoittelinkin, eli saman kokeneille. Kiitos niistä vastauksista ja omien kokemusten kertomisesta 😊 Ap
Kyllä, maailmassa varmasti on ihmisiä jotka eivät valehtele koskaan, eivät sitä ensimmäistäkään kertaa. Voisi löytää sellaisen tai tuollaisen miehen. Mutta miksi edes etsisin? Mulla on jo mies jota rakastan, hän minua ja meillä on hyvä olla yhdessä. Ei ole mitään syytä varsinkaan nyt heittää miestä pihalle, vain jotta lähtisin etsimään seuraavaa, joka ei varmasti hänkään ole täydellinen. Sitä paitsi on mulla ennen tätä miestä ollut muitakin, mutta heissä ei ole ollut läheskään niin paljon niitä hyviä puolia, joita mun miehessäni on. Siksi tuon ehdottelun voi lopettaa. Kuten ekassa lauseessa sanoin, eroa ei tule. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, maailmassa varmasti on ihmisiä jotka eivät valehtele koskaan, eivät sitä ensimmäistäkään kertaa. Voisi löytää sellaisen tai tuollaisen miehen. Mutta miksi edes etsisin? Mulla on jo mies jota rakastan, hän minua ja meillä on hyvä olla yhdessä. Ei ole mitään syytä varsinkaan nyt heittää miestä pihalle, vain jotta lähtisin etsimään seuraavaa, joka ei varmasti hänkään ole täydellinen. Sitä paitsi on mulla ennen tätä miestä ollut muitakin, mutta heissä ei ole ollut läheskään niin paljon niitä hyviä puolia, joita mun miehessäni on. Siksi tuon ehdottelun voi lopettaa. Kuten ekassa lauseessa sanoin, eroa ei tule. Ap
Hän rakastaa sinua, vaikkei edes tiedä haluaako suhdetta kanssasi?
Lisään vielä että pitkän suhteen yksi hyvä puoli on se että tuntee toisen läpikotaisin. Etenkin tällaisen yhteisen "projektin" jälkeen, kun on päästy niin sanotusti selville vesille, niin ei sitä korvaa yksikään uusi suhde. En kyllä muutenkaan ole kertakäyttösuhteiden kannattaja, että toinen heitettäisiin kiertoon heti kun selviää, ettei hän ole täydellinen. Sitä saa muut tehdä, ei siinä mitään, mutta minä en. Jokainen joka on jostain kriisistä yli selvinnyt puolisonsa kanssa yhdessä, tietää miten se sijdetta vahvistaa. Ja ettei sitä voita yksikään alkuhuuma. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, maailmassa varmasti on ihmisiä jotka eivät valehtele koskaan, eivät sitä ensimmäistäkään kertaa. Voisi löytää sellaisen tai tuollaisen miehen. Mutta miksi edes etsisin? Mulla on jo mies jota rakastan, hän minua ja meillä on hyvä olla yhdessä. Ei ole mitään syytä varsinkaan nyt heittää miestä pihalle, vain jotta lähtisin etsimään seuraavaa, joka ei varmasti hänkään ole täydellinen. Sitä paitsi on mulla ennen tätä miestä ollut muitakin, mutta heissä ei ole ollut läheskään niin paljon niitä hyviä puolia, joita mun miehessäni on. Siksi tuon ehdottelun voi lopettaa. Kuten ekassa lauseessa sanoin, eroa ei tule. Ap
Hän rakastaa sinua, vaikkei edes tiedä haluaako suhdetta kanssasi?
Älä sekoita kirjoittajia. Ap:n tekstin perässä lukee Ap. Ja mun mieheni ei missään vaiheessa ole halunnut eroa, vaan yhdessä ollaan ja rakastetaan toisiamme. Ap
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä että pitkän suhteen yksi hyvä puoli on se että tuntee toisen läpikotaisin. Etenkin tällaisen yhteisen "projektin" jälkeen, kun on päästy niin sanotusti selville vesille, niin ei sitä korvaa yksikään uusi suhde. En kyllä muutenkaan ole kertakäyttösuhteiden kannattaja, että toinen heitettäisiin kiertoon heti kun selviää, ettei hän ole täydellinen. Sitä saa muut tehdä, ei siinä mitään, mutta minä en. Jokainen joka on jostain kriisistä yli selvinnyt puolisonsa kanssa yhdessä, tietää miten se sijdetta vahvistaa. Ja ettei sitä voita yksikään alkuhuuma. Ap
Mitä yrität näillä itsestäänselvyyksillä todistella, ja kenelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, maailmassa varmasti on ihmisiä jotka eivät valehtele koskaan, eivät sitä ensimmäistäkään kertaa. Voisi löytää sellaisen tai tuollaisen miehen. Mutta miksi edes etsisin? Mulla on jo mies jota rakastan, hän minua ja meillä on hyvä olla yhdessä. Ei ole mitään syytä varsinkaan nyt heittää miestä pihalle, vain jotta lähtisin etsimään seuraavaa, joka ei varmasti hänkään ole täydellinen. Sitä paitsi on mulla ennen tätä miestä ollut muitakin, mutta heissä ei ole ollut läheskään niin paljon niitä hyviä puolia, joita mun miehessäni on. Siksi tuon ehdottelun voi lopettaa. Kuten ekassa lauseessa sanoin, eroa ei tule. Ap
Hän rakastaa sinua, vaikkei edes tiedä haluaako suhdetta kanssasi?
Älä sekoita kirjoittajia. Ap:n tekstin perässä lukee Ap. Ja mun mieheni ei missään vaiheessa ole halunnut
Miksi haluaisikaan, kun olet epätoivoisen rakastunut häneet ja siedät kaikki oikut ja passaat silti? Muiden seurassa voi sitten käydä tuulettumassa ja pitämässä hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä että pitkän suhteen yksi hyvä puoli on se että tuntee toisen läpikotaisin. Etenkin tällaisen yhteisen "projektin" jälkeen, kun on päästy niin sanotusti selville vesille, niin ei sitä korvaa yksikään uusi suhde. En kyllä muutenkaan ole kertakäyttösuhteiden kannattaja, että toinen heitettäisiin kiertoon heti kun selviää, ettei hän ole täydellinen. Sitä saa muut tehdä, ei siinä mitään, mutta minä en. Jokainen joka on jostain kriisistä yli selvinnyt puolisonsa kanssa yhdessä, tietää miten se sijdetta vahvistaa. Ja ettei sitä voita yksikään alkuhuuma. Ap
Miksi sä sitten teit aloituksen? Itse kerrot, että luottamus ei ole kunnossa ja että miten voisit olla siinä onnellinen. Jos ei ole ongelmaa, niin miksi kyselet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on miesystävä, jonka sanoihin ei loppujen lopuksi voinut luottaa. Minulla kesti pari vuotta ennen kuin tajusin sen ison ristiriidan puheiden, lupausten ja tekojen välillä. Itse kun olen opetellut hyvinkin rehelliseksi vaikeissakin asioissa ja olen perusluonteeltani erittäin luottavainen.
Mistään toisista naisista tai pettämisestä ei ollut koskaan kyse. Erinäisten prosessien ja keskustelujen yms kautta selvisi, että mies oli nuoruudessaan/lapsena kehittänyt itselleen ei niin rakentavan tavan hallita todellisuutta. Hän teki kaikkensa ettei tuottaisi pettymystä äidilleen, hän halusi suojella äitiään (ja lopulta muitakin läheisiään) ongelmilta. Niinpä hän turvautui salailuun ja jopa valehteluun kun asiat eivät menneetkään niin kuin piti. Lisäksi hän halusi todella mielellään ilahduttaa
Ihan oksentanut terapiassa kun käynyt traumojaan läpi. 🤪 totta kuin kirkonrotta!
Vierailija kirjoitti:
Mutta minä arvosta ja jopa rakastan sellaista ihmistä, joka uskaltaa kohdata oman epätäydellisyytensä kaikessa haavoittuvuudessaan. Sellainen lisää intiymyyttä. Voimme nyt molemmat olla henkisesti täysin alastomia, täysin omat itsemme kaikkine kiemuroimme ja vähemmän viehättävine piirteinemme.
Tiesitkö, että kaikki on mahdollista myö suhteissa, joissa kummallakaan ei ole pers.häiriötä tai muita psyyken ongelmia? Silloin pystyy luottamaankin, toisin kuin suhteessa kovasti rikkinäiseen ja asioita tuhoavaan ihmiseen :)
Toki. Ja olisi hienoa, jos joskus olisin tuollaisen miehen tavannut elämässäni, mutta paitsi että ilmeisesti vedän puoleeni enemmän tai vähemmän rikkinäisiä ihmisiä (myös ei-parisuhdemielessä), niin luulen, että suurimmalla osalla ihmisistä on jotain isompia tai pienempiä solmuja sielussaan. Ja mieluummin siis otan siihen kuuluvan tuskan, varsinkin nyt tässä suhteessa, ja arvostan siihen laitettua työtä itsensä kanssa, kuin aloittaisin jossain vaiheessa taas uuden suhteen vain huomatakseni jälleen useamman vuoden jälkeen minkälaisista solmuista uusi kumppanini koostuukaan.
Juuri nyt tämä suhde antaa minulle enemmän kuin ottaa. Jos tilanne olisi toisin, lopettaisin suhteen. Joku minua selvästi kiehtoo näissä prosesseissa. Arvostan tässä parisuhteessa aivan älyttömästi sitä, että mies oikeasti hyväksyy minut aivan täysin sellaisena kuin olen, jopa arvostaa ja rakastaa syvästi minua tällaisena hyvin epätäydellisenä olentona. Ei siihenkään moni kykene.
Olen puolestani onnellinen niiden ihmisten puolesta, joiden parisuhteet ovat vähemmän tällaista (välillä) totista puurtamista.
Kaikki me kohtaamme elämän varrella rikkinäisiä ihmisiä, mutta useimmat meistä ymmärtävät päättää suhteen, kun huomaavat kumppanin olevan patologinen valehtelija. Olet nyt niin hullaantunut tuohon mieheen, että looginen ajattelu jää varjoon. Tulee mieleen englanninkielinen sanonta Its Easier To Fool People Than To Convince Them That Theyve Been Fooled.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut tuollaisessa suhteessa, mies petti useasti ja en kaikkia varmaan edes tiedä. Parasta mitä voin tehdä, oli erota. Jos ihminen ei arvosta minua tarpeeksi ollakseen rehellinen, ei muullakaan ole väliä. Rakkautta ei voi olla ilman luottamusta ja toisen ihmisen arvostusta. Jos rakastat toista ihmistä, et todellakaan tee mitään, mikä voisi viedä ihmisen pois sinulta. Eli jos mies vähät välittää, on se merkki siitä, että suhde ei ole terve. Minusta on parempi olla yksin, kuin huonossa suhteessa; meillä on vaan tää yksi elämä ja miksi viettää se parisuhteessa, jossa ei ole kunnioitusta kumppania kohtaan?
Varmasti sinulle oikea päätös, toivottavasti olet löytänyt onnea muualta!
Meillä oli ajanjakso, jolloin mies ei kunnioittanut mua pätkääkään. En osaa sanoa, miksen silloin lähtenyt. Kuitenkin, asiat paranivat siitä ja jos silloista "parisuhdetta" vertaa nykyiseen, ero on kuin yöllä ja päivällä. Nyt on arvostusta ja kunnioitusta molemmin puolin, enempää ei voisi ollakaan. Ja kestänyt jo niin monta vuotta, että vahva luotto on tämän pysyvyyteen. Ap
Mutta jos sulla olisi vahva luotto tämän pysyvyyteen et olisi tehnyt tällaista aloitusta.
Vierailija kirjoitti:
Mutta minä arvosta ja jopa rakastan sellaista ihmistä, joka uskaltaa kohdata oman epätäydellisyytensä kaikessa haavoittuvuudessaan. Sellainen lisää intiymyyttä. Voimme nyt molemmat olla henkisesti täysin alastomia, täysin omat itsemme kaikkine kiemuroimme ja vähemmän viehättävine piirteinemme.
Tiesitkö, että kaikki on mahdollista myö suhteissa, joissa kummallakaan ei ole pers.häiriötä tai muita psyyken ongelmia? Silloin pystyy luottamaankin, toisin kuin suhteessa kovasti rikkinäiseen ja asioita tuhoavaan ihmiseen :)
Toki. Ja olisi hienoa, jos joskus olisin tuollaisen miehen tavannut elämässäni, mutta paitsi että ilmeisesti vedän puoleeni enemmän tai vähemmän rikkinäisiä ihmisiä (myös ei-parisuhdemielessä), niin luulen, että suurimmalla osalla ihmisistä on jotain isompia tai pienempiä solmuja sielussaan. Ja mieluummin siis otan siihen kuuluvan tuskan, var
Se, että jatkat suhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole luottamuksen arvoinen, estää sinua löytämästä miestä, joka olisi luottamuksen arvoinen. Sanot, että mieluummin otat siihen kuuluvan tuskan, koska et halua joutua näkemään uudessa suhteessa olevia solmuja. Mutta mitä sitten, kun tämän suhteen solmut vain tiukentuvat ja tuskasi lisääntyy? Tässä suhteessahan sinulla on jo todisteita siitä, että solmuja on ollut, kun taas uudessa suhteessa sinulla olisi mahdollisuus aloittaa solmuttamattomalta pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata, mutta vertaistukea hieman. Vähän eri tilanne, mun mies petti yhdenillan jutun kanssa ja valehteli siitä pitkään ennenkuin totuus paljastui. Luottamus ei varmaan koskaan palaudu. En oo ihan varma erotaanko, mutta ei ainakaan toistaiseksi. Mies on ehdottanut pariterapiaa ja lopettanut humalajuomisen tapahtuneen jälkeen, sen näen positiivisena. Mut en tiedä, kipeetä tekee ja luottamusta ei ole. Arjessa pärjätään jotenkin.
Sama tilanne täällä.
Ikävä kuulla, jollain tapaa kuitenkin lohduttaa että joku jakaa saman kokemuksen.
Ei nämä tilanteet niin harvinaisia ole, kuin sitä kuvittelee. Sitä toitotetaan niin paljon että jos luottamus menee niin ero heti!!!! ... ettei todellakaan ol
Siksi olisi parempi, ettei joku kännissä tehty moka tulisi puolison tietoisuuteen. Olen tähän päätynyt kaikenlaisten suhteiden jälkeen. Se jää ikuisesti hankaamaan välejä ja ainakin riidan syttyessä hyvä ase. Kun ei tiedä niin ei tiedä ja luultavasti pettänyt osapuoli katuu mielessään tosi paljon.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä että pitkän suhteen yksi hyvä puoli on se että tuntee toisen läpikotaisin. Etenkin tällaisen yhteisen "projektin" jälkeen, kun on päästy niin sanotusti selville vesille, niin ei sitä korvaa yksikään uusi suhde. En kyllä muutenkaan ole kertakäyttösuhteiden kannattaja, että toinen heitettäisiin kiertoon heti kun selviää, ettei hän ole täydellinen. Sitä saa muut tehdä, ei siinä mitään, mutta minä en. Jokainen joka on jostain kriisistä yli selvinnyt puolisonsa kanssa yhdessä, tietää miten se sijdetta vahvistaa. Ja ettei sitä voita yksikään alkuhuuma. Ap
Siis onko sinun mielestä ongelmallinen projektisuhde parempi suhde kuin sellainen, jossa ei ole suuria ongelmia? Kertakäyttösuhteet eivät välttämättä ole kestäviä, mutta onko järkevää valita suhde, joka on täynnä epävarmuutta ja luottamuspulaa vain siksi, että siinä on historiaa? Miksi olet sitä mieltä, että ongelmaton suhde ei voisi tarjota yhtälailla ja enemmän syvää tunnetta ja yhteyttä?