Lue keskustelun säännöt.
Miten jatkaa onnellisesti suhteessa, jossa ei luottamus ole kunnossa? Kokemuksia kellään vastaavasta?
30.09.2024 |
Ihan ensin, emme aio erota.
Mies ei ole aiemmin ollut luottamuksen arvoinen. Hänellä on ollut ongelmia itsensä kanssa (traumatausta) ja on siksi hakenut ihailua muilta naisilta, ja valehdellut mulle. Valehtelua on ollut paljon, naisiin ja muihinkin asioihin liittyen. Ei kuitenkaan ole valehdellut esim. raha-asioissa, tai menemisistään. Enkä usko hänellä olleen koskaan s-suhdetta kenenkään muun kanssa.
Jossain vaiheessa meillä oli iso kriisi, ja mentiin terapiaan. Mies meni terapiaan myös yksin, ja muuttui tosi paljon. Ollaan sen jälkeen eletty varmaan onnellisempia vuosia ikinä.
Mutta. Luottamus ei täysin ole palautunut. Joissain asioissa en vaan kertakaikkiaan uskalla luottaa siihen puhuuko mies totta. Vaikka kuinka tahtoisin, en pysty. Nämä asiat on kuitenkin sen verran pieniä, ettei ne maata kaada. Vaikka luulen etten koskaan häneen pysty täysin luottamaan. Niin se vaan on.
Mutta jos jollain on kokemusta vastaavasta, miten ootte toimineet näiden asioiden suhteen, joissa ette voi luottaa? Onko niitä vältelty, onko niiden yli rämmitty yksitellen, vai miten? Kaikki keskustelu ja kokemukset on plussaa.
Kommentit (209)
Miehesi ei ole lähtökohtaisesti luotettava, vika ei ole ap sinussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä asioissa luottamus on oltava 100%:nen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luottamus kerran menee, sitä ei saa enää takaisin. Karua, mutta totta.
Ja parisuhteen perusta on luottamus.
Tosta voit vetäistä sit johtopäätöksen.
P.S. Itse yritin 16 vuotta todella pahan luottamuksen pettämisen jälkeen. Eli kokemusta löytyy.
Luottamus syntyy teoista.
Kauniit jopa imelyyteen asti menevät sanat ovat joskus epäluotettavan, epärehellisen ja valheellisen ihmisen keino vain hämätä, näytellä ja peitellä totuutta. Rakkauden kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.
Kyllä, meillä mies käytti rakkauden tunnustuksia ja jopa kosketusta hämätäkseen minua. Etten saisi selville...
Sen jälkeen päätin, että en kuuntele mitä ihmiset puhuvat, vaan katson, mitä he tekevät. Koska teot ratkaisevat.
Vierailija kirjoitti:
Missä asioissa luottamus on oltava 100%:nen?
Henkisen tai fyysisen turvallisuuden tunne parisuhteessa perustuu luottamukseen. Jollei sitä ole syntyy turvattomuutta jolloin rakkautta ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä asioista mies sitten on valehdellut? Jos terapia on auttanut, ja mies on nykyään luotettava, hän itse ei voi tehdä enempää tilanteen korjaamiseksi. Sinä olet tässä tilanteessa se, jonka tulee muuttua. Suosittelen yksilöterapiaa, jonka avulla voit oppia taas luottamaan mieheesi.
Kyllä, myönnän että vika on nyt minussa. Se on jokin lukko, etten vaan jossain asioissa uskalla luottaa. Varmasti kannattaisi tosiaan vielä mennä tämän takia yksin terapiaan. Olen aiemmin käynyt muissa asioissa joissa sivuttu parisuhdeasioita, mutta nyt ihan tämän takia. Ap
Mä en kyllä pureksimatta niele tuota ajatusmallia, jonka mukaan vika on siinä henkilössä, jonka on vaikea luottaa henkilöön, joka on toistuvasti rikkonut luottamuksen. Tämä tilanne ei ole sun "vika", vaan suora ja erittäin normaali seuraus sun kumppanisi teosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luottamus kerran menee, sitä ei saa enää takaisin. Karua, mutta totta.
Ja parisuhteen perusta on luottamus.
Tosta voit vetäistä sit johtopäätöksen.
P.S. Itse yritin 16 vuotta todella pahan luottamuksen pettämisen jälkeen. Eli kokemusta löytyy.
Luottamus syntyy teoista.
Kauniit jopa imelyyteen asti menevät sanat ovat joskus epäluotettavan, epärehellisen ja valheellisen ihmisen keino vain hämätä, näytellä ja peitellä totuutta. Rakkauden kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.
Kyllä, meillä mies käytti rakkauden tunnustuksia ja jopa kosketusta hämätäkseen minua. Etten saisi selville...
Sen jälkeen päätin, että en kuuntele mitä ihmiset puhuvat, vaan katson, mitä he tekevät. Koska teot ratkaisevat.
Miten muut ihmiset ja heidän teot ja puheet liittyvät teidän kahden suhteeseen ?😳
Ei meillä ainakaan pitkään toiminut suhde, kun luottamuspula oli päällimmäisenä tunteena. Onneksi loppui eroon. Mies harrasti vieraita naisia ja kaljoittelua. Oli mustasukksinen ja huonolla itsetunnolla varustettu 40v, mieslapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä asioissa luottamus on oltava 100%:nen?
Henkisen tai fyysisen turvallisuuden tunne parisuhteessa perustuu luottamukseen. Jollei sitä ole syntyy turvattomuutta jolloin rakkautta ei ole.
Turvallisuuden tunne pitäisi olla ennen parisuhdetta. Siinä asiassa on luotettava itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luottamus kerran menee, sitä ei saa enää takaisin. Karua, mutta totta.
Ja parisuhteen perusta on luottamus.
Tosta voit vetäistä sit johtopäätöksen.
P.S. Itse yritin 16 vuotta todella pahan luottamuksen pettämisen jälkeen. Eli kokemusta löytyy.
Luottamus syntyy teoista.
Kauniit jopa imelyyteen asti menevät sanat ovat joskus epäluotettavan, epärehellisen ja valheellisen ihmisen keino vain hämätä, näytellä ja peitellä totuutta. Rakkauden kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.
Kyllä, meillä mies käytti rakkauden tunnustuksia ja jopa kosketusta hämätäkseen minua. Etten saisi selville...
Sen jälkeen päätin, että en kuuntele mitä ihmiset puhuvat, vaan katson, mitä he tekevät. Koska
Ei kai hän puhunut muista ihmisistä, vaan ihmisistä yleisesti. Ihan validi pointti, sillä monet ihmiset luulevat, että ihmiset oikeasti tarkoittavat sitä mitä he sanovat, vaikka toimisivat toisin. Mielestäni oikein hyvä opetus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun luottamus kerran menee, sitä ei saa enää takaisin. Karua, mutta totta.
Ja parisuhteen perusta on luottamus.
Tosta voit vetäistä sit johtopäätöksen.
P.S. Itse yritin 16 vuotta todella pahan luottamuksen pettämisen jälkeen. Eli kokemusta löytyy.
Puolisoni petti v. 1998, erottiin, mutta puolentoista vuoden kuluttua palattiin takaisin yhteen. Naimisissa on oltu nyt 23 vuotta, lapsia neljä, joista vanhimmat jo omillaan. Ihan hyvin olen voinut luottaa, ja olen jokseenkin varma, ettei pettämistä ole ollut sittemmin. Tunnistin myös oman roolini suhteemme ongelmissa, ja tein työtä itseni kanssa. Oli rankkaa, mutta kannatti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä asioista mies sitten on valehdellut? Jos terapia on auttanut, ja mies on nykyään luotettava, hän itse ei voi tehdä enempää tilanteen korjaamiseksi. Sinä olet tässä tilanteessa se, jonka tulee muuttua. Suosittelen yksilöterapiaa, jonka avulla voit oppia taas luottamaan mieheesi.
Kyllä, myönnän että vika on nyt minussa. Se on jokin lukko, etten vaan jossain asioissa uskalla luottaa. Varmasti kannattaisi tosiaan vielä mennä tämän takia yksin terapiaan. Olen aiemmin käynyt muissa asioissa joissa sivuttu parisuhdeasioita, mutta nyt ihan tämän takia. Ap
Mä en kyllä pureksimatta niele tuota ajatusmallia, jonka mukaan vika on siinä henkilössä, jonka on vaikea luottaa henkilöön, joka on toistuvasti rikkonut luottamuksen. Tämä tilanne ei ole sun "vika", vaan suora ja erittäin normaali seuraus sun kumppan
Narsistinen ihminen pyrkii usein manipuloimaan toista juuri tuohon tilaan.
Ei pyri rakentamaan luottamusta vaan syyttää toista luottamuksen puutteesta.
Johtuu tuollaisten ihmisten kyvyttömyydestä aitoon aikuiseen rakkauteen, vastuunottoon teoistaan sekä empatiakyvyttömyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se koskaan täysin palaa. Meillä salasuhdesotkusta aikaa jo useampi vuosi, mutta edelleen oma tunne parisuhteesta on "veitsenterällä". Aloitin suunnitelman B rakentamisen (uraan ja opintoihin panostaminen, itsenäisyys) aika pian miehen jäätyä kiinni. En esimerkiksi halua enää lapsia hänen kanssaan, koska pelkään, että sama toistuu ollessani raskaana/synnyttämässä/vauva-aikana.
Sen luottamussärön kanssa vaan jotenkin oppii selviytymään. Suhteesta ei enää entistä tule, vaikka kaikissa oppaissa sanotaan, että monella suhde on parempi pettämisen jälkeen.
Mutta jos on valmis hyväksymään, ettei paluuta entiseen ole, voitte jatkaa yhdessä.
Itse tein ison surutyön, kun tavallaan menetin sen turvallisen ja luotettavan ihmisen elämästäni. Sama mies, ennen ja jälkeen tekonsa, on minulle tavallaan eri ihminen.
Olen pahoillani. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luottamus kerran menee, sitä ei saa enää takaisin. Karua, mutta totta.
Ja parisuhteen perusta on luottamus.
Tosta voit vetäistä sit johtopäätöksen.
P.S. Itse yritin 16 vuotta todella pahan luottamuksen pettämisen jälkeen. Eli kokemusta löytyy.
Puolisoni petti v. 1998, erottiin, mutta puolentoista vuoden kuluttua palattiin takaisin yhteen. Naimisissa on oltu nyt 23 vuotta, lapsia neljä, joista vanhimmat jo omillaan. Ihan hyvin olen voinut luottaa, ja olen jokseenkin varma, ettei pettämistä ole ollut sittemmin. Tunnistin myös oman roolini suhteemme ongelmissa, ja tein työtä itseni kanssa. Oli rankkaa, mutta kannatti!
Voi onnistua nuorempana. En kuitenkaan usko että olisit tuossa jos puolisosi olisi vaikkapa toisen ja kolmannen lapsesi välissä pettänyt sinua pitkäaikaisesti ja suunnitelmallisesti ja päälle syyttänyt sinua siitä että hän petti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se koskaan täysin palaa. Meillä salasuhdesotkusta aikaa jo useampi vuosi, mutta edelleen oma tunne parisuhteesta on "veitsenterällä". Aloitin suunnitelman B rakentamisen (uraan ja opintoihin panostaminen, itsenäisyys) aika pian miehen jäätyä kiinni. En esimerkiksi halua enää lapsia hänen kanssaan, koska pelkään, että sama toistuu ollessani raskaana/synnyttämässä/vauva-aikana.
Sen luottamussärön kanssa vaan jotenkin oppii selviytymään. Suhteesta ei enää entistä tule, vaikka kaikissa oppaissa sanotaan, että monella suhde on parempi pettämisen jälkeen.
Mutta jos on valmis hyväksymään, ettei paluuta entiseen ole, voitte jatkaa yhdessä.
Itse tein ison surutyön, kun tavallaan menetin sen turvallisen ja luotettavan ihmisen elämästäni. Sama mies, ennen ja jälkeen tekonsa, on minulle tavallaan eri ihminen.
Tämä on oikeasti surullinen kohtalo, sillä olet tavallaan päättänyt (tunnetasolla) että suhdetta ei enää ole, mutta kuitenkin roikut suhteen muistossa kun et osaa luopua (mitä pelkäät?) ja samalla tuhlaat omaa aikaasi ja hautaat omat unelmasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luottamus kerran menee, sitä ei saa enää takaisin. Karua, mutta totta.
Ja parisuhteen perusta on luottamus.
Tosta voit vetäistä sit johtopäätöksen.
P.S. Itse yritin 16 vuotta todella pahan luottamuksen pettämisen jälkeen. Eli kokemusta löytyy.
Luottamus syntyy teoista.
Kauniit jopa imelyyteen asti menevät sanat ovat joskus epäluotettavan, epärehellisen ja valheellisen ihmisen keino vain hämätä, näytellä ja peitellä totuutta. Rakkauden kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.
Juuri näin, ja siksi luottamus onkin niin paljon palannut. Ei pelkkien miehen sanojen, vaan myös miehen tekojen kautta. Eihän tässä muuten oltaisikaan, jos ei teoillaan olisi osoittanut että on oikeasti muuttunut. Ap
Keskustelu, avoimuus ja läpinäkyvyys on tärkeä osa luottamuksen uudelleen muodostukseen. Myös anteeksianto ja asian hyväksyminen. Näitä voi pähkäillä itse tai yksilö- tai pariterapiassa.
Semmoisen vinkin antaisin, että käy läpi jo etukäteen mitä teet ja miten toimit, jos luottamus rikkoutuisi uudelleen. Helpommin pystyy asian jättämään syrjään ja luottamaan, kun se luottamuksen uudelleen menetys ei enään pelota.
Vaimo jäi muutama vuosi sitten kiinni ihastuksen kanssa viestittelystä. Käytiin pariterapiassa ja keskusteltiin asiat halki. Kumpikin teki muutoksia elämässä, itse esim. Vähensin iltavuorojen ja ylitöiden tekemistä arkisin, niin että nähdään arkipäivinä enemmän eikä ole läpsystä vaihtoa.
Lisäluottamusta tuonut se että hän on ollut avoin ja läpinäkyvä, esim. Tiedän nykyisin hänen puhelimen näppäinlukon yms. Vaikka en olekaan pariin vuoteen sitä avannutkaan vain tarkistaakseni varoiksi. Niin se tieto tuo turvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luottamus kerran menee, sitä ei saa enää takaisin. Karua, mutta totta.
Ja parisuhteen perusta on luottamus.
Tosta voit vetäistä sit johtopäätöksen.
P.S. Itse yritin 16 vuotta todella pahan luottamuksen pettämisen jälkeen. Eli kokemusta löytyy.
Luottamus syntyy teoista.
Kauniit jopa imelyyteen asti menevät sanat ovat joskus epäluotettavan, epärehellisen ja valheellisen ihmisen keino vain hämätä, näytellä ja peitellä totuutta. Rakkauden kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.
Juuri näin, ja siksi luottamus onkin niin paljon palannut. Ei pelkkien miehen sanojen, vaan myös miehen tekojen kautta. Eihän tässä muuten oltaisikaan, jos ei teoillaan olisi osoittanut että on oikeasti muuttunut. Ap
Sun pitää antaa itsellesi aikaa. Luottamuksen rakentaminen on niin paljon hitaampi prosessi kuin luottamuksen menetys. Sun (ja miehesi) pitää vain hyväksyä että tämä on prosessi, joka kestää niin kauan kuin kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä asioista mies sitten on valehdellut? Jos terapia on auttanut, ja mies on nykyään luotettava, hän itse ei voi tehdä enempää tilanteen korjaamiseksi. Sinä olet tässä tilanteessa se, jonka tulee muuttua. Suosittelen yksilöterapiaa, jonka avulla voit oppia taas luottamaan mieheesi.
Kyllä, myönnän että vika on nyt minussa. Se on jokin lukko, etten vaan jossain asioissa uskalla luottaa. Varmasti kannattaisi tosiaan vielä mennä tämän takia yksin terapiaan. Olen aiemmin käynyt muissa asioissa joissa sivuttu parisuhdeasioita, mutta nyt ihan tämän takia. Ap
Mä en kyllä pureksimatta niele tuota ajatusmallia, jonka mukaan vika on siinä henkilössä, jonka on vaikea luottaa henkilöön, joka on toistuvasti rikkonut luottamuksen. Tämä tilanne ei ole sun "vika", vaan suora ja erittäin normaali seuraus sun kumppan
Olet oikeassa, mutta en nyt keksinyt tuohon muuta sanaa 😄 Kyllä, mun ajatukset on suoraa seurausta miehen käytöksestä, mieskin sen tajuaa ja myöntää. Mutta siis itekin ajattelen että olisin valmis luottamaan häneen kokonaan. Ei ole mitään syytä enää epäillä. Mutta en ole kyennyt siihen. Ainakaan vielä. Se "ongelma" on minussa. Ap
Enää ei tarvitse sitten epäillä, luottamus on mennyt. Jollain tavalla on kai rauhallisempaa, mutta yksinäisempää.
Ei se koskaan täysin palaa. Meillä salasuhdesotkusta aikaa jo useampi vuosi, mutta edelleen oma tunne parisuhteesta on "veitsenterällä". Aloitin suunnitelman B rakentamisen (uraan ja opintoihin panostaminen, itsenäisyys) aika pian miehen jäätyä kiinni. En esimerkiksi halua enää lapsia hänen kanssaan, koska pelkään, että sama toistuu ollessani raskaana/synnyttämässä/vauva-aikana.
Sen luottamussärön kanssa vaan jotenkin oppii selviytymään. Suhteesta ei enää entistä tule, vaikka kaikissa oppaissa sanotaan, että monella suhde on parempi pettämisen jälkeen.
Mutta jos on valmis hyväksymään, ettei paluuta entiseen ole, voitte jatkaa yhdessä.
Itse tein ison surutyön, kun tavallaan menetin sen turvallisen ja luotettavan ihmisen elämästäni. Sama mies, ennen ja jälkeen tekonsa, on minulle tavallaan eri ihminen.