Teinipoika ei jaksa tehdä töitä koulun eteen, vaikka ennen ollut hyvä koulussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha kannustaa ihmeesti vaikka täällä muuta väitetään. Tuon ikäiselle ei oikein  5v - suunnitelma toimi. Jos on ala-asteen mennyt läpi vain ilmestymällä paikalle niin ei oikeasti tiedä miten opiskella tai lukea kokeisiin. Useammat hyvin koulussa pärjänneet törmäävät tähän jossain vaiheessa. Itselle se tuli eteen lukiossa, joillekin vasta myöhemmin ja harvat liitävät sujuvasti  läpi jopa korkeakoulu opintojen.

Teet jo nyt ihan kiitettävästi pojan opiskelun eteen , koeta jaksaa jatkaa. On sääli jos tähän asti hyvin pärjännyt heittää pyyhkeen kehään . 

Raha ei kannusta kaikkia. Työttömillekin annetaan karensseja, mutta eivät kaikki työttömät niistä piittaa.

En nyt rinnastaisi työtöntä ja 14v koululaista . Ihan omakohtaisesti , sain rahaa kiitettävistä koenumeroista ja oma lapsi ilmoitti yo- kirjoitusten jälkeen , että olisi kirjoittanut L:n joka aineesta mikäli siitä olisi saanut 100e/kpl . 

Ei enempää tästä  muuten lähdetään laukalle ohi aiheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin pelkkä murrosikä noin jyrkästi heittää. Vaaditteko häneltä koulumenestystä? Kiusataanko? Onko masentuneisuutta tai ahdistuneisuutta? jne. 

Vaadin häneltä sitä että hoitaa koulun, koska se on hänen velvollisuutensa ja kyllä patistan lukemaan kokeisiin, mutta en niin tarkkaan vahdi miten paljon lukee ja milloin. Ei tietääkseni kiusata. Masennustakaan ei ole selkeästi mutta sellaista saamattomuutta kyllä. T. Ap

Miksi olisi velvollisuus?

Parempi kertoa että saa elää haluamaansa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Kysy poikasi luokanvalvojalta, mikä hänen mielestään mättää. Nukkuminen, syöminen, ulkoilu, liikkuminen kunnossa? Ja oikeesti kunnossa. Vanhemmilla ei aina ole käsitystä, että nukkuuko oma teini yöllä vai roikkuuko puhelimessa, pelimaailmassa jne. Syökö aamulla aamupalan, koulussa lounaan? Ja taas syökö oikeasti. Valvonnassa katselin tänään kun pojat tipauttivat kaupasta postimerkin verran ruokaa lautaselleen. Kun jonon eka sanoo, p*skaa ruokaa, kymmenen seuraavaa ei voi syödä, koska menee maine. Laumasieluisuus kuuluu edelleen nuorten koulumaailmaan niin hyvässä kuin pahassa.

Ne laitteet kuuluisi takavarikoida lapsilta yöksi. Valitettavasti suurin osa vanhemmista ei näin toimi, ja siksi on ongelmia lasten kanssa jotka ovat ruudulla pitkälle aamuyöhön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha kannustaa ihmeesti vaikka täällä muuta väitetään. Tuon ikäiselle ei oikein  5v - suunnitelma toimi. Jos on ala-asteen mennyt läpi vain ilmestymällä paikalle niin ei oikeasti tiedä miten opiskella tai lukea kokeisiin. Useammat hyvin koulussa pärjänneet törmäävät tähän jossain vaiheessa. Itselle se tuli eteen lukiossa, joillekin vasta myöhemmin ja harvat liitävät sujuvasti  läpi jopa korkeakoulu opintojen.

Teet jo nyt ihan kiitettävästi pojan opiskelun eteen , koeta jaksaa jatkaa. On sääli jos tähän asti hyvin pärjännyt heittää pyyhkeen kehään . 

Raha ei kannusta kaikkia. Työttömillekin annetaan karensseja, mutta eivät kaikki työttömät niistä piittaa.

En nyt rinnastaisi työtöntä ja 14v koululaista . Ihan omakohtaisesti , sain rahaa kiitettävistä koenumeroista ja oma lapsi ilmoitti yo- kirjoitusten jälkeen , että olisi kirjoittanut L:n joka aineesta mikäli siitä olisi saanut 100e/kpl . 

Ei enempää tästä  muuten lähdetään laukalle ohi aiheen.

5 vuoden päästä se 14-vuotias jota ei kiinnosta koulunkäynti tai muukaan vaivannäkö on todennäköisesti työtön. Ja työkkäri lykkää hänelle karenssia.

Vierailija kirjoitti:

Kysy poikasi luokanvalvojalta, mikä hänen mielestään mättää. Nukkuminen, syöminen, ulkoilu, liikkuminen kunnossa? Ja oikeesti kunnossa. Vanhemmilla ei aina ole käsitystä, että nukkuuko oma teini yöllä vai roikkuuko puhelimessa, pelimaailmassa jne. Syökö aamulla aamupalan, koulussa lounaan? Ja taas syökö oikeasti. Valvonnassa katselin tänään kun pojat tipauttivat kaupasta postimerkin verran ruokaa lautaselleen. Kun jonon eka sanoo, p*skaa ruokaa, kymmenen seuraavaa ei voi syödä, koska menee maine. Laumasieluisuus kuuluu edelleen nuorten koulumaailmaan niin hyvässä kuin pahassa.

 

Se yläkoulun ope

Mistä ihmeestä se opettaja tietää, nukkuuko lapsi tarpeeksi tai ulkoileeko hän koskaan.

Yleensä vika on siinä, että ei tehdä läksyjä huolella joka ikinen päivä. Ei siinä paljon auta, että tunneilla on häröilty ja sitten koetta edeltävänä iltana yritetty vähän lukea koealuetta.

Meidän koulussamme jos joku uskaltaa ruokalassa sanoa, että ruoka on paskaa, päätyy syömään keittiön takahuoneeseen yksin opettajavalvonnassa. Sama juttu, jos pitää lakin päässä ruokapöydässä. Kännyköitä ei edes tuoda ruokalaan. Jos jollakulla se olisi syödessä, saisi hakea kapineensa rehtorin kansliasta koulupäivän päätteeksi.

Meillä esikoinen oli hyvä koulussa alakoulussa, keskiarvo reippaasti yli 9. Villi ja levoton tunneilla, mutta jotenkin se alakoulu meni kunnialla. Yläkoulussa huono käytös tunneilla räjähti, jotenkin sain pojan tsempattua koulun suhteen, välillä porkkanoilla, välillä raivoamalla, välillä en jaksanut mitään muuta kuin lukea viestejä.

Arvosanat tippui ja tippui. Välillä vahtasin läksyt oikeinperin pohjin, mutta eihän sitä kyttäämistä kokoajan jaksanut. Mutta sen verran se poikaan vaikutti, että hän tiesi äidin seuraavan.

Ysillä olin jo, että jos ei näillä ole vaikutusta niin nostin kädet pystyyn ja otin rennomman asenteen. Puhuin vain positiiviseen sävyyn koulusta. Liekö pahin murrosikä ollut taittumassa ja joku motivaatio löytyi ja yläkoulun lopetti yli kasin keskiarvolla ja lukion ovet avautui.

Nyt poika lukiossa, seesteinen ja motivoitunut. Ei toki kaikissa aineissa. Olen sanonut et keskity niihin mistä tykkäät ja koet tärkeäksi ja ota rennommin muut aineet. En tiedä mikä ihme tapahtui.

Älä luovuta, ehkä teillä tapahtuu myös tuo ihme. En voi ottaa siitä kunniaa itselleni, poika sen itse teki.

Oma lapsi on vielä alakoulun alussa, mutta yritän välttää vastaavaa tekemällä läksyjä yhdessä joka päivä, lukemalla lapselle paljon, antamalla viikkorahaa hyvistä tuloksista ja puhumalla jatkuvasti positiivisesti koulusta ja oppimisesta.

Ja kun oletettavasti lapsi viimeistään teininä sanoo ettei enää halua/tarvitse äidin apua, palkkaan ulkopuolisen tuutorin, jos koenumerot alkavat laskea.

Katsellaan kymmenen vuoden kuluttua kuinka meni.

Kyllä se ope tietää, että onko nukuttu tarpeeksi, jos kakara on kuin nukkuneen rukous joka tunnilla.

Toinen ope.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin pelkkä murrosikä noin jyrkästi heittää. Vaaditteko häneltä koulumenestystä? Kiusataanko? Onko masentuneisuutta tai ahdistuneisuutta? jne. 

Vaadin häneltä sitä että hoitaa koulun, koska se on hänen velvollisuutensa ja kyllä patistan lukemaan kokeisiin, mutta en niin tarkkaan vahdi miten paljon lukee ja milloin. Ei tietääkseni kiusata. Masennustakaan ei ole selkeästi mutta sellaista saamattomuutta kyllä. T. Ap

Miksi olisi velvollisuus?

 

Parempi kertoa että saa elää haluamaansa elämää.

Sitä voi miettiä sitten peruskoulun ja lukion jälkeen. Hyvien arvosanojen avulla on paljon enemmän mahdollisuuksia mistä valita.

Neuvoksi annan sinulle sen, että palaat ekaluokan asetelmiin. Silloin varmaankin jaksoit joka päivä tehdä hänen kanssaan yhdessä läksyjä joka oppiaineesta. Nähtävästi olet antanut pojalle nyt liikaa vapauksia, koska hän ei ole velvollisuuksiensa tasalla. Nyt siis alat jälleen tehdä lapsen kanssa joka päivä läksyt. Oletan, että Wilmasta näkee kaikkien oppiaineiden läksytiedot. Kuuntelet, kun poika lukee jokaisen oppiaineen lukuläksyt, ja sitten teette yhdessä tehtävät. Keskustelette samalla, miten koulupäivä sujui jne. Kun on koe tulossa, kuulustelet koealueen (on jo sinullakin hyvin hallussa, koska olet tehnyt läksyjä yhdessä pojan kanssa). Tässä on hukattu jo monta kuukautta, melkein puolitoista vuotta. Nyt TARTU POIKAA NISKASTA KIINNI ja ALA HOITAA VELVOLLISUUTESI, olet lapsesi HUOLTAJA! Perusopetuslain mukaan oppilaan tulee hoitaa koulunkäynti parhaan kykynsä mukaan, ja huoltajan velvollisuus on varmistaa asia.

Vierailija kirjoitti:

Neuvoksi annan sinulle sen, että palaat ekaluokan asetelmiin. Silloin varmaankin jaksoit joka päivä tehdä hänen kanssaan yhdessä läksyjä joka oppiaineesta. Nähtävästi olet antanut pojalle nyt liikaa vapauksia, koska hän ei ole velvollisuuksiensa tasalla. Nyt siis alat jälleen tehdä lapsen kanssa joka päivä läksyt. Oletan, että Wilmasta näkee kaikkien oppiaineiden läksytiedot. Kuuntelet, kun poika lukee jokaisen oppiaineen lukuläksyt, ja sitten teette yhdessä tehtävät. Keskustelette samalla, miten koulupäivä sujui jne. Kun on koe tulossa, kuulustelet koealueen (on jo sinullakin hyvin hallussa, koska olet tehnyt läksyjä yhdessä pojan kanssa). Tässä on hukattu jo monta kuukautta, melkein puolitoista vuotta. Nyt TARTU POIKAA NISKASTA KIINNI ja ALA HOITAA VELVOLLISUUTESI, olet lapsesi HUOLTAJA! Perusopetuslain mukaan oppilaan tulee hoitaa koulunkäynti parhaan kykynsä mukaan, ja huoltajan velvollisuus on varmistaa asia.

Koulun velvollisuus on tehdä lasu jos huoltaja pitää lapselle liian tiukan kurin eikä sanoita positiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä muuttui hänen elämässään? Kaveripiiri? Elämänarvot?

Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävykset ja sain seurata pojan kehitystä. Hän rakenteli onnellisena robotteja ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa opettajat ennustivat pojasta tulevan vielä jotain suurta, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa nukkua öitä laavulla ja mennä yhdessä luonnontieteelliseen museoon. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Aika kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylä

Ja mikä se sinun pointtisi oikein on?

Että älä vaan auta äläkä ota selvää, että mikä sillä lapsella on? 

Jotainhan siellä on tapahtunut. Ei nuo tyhjästä tule.

Aina voi auttaa. Ei tarvi tehdä jotain säääääli haikailua. Tietenkin voi tapahtua mltä vaan, mutta auttakaa!!! Ei me kaikelle voida, eikä kaikkia voi auttaa, mutta voi eees yrittää, mieluummin kuin jättää. Nykyään on ihan erilailla apuja tarjolla kuin parikymmentä vuotta sitten. Ja nykyään tiedetään paljin enemmän näistä mielen asioista. Se jo luo toivoa.

Tuo sama tarina on ollut täällä noin sata kertaa.

Roivittavsati se historianlukija on eheytynyt. Romahdus voi olla uuden alku. Apuja siinäkin tarvitaan.

Sano vaan hänelle suoraan, että jos keskiarvo ei riitä lukioon, niin silloin on vain pakko mennä amikseen tai kymppiluokalle. Ei elämässä kuulu saada aina kaikkea mitä haluaa, varsinkaan jos ei ole valmis tekemään mitään sen eteen.

Se pelkkä kokeisiin kyseleminen ei riitä. Kun alakoulussa koko koealueen pystyi helposti opettelemaan yhdessä illassa, ei se enää onnistu yläkoulussa. Jos numerot tippuvat, niin läksyjen tekoa pitää vahtia lähes joka päivä. Tarkista, että matikka ja kielet on tehty (ja oikein) ja kysele reaaliaineista aina jokainen kappale erikseen, sitä mukaa kun ovat läksynä.

Meillä tuota on pitänyt tehdä välillä, mutta sitten kun läksyjen (kunnolla!!) tekemiseen tulee hyvö rutiini, niin ei tarvitse jatkuvasti enää olla vahtimassa. Ja jos kokeesta tulee huono numero, niin sitten tsempataan taas.

Eikä sen läksyjen vahtimisen ole tarkoitus olla mikään rangaistus tai riidan aihe. Meillä on lapsen kanssa yleensä ihan kivoja keskusteluita esimerkiksi historian tai yhteiskuntaopin kappaleiden aiheista. Joskus ollaan etsitty aiheisiin liittyviä videoita youtubesta tai ladattu joku peli.

Vierailija kirjoitti:

Sisäinen motivaatio pitää herätä eikä siihen kuulu rahapalkka koenumeroista. Joissain kouluissa/luokissa on "muotia" olla huono koulussa. Kilttikoulupoikalook on nössöä. Pitää vaan puhua koulunkäynnin tärkeydestä. Saada poika tajuamaan, että se kuitenkin on tärkeää, vaikka porukoihin haluaakin kuulua. 

 

Yläkouluope

Tuota monet jaksaa toistella että ei saisi antaa rahapalkkaa hyvistä numeroista. Hyvin tehdystä työstä saa aikuisetkin monissa hommissa bonareita ja ainakin jokainen saa palkkaa työstään. Meillä on aina palkittu myös rahalla hyvistä numeroista ja kivasti se on motivoinut lukemaan, kun on ollut joku mieluinen säästökohde mielessä. 

Ei lukioon meno kannata. Ylioppilaana sitä on täysin tyhjän päällä, kun ei ole ammattia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä muuttui hänen elämässään? Kaveripiiri? Elämänarvot?

Kaveripiiri pysynyt aika samana. Suurin osa kavereista kyllä huonoja koulussa ja menossa amikseen. Väittää yhä haluavansa itse lukioon mutta ei ole valmis tekemään mitään töitä sen eteen. Ala-asteella tosiaan oli luokkansa parhaita aina, silloinkin kaverit eivät saaneet läheskään niin hyviä arvosanoja. Osaa nytkin omasta mielestään aina kaiken ja sitten koetulos kertoo jotain ihan muuta, perusasiat aivan hepreaa. T. Ap 

En ollut huono koulussa, vaikka kävin amiksen ja lukion. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisäinen motivaatio pitää herätä eikä siihen kuulu rahapalkka koenumeroista. Joissain kouluissa/luokissa on "muotia" olla huono koulussa. Kilttikoulupoikalook on nössöä. Pitää vaan puhua koulunkäynnin tärkeydestä. Saada poika tajuamaan, että se kuitenkin on tärkeää, vaikka porukoihin haluaakin kuulua. 

 

Yläkouluope

Tuota monet jaksaa toistella että ei saisi antaa rahapalkkaa hyvistä numeroista. Hyvin tehdystä työstä saa aikuisetkin monissa hommissa bonareita ja ainakin jokainen saa palkkaa työstään. Meillä on aina palkittu myös rahalla hyvistä numeroista ja kivasti se on motivoinut lukemaan, kun on ollut joku mieluinen säästökohde mielessä. 

Riippuu lapsesta. Ei kaikilla ole rahahaaveita. Meillä on 17v:llä monta tonnia tilillään, kun ei hän koskaan käytä lahjaksi saamiaan rahoja mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvoksi annan sinulle sen, että palaat ekaluokan asetelmiin. Silloin varmaankin jaksoit joka päivä tehdä hänen kanssaan yhdessä läksyjä joka oppiaineesta. Nähtävästi olet antanut pojalle nyt liikaa vapauksia, koska hän ei ole velvollisuuksiensa tasalla. Nyt siis alat jälleen tehdä lapsen kanssa joka päivä läksyt. Oletan, että Wilmasta näkee kaikkien oppiaineiden läksytiedot. Kuuntelet, kun poika lukee jokaisen oppiaineen lukuläksyt, ja sitten teette yhdessä tehtävät. Keskustelette samalla, miten koulupäivä sujui jne. Kun on koe tulossa, kuulustelet koealueen (on jo sinullakin hyvin hallussa, koska olet tehnyt läksyjä yhdessä pojan kanssa). Tässä on hukattu jo monta kuukautta, melkein puolitoista vuotta. Nyt TARTU POIKAA NISKASTA KIINNI ja ALA HOITAA VELVOLLISUUTESI, olet lapsesi HUOLTAJA! Perusopetuslain mukaan oppilaan tulee hoitaa koulunkäynti parhaan kykynsä mukaan, ja huoltajan velvollisuus on

Ei ole. Lasu tehdään, jos lapsen epäillään olevan väkivallan tai sen uhan kohteena tai jos lapsi kieltäytyy tulemasta kouluun.

Vanhemman velvollisuus on huolehtia siitä, että lapsi hoitaa koulunkäynnin. Ap:n lapsi ei nyt hoida. Jos asiat hoituivat ekaluokalla, ap teki silloin jotain oikein. Sitä voi sitten miettiä, mitä hän tekee nyt eri tavalla. Ei ainakaan valvo joka päivä läksyjen tekemistä, jos ne kerran ovat koko ajan tekemättä eikä lapsi kokeeseen kuulustellessa tiedä mitään siitä, mitä on käyty viimeiset kolme kuukautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisäinen motivaatio pitää herätä eikä siihen kuulu rahapalkka koenumeroista. Joissain kouluissa/luokissa on "muotia" olla huono koulussa. Kilttikoulupoikalook on nössöä. Pitää vaan puhua koulunkäynnin tärkeydestä. Saada poika tajuamaan, että se kuitenkin on tärkeää, vaikka porukoihin haluaakin kuulua. 

 

Yläkouluope

Tuota monet jaksaa toistella että ei saisi antaa rahapalkkaa hyvistä numeroista. Hyvin tehdystä työstä saa aikuisetkin monissa hommissa bonareita ja ainakin jokainen saa palkkaa työstään. Meillä on aina palkittu myös rahalla hyvistä numeroista ja kivasti se on motivoinut lukemaan, kun on ollut joku mieluinen säästökohde mielessä. 

Lapsen bonarit ovat koenumeroita ja palkka on todistusnumero.