Teinipoika ei jaksa tehdä töitä koulun eteen, vaikka ennen ollut hyvä koulussa

Turha sinne amikseenkaan on mennä, mikäli sieltä ei löydy mitään kiinnostavaa. Sitten pitää varmaan mennä kymppiluokalle korottamaan numeroita, mikäli ne eivät riitä lukioon.

Uhkaile kymppiluokasta

Vierailija kirjoitti:

Uhkaile kymppiluokasta

Ei kai siinä mitään uhkailemista ole. Järkevä ratkaisu, jos lapsi tahtoo lukioon eivätkä paperit riitä sinne. Vuosi kypsymisaikaa saattaa johtaa huikeasti parempaan koulumenestykseen lukiossa. Lapsen älyssähän ei vikaa ole, jos pääsi kuutosluokalta yli ysin keskiarvolla.

Normaalia. Jos on istunut koulussa monta vuotta, yhtäkkiä iskee uupumus ja voimattomuus. Ja teiniajan ongelmat. Koulu tökkii siinä 8:lla luokalla monilla. Ehkä toisena aikana alkaa joku kiinnostaa.

Olisi kauheaa elää kun lapsi menettää elämänhalunsa, pistää ns. ranttaliksi. Kuinka te vanhemmat ylipäätään voitte nukkua yönne, kun itsekin aina mietin aamuyön tunteina, teinkö väärin, olisinko voinut toimia toisin, miksi en toiminut siten tai täten.

Aina on tietty syylliyys, vaikka äsken vakuutin sisarelleni että pääasia että teimme parhaamme ja lapsemme sen tietävät. Meidän lapsemme sen tietävät.

Tee hänelle selväksi, että jos lukioon haluaa, niin asenteen pitää sitten muuttua siellä. Lukio vaatii vielä huomattavasti enemmän töitä kuin peruskoulu.

Jos teini ei kuuntele vanhempiaan, palkkaisin vaikka jonkun vanhemman opiskelijan tukiopettajaksi kotiin. Kun koulupohja on hyvä, siihen on helppo rakentaa päälle nostamalla motivaatiota. Ulkopuolinen apu saattaa olla kaikille helpompi ratkaisu kuin vanhempien kanssa tappelu.

Jätä se alakoulun todistuksen tuijottelu. Normaaliälyiselle alakoulu on liian helppoa nykyään, kun mukana täytyy raahata niitä, joilla sitä älliä ei juuri ole. Kokeet on tehtävä niin helpoiksi, että heikoimmatkin saavat yläarvoisen numeron. Yläkoulussa vaatimustaso on toinen, joten ne alakoulun ysit ja kympit putoavat helposti seiskaan ja kasiin, joillakin alemmaksikin.

Jos ja kun alakoulu on sujunut tekemättä juuri mitään, niin monelta puuttuu koko työskentelytapa. Ei osata lukea ja opetella läksyjä ja tehdä tehtäviä eikä valmistautua kokeisiin. Kuvitellaan, että vieläkin pärjätään samoin kuin alakoulussa. Eli ensimmäisenä ap:n pojalle on opetettava, miten opiskellaan ja vasta sitten kun se osataan, voidaan alkaa vaatia tuloksia.

Olen itse käynyt kouluni 1950- ja 1960-luvulla. Olin onnekas ja sain pyrkiä oppikouluun, vaikkei perheemme varakas ollutkaan. Jos oikein muistan, niin ei ne numerot juurikaan pudonneet kansakoulun arvioista, mutta siihen aikaan kansakoulussakin vaatimustaso oli aika tiukka. Heikoimmat jäivät luokalleen.

Oppikoulun ekaluokkalaiset olivat saman ikäisiä kuin nykyiset alakoulun neljäs- tai viidesluokkalaiset (oppikouluun pyrittiin usein vasta viidennen luokan jälkeen), mutta tämän päivän tenaviin verrattuna he olivat jo vastuuntuntoisia. Tiesimme useimmat, että jos koulu ei suju, niin sitten on palattava takaisin kansakouluun. Ja se olisi ollut noloa, joten töitä tehtiin alusta asti. Ja vaatimustaso oli tiukka. Armoviitosia ei tunnettu.

AP, meillä on myös kasiluokkalainen poika ja numerot ovat yläasteaikana tippuneet ala-asteen tasosta, ei tosin mitenkään dramaattisesti. Kuitenkin lopputulos on se, että keskiarvo on tippunut noin 9->8. Täällä asuinpaikkakunnalla sillä alkaa jo olla merkitystä, sillä hänenkin haaveissa olevaan lukioon tarvittiin tänä vuonna 8,5 keskiarvo.

Meillä ongelma on lukutekniikassa, lapsi selvästi ei ole niin sujuva lukija. Jotain kirjain/sanasokeustyyppistä esiintyy, muttei kuitenkaan niin, että olisi varsinaisesti lukihäiriö. On selvästi enemmän nippelitietotyyppi kuin laajojen kokonaisuuksien hallitsija. Myös esseevastaukset ovat tästä syystä hankalia.

Ollaan tsempattu, että aloittaisi lukemisen jo muutamaa iltaa aikaisemmin, esim. kertaamalla kielen sanoja ja piirtämällä aikajanoja jne. Koska lukeminen on työläämpää, ollaan suoraan sanottu, että pitää panostaa tuntityöskentelyyn, että varmistaa riittävät arvosanat. Toistaiseksi tämä on toiminut; hyvä -merkintöjä tulee päivittäin.

Suhtaudumme kouluun positiivisesti ja olemme kiinnostuneet hänen koulupäivästään. Poika tekee kaikki läksyt (tässä olemme tiukkoja, kysymme päivittäin ja patistamme jos on tekemättä). Hoitaa koeluvut itsenäisesti, kyselemme pyydettäessä.

Lisäksi ollaan kannustettu lukemaan myös muuta kuin koulukirjoja. Lukutekniikan kehittyminen vaatii muutakin kuin kokeisiin tankkaamisen "hauki on kala" -tyyliin.

Peruskoulussa saa hyviä numeroita liian helposti. Se on fakta. Hyvä mieli halutaan tarjota jokaiselle. Eihän siinä mitään järkeä ole.

Toinen fakta on, että älylaitteet ovat laiskistaneet lapset ja nuoret (ja aikuiset). Ei viitsitä. 

Olisikohan mahdollista, AP, että lapsesi viettää liikaa aikaa internetin ihmemaailmassa älyttömien videoklippien loputtomassa tulevassa? Kun siihen tottuu, ei tavallinen huvita. Addiktoituminen kovaa. Se myös tyhmentää ihmistä ja tekee keskittymiskyvyttömäksi.

Aikuisilla on aivan liian isot odotukset teineille ja jopa lapsille. Myös aikuisille monesti. Koulun ulkopuolella kotona voi opetella myös jotain kivaa, ettei ole pelkkää tylsää materiaalia. Harrastaminen kotipiiriss ja olemiselle aikaa. Ihmisyydelle.

Raha voi heikentää sitä sisäistä motivaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Raha voi heikentää sitä sisäistä motivaatiota.

Käykö näin työelämässäkin? 

Yläkoulu eroaa alakoulusta siinä, että yläkoulu on toiselle asteelle valmistava. Arvosanat todellakin laskevat useimmilla yläkouluun tultaessa sen takia, koska alakoulussa arvostelu on ollut liian lepsua. Yläkoulussa arvosanat taas ovat lähempänä sitä oikeaa osaamistasoa vaikkakin useimmat vitoset ovat ns. säälivitosia ja vitosen saanut olisi pitänyt oikeasti jättää luokalle.

T. Opettaja

Vierailija kirjoitti:

Sisäinen motivaatio pitää herätä eikä siihen kuulu rahapalkka koenumeroista. Joissain kouluissa/luokissa on "muotia" olla huono koulussa. Kilttikoulupoikalook on nössöä. Pitää vaan puhua koulunkäynnin tärkeydestä. Saada poika tajuamaan, että se kuitenkin on tärkeää, vaikka porukoihin haluaakin kuulua. 

 

Yläkouluope

Vitut sisäisestä motivaatiosta. Jos jokaisesta kympistä saisi vaikka satasen kouraan, niin varmasti niitä alkaa tulla ihan eri tahtia. Jos sitä sisäistä motivaatiota ei ole, niin ulkoisella motivoinnilla sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisäinen motivaatio pitää herätä eikä siihen kuulu rahapalkka koenumeroista. Joissain kouluissa/luokissa on "muotia" olla huono koulussa. Kilttikoulupoikalook on nössöä. Pitää vaan puhua koulunkäynnin tärkeydestä. Saada poika tajuamaan, että se kuitenkin on tärkeää, vaikka porukoihin haluaakin kuulua. 

 

Yläkouluope

Vitut sisäisestä motivaatiosta. Jos jokaisesta kympistä saisi vaikka satasen kouraan, niin varmasti niitä alkaa tulla ihan eri tahtia. Jos sitä sisäistä motivaatiota ei ole, niin ulkoisella motivoinnilla sitten.

Olen aina ollut hyvä - siis aivan sikahyvä - koulussa, enkä oikeasti ole varma, mikä se sellainen sisäinen motivaatio on. Kaikki motivaatio, mikä liittyy koulutyöhön, on lopulta ulkoista. Mitä eroa lopulta on rahalla, vanhempien kehuilla tai haaveilla unelmien työpaikasta isona? Mitä eroa on sillä, haluaako olla huono, jotta saisi kaveriporukassa statusta, vai hyvä, koska haluaa näpäyttää kiusaajiaan. Ulkoista motivaatiota kaikki.

 

Sitten erikseen voi olla sisäistä motivaatiota johonkin muuhun asiaan, kuten minulla lukemiseen, jonka ansiosta osasin melkein kaikki reaaliaineiden sisällöt jo valmiiksi. Mutta se on taas ihan eri asia. 

Täällä on muutamat sanoneet, että palkkaisin tuutorin tai jonkun opiskelijan auttamaan läksyissä tms.

Nyt täytyy ymmärtää, että mikäli tämä olisi varteenotettava ja toimiva reitti niin tämä maa olisi täynnä opillisesti menestyneitä tyttöjä ja poikia. Joku siitä hyötyy ja tähän apuun tarttuu, en sitä kiellä, mutta mutta isossa kuvassa  totuus on toinen.Monet äidit ja isät haluaisivat että nuori saisi kaiken mahdollisen avun tarvitsemiinsa asioihin (esim. koulunkäynti, keskustelu tuki) ja sehän on hieno juttu. Mutta se karu totuus on, että lapsella ja eritoten tässä kohtaa nuorella ja vielä nuorella aikuisella on oma tahto.

On paljon niitä nuoria, jotka ottavat täyden tai vaikka puolikkaan oppositio asetelman näissä kohdissa. Mitä enemmän vanhempi puskee, sitä isompi vastarinta saattaa tulla. Ja tämä ei tarkoita, että nuorella olisi asit huonosti. Kuuluu kehitykseen. 

Hienoa, jos nuori ottaa sitä apua vastaan, sittenhän se homma toimii. Mutta siihen kannattaa varautua, että pakolla ja apuja ympärille hankkimalla ei välttämättä tulosta tule. Lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin pelkkä murrosikä noin jyrkästi heittää. Vaaditteko häneltä koulumenestystä? Kiusataanko? Onko masentuneisuutta tai ahdistuneisuutta? jne. 

Vaadin häneltä sitä että hoitaa koulun, koska se on hänen velvollisuutensa ja kyllä patistan lukemaan kokeisiin, mutta en niin tarkkaan vahdi miten paljon lukee ja milloin. Ei tietääkseni kiusata. Masennustakaan ei ole selkeästi mutta sellaista saamattomuutta kyllä. T. Ap

Pahin mitä voit tehdä on rähjätä hänelle siitä, että moti/voimat on kateissa. Anna hänelle aikaa ja sano, että ymmärrät häntä. Tue, ja ole läsnä, kuuntele. Älä tuomitse. Voi olla jotain, esim mykoplasma tms  joka jäänyt piilevänä jylläämään ja vie voimat. Tai sitten se on psyykkistä.  Tsemppejä hänelle, nuorelle. 

Ei pillua ei opiskelua.Minulla oli ainakin näin katkeroiduin tytöille kun nussi muiden paitsi minun kanssa