Älkää opettako lastanne lyömään takaisin!
Tuossa Mistä kasvatusopista et tingi -ketjussa joku uhosi opettavansa lastaan pitämään puolensa tarvittaessa jopa väkivalloin.
Oletteko nyt IHAN loppuun asti miettineet tuota, jos tuollaista lapsillenne opetatte?
Mitä, jos takaisinlyöminen johtaa pahaan tappeluun? Entä, jos lapsenne tönii tai muksii jonkun kumoon niin, että tuo toinen loukkaa itsensä pyörätuoliin lopuksi ikäänsä (ihan sama, kuka sen tilanteen " aloitti" , lopputulos on kauhea)? Entä, jos lapsenne tulkitseekin ihan viattoman töytäisyn sellaiseksi hyökkäykseksi, että takaisin lyöminen on " oikein" ?
Eli. On huomattavasti helpompi pitää yllä selkeää kieltoa: toisia ei saa satuttaa. Ei koskaan.
Puolensa voi silti pitää: sanoa vastaan, hakea aikuisen apua. Se on aikuisten homma ratkoa väkivaltatilanteet, ei lasten.
Lukekaa ihmeessä uusimman Meidän Perhe -lehden kolumni Lyö takaisin!
Kommentit (163)
Tosiaan siksi, ettei esim. itse loukkaannu, mutta myös siksi ettei toinen loukkaannu.
Jos osaa lyödä toista " oikein" , niin tämä menettää vain toimintakykynsä hetkeksi (jotta uhri voi vaikka juosta karkuun) mutta ei saa esim. pysyviä vammoja (esim. nenä murtuma).
Kannattaa perehtyä itsepuolustuslajeihin tarkemmin, jotta tiedät mistä puhut.
Lapsi ei ole tyhmä eikä aikuinenkaan. Lapsi kyllä oppii, koska on sellainen tilanne että voi lyödä. Aikuinen voi sen opettaa.
73
Sinulla on minusta aika ruusuinen kuvitelma siitä, mitä lapsi kriisitilanteista ymmärtää. Todella monta kertaa tappelu on saanut alkunsa siitä, että KUMPIKIN kokee toisen hyökänneen häntä kohtaan. Sanallinen pottuilu tai vahinkotyrkkäys koetaan senlaatuiseksi kiusaamiseksi, että se " oikeuttaa" lyömään.
Itsepuolustusta kannattaa todellakin opetella. Oppia kaatumaan oikein, estämään toisen lyöntien perillemeno, pysymään pystyssä.
MUTTA EI LYÖMÄÄN. Eikä nyt herranen aika ainakaan pidä aikuisen hekumoida, että lapsi pitää opettaa lyömään niin, että häneen itseensä ei satu, mutta toiseen kyllä sattuu.
Vierailija:
Tosiaan siksi, ettei esim. itse loukkaannu, mutta myös siksi ettei toinen loukkaannu.
Jos osaa lyödä toista " oikein" , niin tämä menettää vain toimintakykynsä hetkeksi (jotta uhri voi vaikka juosta karkuun) mutta ei saa esim. pysyviä vammoja (esim. nenä murtuma).Kannattaa perehtyä itsepuolustuslajeihin tarkemmin, jotta tiedät mistä puhut.
Lapsi ei ole tyhmä eikä aikuinenkaan. Lapsi kyllä oppii, koska on sellainen tilanne että voi lyödä. Aikuinen voi sen opettaa.
73
Kun lapsi opetetaan lyömään, niin pääasia ei ole satuttaminen. Kuten esimerkissäni sanoin, niin haetaan lisäaikaa jotta voi juosta karkuun.
Lukko-ote ei ole sitä, eikä pelkkä torjuminenkaan.
Jos toisen saa hetkeksi toimintakyvyttömäksi, niin siinä on aikaa juosta karkuun.
Itseasiassa, jos oikein osaa lyödä, niin se ei edes satu mutta toimintakyvyn kyllä vie! Koen tämän itse muutamia kertoja viikossa - itsepuolustusharjoituksissa.
Vierailija:
opettaa lyömään takaisin " viime kädessä" . Meidän poikia on aina opetettu olemaan lyömättä, mutta kyllä ne silti osaa tönäistä takaisin ja rimpuilla irti, jos joku käy päälle. Koskaan en kehottaisi lastani lyömään ketään, en missään olosuhteissa, vaikka hyväksynkin sen, että itsepuolustukseksi voi joutua toista satuttamaan (kun ensin on yrittänyt kaikin keinoin päästä karkuun).
tekemisissä, pitää alentua juoksemaan pakoon. Eri asia jotkut yllättävät yksittäiset tilanteet. Minä mietin lähinnä konfliktitilanteita päiväkodissa ja koulussa.
Vierailija:
täällä vaan teinimamat ja muut höpöt ei halua tuota pointtia tajuta. Tai sitten ne ei vaan oikeesti tajua (mikä on vielä lohduttomampaa). Tulee olo, että on vallan white-trash-populaation ympäröimänä...
Xandris:
Sanallinen pottuilu tai vahinkotyrkkäys koetaan senlaatuiseksi kiusaamiseksi, että se " oikeuttaa" lyömään.
ettei toiseen satu, mutta toimintakyky menee.
Erittäin painokkaasti kehottaisin edes olemaan yrittämättä moisen opettamista.
Vierailija:
Kun lapsi opetetaan lyömään, niin pääasia ei ole satuttaminen. Kuten esimerkissäni sanoin, niin haetaan lisäaikaa jotta voi juosta karkuun.
Lukko-ote ei ole sitä, eikä pelkkä torjuminenkaan.
Jos toisen saa hetkeksi toimintakyvyttömäksi, niin siinä on aikaa juosta karkuun.Itseasiassa, jos oikein osaa lyödä, niin se ei edes satu mutta toimintakyvyn kyllä vie! Koen tämän itse muutamia kertoja viikossa - itsepuolustusharjoituksissa.
tarkoitusperiään, kun puhuu jostakin kasvatusperiaatteesta?
Sinäkin näyt turvautuvan henkilökohtaisiin ilkeyksiin, kun et muuta keksi.
Vierailija:
Kuule, Xandris, mulle tulee väistämättä sellainen fiilis, että sulla on sellainen lapsi, joka tönii toisia tai joutuu hankauksiin joidenkin kanssa, tai että pelkäät, että niin käy.
Xandris:
Sanallinen pottuilu tai vahinkotyrkkäys koetaan senlaatuiseksi kiusaamiseksi, että se " oikeuttaa" lyömään
Kyllä jo 7-vuotias osaa lyödä juuri kuvailemallani tavalla oikein! Ja yhä edelleen, koen sen itse niissä harjoituksissa.
Oikealla tekniikalla lapsi voi jopa puolustautua aikuiselta tuolla tavoin.
Olen harrastanut itsepuolustuslajeja useita vuosia ja nyt opetan niitä lapsille. Tunnut, Xandris, pitävän lapsia tyhminä. Eivät lapset tyhmiä ole. Joskus ajattelemattomia, mutta silti varsin fiksuja kavereita. Lapsi oppii kun opetetaan.
Xandris, perehdy vaikka karateen. Ymmärrät sitten mitä tarkoitan.
Jos lähdetään asseratiiviselle tielle, on tulos hyvä ja onnistunut, jos vastapeluri ohjautuu asseratiivisesti. Silloin vastapelurilla on oltava riittävän hyvät sosiaaliset taidot ja kyky empatiaan sekä kykyä ymmärtää oman vallan rajallisuus.
Kaikki eivät ole sellaisia. Mitä sitten, kun vastassa oleva henkilö piut paut välittää jämäköistä sanallisista viesteistä? Tässä viestiketjussa tämä ongelma ratkaistaan seuraavin väittämin:
1. sellaista ihmistä ei ole, joka ei ohjaudu asseratiivisesti
2. päihin tuleminen täytyy sietää, jos ei kerkeä karkuun
3. taistele fyysistä väkivaltaa vastaan henkisellä väkivallalla
lisäksi viestiketju paljastaan uskomuksen, että aikuiset kykenisivät huolehtimaan lasten valtataistelut pois, jos vain haluavat
Hengissäpysymisvietti on tärkeä, viidakon ulkopuolellakin, vaikka joku tuolla ajattelikin ettei olisi. Siitä syystä pikkuvauvat huutavat, he haluavat pysyä hengissä. Ihminen on primitiivinen suurelta osin psyykettään, vaikka paljon oppimista tapahtuukin.
Lapsia on kovin erilaisia. Jos lapset olisivat psyyken rakenteeltaan kaikki samanlaisia, meille riittäisi yhden ainoa kasvatusteoria, joka voitaisiin todeta oikeaksi. Tiedämme varmasti jokainen, että teorioita on luotu satoja kuvaamaan sitä todellisuutta, miten lapset kasvavat ja kokevat ympäröivän maailman ja miten se kaikki integroituu lapsen persoonallisuuden kehitykseen.
Väkivallan teemaa voi lähestyä ja siitä pitää voida keskustella. Tämän kaltainen juupas eipäs aksellilla tapahtuva nokittelu ei tuota mitään apuja tähän ilmiöön eikä tee sitä myöskään ymmärrettävämmäksi.
Siinä kuin toinen lapsi joutuu koko lapsuutensa hillitsemään impulssejaan voi toinen tarvita tukea siihen että reagoi.
Ja että siinä on silloin hyvä olla mahdollisimman yksinkertainen toimintaohje, jota ei voi käsittää väärin.
Jos lapsen pitää ensin tulkita tarkkaan, mikä oikeuttaa minkäkin asteiseen vastarintaan, reagointitilaisuus saattaa jo olla ohitse. Vaistomaisesti lapsi voi reagoida siten yli: muksaista sen kummemmin ajattelematta.
Jos lapselle sen sijaan opetetaan, että sopii huutaa, estää iskun perillemeno, poistua paikalta ja hakea aikuinen selvittämään tilannetta, tuota ekaa tulkintavaikeutta ei ole.
Sinä lähdet siitä, että lapsen pitäisi ensin tulkita ja sitten vielä tarkkaan muistaa, miten lyödään niin, ettei toiseen satu.
Sellaiseen harkintaan ei pieni lapsi kriisitilanteessa kykene, eikä ehdi.
Vierailija:
Kyllä jo 7-vuotias osaa lyödä juuri kuvailemallani tavalla oikein! Ja yhä edelleen, koen sen itse niissä harjoituksissa.
Oikealla tekniikalla lapsi voi jopa puolustautua aikuiselta tuolla tavoin.
Olen harrastanut itsepuolustuslajeja useita vuosia ja nyt opetan niitä lapsille. Tunnut, Xandris, pitävän lapsia tyhminä. Eivät lapset tyhmiä ole. Joskus ajattelemattomia, mutta silti varsin fiksuja kavereita. Lapsi oppii kun opetetaan.
Xandris, perehdy vaikka karateen. Ymmärrät sitten mitä tarkoitan.
ja hyvä perusteluissasi. Nykyään olet mielestäni palstalla riidanhaastaja ja hirveä pilkunnussija. En tiedä oletko muiden mielestä muuttunut, ehkä mun mielestä vaan.
joka on tehokas, mutta EI johda kamaliin seuraamuksiin itselle tai toiselle.
Luit hämmentävän heikosti ja valikoiden aloitukseni. En oleta, että vastapelaaja toimii järkevästi tai on suostuteltavissa " käyttämään järkeään" .
Sen sijaan sanoin, että lapselle ei pidä sälyttää sitä vastuuta, että hän lyömällä ratkoo kriisitilanteet. Puolustautua voi toisin, ilman että kostaa lyönnin lyömällä.
Vierailija:
Jos lähdetään asseratiiviselle tielle, on tulos hyvä ja onnistunut, jos vastapeluri ohjautuu asseratiivisesti. Silloin vastapelurilla on oltava riittävän hyvät sosiaaliset taidot ja kyky empatiaan sekä kykyä ymmärtää oman vallan rajallisuus.Kaikki eivät ole sellaisia. Mitä sitten, kun vastassa oleva henkilö piut paut välittää jämäköistä sanallisista viesteistä? Tässä viestiketjussa tämä ongelma ratkaistaan seuraavin väittämin:
1. sellaista ihmistä ei ole, joka ei ohjaudu asseratiivisesti
2. päihin tuleminen täytyy sietää, jos ei kerkeä karkuun
3. taistele fyysistä väkivaltaa vastaan henkisellä väkivallallalisäksi viestiketju paljastaan uskomuksen, että aikuiset kykenisivät huolehtimaan lasten valtataistelut pois, jos vain haluavat
Hengissäpysymisvietti on tärkeä, viidakon ulkopuolellakin, vaikka joku tuolla ajattelikin ettei olisi. Siitä syystä pikkuvauvat huutavat, he haluavat pysyä hengissä. Ihminen on primitiivinen suurelta osin psyykettään, vaikka paljon oppimista tapahtuukin.
Lapsia on kovin erilaisia. Jos lapset olisivat psyyken rakenteeltaan kaikki samanlaisia, meille riittäisi yhden ainoa kasvatusteoria, joka voitaisiin todeta oikeaksi. Tiedämme varmasti jokainen, että teorioita on luotu satoja kuvaamaan sitä todellisuutta, miten lapset kasvavat ja kokevat ympäröivän maailman ja miten se kaikki integroituu lapsen persoonallisuuden kehitykseen.
Väkivallan teemaa voi lähestyä ja siitä pitää voida keskustella. Tämän kaltainen juupas eipäs aksellilla tapahtuva nokittelu ei tuota mitään apuja tähän ilmiöön eikä tee sitä myöskään ymmärrettävämmäksi.
Siinä kuin toinen lapsi joutuu koko lapsuutensa hillitsemään impulssejaan voi toinen tarvita tukea siihen että reagoi.
On aivan totta, että lapset ovat erilaisia. Sen sijaan EI ole totta, että siitä seuraa, että lapsille pitäisi sallia erilaista käytöstä ja väkivaltaa sen vuoksi, että heillä on erilaiset sosiaaliset taidot tai perustemperamentti.
Juuri tuota epämääräisyyttä, tulkinnanvaraisuutta ja kaksoisstandardeja vastaan pitää toimia ja valita yksi, toimiva toimintaperiaate.
Jos viittaat niihin kohtiin, jossa sanoin asioita tyyliin tee sinäomalla tavallasi, minä teen omallani tms. niin sitten olet naurettavampi kuin uskoinkaan.
vastaamaan noihin " sun lapsesi sitä-ja-tätä" -kommentteihin.
Vastaan väitän asioista, ja niin teet sinä ja muutkin tässä ketjussa.
Vierailija:
ja hyvä perusteluissasi. Nykyään olet mielestäni palstalla riidanhaastaja ja hirveä pilkunnussija. En tiedä oletko muiden mielestä muuttunut, ehkä mun mielestä vaan.
Koskaan, EI KOSKAAN, väkivalta ole ensimmäinen ratkaisu.
Ensin katsotaan muut mahdollisuudet. Ja kyllä lapsi sen osaa. Lapsi näkee koska on mahis juosta karkuun, koska ei.
Ensin lapsi sanoo tomerasti että ANNA MINUN OLLA tms. Jos lapsella on sellainen olo, että hän pystyy puhumaan pidempään, niin hyvä. Aina ei niin kuitenkaan ole, eikä siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä.
Jos se ei tehoa ja hyökkääjä lyö silti, isku pyritään torjumaan. Lapsi sanoo uudestaan vaikka ANNA MINUN OLLA. Jos iskuja tulee silti (ja tosiaan pakoon ei pääse hyökkääjän tukkiessa tien), niin sitten vain hyökkääjä toimintakyvyttömäksi ja karkuun.
Lapsella on oikeus puolustautua. Onneksi varsin moni vanhempi tämän ymmärtää.
Käymme lasten kurssilla hyvin tarkkaan läpi itsepuolustuksen periaatteita, myös vanhempien kanssa.
hän vaan ottaisi kaiken vastaan.
Kyllä, aion opettaa häntä myös pitämään puolensa, koska en tahdo, että hän joutuu perusluonteensa takia kärsimään.
Vierailija:
Kuule, Xandris, mulle tulee väistämättä sellainen fiilis, että sulla on sellainen lapsi, joka tönii toisia tai joutuu hankauksiin joidenkin kanssa, tai että pelkäät, että niin käy.
.
Minä en puhu tässä omista lapsistani, enkä sinun lapsistasi. Puhun yleisellä tasolla kasvatusperiaatteista ja soisin sinunkin käyvän keskustelua samalla tavalla.
Kirjauduin näemmä ulos kun hain uudelleen netistä tuon skidikantti-linkin.