Älkää opettako lastanne lyömään takaisin!
Tuossa Mistä kasvatusopista et tingi -ketjussa joku uhosi opettavansa lastaan pitämään puolensa tarvittaessa jopa väkivalloin.
Oletteko nyt IHAN loppuun asti miettineet tuota, jos tuollaista lapsillenne opetatte?
Mitä, jos takaisinlyöminen johtaa pahaan tappeluun? Entä, jos lapsenne tönii tai muksii jonkun kumoon niin, että tuo toinen loukkaa itsensä pyörätuoliin lopuksi ikäänsä (ihan sama, kuka sen tilanteen " aloitti" , lopputulos on kauhea)? Entä, jos lapsenne tulkitseekin ihan viattoman töytäisyn sellaiseksi hyökkäykseksi, että takaisin lyöminen on " oikein" ?
Eli. On huomattavasti helpompi pitää yllä selkeää kieltoa: toisia ei saa satuttaa. Ei koskaan.
Puolensa voi silti pitää: sanoa vastaan, hakea aikuisen apua. Se on aikuisten homma ratkoa väkivaltatilanteet, ei lasten.
Lukekaa ihmeessä uusimman Meidän Perhe -lehden kolumni Lyö takaisin!
Kommentit (163)
" istui paikallasi pieksettävänä ja anna vielä anteeksikin hakkaajallesi"
MISTÄHÄN KUMMASTA NAiSET OPPIVAT " SIETÄMÄÄN" ESIM PERHEVÄKIVALTAA, JA ALISTUVAT KOHTALOONSA VUOSIKSI, EHKÄ JOPA KUOLEVAT NYRKKIIN? Ehkäpä siksi, että jo lapsena vanhemmat sanoivat ettei saa puolustautua ja anteeksi pitää antaa.
Terveisin tyttölapsen äiti, jota ei enää hakata, eikä tytärtäkään koskaan toivottavasti. Kaikkea EI tarvitse antaa anteeksi, ja kyllä pitää voida puolustautua!
Xandris:
joka on tehokas, mutta EI johda kamaliin seuraamuksiin itselle tai toiselle.Luit hämmentävän heikosti ja valikoiden aloitukseni. En oleta, että vastapelaaja toimii järkevästi tai on suostuteltavissa " käyttämään järkeään" .
Sen sijaan sanoin, että lapselle ei pidä sälyttää sitä vastuuta, että hän lyömällä ratkoo kriisitilanteet. Puolustautua voi toisin, ilman että kostaa lyönnin lyömällä.
Vierailija:
jostain syystä uskot, että jämäkkä puhe lopettaa väkivallan. Et suostu näkemään sitä, ettei se aina mene niin. Mitä siis teet silloin, kun puhetta on pidetty jo pitkään, ja iskuja sataa edelleen?
Olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, ettei väkivaltaan kannata turvautua, mutta siinä erimieltä, että joskus on pakko.
MULLE TULEE FIILIS, ei että sinulla on , sinulla varmaankin on, tms. Kyse oli aivan vaan mutusta, jonka rehellisesti ilmoitinkin. AIka herkkis olet.
Vierailija:
---Lisään vielä, että itsepuolustuslajit ovat hyvä asia. Opetetaan lyömään ns. oikein (eli siis niin ettei itseään satu, ranne mene sijoiltaan jne.).
Mikä siis on väärin? Miksi ei saa puolustautua? Väkivalta on hiton ikävä ratkaisu, mutta joskus välttämätön.
Miehelläni oli samanlainen koulukiusaustapaus kuin joku tässä aiemmin kertoi. Vuosia häntä piinasi poikajoukko. Vanhemmat, opettajat ym. levittelivät käsiään. " Täytyy ymmärtää kun pojilla on vaikeaa" .
Eräänä iltapäivänä joukon " pomo" monotti miestäni vatsaan. Sitten riitti. Mies täräytti kundia kunnolla nenään. Se höykyyttäminen loppui siihen. Jopa miehen koulumenestys parani kun ei aina tarvinnut pelätä.
parhaiten näihin jatkuvasti toisia muksiviin, pureviin, töniviin, lyöviin lapsiin tehoaa se, että saavat samalla mitalla takaisin. Sitten se ei enää olekaan niin kivaa se toisten satuttaminen, kun itseäkin voi sattua. Ja kun puhe ei auta ja henkilökuntaa liian vähän, niin olen vain iloinen kun lapset itse tekevät sellaiselle räähkälle selväksi missä raja menee.
Voit Xandris jatkaa itsesi nostamista jalustalle minkä kerkeät, Olethan niin hieno ihminen, että koet voivasi jakaa muille ohjeita elämässä.
Väkivallasta toipumista on tutkittu ja on osoitettu, että fyysisen väkivallan kokemukista toivutaan nopeammin kuin henkisen väkivallan kokemuksista. Selitykseksi löydettiin se, että fyysinen väkivalta on suoraa ja siltä voi puolustautua, mutta henkinen väkivalta voi ja tyypillisesti ohittaa uhrinsa niin, ettei hän pysty siltä puolustautumaan.
Tämä tuli vain mieleen tuosta ajatuksesta, että fyysiselle väkivallalle olisi moraalisempaa henkisellä väkivallalla takaisin, joka on kostotoimi sekin.
Väkivalta on ilmiö, jota on tarpeetonta yrittää yksinkertaistaa.
Vierailija:
Jos lähdetään asseratiiviselle tielle, on tulos hyvä ja onnistunut, jos vastapeluri ohjautuu asseratiivisesti. Silloin vastapelurilla on oltava riittävän hyvät sosiaaliset taidot ja kyky empatiaan sekä kykyä ymmärtää oman vallan rajallisuus.Kaikki eivät ole sellaisia. Mitä sitten, kun vastassa oleva henkilö piut paut välittää jämäköistä sanallisista viesteistä? Tässä viestiketjussa tämä ongelma ratkaistaan seuraavin väittämin:
1. sellaista ihmistä ei ole, joka ei ohjaudu asseratiivisesti
2. päihin tuleminen täytyy sietää, jos ei kerkeä karkuun
3. taistele fyysistä väkivaltaa vastaan henkisellä väkivallallalisäksi viestiketju paljastaan uskomuksen, että aikuiset kykenisivät huolehtimaan lasten valtataistelut pois, jos vain haluavat
Hengissäpysymisvietti on tärkeä, viidakon ulkopuolellakin, vaikka joku tuolla ajattelikin ettei olisi. Siitä syystä pikkuvauvat huutavat, he haluavat pysyä hengissä. Ihminen on primitiivinen suurelta osin psyykettään, vaikka paljon oppimista tapahtuukin.
Lapsia on kovin erilaisia. Jos lapset olisivat psyyken rakenteeltaan kaikki samanlaisia, meille riittäisi yhden ainoa kasvatusteoria, joka voitaisiin todeta oikeaksi. Tiedämme varmasti jokainen, että teorioita on luotu satoja kuvaamaan sitä todellisuutta, miten lapset kasvavat ja kokevat ympäröivän maailman ja miten se kaikki integroituu lapsen persoonallisuuden kehitykseen.
Väkivallan teemaa voi lähestyä ja siitä pitää voida keskustella. Tämän kaltainen juupas eipäs aksellilla tapahtuva nokittelu ei tuota mitään apuja tähän ilmiöön eikä tee sitä myöskään ymmärrettävämmäksi.
Siinä kuin toinen lapsi joutuu koko lapsuutensa hillitsemään impulssejaan voi toinen tarvita tukea siihen että reagoi.
pahinta, väkivallalla voi olla vakavia ja loppu elämän kestäviä seuraamuksia.
Minulta on pitkin ketjua tivattu, suosittelenko sitten lapsilleni olemaan heittopussina ja sietämään lyönnit.
En ole missään sanonut, että väkivaltaan pitää alistua. Olen sanonut, että takaisin lyöminen on tyhmä strategia, koska se voi johtaa entistä pahempaan selkäsaunaan, johtaa vakaviin seuraamuksiin. Ja lapsi voi tulkita hyökkäykseksi sellaistakin, joka ei sitä ole.
Viime kädessä väkivaltaan voi vastata puolustautumalla fyysisesti, mutta silloinkaan kyse ei ole toisen tahallisesta satuttamisesta.
Täällä oli siis niitä tehoavia toimintamalleja, siteeraan jo kolmannen kerran:
http: //www. skidikantti. com/skidikanttikirja. pdf
itse harrastaneena, opetan kyllä omalle lapselleni puolustautumista, irtautumista ja esim. käsilukkoja jolloin voi ottaa sen tilanteen haltuun muutoin kuin murjomalla toisen naama. Viesti menee varmasti esim. käsilukkoa käyttämälläkin perillle, ei tarvitse lyödä mutta vastapuoli ymmärtää että turha hyppiä silmille.
... täällä ilmoittautuu toinen järkevä ihminen paikalle...
omituista sakkia av:lla!!?? Kaikki melkein sitä mieltä, että ON OIKEIN OPETTAA LAPSI LYÖMÄÄN TAKAISIN ?????
No ei ole. Vain tyhmä tuollaista opettaa. Järkevää on sanoa, ettei koskaan saa ketään lyödä. Sitten jos on koulukiusaamista tai muuta kärhämää, puuttuu vanhemmat peliin jos opet ei. JA: Vanhemmatkaan ei lyö.
Xandris:
En ole missään sanonut, että väkivaltaan pitää alistua. Olen sanonut, että takaisin lyöminen on tyhmä strategia, koska se voi johtaa entistä pahempaan selkäsaunaan, johtaa vakaviin seuraamuksiin. Ja lapsi voi tulkita hyökkäykseksi sellaistakin, joka ei sitä ole.
Tämä on pelolla alistamista, älä puolustaudu, ettei sinua tapettaisi, kärjistäen
Keskusteluahan tässä yritetään käydä, ja vielä jokaista äiti-ihmistä koskevasta kasvatusasiasta.
Miksi ihmeessä tätä ei voi käydä ilman henkilökohtaisuuksiin ryhtymistä?
Vierailija:
Voit Xandris jatkaa itsesi nostamista jalustalle minkä kerkeät, Olethan niin hieno ihminen, että koet voivasi jakaa muille ohjeita elämässä.
että älä lyö, ettei sinua tapeta. Vaan sanon, ettei saa toista satuttaa.
Toisten äitien kanssa aiheesta keskusteltaessa sanon, että takaisin lyöminen ei edes välttämättä johda toivottuun lopputulokseen eli lapsen suojelemiseen vammoilta. Vaan että voi käydä tasan päinvastoinkin.
Vierailija:
Xandris:En ole missään sanonut, että väkivaltaan pitää alistua. Olen sanonut, että takaisin lyöminen on tyhmä strategia, koska se voi johtaa entistä pahempaan selkäsaunaan, johtaa vakaviin seuraamuksiin. Ja lapsi voi tulkita hyökkäykseksi sellaistakin, joka ei sitä ole.
Tämä on pelolla alistamista, älä puolustaudu, ettei sinua tapettaisi, kärjistäen
Vierailija:
itse harrastaneena, opetan kyllä omalle lapselleni puolustautumista, irtautumista ja esim. käsilukkoja jolloin voi ottaa sen tilanteen haltuun muutoin kuin murjomalla toisen naama. Viesti menee varmasti esim. käsilukkoa käyttämälläkin perillle, ei tarvitse lyödä mutta vastapuoli ymmärtää että turha hyppiä silmille.
Xandris:
On aivan totta, että lapset ovat erilaisia. Sen sijaan EI ole totta, että siitä seuraa, että lapsille pitäisi sallia erilaista käytöstä ja väkivaltaa sen vuoksi, että heillä on erilaiset sosiaaliset taidot tai perustemperamentti.
Onneksi sentään koulussa ym. on yhtenäinen standardi: väkivaltaa ei hyväksytä. Vaikka av-mammoilla onkin asiaan erilaiset käsitykset.
Vierailija:
MULLE TULEE FIILIS, ei että sinulla on , sinulla varmaankin on, tms. Kyse oli aivan vaan mutusta, jonka rehellisesti ilmoitinkin. AIka herkkis olet.
Toistaminen puolestaan on aika pakko, koska iso osa kommentoijistakin toistaa ja kysyy minulta asioita, joihin olen vastannut alusta alkaen. Pitkään ketjuun kirjoittavat eivät yleensä kahlaa koko ketjua lävitse. Oletko sinäkään lukenut kaikki ketjun kommentteja?
Jos omaa lasta on kiusattu, siihen on yritetty puuttua ja viimeisenä keinona on käsketty pitää puolensa, ja kiusaaminen on loppunut siihen, niin mikä saa sut sanomaan, että se ei ole toiminut?
Kyllä se siinä nimenomaisessa tapauksessa on toiminut. Okei, ehkä kiusaaja on etsinyt uuden kohteen, voi olla. Mutta kyllä minäkin myönnän, että lapsena yritin joskus kiusata yhtä nyhverön näköistä, ja kun se löikin mua takaisin, niin lopetin siihen. ENkä kiusannut muitakaan sen jälkeen, kun huomasin, että hitto, siinähän voi käydä itsellekin köpelösti.
joten kyllä se väkivalta vaan välillä toimii, mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?
Mies kertoo, että sama pätee usein musiikkiin :) Kun on oikein oppinut soinnut, niin vaatii hitosti ajattelua soittaa väärin. Sormet ikäänkuin " automaattisesti" hakeutuvat oikeille koskettimille.
73 (joka on usein jo unohtanut liittää numeronsa viestiin)