Lue keskustelun säännöt.
Miten jatkaa onnellisesti suhteessa, jossa ei luottamus ole kunnossa? Kokemuksia kellään vastaavasta?
30.09.2024 |
Ihan ensin, emme aio erota.
Mies ei ole aiemmin ollut luottamuksen arvoinen. Hänellä on ollut ongelmia itsensä kanssa (traumatausta) ja on siksi hakenut ihailua muilta naisilta, ja valehdellut mulle. Valehtelua on ollut paljon, naisiin ja muihinkin asioihin liittyen. Ei kuitenkaan ole valehdellut esim. raha-asioissa, tai menemisistään. Enkä usko hänellä olleen koskaan s-suhdetta kenenkään muun kanssa.
Jossain vaiheessa meillä oli iso kriisi, ja mentiin terapiaan. Mies meni terapiaan myös yksin, ja muuttui tosi paljon. Ollaan sen jälkeen eletty varmaan onnellisempia vuosia ikinä.
Mutta. Luottamus ei täysin ole palautunut. Joissain asioissa en vaan kertakaikkiaan uskalla luottaa siihen puhuuko mies totta. Vaikka kuinka tahtoisin, en pysty. Nämä asiat on kuitenkin sen verran pieniä, ettei ne maata kaada. Vaikka luulen etten koskaan häneen pysty täysin luottamaan. Niin se vaan on.
Mutta jos jollain on kokemusta vastaavasta, miten ootte toimineet näiden asioiden suhteen, joissa ette voi luottaa? Onko niitä vältelty, onko niiden yli rämmitty yksitellen, vai miten? Kaikki keskustelu ja kokemukset on plussaa.
Kommentit (209)
Mulla on aikalailla samanlainen tilanne. Olen ihan vaan hyväksynyt sen, että hänellä on taipumus valehdella, eikä kannata luottaa. Ei kai se sen ihmeellisempää lopulta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikon kysymyksen pitäisi olla "Miten lopettaa valehtelemasta itselleen, että suhde jossa on ollut paljon valehtelua ja luottamuspula muuttuisi hyväksi suhteeksi?" Ammut AP itseäsi vaan omaan nilkkaan. Kumppanisi on näyttäynyt ilmeisesti useampaan otteeseen sinulle, että ei ole luottamuksesi arvoinen, se että jäät tuohon suhteeseen on silkkaa typeryyttä. Se, että jäät odottamaan, että hän paranee omista traumoistaan tulee vain aiheuttamaan traumoja sinulle itselle.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aikalailla samanlainen tilanne. Olen ihan vaan hyväksynyt sen, että hänellä on taipumus valehdella, eikä kannata luottaa. Ei kai se sen ihmeellisempää lopulta ole.
Ehkä meillä toisilla on sitten vaan huomattavasti korkeammat standardit kumppanin suhteen kun ei ikinä hyväksyttäisi tuollaista suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaisi kuulla, mitä mies on valehdellut ja tehnyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä asioista mies sitten on valehdellut? Jos terapia on auttanut, ja mies on nykyään luotettava, hän itse ei voi tehdä enempää tilanteen korjaamiseksi. Sinä olet tässä tilanteessa se, jonka tulee muuttua. Suosittelen yksilöterapiaa, jonka avulla voit oppia taas luottamaan mieheesi.
Kyllä, myönnän että vika on nyt minussa. Se on jokin lukko, etten vaan jossain asioissa uskalla luottaa. Varmasti kannattaisi tosiaan vielä mennä tämän takia yksin terapiaan. Olen aiemmin käynyt muissa asioissa joissa sivuttu parisuhdeasioita, mutta nyt ihan tämän takia. Ap
Et tietenkään koska aistit, ettei mieheesi voi vieläkään luottaa. Ei nuo tyypit muutu, naisia on edelleen, nyt hän vaan salaa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä asioista mies sitten on valehdellut? Jos terapia on auttanut, ja mies on nykyään luotettava, hän itse ei voi tehdä enempää tilanteen korjaamiseksi. Sinä olet tässä tilanteessa se, jonka tulee muuttua. Suosittelen yksilöterapiaa, jonka avulla voit oppia taas luottamaan mieheesi.
Kyllä, myönnän että vika on nyt minussa. Se on jokin lukko, etten vaan jossain asioissa uskalla luottaa. Varmasti kannattaisi tosiaan vielä mennä tämän takia yksin terapiaan. Olen aiemmin käynyt muissa asioissa joissa sivuttu parisuhdeasioita, mutta nyt ihan tämän takia. Ap
Mä en kyllä pureksimatta niele tuota ajatusmallia, jonka mukaan vika on siinä henkilössä, jonka on vaikea luottaa henkilöön, joka on toistuvasti rikkonut luottamuksen. Tämä tilanne ei ole sun "vika",
Narsistinen ihminen pyrkii usein manipuloimaan toista juuri tuohon tilaan.
Ei pyri rakentamaan luottamusta vaan syyttää toista luottamuksen puutteesta.
Johtuu tuollaisten ihmisten kyvyttömyydestä aitoon aikuiseen rakkauteen, vastuunottoon teoistaan sekä empatiakyvyttömyyteen.
Kyllä. Mun mieheni ei kuitenkaan ole narsisti. Eikä hän millään lailla syytä mua luottamusongelmasta, päinvastoin. Hän pitää täysin luonnollisena että hänen käytöksensä on jättänyt jäljet, tottakai, toivoo vain että ne joskus, hiljalleen katoavat. Kiire ei ole. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aikalailla samanlainen tilanne. Olen ihan vaan hyväksynyt sen, että hänellä on taipumus valehdella, eikä kannata luottaa. Ei kai se sen ihmeellisempää lopulta ole.
Elämä on liian lyhyt siihen että sitä käyttää epäluotettavan, epärehellisen ja valheellisen ihmisen kanssa parisuhteessa olemiseen. Kunpa ihmiset eroaisivat sellaisista enemmän ja aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aikalailla samanlainen tilanne. Olen ihan vaan hyväksynyt sen, että hänellä on taipumus valehdella, eikä kannata luottaa. Ei kai se sen ihmeellisempää lopulta ole.
Elämä on liian lyhyt siihen että sitä käyttää epäluotettavan, epärehellisen ja valheellisen ihmisen kanssa parisuhteessa olemiseen. Kunpa ihmiset eroaisivat sellaisista enemmän ja aiemmin.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aikalailla samanlainen tilanne. Olen ihan vaan hyväksynyt sen, että hänellä on taipumus valehdella, eikä kannata luottaa. Ei kai se sen ihmeellisempää lopulta ole.
Ehkä meillä toisilla on sitten vaan huomattavasti korkeammat standardit kumppanin suhteen kun ei ikinä hyväksyttäisi tuollaista suhdetta.
No sanopa muuta! Harva meistä on täydellinen, ja minun puolisossani on monia hyviä piirteitä. Ja sitten on niitä huonoja. Olen oppinut elämään asian kanssa. Harva ihminen nyt loppujen lopuksi on kovin luotettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä asioista mies sitten on valehdellut? Jos terapia on auttanut, ja mies on nykyään luotettava, hän itse ei voi tehdä enempää tilanteen korjaamiseksi. Sinä olet tässä tilanteessa se, jonka tulee muuttua. Suosittelen yksilöterapiaa, jonka avulla voit oppia taas luottamaan mieheesi.
Kyllä, myönnän että vika on nyt minussa. Se on jokin lukko, etten vaan jossain asioissa uskalla luottaa. Varmasti kannattaisi tosiaan vielä mennä tämän takia yksin terapiaan. Olen aiemmin käynyt muissa asioissa joissa sivuttu parisuhdeasioita, mutta nyt ihan tämän takia. Ap
Mä en kyllä pureksimatta niele tuota ajatusmallia, jonka mukaan vika on siinä henkilössä, jonka on vaikea luottaa henkilöön, joka on toistuvasti rikkonut luottamuksen. Tämä tilanne ei ole sun "vika",
"Ei ole mitään syytä ENÄÄ epäillä". Mitä tämä tarkoittaa? Luottamus on tavallaan kuin usko. Ei se ole mikään mitattava ja järjellinen prosessi. Ja jos joku on kerran valehdellut, niin periaatteessa se voi valehdella aina, sillä hän on henkilö, joka valehtelee. Homman juju on siinä, että sun sisimmässäsi pitää opetella uskomaan, että kyseessä on eri ihminen. Aikaisempi hän valehteli. Nykyinen ei. Ihan eri asia. No eihän se ole, ja siksi sen uskottelu vie aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Otsikon kysymyksen pitäisi olla "Miten lopettaa valehtelemasta itselleen, että suhde jossa on ollut paljon valehtelua ja luottamuspula muuttuisi hyväksi suhteeksi?" Ammut AP itseäsi vaan omaan nilkkaan. Kumppanisi on näyttäynyt ilmeisesti useampaan otteeseen sinulle, että ei ole luottamuksesi arvoinen, se että jäät tuohon suhteeseen on silkkaa typeryyttä. Se, että jäät odottamaan, että hän paranee omista traumoistaan tulee vain aiheuttamaan traumoja sinulle itselle.
Aivan. Älä ikinä rakastu miehen potentiaalin tai toiveajatteluun siitä millainen haluaisit hänen olevan. Usko pikemminkin faktoja ja sitä miten hän on käyttäytynyt tähän asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP sun intuitiosi selvästikin sanoo, että että mieheen ei voi luottaa. Usko sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aikalailla samanlainen tilanne. Olen ihan vaan hyväksynyt sen, että hänellä on taipumus valehdella, eikä kannata luottaa. Ei kai se sen ihmeellisempää lopulta ole.
Ehkä meillä toisilla on sitten vaan huomattavasti korkeammat standardit kumppanin suhteen kun ei ikinä hyväksyttäisi tuollaista suhdetta.
No sanopa muuta! Harva meistä on täydellinen, ja minun puolisossani on monia hyviä piirteitä. Ja sitten on niitä huonoja. Olen oppinut elämään asian kanssa. Harva ihminen nyt loppujen lopuksi on kovin luotettava.
Kysymys lienee siinä missä asioissa joku valehtelee ja miten se toimii oman arvomaailman kanssa. Ehkä opin elämään sen kanssa jos mies sanoo olevansa 180cm pitkä, vaikka on oikeasti 177cm. Jos mies sanoo olevansa uskollinen, mutta ei ole, niin se onkin jo haastavampi homma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aikalailla samanlainen tilanne. Olen ihan vaan hyväksynyt sen, että hänellä on taipumus valehdella, eikä kannata luottaa. Ei kai se sen ihmeellisempää lopulta ole.
Ehkä meillä toisilla on sitten vaan huomattavasti korkeammat standardit kumppanin suhteen kun ei ikinä hyväksyttäisi tuollaista suhdetta.
No sanopa muuta! Harva meistä on täydellinen, ja minun puolisossani on monia hyviä piirteitä. Ja sitten on niitä huonoja. Olen oppinut elämään asian kanssa. Harva ihminen nyt loppujen lopuksi on kovin luotettava.
Huono puoli, jonka voin hyväksyä on se että jättää vessanpöntön kannen joskus ylös. Se, että kumppaniin ei voi luottaa on kyllä sellainen mitä ei voi katsoa sormien lävitse. Mieluummin sitten vaikka yksin kuin sellaisen kumppanin kanssa, joka ei ole luottamuksen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aikalailla samanlainen tilanne. Olen ihan vaan hyväksynyt sen, että hänellä on taipumus valehdella, eikä kannata luottaa. Ei kai se sen ihmeellisempää lopulta ole.
Elämä on liian lyhyt siihen että sitä käyttää epäluotettavan, epärehellisen ja valheellisen ihmisen kanssa parisuhteessa olemiseen. Kunpa ihmiset eroaisivat sellaisista enemmän ja aiemmin.
Oot varmaan itse kaikissa asioissa täydellinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se koskaan täysin palaa. Meillä salasuhdesotkusta aikaa jo useampi vuosi, mutta edelleen oma tunne parisuhteesta on "veitsenterällä". Aloitin suunnitelman B rakentamisen (uraan ja opintoihin panostaminen, itsenäisyys) aika pian miehen jäätyä kiinni. En esimerkiksi halua enää lapsia hänen kanssaan, koska pelkään, että sama toistuu ollessani raskaana/synnyttämässä/vauva-aikana.
Sen luottamussärön kanssa vaan jotenkin oppii selviytymään. Suhteesta ei enää entistä tule, vaikka kaikissa oppaissa sanotaan, että monella suhde on parempi pettämisen jälkeen.
Mutta jos on valmis hyväksymään, ettei paluuta entiseen ole, voitte jatkaa yhdessä.
Itse tein ison surutyön, kun tavallaan menetin sen turvallisen ja luotettavan ihmisen elämästäni. Sama mies, ennen ja jälkeen tekonsa, on minulle tavallaan eri ihminen.
Tämä on oikeasti surullinen kohtal
Mistä tiedän, ettei kokemus tulisi mukanani mahdolliseen uuteen suhteeseen? Se on yksi syy, miksi en ole lähtenyt. Ei ole mitään varmuutta siitä, että pystyisin luottamaan muihinkaan ihmisiin enää samalla tavalla, kuin ennen.
Syynä siihen on toki se, että kakkonen oli myös todella ilkeä minulle ja kaiken kukkuraksi anoppi tiesi tästä suhteesta.
"Jos sulla on toinen, koko kaupunki tietää sen mua ennen."
Leikein salapoliisia useamman kuukauden ja keräsin palapelin paloja, joista yritin koostaa kokonaiskuvaa tapahtuneesta. Mies ei kertonut mitään oma-aloitteisesti, kuten ei myöskään kakkonen. Kiistivät jopa ne asiat, joihin minulla oli todisteet. Tämä pitkitti prosessia huomattavasti, koska en milloinkaan tiennyt, milloin ja millaisia juonenkäänteitä paljastuu lisää. Kaksi vuotta taisi mennä, ennen kuin aloin luottaa edes siihen, että tiedän suurinpiirtein kaiken tapahtuneesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luottamus kerran menee, sitä ei saa enää takaisin. Karua, mutta totta.
Ja parisuhteen perusta on luottamus.
Tosta voit vetäistä sit johtopäätöksen.
P.S. Itse yritin 16 vuotta todella pahan luottamuksen pettämisen jälkeen. Eli kokemusta löytyy.
Puolisoni petti v. 1998, erottiin, mutta puolentoista vuoden kuluttua palattiin takaisin yhteen. Naimisissa on oltu nyt 23 vuotta, lapsia neljä, joista vanhimmat jo omillaan. Ihan hyvin olen voinut luottaa, ja olen jokseenkin varma, ettei pettämistä ole ollut sittemmin. Tunnistin myös oman roolini suhteemme ongelmissa, ja tein työtä itseni kanssa. Oli rankkaa, mutta kannatti!
Ihana kuulla! Ja tuokin, että olet "jokseenkin varma", ettei pettämistä enää ole. Niin, ehkä koko ajatus 100% luottamuksesta on huono. Voiko pohjimmiltaan kehenkä
Ei edes itselleen, ihminen on mestari valehtelemaan ennen kaikkea itselleen ja oikeuttamaan tekojaan.
Ihana kuulla! Ja tuokin, että olet "jokseenkin varma", ettei pettämistä enää ole. Niin, ehkä koko ajatus 100% luottamuksesta on huono. Voiko pohjimmiltaan kehenkään muuhun luottaa täysin 100%, kuin korkeintaan itseensä? Ap