Miksi on loukkaavaa tarjota asunnosta "liian vähän"?
Tähän asunnonvälittäjien kommenttiin olen törmännyt monessa haastattelussa. En ole ymmärtänyt tätä ollenkaan. Jos on vaikka 350 000 euron asunto myynnissä, joka ei ole käynyt kaupaksi pitkästä myyntiajasta huolimatta ja joku tarjoaa siitä 300 000 euroa, miksi se olisi loukkaavaa? Jos asunto ei ole mennyt kaupaksi sillä 350 000 eurolla, niin silloin hinta on ostajille liikaa. Miksi sitä hinnanalennusta saisi pyytää vain hieman?
Sitäkin ilmiötä näkee, että myyjä itse tiputtaa tuollaisen 350 000 euron asunnon hinnasta pari tonnia ja yrittää kaupata sillä summalla asuntoa. Ei tajuta, että ostajalle on käytännössä sama, maksaako asunnosta 350 000 e vai 348 000 e. Jotta asunto kiinnostaisi ostajia, täytyisi hintaa alentaa enemmän.
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tuollaisella kielenkäytöllä onnistutaan vetoamaan joihinkin nuoriin ja asiasta ymmärtämättömiin.
Hinta on oikea, kun kauppa syntyy. Missään irtaimen ja kiinteistön kaupoissa ei kyllä voi loukata ketään täysjärkistä.
Aivan täysiä sikatarjouksia joskus heitellyt, tyyliin yli puolet hinnasta pois, ensin on naurettu, mutta jopa vuodenkin jälkeen on soiteltu silti perään ja tarjous olisi nyt kelpaamassa. Valitettavasti junat ovat siinä vaiheessa jo menneet, enkä ole ostanut sitten kuitenkaan.
Sellaiset voimafantasiat vuokrayksiössä
On minulla niitäkin muutamia, toden totta 😎
En kyllä tiedä mitä niissä fantasioidaan tai fantasioidaanko mitään 😂
Sen tajuan, että jos 350 000 euron asuntoa yritetään ostaa jollain 150 000 eurolla, että tarjous on aivan alakanttiin ja onneton. Mutta sitä en tajua, jos kalliista (mitä tuollainen 350 000 e peruspalkansaajalle on) asunnosta useamman kymppitonnin alennusta pidetään kohtuuttomana.
Asunnonvälittäjän ja myyjän unelmissa asunnon arvo on noussut siitä, mitä perhe aikoinaan itse asunnosta maksoi. Tämä logiikka toki toimii jossain Helsingin arvoasunnoissa, mutta ei todellakaan joka paikassa. Se asunto on kulunut perheen käytössä, isompia remontteja tuskin on tehty (eivätkä nekään nosta asunnon hintaa poskettomasti, vaikka olisikin tehty).
Todellisuudessa aika harvalla tavallisella Salla Sairaanhoitajalla ja Mikko Mekaanikolla on mahdollista ostaa järkyttävän kallista asuntoa. Ne Sallat ja Mikot muuttavat perheineen muualle, missä on hieman halvempaa.
Välittäjät esittää loukkaantuvansa koska vedättää ei ne asunnot oikeasti ole tässä markkinassa kuin murto-osan arvoisia parin vuoden takaisesta kuplanhuipusta.
Tarjoa vaikka euro niin mitää väliä. Myyjä myy sillä hinnalla ko myy.
2019 oli asunnossa pyynti 160 000€ ja tarjosin 110 000€ Lopulta myi 115 000€ oli suht kiire päästä eroon kun oli muuttamassa ulkomaille ja pari ehdollista tarjousta oli saanut mutta ostajat ei ollut saanut rahoitusta. Vielä vähintään omani saisin pois.
Tajuaako ap että jos sanon että en myy alle 500 000€ niin en myy edes 499 999,99€ vaan sen on oltava yli. Mulle iha sama vaikka olis 10 vuotta myynnissä, hinta vaan kasvais inflaation myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos myyntihinta on 300 000 ja tarjoat 30 000, se on loukkaavaa ja tarjoustasot ei todennäköisesti edes välitetä. Toki voit tarjota 250 000, mutta myyjä voi kieltäytyä. Jos tarjoat pyydetyn summan myyjän on pakko suostua.
Yksi välittäjä kertoi tapauksesta, että joku ostajaehdokas oli tarjonnut huomattavasti alle hintapyynnön. Myyjät pahastuivat niin kovasti, että kun sama ostaja ehdotti myöhemmin isompaa summaa, myyjät kieltäytyivät kategorisesti myymästä hänelle. (En tiedä onko sekään järkevää, jos jostain syystä on vaikeaa saada myytyä)
Huvitti kun kävi juuri noin. Tarjosin asunnosta 15% alle hintapyynnön. Loukkaantuivat. Ei vastatarjousta. Tarjosin sitten 5% alle pyynnön. Sain vastatarjoukseksi yhden prosentin alemman hinnan. Naurettavaa. Ei tullut kauppoja onneksi, vaan löysin paljon hienomman asunnon seuraavalla viikolla ja ostin sen heti.
En ole koskaan tajunnut tätä logiikkaa:
Pk-seudun ympäryskunnassa asuva Irmeli on jäänyt leskeksi ja asuu yksin isossa omakotitalossa. Aikuiset lapset ovat aikaa sitten muuttaneet omilleen, perhe ehti asumaan omakotitalossaan monta vuosikymmentä. Irmeli haluaisi muuttaa keskustan kerrostalokaksioon eläkepäiviksi, mutta ensin omakotitalo pitäisi myydä hyvään hintaan. Irmeli haaveilee, että kerrostalokaksiossa saa asua vaivattomasti, ei ole huolta pihatöistä ja monista omakotitalon kuluista pääsee eroon. Irmeli ja asunnonvälittäjä toteavat, että vanhasta omakotitalosta kannattaa pyytää 300 000 euroa, koska omakotitalo sijaitsee perheiden suosimalla alueella ja ainahan perheasunnolle on kysyntää. Omakotitalo ei todellisuudessa maksanut lähellekään noin paljon silloin, kun Irmeli perheineen siihen aikoinaan muutti. Omakotitalo kaipaa remppaa, keittiöt ja muut pinnat ovat alkuperäisessä kunnossa. Ostajan pitäisi varata budjettiinsa vielä iso summa tuleviin remontteihin ja remonttibudjetti + omakotitalon hinta alkaisi vastata jo uudemman omakotitalon hintaa. Omakotitalo ei mene pyyntihinnalla kaupaksi, vaan roikkuu Oikotiellä myynnissä. Irmeli tuskailee, kun omakotitalon kustannukset ovat isot ja pihatyöt/lumityötkin pitää ostaa ulkopuoliselta, kun ei enää itse töihin kykene. Irmelillä menee melkoinen summa vuosittain omakotitalon kuluihin ja ostopalveluihin, joita joutuu pihatöihin pankkimaan. Irmeli ei kuitenkaan edes harkitse vaihtoehtoa, että rakasta omakotitaloa myytäisiin esim. 260 000 eurolla.
Ihmiset ovat niin kiinni tuossa myyntihinnassaan, että mieluummin vuosikaudet maksavat asunnosta juoksevia kuluja ja kalliimpia maksuja kuin uudessa kodissa maksaisivat, mutta kun eivät halua myydä "liian halvalla". Aika monella on hämärtynyt käsitys siitä, että ei se remontoimaton 80-luvun/90-luvun omakotitalo ole enää mikään priimakuntoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos myyntihinta on 300 000 ja tarjoat 30 000, se on loukkaavaa ja tarjoustasot ei todennäköisesti edes välitetä. Toki voit tarjota 250 000, mutta myyjä voi kieltäytyä. Jos tarjoat pyydetyn summan myyjän on pakko suostua.
Yksi välittäjä kertoi tapauksesta, että joku ostajaehdokas oli tarjonnut huomattavasti alle hintapyynnön. Myyjät pahastuivat niin kovasti, että kun sama ostaja ehdotti myöhemmin isompaa summaa, myyjät kieltäytyivät kategorisesti myymästä hänelle. (En tiedä onko sekään järkevää, jos jostain syystä on vaikeaa saada myytyä)
Huvitti kun kävi juuri noin. Tarjosin asunnosta 15% alle hintapyynnön. Loukkaantuivat. Ei vastatarjousta. Tarjosin sitten 5% alle pyynnön. Sain vastatarjoukseksi yhden prosentin alemman hinnan. Naurettavaa. Ei tullut kauppoja onneksi, va
Ite olisin antanu sulle vastatarjouksena 15% pyybtiä korkeamman.
Kiinteistönvälittäjät haluavat hyvät palkkiot, siinä syy.
Vierailija kirjoitti:
Myyjänä en loukkaannu siitä, että jollain ei ole varaa ostaa asuntoani, mutta kiinteistövälittäjän loukkaantumisen tavallaan ymmärrän, jos joku tuhlaa hänen aikaansa, vaikkei ilmiselvästi ole varaa tai todellista aikomusta ostaa asuntoa.
Myyjä sitä välittäjän aikaa tuhlaa epärealistisella pyynnillä. Ostajan ei ole mikään pakko ostaa mutta myyjän ja välittäjän on pakko myydä että saa rahaa siitä asunnosta.
Ostajana en maksa tunnearvosta. Eli jos myyjä ei ymmärrä talonsa oikeaa arvoa, saa se jäädä sitten välistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyjänä en loukkaannu siitä, että jollain ei ole varaa ostaa asuntoani, mutta kiinteistövälittäjän loukkaantumisen tavallaan ymmärrän, jos joku tuhlaa hänen aikaansa, vaikkei ilmiselvästi ole varaa tai todellista aikomusta ostaa asuntoa.
Myyjä sitä välittäjän aikaa tuhlaa epärealistisella pyynnillä. Ostajan ei ole mikään pakko ostaa mutta myyjän ja välittäjän on pakko myydä että saa rahaa siitä asunnosta.
Ite annat epärealistisia tarjouksia ja makselet vuokraa. Kukaa ei myy alle oman hintansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ärsyttävää ajanhukkaa lukea naurettavia tarjouksia. Jos 300 000 euron tarjous kiinnostaisi, pyyntihintaa olisi laskettu lähemmäs sitä. Noita naurettavia tarjouksia tulee niihinkin kohteisiin, jotka on vasta pantu myyntiin.
Ei ostaja tiedä miten kauan asunto on ollut myynnissä.
Kyllä minä tiedän, kauanko joku asunto on ollut myynnissä. Olen pitkään etsinyt asuntoa tietystä kaupunkista tietyltä seudulta, niin tiedän ne asunnot, jotka roikkuvat kuukaudesta ja vuodesta toiseen myynnissä.
Nekin mitkä luulette myydyiksi löytyy välitystoimistojen sivuilta, ei vaan enää ole oikotiellä tai etuovessa.
Vierailija kirjoitti:
Ostajana en maksa tunnearvosta. Eli jos myyjä ei ymmärrä talonsa oikeaa arvoa, saa se jäädä sitten välistä.
Myyjänä mulla ei oo mitää pakkoa myyä. Jos hinta ei nappaa ni asu vaikka veneen alla.
Vierailija kirjoitti:
Asunnon osto ja myynti ovat kummatkin isoja päätöksiä ja niihin liittyy väistämättä tunteita ja toiveita, sekä tavoitteita joihin sekä myyjä että ostaja pyrkivät pääsemään. Välittäjä on tehnyt asunnosta hinta-arvion ja hinta yleensä määräytyy suurinpiirtein saman suuruiseksi. Hinta ei välttämättä ole myyjälle mielekäs, vaan hän on voinut toivoa että arvo olisi kasvanut tai säilynyt paremmin. Sitten tulee ostaja, joka tarjoaa huomattavasti vähemmän, kuin mitä sekä myyjä että välittäjä ovat asunnon hinnaksi arvioineet. Miten tuohon sitten suhtautuu on varmasti ihan yksilöllistä, mutta esimerkiksi aloittajan 50 tonnin alennus on jo reilu 14% talon arvioidusta hinnasta. Aika moni on ehkä valmis tinkimään 5% luokkaa, harvoin yli 10%. Nykyään hinnoissa ei edes ole niin hurjasti väljää monellakaan myyjällä, joten noin paljosta tinkiminen voi tuntua röyhkeältä.
Lisäksi on sitten se puoli, että naurettavan alhaisia tarjouks
Ainakin Helsingissä 50 tonnin hinnanalennus ei edes tunnu missään kun asunnot on hinnoiteltu niin että suurin potentiaalisista ostajista ei sellaisiin hintoihin kykene, ei suomen tulotasolla.
Vierailija kirjoitti:
myyjiltä on vieläkin markat ja eurot sekaisin.
Sitäkin ja moni myyjä saa tulot eläkkeenä jotka on monella myyjällä suuremmat kuin palkat. Moni myyjä luulee että 6 tonnia on normaali tulotaso suomessa ja että töitä saa kun vaan menee töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien ajan tuhlausta kokeilla kepillä jäätä ja tarjota överialihintaa. On se loukkaavaa.
Miten niin ajantuhlausta? Tai no, kyllähän se nopeimmillaan saattaa tuhlata aikaa peräti jokusen sekunnin. Sanot välittäjälle tarjouksen, välittäjä välittää sen myyjälle, myyjä sattuu olemaan saman tien linjoilla ja voi vaikka saman tien päättää, hyväksyykö tarjouksen vai ei. Olipa vastaus mikä tahansa, niin asia on sen jälkeen käsitelty.
Myyjä voi toki myös välittäjän kanssa sopia, ettei välittäjä ota vastaan tietyn hinnan alapuolella olevia tarjouksia. Hurjastipa aikaa tuhlaantuu, jos välittäjä sanoo alihintaisesta tarjouksesta, ettei ota sellaista vastaan.
Lain mukaan kaikki tarjoukset tulee esittää myyjälle, ei voi kieltäytyä tarjouksen vastaanottamisesta.
Sellaiset voimafantasiat vuokrayksiössä