Miten jatkaa onnellisesti suhteessa, jossa ei luottamus ole kunnossa? Kokemuksia kellään vastaavasta?

Huono puoli, jonka voin hyväksyä on se että jättää vessanpöntön kannen joskus ylös.  Se, että kumppaniin ei voi luottaa on kyllä sellainen mitä ei voi katsoa sormien lävitse. Mieluummin sitten vaikka yksin kuin sellaisen kumppanin kanssa, joka ei ole luottamuksen arvoinen. 

 

Sinulla voi olla tällaiset kriteerit, ja se on hyvä että tiedostat ne. Minä puolestani olen hyväksynyt, että näinkin voi elää. Loppujen lopuksi luottamus on hyvin paljon kiinni minusta itsestäni, sehän on valinta minkä teen joka päivä. Että luotanko tähän sanomiseen, vai en. Tärkeää on kuitenkin se, että luotan itseeni. Tuo, mitä tuossa ylempänä sanottiin, on tosi tärkeää. Itseään ei pidä gaslightata uskomaan toisesta jotain, mitä hän ei ole. Mieluummin rehellisesti epäluotettava kuin vilpillisesti jotakin. 

Vierailija kirjoitti:

AP sun intuitiosi selvästikin sanoo, että että mieheen ei voi luottaa. Usko sitä.

Tämä on muuten todella hyvä kommentti, mutta samalla vaikea asia. Minulla oli intuitio miehen salasuhteesta / jotain on vialla, jo paljon ennen, kuin se paljastui.

Sitten kun luottamus on mennyt, onkin paljon vaikeampi kysymys, voiko intuitioonkaan enää luottaa. Epäilenkö siksi, koska en luota, vai onko oikeasti jotain meneillään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aikalailla samanlainen tilanne. Olen ihan vaan hyväksynyt sen, että hänellä on taipumus valehdella, eikä kannata luottaa. Ei kai se sen ihmeellisempää lopulta ole. 

Elämä on liian lyhyt siihen että sitä käyttää epäluotettavan, epärehellisen ja valheellisen ihmisen kanssa parisuhteessa olemiseen. Kunpa ihmiset eroaisivat sellaisista enemmän ja aiemmin.

Oot varmaan itse kaikissa asioissa täydellinen?

Olen eri, mutta kyllä olen luotettava ja rehellinen suhteessa ja oletan myös kumppanini olevan.

Vierailija kirjoitti:

Huono puoli, jonka voin hyväksyä on se että jättää vessanpöntön kannen joskus ylös.  Se, että kumppaniin ei voi luottaa on kyllä sellainen mitä ei voi katsoa sormien lävitse. Mieluummin sitten vaikka yksin kuin sellaisen kumppanin kanssa, joka ei ole luottamuksen arvoinen. 

 

Sinulla voi olla tällaiset kriteerit, ja se on hyvä että tiedostat ne. Minä puolestani olen hyväksynyt, että näinkin voi elää. Loppujen lopuksi luottamus on hyvin paljon kiinni minusta itsestäni, sehän on valinta minkä teen joka päivä. Että luotanko tähän sanomiseen, vai en. Tärkeää on kuitenkin se, että luotan itseeni. Tuo, mitä tuossa ylempänä sanottiin, on tosi tärkeää. Itseään ei pidä gaslightata uskomaan toisesta jotain, mitä hän ei ole. Mieluummin rehellisesti epäluotettava kuin vilpillisesti jotakin. 

Mutta mikä siinä on syynä, että haluat olla tuollaisessa suhteessa, jossa kumppanisi ei kunnioita sinua? Etkö omasta mielestäsi ansaitse parempaa tai usko löytäväsi sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP sun intuitiosi selvästikin sanoo, että että mieheen ei voi luottaa. Usko sitä.

Tämä on muuten todella hyvä kommentti, mutta samalla vaikea asia. Minulla oli intuitio miehen salasuhteesta / jotain on vialla, jo paljon ennen, kuin se paljastui.

Sitten kun luottamus on mennyt, onkin paljon vaikeampi kysymys, voiko intuitioonkaan enää luottaa. Epäilenkö siksi, koska en luota, vai onko oikeasti jotain meneillään?

Mulla kanssa oli todella vahva intuitio, että mieheen ei voi luottaa ja näin siis todella paljon uniakin siitä että mies pettää. No petturihan hän oli, olisinpa vaan uskonut intuitiotani aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun luottamus kerran menee, sitä ei saa enää takaisin. Karua, mutta totta.

Ja parisuhteen perusta on luottamus.

Tosta voit vetäistä sit johtopäätöksen.

P.S. Itse yritin 16 vuotta todella pahan luottamuksen pettämisen jälkeen. Eli kokemusta löytyy.

 

Luottamus syntyy teoista.

Kauniit jopa imelyyteen asti menevät sanat ovat joskus epäluotettavan, epärehellisen ja valheellisen ihmisen keino vain hämätä, näytellä ja peitellä totuutta. Rakkauden kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.

Kyllä, meillä mies käytti rakkauden tunnustuksia ja jopa kosketusta hämätäkseen minua. Etten saisi selville...

Sen jälkeen päätin, että en kuuntele mitä ihmiset puhuvat, vaan katson, mitä he tekevät. Koska

 

No jos moni nainen on heti valmis vehtaamaan ukkomiehen kanssa, kyllä sitä alkaa katsoa maailmaa ja ihmisiä aivan uusin silmin. Myöskin niitä, jotka vain katsovat sivusta koko touhua.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu, avoimuus ja läpinäkyvyys on tärkeä osa luottamuksen uudelleen muodostukseen. Myös anteeksianto ja asian hyväksyminen. Näitä voi pähkäillä itse tai yksilö- tai pariterapiassa.

Semmoisen vinkin antaisin, että käy läpi jo etukäteen mitä teet ja miten toimit, jos luottamus rikkoutuisi uudelleen. Helpommin pystyy asian jättämään syrjään ja luottamaan, kun se luottamuksen uudelleen menetys ei enään pelota.

Vaimo jäi muutama vuosi sitten kiinni ihastuksen kanssa viestittelystä. Käytiin pariterapiassa ja keskusteltiin asiat halki. Kumpikin teki muutoksia elämässä, itse esim. Vähensin iltavuorojen ja ylitöiden tekemistä arkisin, niin että nähdään arkipäivinä enemmän eikä ole läpsystä vaihtoa.

Lisäluottamusta tuonut se että hän on ollut avoin ja läpinäkyvä, esim. Tiedän nykyisin hänen puhelimen näppäinlukon yms. Vaikka en olekaan pariin vuoteen sitä avannutkaan vain tarkistaakseni varoiksi. Niin s

Kiitos! Näitä on tullutkin pohdittua. Ja samaa avoimuutta, läpinäkyvyyttä meilläkin. Ap

Siis mikä helvetin luottamus?

Seksuaslinen vahva halu ja kemia toista sukipuolta kohtaan, on aivan eri asia kuin tunteet ja rakkaus toista kohtaan.

Näin se se on aina mennyt. Ja menee edelleen.

Seksuaalisella kemialla jotain toista kohtaan, ei ole mitään tekrmistä ihastuksen, ja vielä vähemmän rakastumisisrn tai rakadtumisen kanssa.   Toki toisinaan näinkin on.

Sr vain menee niin, että tousinaan kohtaa ihmisen, jota kohtaan tuntee niin vahvaa ja voimakasta seksuaakista vetovoimaa, jota vastaan ei taistella.  Niin vai käy.  Se luoonon voima.

Ja tälläset suhteet ovat yhden yön tai hyvin lyhyitä suhteita.

Syystä että, että suhteeseen ei liity tunteita, välittämistä, rakkautta, vain pelkkää himoa.

Kirjoitteli myynti-insinööri, kahden lapsen isä, onnellisessa avioliitossa samassa ammatissa toimivan vaimon kanssa.    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun luottamus kerran menee, sitä ei saa enää takaisin. Karua, mutta totta.

Ja parisuhteen perusta on luottamus.

Tosta voit vetäistä sit johtopäätöksen.

P.S. Itse yritin 16 vuotta todella pahan luottamuksen pettämisen jälkeen. Eli kokemusta löytyy.

 

Luottamus syntyy teoista.

Kauniit jopa imelyyteen asti menevät sanat ovat joskus epäluotettavan, epärehellisen ja valheellisen ihmisen keino vain hämätä, näytellä ja peitellä totuutta. Rakkauden kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.

Juuri näin, ja siksi luottamus onkin niin paljon palannut. Ei pelkkien miehen sanojen, vaan myös miehen tekojen kautta. Eihän tässä muuten oltaisikaan, jos ei teoillaan olisi osoittanut että on oikeasti muuttunut. Ap

Sun pitää antaa itsellesi aikaa. Luottamuksen rakentaminen on niin paljon hitaampi prosessi kuin luottamuksen menetys. Sun (ja miehesi) pitää vain hyväksyä että tämä on prosessi, joka kestää niin kauan kuin kestää. 

Kiitos, kyllä, näin ollaan puhuttukin että aikaa vie ja se on aivan ok. Ei meillä ole mihinkään kiire. Ja yhdessä on kuitenkin hyvä olla! Eikös tämä tästä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä helvetin luottamus?

 

Seksuaslinen vahva halu ja kemia toista sukipuolta kohtaan, on aivan eri asia kuin tunteet ja rakkaus toista kohtaan.

Näin se se on aina mennyt. Ja menee edelleen.

Seksuaalisella kemialla jotain toista kohtaan, ei ole mitään tekrmistä ihastuksen, ja vielä vähemmän rakastumisisrn tai rakadtumisen kanssa.   Toki toisinaan näinkin on.

Sr vain menee niin, että tousinaan kohtaa ihmisen, jota kohtaan tuntee niin vahvaa ja voimakasta seksuaakista vetovoimaa, jota vastaan ei taistella.  Niin vai käy.  Se luoonon voima.

Ja tälläset suhteet ovat yhden yön tai hyvin lyhyitä suhteita.

Syystä että, että suhteeseen ei liity tunteita, välittämistä, rakkautta, vain pelkkää himoa.

Kirjoitteli myynti-insinööri, kahden lapsen isä, onnellisessa avioliitossa samassa ammatissa toimivan vaimon k

En yllättynyt, ettei mies tiedä, mitä luottamus tarkoittaa. Et ilmeisesti ole vielä kärähtänyt.

Jos käry käy tai vaimosi pettää, sitten tiedät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se koskaan täysin palaa. Meillä salasuhdesotkusta aikaa jo useampi vuosi, mutta edelleen oma tunne parisuhteesta on "veitsenterällä". Aloitin suunnitelman B rakentamisen (uraan ja opintoihin panostaminen, itsenäisyys) aika pian miehen jäätyä kiinni. En esimerkiksi halua enää lapsia hänen kanssaan, koska pelkään, että sama toistuu ollessani raskaana/synnyttämässä/vauva-aikana.

Sen luottamussärön kanssa vaan jotenkin oppii selviytymään. Suhteesta ei enää entistä tule, vaikka kaikissa oppaissa sanotaan, että monella suhde on parempi pettämisen jälkeen. 

Mutta jos on valmis hyväksymään, ettei paluuta entiseen ole, voitte jatkaa yhdessä.

Itse tein ison surutyön, kun tavallaan menetin sen turvallisen ja luotettavan ihmisen elämästäni. Sama mies, ennen ja jälkeen tekonsa, on minulle tavallaan eri ihminen.

Mistä tiedän, ettei kokemus tulisi mukanani mahdolliseen uuteen suhteeseen? Se on yksi syy, miksi en ole lähtenyt. Ei ole mitään varmuutta siitä, että pystyisin luottamaan muihinkaan ihmisiin enää samalla tavalla, kuin ennen.

 

Syynä siihen on toki se, että kakkonen oli myös todella ilkeä minulle ja kaiken kukkuraksi anoppi tiesi tästä suhteesta.

 

"Jos sulla on toinen, koko kaupunki tietää sen mua ennen."

 

Leikein salapoliisia useamman kuukauden ja keräsin palapelin paloja, joista yritin koostaa kokonaiskuvaa tapahtuneesta. Mies ei kertonut mitään oma-aloitteisesti, kuten ei myöskään kakkonen. Kiistivät jopa ne asiat, joihin minulla oli todisteet. Tämä pitkitti prosessia huomattavasti, koska en milloinkaan tiennyt, milloin ja millaisia juonenkäänteitä paljastuu lisää. Kaksi vuotta taisi mennä, ennen kuin aloin luottaa edes siihen, että tiedän suurinpiirtein kaiken tapahtuneesta. 

Karmea prosessi ja kokemus. Voimia sinulle, paljon! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aikalailla samanlainen tilanne. Olen ihan vaan hyväksynyt sen, että hänellä on taipumus valehdella, eikä kannata luottaa. Ei kai se sen ihmeellisempää lopulta ole. 

 

Ehkä meillä toisilla on sitten vaan huomattavasti korkeammat standardit kumppanin suhteen kun ei ikinä hyväksyttäisi tuollaista suhdetta.

 

No sanopa muuta! Harva meistä on täydellinen, ja minun puolisossani on monia hyviä piirteitä. Ja sitten on niitä huonoja. Olen oppinut elämään asian kanssa. Harva ihminen nyt loppujen lopuksi on kovin luotettava. 

Ne meistä, jotka ei hyväksytä tuollaista käytöstä yleensä lopulta löydämme luottavan kumppanin. Te, jotka opitte elämään asian kanssa saatte sitten sen epäluotettavan. Valintoja, valintoja.

 Myyjälle on toki eduksi osata vähän viilata linssiin ja vääristellä totuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä asioista mies sitten on valehdellut? Jos terapia on auttanut, ja mies on nykyään luotettava, hän itse ei voi tehdä enempää tilanteen korjaamiseksi. Sinä olet tässä tilanteessa se, jonka tulee muuttua. Suosittelen yksilöterapiaa, jonka avulla voit oppia taas luottamaan mieheesi.

Kyllä, myönnän että vika on nyt minussa. Se on jokin lukko, etten vaan jossain asioissa uskalla luottaa. Varmasti kannattaisi tosiaan vielä mennä tämän takia yksin terapiaan. Olen aiemmin käynyt muissa asioissa joissa sivuttu parisuhdeasioita, mutta nyt ihan tämän takia. Ap

Mä en kyllä pureksimatta niele tuota ajatusmallia, jonka mukaan vika on siinä henkilössä, jonka on vaikea luottaa henkilöön, joka on toistuvasti rikko

 

Ei tarvitse käyttää energiaansa enää epäilyihin kun tietää, että toinen on valehtelija, Siinä tulee rauhallisempi olo, ei ole enää niitä ruusunpunaiset laseja päässä ja toivoa parempaan. Voi rauhassa alkaa rakentaa omaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aikalailla samanlainen tilanne. Olen ihan vaan hyväksynyt sen, että hänellä on taipumus valehdella, eikä kannata luottaa. Ei kai se sen ihmeellisempää lopulta ole. 

Elämä on liian lyhyt siihen että sitä käyttää epäluotettavan, epärehellisen ja valheellisen ihmisen kanssa parisuhteessa olemiseen. Kunpa ihmiset eroaisivat sellaisista enemmän ja aiemmin.

Miksi?

No vaikkapa siksi, että se asia painaa koko ajan, kuten ap tästä todistaa. Mutta miten vaan, saahan sen ainoan elämänsä viettää roikkumalla valehtelijassa, jos niin haluaa. Ja läheisriippuvainen niin tekeekin. Mutta ei sitten kannata valittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä helvetin luottamus?

 

Seksuaslinen vahva halu ja kemia toista sukipuolta kohtaan, on aivan eri asia kuin tunteet ja rakkaus toista kohtaan.

Näin se se on aina mennyt. Ja menee edelleen.

Seksuaalisella kemialla jotain toista kohtaan, ei ole mitään tekrmistä ihastuksen, ja vielä vähemmän rakastumisisrn tai rakadtumisen kanssa.   Toki toisinaan näinkin on.

Sr vain menee niin, että tousinaan kohtaa ihmisen, jota kohtaan tuntee niin vahvaa ja voimakasta seksuaakista vetovoimaa, jota vastaan ei taistella.  Niin vai käy.  Se luoonon voima.

Ja tälläset suhteet ovat yhden yön tai hyvin lyhyitä suhteita.

Syystä että, että suhteeseen ei liity tunteita, välittämistä, rakkautta, vain pelkkää himoa.

Kirjoitteli myynti-insinööri, kahden lapsen isä, onnellisessa avioliitossa samassa ammatissa toimivan vaimon k

Hyvä kommennti.  Itse toimin asiantiuntija ammattissa julkisella puolella,  Puolisoni on duunissa yksityisellä puolella, päällikkö hommissa.

Molemmat joudumme tekemään työmatkoja, myös ulkomaille.

Se, mikä näissä jutuissa on tärkein pointti, on TUNTEET.

Siis juuri se, että että tunteet, rakkaus, välittäminen, on totaallisesti eri asia, kuin mieletön, luonnon hetken sanelema kiima, tousta henkilöö kohtaan.

Se on vaan hetkinen ohimenevä hetki.  Joka jää siinä samassa unholaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä helvetin luottamus?

 

Seksuaslinen vahva halu ja kemia toista sukipuolta kohtaan, on aivan eri asia kuin tunteet ja rakkaus toista kohtaan.

Näin se se on aina mennyt. Ja menee edelleen.

Seksuaalisella kemialla jotain toista kohtaan, ei ole mitään tekrmistä ihastuksen, ja vielä vähemmän rakastumisisrn tai rakadtumisen kanssa.   Toki toisinaan näinkin on.

Sr vain menee niin, että tousinaan kohtaa ihmisen, jota kohtaan tuntee niin vahvaa ja voimakasta seksuaakista vetovoimaa, jota vastaan ei taistella.  Niin vai käy.  Se luoonon voima.

Ja tälläset suhteet ovat yhden yön tai hyvin lyhyitä suhteita.

Syystä että, että suhteeseen ei liity tunteita, välittämistä, rakkautta, vain pelkkää himoa.

Kirjoitteli myynti-insinööri, kahden lapsen isä, onnellisessa avioliitossa samassa ammatissa toimivan vaimon k

Herää kysymys, miksi olet naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aikalailla samanlainen tilanne. Olen ihan vaan hyväksynyt sen, että hänellä on taipumus valehdella, eikä kannata luottaa. Ei kai se sen ihmeellisempää lopulta ole. 

 

Ehkä meillä toisilla on sitten vaan huomattavasti korkeammat standardit kumppanin suhteen kun ei ikinä hyväksyttäisi tuollaista suhdetta.

 

No sanopa muuta! Harva meistä on täydellinen, ja minun puolisossani on monia hyviä piirteitä. Ja sitten on niitä huonoja. Olen oppinut elämään asian kanssa. Harva ihminen nyt loppujen lopuksi on kovin luotettava. 

Ne meistä, jotka ei hyväksytä tuollaista käytöstä yleensä lopulta löydämme luottavan kumppanin. Te, jotka opitte elämään asian kanssa saatte sitten sen epäluotetta

Saatte? Eikö se puoliso yleensä ihan itse valita ja ilman puolisoakin pystyy elämään jos ei ole kuin niitä joiden kanssa ei vain suju.

Mies on onnellinen jos saa perseenreikä seksiä pari kolme kertaa kuukaudessa.Kannattaa kokeilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun luottamus kerran menee, sitä ei saa enää takaisin. Karua, mutta totta.

Ja parisuhteen perusta on luottamus.

Tosta voit vetäistä sit johtopäätöksen.

P.S. Itse yritin 16 vuotta todella pahan luottamuksen pettämisen jälkeen. Eli kokemusta löytyy.

 

Luottamus syntyy teoista.

Kauniit jopa imelyyteen asti menevät sanat ovat joskus epäluotettavan, epärehellisen ja valheellisen ihmisen keino vain hämätä, näytellä ja peitellä totuutta. Rakkauden kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.

Juuri näin, ja siksi luottamus onkin niin paljon palannut. Ei pelkkien miehen sanojen, vaan myös miehen tekojen kautta. Eihän tässä muuten oltaisikaan, jos ei teoillaan ol

Kiitos, kyllä, näin ollaan puhuttukin että aikaa vie ja se on aivan ok. Ei meillä ole mihinkään kiire. Ja yhdessä on kuitenkin hyvä olla! Eikös tämä tästä. Ap

Jos sinun olisi hyvä olla yhdessä miehesi kanssa sinulla ei olisi tarvetta tehdä tällaista aloitusta. On varsin ristriitaista kuinka kerrot, että sulla on suhteessa hyvä olla, mutta samalla kerro kuinka et voi luottaa kumppaniisi.