Miten jatkaa onnellisesti suhteessa, jossa ei luottamus ole kunnossa? Kokemuksia kellään vastaavasta?

Minä olen ollut tuollaisessa suhteessa, mies petti useasti ja en kaikkia varmaan edes tiedä. Parasta mitä voin tehdä, oli erota. Jos ihminen ei arvosta minua tarpeeksi ollakseen rehellinen, ei muullakaan ole väliä. Rakkautta ei voi olla ilman luottamusta ja toisen ihmisen arvostusta. Jos rakastat toista ihmistä, et todellakaan tee mitään, mikä voisi viedä ihmisen pois sinulta. Eli jos mies vähät välittää, on se merkki siitä, että suhde ei ole terve. Minusta on parempi olla yksin, kuin huonossa suhteessa; meillä on vaan tää yksi elämä ja miksi viettää se parisuhteessa, jossa ei ole kunnioitusta kumppania kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut tuollaisessa suhteessa, mies petti useasti ja en kaikkia varmaan edes tiedä. Parasta mitä voin tehdä, oli erota. Jos ihminen ei arvosta minua tarpeeksi ollakseen rehellinen, ei muullakaan ole väliä. Rakkautta ei voi olla ilman luottamusta ja toisen ihmisen arvostusta. Jos rakastat toista ihmistä, et todellakaan tee mitään, mikä voisi viedä ihmisen pois sinulta. Eli jos mies vähät välittää, on se merkki siitä, että suhde ei ole terve. Minusta on parempi olla yksin, kuin huonossa suhteessa; meillä on vaan tää yksi elämä ja miksi viettää se parisuhteessa, jossa ei ole kunnioitusta kumppania kohtaan?

Varmasti sinulle oikea päätös, toivottavasti olet löytänyt onnea muualta!

Meillä oli ajanjakso, jolloin mies ei kunnioittanut mua pätkääkään. En osaa sanoa, miksen silloin lähtenyt. Kuitenkin, asiat paranivat siitä ja jos silloista "parisuhdetta" vertaa nykyiseen, ero on kuin yöllä ja päivällä. Nyt on arvostusta ja kunnioitusta molemmin puolin, enempää ei voisi ollakaan. Ja kestänyt jo niin monta vuotta, että vahva luotto on tämän pysyvyyteen. Ap

Ongelmansa kullakin.

Meillä pettämistä ekoina vuosina mutta siitä päästiin yli eikä jäänyt kaivelemaan. Ihmiset käsittelee asioita erin tavalla. Enää en antais anteeks mutta ei tarviskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut tuollaisessa suhteessa, mies petti useasti ja en kaikkia varmaan edes tiedä. Parasta mitä voin tehdä, oli erota. Jos ihminen ei arvosta minua tarpeeksi ollakseen rehellinen, ei muullakaan ole väliä. Rakkautta ei voi olla ilman luottamusta ja toisen ihmisen arvostusta. Jos rakastat toista ihmistä, et todellakaan tee mitään, mikä voisi viedä ihmisen pois sinulta. Eli jos mies vähät välittää, on se merkki siitä, että suhde ei ole terve. Minusta on parempi olla yksin, kuin huonossa suhteessa; meillä on vaan tää yksi elämä ja miksi viettää se parisuhteessa, jossa ei ole kunnioitusta kumppania kohtaan?

Varmasti sinulle oikea päätös, toivottavasti olet löytänyt onnea muualta!

Meillä oli ajanjakso, jolloin mies ei kunnioittanut mua pätkääkään. En osaa sanoa, miksen silloin lähtenyt. Kuitenkin, asiat paranivat siitä ja jos silloista "parisuhdetta" verta

Miten voi olla luotto pysyvyyteen, jos et luota mieheen?

Minulla on miesystävä, jonka sanoihin ei loppujen lopuksi voinut luottaa. Minulla kesti pari vuotta ennen kuin tajusin sen ison ristiriidan puheiden, lupausten ja tekojen välillä. Itse kun olen opetellut hyvinkin rehelliseksi vaikeissakin asioissa ja olen perusluonteeltani erittäin luottavainen.

Mistään toisista naisista tai pettämisestä ei ollut koskaan kyse. Erinäisten prosessien ja keskustelujen yms kautta selvisi, että mies oli nuoruudessaan/lapsena kehittänyt itselleen ei niin rakentavan tavan hallita todellisuutta. Hän teki kaikkensa ettei tuottaisi pettymystä äidilleen, hän halusi suojella äitiään (ja lopulta muitakin läheisiään) ongelmilta. Niinpä hän turvautui salailuun ja jopa valehteluun kun asiat eivät menneetkään niin kuin piti. Lisäksi hän halusi todella mielellään ilahduttaa muita ja todella uskoi omiin sanoihinsa siinä hetkessä kun lupasi (niin kovin usein) jotain. Se innostus oli aitoa ja tarttuvaa, eikä siinä siinä hetkessä ollut rahtuakaan manipulointia tai valetta. Vasta kun hän itse jossain vaiheessa tajusi, ettei pystykään toteuttamaan lupauksiaan, alkoi etäisyys ja jonkinlainen vältttely. Hän halusi mieluiten ratkaista ongelman itsekseen ilman, että joutuisi myöntämään minkäänlaisen ongelman olevankaan. Hän yritti keinolla millä hyvänsä vältellä pettymyksen tuottamista ilman, että tiedosti, että se selittely ja vetkuttelu aiheuttivat toisissa suurempaa tuskaa kuin rehellisyys jo heti alkuunsa olisi tuottanut. Ja osan lupauksistaan hän myös oikeasti pystyi toteuttamaan ilman minkäänlaisia ongelmia.

Miehessä oli todella iso ristiriita kun samalla oli toisaalla niin epäluotettava ja toisaalla niin luotettava ja velvollisuudentuntoinen ja älyttömän rakastava. Sitä ristiriitaa oli vaikeaa hahmottaa.

Vuosi sitten tämä kaikki jotenkin eskaloitui ja hän tajusi, että tarvitsee terapiaa. Terapian kautta hän alkoi paremmin ja paremmin hahmottamaan kuinka huonoja toimintamalleja hän olikaan pitänyt yllä koko elämänsä. Hän työstää nyt edelleen sitä, minkälainen ihminen hän oikeasti onkaan ja koostaa itseään uudelleen. Tämä on vaatinut paljon aikaa ja hän on ottanut etäisyyttä kaikesta entisestä pystyäkseen tähän.

Arvostan hänen työskentelyään ja prosessiaan itsensä kanssa hyvin paljon ja suon hänelle mielelläni kaiken ajan ja tilan mitä hän tähän tarvitsee. Välillämme on edelleen hyvin paljon rakkautta , ellei jopa enemmänkin kuin ennen. Käymme hienoja keskusteluja ja tuen häntä parhaani mukaan (kuin hän myös toisissa asioissa minua). Hän on todella paljon muuttunut (ei esim enää lupaile asioita, osaa sanoittaa niin paljon paremmin sisäisiä prosessejaan ja uskaltaa olla rehellinen sanoissaan ristiriitaisissa tilanteissa). Mutta varsinaiseen parisuhteeseen kuten aikaisemmin hän ei vielä ole valmis, eikä osaa sanoa milloin on. Mies pelkää, että retkahtaisi vanhoihin tapoihinsa entisessä ympäristössään. En tiedä kuinka kauan vielä pystyn laittamaan omat tarpeeni läheisyydelle ja arjen kumppanuudelle syrjään, ja odottamaan sitä yhteistä tulevaisuutta. Sitten joskus. Olemme molemmat keski-ikäisiä, jos se hieman selittää. Jotenkin surullista ja niin hienoa yhtäaikaa. Elämä on välillä niin kovin ristiriitaista, eikä ollenkaan niin mustavalkoista kuin se yksinkertaisimmillaan ehkä joskus niin siltä vaikuttaa,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut tuollaisessa suhteessa, mies petti useasti ja en kaikkia varmaan edes tiedä. Parasta mitä voin tehdä, oli erota. Jos ihminen ei arvosta minua tarpeeksi ollakseen rehellinen, ei muullakaan ole väliä. Rakkautta ei voi olla ilman luottamusta ja toisen ihmisen arvostusta. Jos rakastat toista ihmistä, et todellakaan tee mitään, mikä voisi viedä ihmisen pois sinulta. Eli jos mies vähät välittää, on se merkki siitä, että suhde ei ole terve. Minusta on parempi olla yksin, kuin huonossa suhteessa; meillä on vaan tää yksi elämä ja miksi viettää se parisuhteessa, jossa ei ole kunnioitusta kumppania kohtaan?

Varmasti sinulle oikea päätös, toivottavasti olet löytänyt onnea muualta!

Meillä oli ajanjakso, jolloin mies ei kunnioittanut mua pätkääkään. En osaa sanoa, miksen silloin lähtenyt. Kuitenkin, asiat pa

Miten voi olla luotto pysyvyyteen, jos et luota mieheen?

Kuten olen jo monta kertaa sanonut, kyse ei ole isoista asioista. Siten. Tiedän kyllä ettei ne asiat suhdetta kaada. Ja kuten sanottu, mies on todella paljon muuttunut siitä mitä huonoina aikoina oli, ja nykyään selkeästi kunnioittaa ja arvostaa minua. Sen luotan pysyvän. Ap

Eikö parisuhteen pidä perustua nimenomaan luottamukselle? Ainoa keino jatkaa on päivä kerrallaan niin, että kumppani osoittaa teoillaan olevansa luottamuksesi arvoinen. Sanoilla ei ole mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut tuollaisessa suhteessa, mies petti useasti ja en kaikkia varmaan edes tiedä. Parasta mitä voin tehdä, oli erota. Jos ihminen ei arvosta minua tarpeeksi ollakseen rehellinen, ei muullakaan ole väliä. Rakkautta ei voi olla ilman luottamusta ja toisen ihmisen arvostusta. Jos rakastat toista ihmistä, et todellakaan tee mitään, mikä voisi viedä ihmisen pois sinulta. Eli jos mies vähät välittää, on se merkki siitä, että suhde ei ole terve. Minusta on parempi olla yksin, kuin huonossa suhteessa; meillä on vaan tää yksi elämä ja miksi viettää se parisuhteessa, jossa ei ole kunnioitusta kumppania kohtaan?

Varmasti sinulle oikea päätös, toivottavasti olet löytänyt onnea muualta!

Meillä oli ajanjakso, jolloin mies ei kunnioittanut mua pätkääkään. En osaa

Eli pysyt väkisin liitossa missä et ole onnellinen ja kysyt neuvoa miten pärjätä?

Vierailija kirjoitti:

Kuten olen jo monta kertaa sanonut, kyse ei ole isoista asioista. Siten. Tiedän kyllä ettei ne asiat suhdetta kaada. Ja kuten sanottu, mies on todella paljon muuttunut siitä mitä huonoina aikoina oli, ja nykyään selkeästi kunnioittaa ja arvostaa minua. Sen luotan pysyvän. Ap

Tästä on olemassa sanontakin, joka suomeksi menee näin:

Mitä useammin nainen antaa anteeksi, sitä enemmän mies rakastaa ja arvostaa häntä. Siinä vaiheessa kun miehen rakkaus on korkeimmillaan, niin naisen tunteet ovat kuolleet koska jokainen luottamuksen pettäminen vähentää naisen rakkautta mieheen.

Kummallinen aloitus. Ap pysyy kynsin hampain kiinni suhteessa, jossa mies on salakähmäinen. Silti ap muka luottaa mutta ei ole onnellinen. Mikä järki? Kukaan äijä ei ole niin ihana, että siinä kannattaa omanarvontuntonsa hukata

Naiset kasvatetaan ymmärtämään ukkojen perseilyä ja antamaan anteeksi kun onhan sillä pikkuisella traumojakin. Ymmärtäisikö miehesi sinua tässä tilanteessa? Niinpä...

Vierailija kirjoitti:

Naiset kasvatetaan ymmärtämään ukkojen perseilyä ja antamaan anteeksi kun onhan sillä pikkuisella traumojakin. Ymmärtäisikö miehesi sinua tässä tilanteessa? Niinpä...

Joo kuvitelkaapa tilanne jossa vaimo vähän vaan viestitteli muille miehille ja vannoo että seksiä ei ole harrastettu vaikka toiminta jatkunut toistuvasti.

Ajattelisiko kukaan mies, että no voi voi, vaimolla on traumataustaa ja tarvitsee huomiota, ei se oikeastaan mitään haittaa kun kyllähän se sanoo että ei ole oikeasti pettänyt, vähän vaan leikisti.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on miesystävä, jonka sanoihin ei loppujen lopuksi voinut luottaa. Minulla kesti pari vuotta ennen kuin tajusin sen ison ristiriidan puheiden, lupausten ja tekojen välillä. Itse kun olen opetellut hyvinkin rehelliseksi vaikeissakin asioissa ja olen perusluonteeltani erittäin luottavainen.

Mistään toisista naisista tai pettämisestä ei ollut koskaan kyse. Erinäisten prosessien ja keskustelujen yms kautta selvisi, että mies oli nuoruudessaan/lapsena kehittänyt itselleen ei niin rakentavan tavan hallita todellisuutta. Hän teki kaikkensa ettei tuottaisi pettymystä äidilleen, hän halusi suojella äitiään (ja lopulta muitakin läheisiään) ongelmilta. Niinpä hän turvautui salailuun ja jopa valehteluun kun asiat eivät menneetkään niin kuin piti. Lisäksi hän halusi todella mielellään ilahduttaa muita ja todella uskoi omiin sanoihinsa siinä hetkessä kun lupasi (niin kovin usein) jotain. Se innostus oli aitoa ja tarttuvaa, eikä siinä siinä hetk

Hieno kirjoitus, kiitos kun kerroit! Asiat voisi kuvitella olevan mustavalkoisia, mutta kun ne ei ole sitä. Jos mies olisi ku*ipää, olisi helppoa ollut heittää hänet pihalle. Vaan kun ei ollut siitä kyse. Paljon on tuttua mitä kirjoitat tuosta, että valehtelee koska ei halua tuottaa pettymystä, haluaa vaan säästää ongelmilta. Toisaalta ei halua myöntää että on tehnyt väärin, koska ei pysty ajattelemaan niin että tekisi koskaan, missään asiassa väärin. Sellainen ei saa olla, mitään virheitä ei KOSKAAN saa tehdä. 

Tai haluaa säästyä riidalta. Tajuamatta, että riita aiheutuu siitä valehtelusta, ei totuuden kertomisesta. Mun mies on monesti jälkeenpäin todennut että miten helpolla olisikaan päässyt, kun olisi vaan kertonut totuuden. Mutta hänellä meni niin että hän ensin valehteli, ja vasta jälkeenpäin tajusi ettei puhunutkaan totta. Koska itsekin niihin valheisiin uskoi, sehän oli helpompaa kuin totuuden kohtaaminen. Koska silloin olisi pitänyt kohdata sekin että on tehnyt virheen. Tosin valehtelukin oli moka ja suo meni vaan syvemmäksi. Mutta niin vaan sieltä suosta on noussut. Ja nykyään meillä ei riitoja olekaan, päinvastoin. 

Teidän tilanne kuulostaa hienolta, vaikka takuulla on raskasta! Hienoa että tilanne on nyt parantunut ja voitte puhua avoimesti. Toivottavasti sen varsinaisen parisuhteen aikakin tulee riittävän ajoissa. Voimia! Ap

Vierailija kirjoitti:

Eikö parisuhteen pidä perustua nimenomaan luottamukselle? Ainoa keino jatkaa on päivä kerrallaan niin, että kumppani osoittaa teoillaan olevansa luottamuksesi arvoinen. Sanoilla ei ole mitään merkitystä.

Kun keskustellaan valehtelemisesta, kyllä sanoillakin on hyvin paljon merkitystä. Ap

"Nämä asiat on kuitenkin sen verran pieniä, ettei ne maata kaada."

No sittenhän mitään ongelmaa ei ole, jos mielestäsi luottamuksen puuttuminen on piku juttu. 

Ihan muuten vain kyselet palstalla, miten olla onnellinen. 

Miksi sä ap puolustelet asiaa, jos et kerran ole onnellinen?

Itse en pystyisi olla oikeasti onnellinen jonkun kanssa, johon en luota. Erosin.

Vierailija kirjoitti:

Nainenhan tässä valehtelee! Väittää, että suhde on onnellinen, vaikka ei ole luottamusta. Aika pimeillä valoilla tuo ap ajaa tässä asiassa.

Jep. Taitaa naisella itselläänkin olla traumatausta. Roikkuu väkipakolla miehessä ja tekee kaiken miellyttääkseen, vaikkei mies kunnioita pätkääkään. 

Mä en olis ystävyys- enkä parisuhteessa jos pitäisi epäillä, että mua huijataan.