Teinipoika ei jaksa tehdä töitä koulun eteen, vaikka ennen ollut hyvä koulussa

Kerro vaan hänelle selvästi, millaisia keskiarvoja lukioon on aiempina vuosina vaadittu, ja sano myös, että heikommalla keskiarvolla on vain pakko mennä hieman epämieluisampaan paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kysy poikasi luokanvalvojalta, mikä hänen mielestään mättää. Nukkuminen, syöminen, ulkoilu, liikkuminen kunnossa? Ja oikeesti kunnossa. Vanhemmilla ei aina ole käsitystä, että nukkuuko oma teini yöllä vai roikkuuko puhelimessa, pelimaailmassa jne. Syökö aamulla aamupalan, koulussa lounaan? Ja taas syökö oikeasti. Valvonnassa katselin tänään kun pojat tipauttivat kaupasta postimerkin verran ruokaa lautaselleen. Kun jonon eka sanoo, p*skaa ruokaa, kymmenen seuraavaa ei voi syödä, koska menee maine. Laumasieluisuus kuuluu edelleen nuorten koulumaailmaan niin hyvässä kuin pahassa.

 

Se yläkoulun ope

Kyllä nuo kaikki on kunnossa. On aina syönyt hyvin (tosin herkut maistuvat kyllä myös hyvin) on kuitnekin ihan hoikka, harrastaa urheilua, tekee kavereidenkin kanssa asioita, nukkuu myös, koulupäivinä puhelin pitää jättää yöksi alakertaan. Tästä osa vissiin sitä mieltä että liian tiukkaa, mutta muuten olisi varmasti koko yön puhelimella ja koulu menisi vieläkin enemmän penkin alle. T. Ap

Ja Ap lisää vielä sen verran, että ei ole tarvinut koskaan auttaa läksyjen teossa tai missään muussakaan, ei edes silloin 1. luokalla. Yksi iso ongelma on varmasti se että alakoulu oli vain leikkikoulu ja sai aivan tekemättä mitään sen 9 ja jos vähän luki niin 10. Valitettavasti tässä tulos. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvoksi annan sinulle sen, että palaat ekaluokan asetelmiin. Silloin varmaankin jaksoit joka päivä tehdä hänen kanssaan yhdessä läksyjä joka oppiaineesta. Nähtävästi olet antanut pojalle nyt liikaa vapauksia, koska hän ei ole velvollisuuksiensa tasalla. Nyt siis alat jälleen tehdä lapsen kanssa joka päivä läksyt. Oletan, että Wilmasta näkee kaikkien oppiaineiden läksytiedot. Kuuntelet, kun poika lukee jokaisen oppiaineen lukuläksyt, ja sitten teette yhdessä tehtävät. Keskustelette samalla, miten koulupäivä sujui jne. Kun on koe tulossa, kuulustelet koealueen (on jo sinullakin hyvin hallussa, koska olet tehnyt läksyjä yhdessä pojan kanssa). Tässä on hukattu jo monta kuukautta, melkein puolitoista vuotta. Nyt TARTU POIKAA NISKASTA KIINNI ja ALA HOITAA VELVOLLISUUTESI, olet lapsesi HUOLTAJA! Perusopetuslain mukaan oppilaan tulee hoitaa koulunkäynti parhaan kykynsä mukaan, ja huoltajan velvollisuus on

 

Sanoita positiivisesti? Onko vanhempi sanoittaja vai käytätkö intersektionalistien aivopesutermejä? 

Onko tässä nyt ap isoja huolenaiheita kuitenkaan?

Muistuttaisin myös, että poika ei välttämättä tule hakemaan lukioon. Ja anna hänen itse siitä päättää.  Ammattikoulupohja on tulevaisuuteen myös hyvä. Moni hakee amikseen haluamalleen alalle tosi hyvin keskiarvon. Ja kaikille aloille ei edes huonolla keskiarvolla pääsekään. 

Liian monta tälläistä on lukiossa: "äiti pakotti/äidin mieliksi / hain lukioon/minulta odotettiin lukioon menemistä, vaikka oikeasti halusin muuta"

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä nyt ap isoja huolenaiheita kuitenkaan?

Muistuttaisin myös, että poika ei välttämättä tule hakemaan lukioon. Ja anna hänen itse siitä päättää.  Ammattikoulupohja on tulevaisuuteen myös hyvä. Moni hakee amikseen haluamalleen alalle tosi hyvin keskiarvon. Ja kaikille aloille ei edes huonolla keskiarvolla pääsekään. 

 

Liian monta tälläistä on lukiossa: "äiti pakotti/äidin mieliksi / hain lukioon/minulta odotettiin lukioon menemistä, vaikka oikeasti halusin muuta"

Mutta tässä tapauksessa on avauksesta päätellen kyse siitä, että poika itse haluaisi lukioon, mutta ei tule todennäköisesti pääsemään sinne, elleivät arvosanat ala nousemaan.

Yläaste on vaikeaa aikaa. Pidä lapsi läheisenä.

Että kertoo heti, vaikka mitä tapahtuisi niin et ole vihainen. Ja että pitää vaan jaksaa, aika menee äkkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä nyt ap isoja huolenaiheita kuitenkaan?

Muistuttaisin myös, että poika ei välttämättä tule hakemaan lukioon. Ja anna hänen itse siitä päättää.  Ammattikoulupohja on tulevaisuuteen myös hyvä. Moni hakee amikseen haluamalleen alalle tosi hyvin keskiarvon. Ja kaikille aloille ei edes huonolla keskiarvolla pääsekään. 

 

Liian monta tälläistä on lukiossa: "äiti pakotti/äidin mieliksi / hain lukioon/minulta odotettiin lukioon menemistä, vaikka oikeasti halusin muuta"

Mutta tässä tapauksessa on avauksesta päätellen kyse siitä, että poika itse haluaisi lukioon, mutta ei tule todennäköisesti pääsemään sinne, elleivät arvosanat ala nousemaan.

No sitten pitää vain mennä johonkin epämieluisampaan paikkaan. Tuossa iässä tulisi jo tajuta, ettei elämässä saa aina kaikkea haluamaansa, varsinkaan jos ei ole valmis tekemään töitä sen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä nyt ap isoja huolenaiheita kuitenkaan?

Muistuttaisin myös, että poika ei välttämättä tule hakemaan lukioon. Ja anna hänen itse siitä päättää.  Ammattikoulupohja on tulevaisuuteen myös hyvä. Moni hakee amikseen haluamalleen alalle tosi hyvin keskiarvon. Ja kaikille aloille ei edes huonolla keskiarvolla pääsekään. 

 

Liian monta tälläistä on lukiossa: "äiti pakotti/äidin mieliksi / hain lukioon/minulta odotettiin lukioon menemistä, vaikka oikeasti halusin muuta"

Mutta tässä tapauksessa on avauksesta päätellen kyse siitä, että poika itse haluaisi lukioon, mutta ei tule todennäköisesti pääsemään sinne, elleivät arvosanat ala nousemaan.

Kyllä, poika on itse puhunut että haluaa lukioon, ei amikseen, eikä hänellä myöskään ole mitään ajatusta mitä siellä amiksessa tekisi, mikään tällainen duunariala ei lähtökohtaisesti kiinnosta häntä. Jos haaveilisi esim kokin ammatista, ja olisi innostunut ruoanlaitosta niin ilman muuta kannustaisin tähän, siitä ei ole kysymys. Haluaa myös lukioon sen takia että voi vielä hieman miettiä sitä mitä oikeasti haluaa. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisäinen motivaatio pitää herätä eikä siihen kuulu rahapalkka koenumeroista. Joissain kouluissa/luokissa on "muotia" olla huono koulussa. Kilttikoulupoikalook on nössöä. Pitää vaan puhua koulunkäynnin tärkeydestä. Saada poika tajuamaan, että se kuitenkin on tärkeää, vaikka porukoihin haluaakin kuulua. 

 

Yläkouluope

Tuota monet jaksaa toistella että ei saisi antaa rahapalkkaa hyvistä numeroista. Hyvin tehdystä työstä saa aikuisetkin monissa hommissa bonareita ja ainakin jokainen saa palkkaa työstään. Meillä on aina palkittu myös rahalla hyvistä numeroista ja kivasti se on motivoinut lukemaan, kun on ollut joku mieluinen säästökohde mielessä. 

Riippuu lapsesta. Ei kaikilla ole rahahaaveita. Meillä on 17v:llä monta tonnia tilillään, kun ei hän koskaan käytä l

No haloo. Sijoitukseen ja käyttöön, kun tulee tarve. Viimeistään omaa kotia ostaessa. Ei niitä hassata kuulukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ja Ap lisää vielä sen verran, että ei ole tarvinut koskaan auttaa läksyjen teossa tai missään muussakaan, ei edes silloin 1. luokalla. Yksi iso ongelma on varmasti se että alakoulu oli vain leikkikoulu ja sai aivan tekemättä mitään sen 9 ja jos vähän luki niin 10. Valitettavasti tässä tulos. T. Ap

Tässä ehkä sitten se ongelman pihvi. Lapsi ei ole tottunut jokapäiväiseen läksyjen tekoon ja oikeaan opiskelutekniikkaan. Ehkä kannattaa siis viimeistään nyt istua viereen ja tehdä kotitehtävät yhdessä. Ja kertausta lomilla.

Itse nostin numeroita kahdella vielä ysillä, peliä ei todellakaan ole menetetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä nyt ap isoja huolenaiheita kuitenkaan?

Muistuttaisin myös, että poika ei välttämättä tule hakemaan lukioon. Ja anna hänen itse siitä päättää.  Ammattikoulupohja on tulevaisuuteen myös hyvä. Moni hakee amikseen haluamalleen alalle tosi hyvin keskiarvon. Ja kaikille aloille ei edes huonolla keskiarvolla pääsekään. 

 

Liian monta tälläistä on lukiossa: "äiti pakotti/äidin mieliksi / hain lukioon/minulta odotettiin lukioon menemistä, vaikka oikeasti halusin muuta"

Mutta tässä tapauksessa on avauksesta päätellen kyse siitä, että poika itse haluaisi lukioon, mutta ei tule todennäköisesti pääsemään sinne, elleivät arvosanat ala nousemaan.

No sitten pitää vain mennä johonkin epämieluisampaan paikkaan. Tuossa iässä tulisi jo tajuta, ettei el

15-vuotiaalle on maailma vielä auki ja kaikki mahdollista. Eikä koskaan muutenkaan tarvitse luovuttaa.

Motivaatio kouluun ei tule vaatimisesta ja valvomisesta vaan siitä että oppiminen ja osaaminen on luontevasti esillä lapsen ja nuoren elämässä. Vanhemmat siis näyttävät omassa arjessaan lapselle että on normaalia että koko ajan seurataan asioita, opitaan asioita ja keskustellaan asioista.

Ja tärkein on juuri tuo keskustelu. Lapsen kanssa ei jutella vain arjen asioista vaan maailman asioista laajasti jotta hän ymmärtää miten valtavan monimutkainen paikka maailma on ja miten paljon siellä pitää osata ja ymmärtää.

Todella monella lapsella ja nuorella on käsitys että maailmassa pärjää suunnilleen tekemällä TikTok-videoita ja paljon muuta ei tarvitse osata.

"Ammattikoulupohja on tulevaisuuteen myös hyvä. Moni hakee amikseen haluamalleen alalle tosi hyvin keskiarvon. Ja kaikille aloille ei edes huonolla keskiarvolla pääsekään. "

Se kai tässä on se riski että tämän pojan keskiarvo on niin huono että sieltä amispuoleltaakaan ei löydy sitä mieluista paikkaa johon pääsisi. Ne matalan keskiarvon amispaikat kun ovat aika paljon niitä joissa juuri se käytännön kätevyys ja lahjat siellä ovat pääosassa. Ja jos AP:n poika ei osoita suurta lahjakkutta sinne niin voi olla vaikeaa mennä jonnekin sellaiselle linjalle.

"Ja Ap lisää vielä sen verran, että ei ole tarvinut koskaan auttaa läksyjen teossa tai missään muussakaan, ei edes silloin 1. luokalla. Yksi iso ongelma on varmasti se että alakoulu oli vain leikkikoulu ja sai aivan tekemättä mitään sen 9 ja jos vähän luki niin 10. Valitettavasti tässä tulos. T. Ap"

Yläkoulukin on monelle "leikkikoulu" jos sitä ei lyö ihan läskiksi. Eivät ne asiat siellä ole ikätasoon suhteutettuna sen vaikeampia kuin alakoulussakaan kun koko ikäluokka on kuitenkin edelleen yhdessä.

Veikkaan että alakoulussa poika sai sen opin ja mallin lukea kokeisiin edes vähän kotoa ja ympäristöstä jolloin koulu tuntui helpolta. Nyt pojan elämä on muuttunut teinin elämäksi ja kaveripiiri ja muu ei enää tuekaan sitä että poika saisi luontaisesti sitä mallia ja oppia jolloin se ponnistelu jää ihan kokonaan pois.

En ehdi lukemaan kaikkia kommentteja, joten voi olla, että joku sanoi jo tämän.

Yläkoulussa myös koulunkäynti muuttuu, se mikä on riittävää osaamista on eri kuin alakoulussa. Pitää osata enemmän ja vastata kokeissa eri tavalla. Se on oma osaamisensa kuten myös opiskelu. 

Voi olla, että ap:n nuori ei ole tajunnut tätä. Tai vaikka olisi tajunnut, ei osaa lukea kokeisiin oikealla tavalla. 

Itsellä on lukivaikeudesta kärsivä yläkoululainen, joten on itsekin pitänyt käydä taas peruskoulua häntä tukiessa, ja tässä tuon eron huomaa. On aika paljon opiskeluun liittyviä taitoja, joita pitäisi tuossa vaiheessa oppia. Sen olen oivaltanut vasta nyt, kun on pitänyt niitä opettaa lapselle, jolle niiden oppiminen ei olekaan niin helppoa kuin itselleni aikanaan. Eivätkä kaikki niitä opi "itsestään" vaan tarvitsisivat jonkun opettamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisäinen motivaatio pitää herätä eikä siihen kuulu rahapalkka koenumeroista. Joissain kouluissa/luokissa on "muotia" olla huono koulussa. Kilttikoulupoikalook on nössöä. Pitää vaan puhua koulunkäynnin tärkeydestä. Saada poika tajuamaan, että se kuitenkin on tärkeää, vaikka porukoihin haluaakin kuulua. 

 

Yläkouluope

Entö jos rahapalkka auttaa oppimaan lukemaan?

Kyllä tulosvastuu ja bonukset ainakin töissä auttaa suoriutumaan paremmin. Työntekoa ja loppuelämän oravanpyörää vartenhan sitä opiskellaan.

Koululaisen palkka ei ole raha vaan hyvä todistus, jolla pääsee sinne, minne haluaa. Kohta koululaiset vaativat palkkaa koulunkäynnistä?

Hyvä todistus on se loppuelämän kannalta olennainen palkka, mutta harvapa poika loppuelämää miettii kauhean nuorena. Eli kyllä ainakin minun lapsilleni raha on motivoivampi palkinto. Toinen pojista on yläkoulussa ja toinen alakoulun lopulla. Annan kympeistä ja ysipuolista rahaa, joskus yseistäkin jos tiedän, että niiden eteen on luettu.

Ennen kuin palkitsin rahalla, saattoi pojilla jäädä kokonainen tehtävä kokeessa vastaamatta ihan huolimattomuuttaan, tai pelleilivät tekemällä kokeen pikavauhtia ja sitten kysymällä, mitä seuraavaksi tehdään. Nyt ainakin tsemppaavat koetilanteessa. 



Tunnistan ap:n lapsessa saman kuin omissani: melkeinpä liiankin positiivisen minäkuvan. Ehkä se on merkki hyvästä itsetunnosta, mutta jossakin vaiheessa täytyy minäkuvan muuttua vastaamaan todellisuutta. Sitten taas toisaalta on myös paljon ahdistuneita perfektionisteja. Jokaisen pitäisi saada oikeanlaista palautetta. En yhtään kadehdi opettajia, mutta välillä tuntuu että etenkin pojat saavat liikaakin olla mukavuusalueellaan.

Minusta 7 numero kokeesta on vielä ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisäinen motivaatio pitää herätä eikä siihen kuulu rahapalkka koenumeroista. Joissain kouluissa/luokissa on "muotia" olla huono koulussa. Kilttikoulupoikalook on nössöä. Pitää vaan puhua koulunkäynnin tärkeydestä. Saada poika tajuamaan, että se kuitenkin on tärkeää, vaikka porukoihin haluaakin kuulua. 

 

Yläkouluope

Tuota monet jaksaa toistella että ei saisi antaa rahapalkkaa hyvistä numeroista. Hyvin tehdystä työstä saa aikuisetkin monissa hommissa bonareita ja ainakin jokainen saa palkkaa työstään. Meillä on aina palkittu myös rahalla hyvistä numeroista ja kivasti se on motivoinut lukemaan, kun on ollut joku mieluinen säästökohde mielessä. 

Lapsen bonarit ovat koenumeroita ja palkka on todistusnumero.

Yleensä aikuinen on henkisesti pidemmälle kehittynyt kuin lapsi. Joten eikö nimenomaan aikuisen bonariksi pitäisi riittää kunniakirja pomolta, että teit työsi ysin arvoisesti?

Vai olisiko sittenkin niin, että kaiken ikäisille on reilua saada kovan työn palkaksi vähän huvia, kiva lomareissu tai uusi härpäke?

Masennus??