Miten jatkaa onnellisesti suhteessa, jossa ei luottamus ole kunnossa? Kokemuksia kellään vastaavasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut parisuhteessa missä ei ole luottamusta ja sen jälkeen suhteessa, jossa luottamus on molemminpuolinen. En kyllä koe jalostuneeni siinä suhteessa, missä piti miettiä onko toinen rehellinen vai ei. Eikä tehnyt kyllä miehestäkään ihanampaa, vaikka käytiin terapiassakin. Parisuhde, jossa luottamus pelaa ja kumpaakin kunnioitetaan, on aivan jotain toista. Aikuinen ihminen ottaa vastuun tekemisistään, oli tausta mikä tahansa

Se on juurikin noin.

Ap saa valehdella itselleen niin paljon kuin haluaa. Sitähän hän täältä hakee, oikeutusta omalle valehtelulle.

Näinhän se aina on, se on sitä vertaistukea ja aitoja oikeita kokemuksia ja apt häviää keskustelusta siinä vaiheessa, kun alkaa tulla liian lähelle meneviä ja tosi osuvia kommentteja. Eli haetaan vaan tukea, miksi omaa toimintaa pitää jatkaa, ei oikeasti neuvoja sille, mitä voisi tarkastella lähemmin. Siihen on tietty tosi harvalla rohkeutta.

Vierailija kirjoitti:

Aina jokin traumatausta syynä pettämiselle ja muulle huonolle käytökselle. Mitä jos nämä traumaihmiset harkitsisivat ihan kunnon terapiaa jos syynä on oikea trauma. Taitaa olla trauma tekosyynä kun kyllästyttää ja haluaa vähän seikkailla. 

Mikä mielestäsi on kunnon terapiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina jokin traumatausta syynä pettämiselle ja muulle huonolle käytökselle. Mitä jos nämä traumaihmiset harkitsisivat ihan kunnon terapiaa jos syynä on oikea trauma. Taitaa olla trauma tekosyynä kun kyllästyttää ja haluaa vähän seikkailla. 

Mikä mielestäsi on kunnon terapiaa?

Mikä tahansa ammattiapu, jolla pyritään aidosti traumoja selvittämään ja niistä toipumaan, verrattuna siihen, että kaadetaan ne omat traumat läheisten niskaan monenlaisena ongelmakäyttäytymisenä, joka puolestaan traumatisoi niitä läheisiä. Etenkin lapsia.

En minä ole ketjusta minnekään kadonnut. En vain näe järkeä kommentoida kaikkia erosuosituksia, joita tulee siitä huolimatta että ihan ensimmäisenä sanoin että eroa ei tule. Tai kommentoida väitteitä siitä, millainen mieheni on ja millainen suhteemme on, kun itse tiedän faktaa, ihan ainoana tässä keskustelussa. Myöskään asiattomiin kirjoituksiin vastaa, ei mulla ole mitään tarvetta provosoitua mistään höpölöpöstä.

Ei meillä ole arjessa mitään ongelmia, päinvastoin. Luottamus toimii siinä aivan normaalisti, eikä nämä mainitsemani pienet asiat nouse esiin kuin harvoin. Eikä meillä myöskään keskustella "luottamuspulasta" kuin harvoin, koska sitä ei juurikaan enää esiinny Voin ottaa asian puheeksi jos haluan, tottakai, mutta en katso sitä useinkaan tarpeelliseksi. Ei meillä riidellä, mies ei syytä mua mistään, enkä minä häntä. Eletään aivan normaalia elämää, vaikka ihan kaikessa en mieheen vielä uskallakaan luottaa. Toisin sanoen siinä, etteikö hän koskaan enää valehtelisi. Kuitenkaan, tietääkseni hän ei ole valehdellut ainakaan 2-3 vuoteen. Silloinkin hyvin pienestä asiasta jossa en valehtelua ymmärtänyt ollenkaan. Sellaista ei olisi tarvittu.

Että kun kyse ei tosiaan ole tilanteesta, että mies p*rseilisi edelleen, vaan se pahempi sekoilu on päättynyt jo kauan sitten, ja valehtelukin tietääkseni loppunut. Omaa "vikaani" on vain se, että edes pohdin mahdollisten pienten valheiden olemassaoloa, vaikka kyse on niin pienistä asioista että se ei vaikuta mihinkään. Sen haluaisin pois päästäni.

Ja se ammattiapu on tosiaan ollut ihan ammattiapua. Psykologeja ja psykoterapiaa. Ja etenkin tuosta psykoterapiasta oli miehelle todella suuri apu. Ap

Omaa "vikaani" on vain se, että edes pohdin mahdollisten pienten valheiden olemassaoloa, vaikka kyse on niin pienistä asioista että se ei vaikuta mihinkään. Sen haluaisin pois päästäni.

Vähän vaikea vastata mitään, kun tuntuu kyllä ap että suutut, ellei kertomus ole tahtosi mukainen, eli ihana kertomus siitä, miten meillä kyllä on tuon yli päästy.

Koska et nyt näe tuota selkeää ristiriitaa. Kyse ei ole asiasta, joka "ei vaikuta mihinkään", vaan kyse on asiasta, joka vaikuttaa siten, että se häiritsee sinua. On päässäsi.

Sinä näet itsesi ongelmana, eli sen, että sinun täytyy saada asiat pois päästäsi. Näin ei kuitenkaan käy, vaan ne poistuvat sieltä sitten kun poistuvat. Joku sanoi tuolla hyvin, että anteeksi ei ole annettu ennen kuin on unohdettu. Näin teilläkin varmaan ajan kanssa käy sikäli kuin miehen hyvä kehitys jatkuu ja sinä kerrot noista tuntemuksistasi miehelle ja jatkatte niiden käsittelyä.

Jos oikeasti kaikki on niin hyvin kuin vakuutat, tuohon auttaa aika. Ja se, että miehesi ei jää kiinni enää yhdestäkään valheesta, isosta tai pienestä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti kaikki on niin hyvin kuin vakuutat, tuohon auttaa aika. Ja se, että miehesi ei jää kiinni enää yhdestäkään valheesta, isosta tai pienestä.

Kiitos! Näin minäkin uskon. Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni kuten joku alussa sanoi, että pettäminen pelasti suhteen. Meillä oli koko ajan riitaa eikä tietty mitä tehdä, sitten minä kerran kännissä petin. Päätettiin jatkaa sen oman miehen kanssa, mutta hän petti kostoksi. Sen jälkeen tilit oli tasan. Kumpikaan ei enää toista voinut syyttää, itsehän oli tehnyt samoin. Sitten puhuttiin, puhuttiin, puhuttiin. Että ollaanko tosissamme yhdessä vai ei ja käytiin kaikki läpi mitä olo hampaankolossa. Siitä ei jäänyt epäluottamusta koska no, siis me oltiin molemmat yhtä syyllisiä. Sen jälkeen mentiin naimisiin, perustettiin perhe. Nyt on pettämisistä 28 vuotta ja kaikki on tosi hyvin. Usein jälkeenpäin on puhuttu että jos ei pettämistä olisi ollut niin oltaisiin erottu hirveissä riidoissa lopullisesti. Koetaan että se pelasti meidän suhteen.

 

En usko sanaakaan. Olis ollut järkevämpiäkin tapoja pelastaa se suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni kuten joku alussa sanoi, että pettäminen pelasti suhteen. Meillä oli koko ajan riitaa eikä tietty mitä tehdä, sitten minä kerran kännissä petin. Päätettiin jatkaa sen oman miehen kanssa, mutta hän petti kostoksi. Sen jälkeen tilit oli tasan. Kumpikaan ei enää toista voinut syyttää, itsehän oli tehnyt samoin. Sitten puhuttiin, puhuttiin, puhuttiin. Että ollaanko tosissamme yhdessä vai ei ja käytiin kaikki läpi mitä olo hampaankolossa. Siitä ei jäänyt epäluottamusta koska no, siis me oltiin molemmat yhtä syyllisiä. Sen jälkeen mentiin naimisiin, perustettiin perhe. Nyt on pettämisistä 28 vuotta ja kaikki on tosi hyvin. Usein jälkeenpäin on puhuttu että jos ei pettämistä olisi ollut niin oltaisiin erottu hirveissä riidoissa lopullisesti. Koetaan että se pelasti meidän suhteen.

 

En usko sanaakaan. Olis ollut järkevämpiäkin tapoja pelastaa s

Minä uskon. Tuolla tavalla pelaavia ihmisiä on todella paljon, parisuhde on heille kuin joku leikkikentän ähäppäs-peli. He oikeasti uskovat, että kun pettää takaisin ja toi aloitti, niin ollaan tasoissa ja nyt nää olis onnellisia.

Usein eivät mieti yhtään, mikä siinä on se kolmannen ja neljännen osa, kuhan vaan ottavat, mitä haluavat. Oksettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni kuten joku alussa sanoi, että pettäminen pelasti suhteen. Meillä oli koko ajan riitaa eikä tietty mitä tehdä, sitten minä kerran kännissä petin. Päätettiin jatkaa sen oman miehen kanssa, mutta hän petti kostoksi. Sen jälkeen tilit oli tasan. Kumpikaan ei enää toista voinut syyttää, itsehän oli tehnyt samoin. Sitten puhuttiin, puhuttiin, puhuttiin. Että ollaanko tosissamme yhdessä vai ei ja käytiin kaikki läpi mitä olo hampaankolossa. Siitä ei jäänyt epäluottamusta koska no, siis me oltiin molemmat yhtä syyllisiä. Sen jälkeen mentiin naimisiin, perustettiin perhe. Nyt on pettämisistä 28 vuotta ja kaikki on tosi hyvin. Usein jälkeenpäin on puhuttu että jos ei pettämistä olisi ollut niin oltaisiin erottu hirveissä riidoissa lopullisesti. Koetaan että se pelasti meidän suhteen.

 

En usko sanaa

Usein eivät mieti yhtään, mikä siinä on se kolmannen ja neljännen osa, kuhan vaan ottavat, mitä haluavat. Oksettavaa.

Tässä tapauksessa kyllä sekä kolmas että neljäs tiesivät parisuhteesta.