Lue keskustelun säännöt.
Budjetoitteko arkipäivää?
29.09.2024 |
Otsikossa se kysymys, jonka voisi muotoilla niinkin että kuinka valvotte omaa talouttanne?
Itse aloitin laittamalla joka kuukaudelle tietyn budjetin, mutta nyttemmin on laajentunut niin että on omat tilit mm. ruokaostoksille, vaatteille, autolle, huvituksille ja kodintavaroille. Tämä toimii minulla jopa yllättävän hyvänä säästökeinona, melkein aina loppukuusta tekisi mieli ostaa jotain jonka sitten kuitenkin jätän hankkimatta koska kuukauden budjetti ei enää riitä. Ennen budjetointia ostin mielihalujen mukaisesti kunhan tilillä oli rahaa.
Jos muilla lukijoilla on jakaa kokemusten perusteella toimivia säästövinkkejä, otan mielelläni vastaan :)
Kommentit (68)
Kierrättäminen, neulominen ja tuollainen näpertely jossa rahoja siirretään tililtä toiselle sopii kyllä teille naisille. Jätätte suurempien linjojen asiat sitten miehille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hienolta! Pitää ehkä itsekin koittaa. Pointsit sinulle, olet seurannut kulujasi erittäin hyvin.
Juu, enemmän minua tulevat summat kiinnostavat kuin menneet. Piilotan aina vuoden kun se on ohi. Mutta siis olen huomannut että nämä kaavani toimivat jos tarkistan mennyttä. Suosittelisin kaikille tuota monen tilin systeemiä mutta harva siitä innostuu vaikka siinä on juuri se etu että yllättäviin menoihin on aina rahaa kun siihen on varautunut. Siis vaikka yhtäkkiä keksin lähteä käymään jossain niin maksan reissukassasta sen eikä se ole siitä päivän käyttörahasta yhtään mitenkään pois. Mikä mielenrauha.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan budjetoi. En ole pakko-oireinen.
Jännittävää. Miksi yhdistät budjetoinnin pakko-oireisiin?
Vierailija kirjoitti:
Ja luottokorttia et tietenkään uskalla käyttää??
Kyllä mä tuolla aikaisemmin jo valoitin miten siirrän rahojani tililtä toiselle jos vaikka Ikeasta ostan jonkun lampun tai eväsrasian tms. Nettiostokset ja matkat, hotellit ostan aina luottokortilla. Miten niin en uskaltaisi sitä käyttää? Outo ajatuskin. Mulle vaan ei kerry sitä luottokorttivelkaa ikinä kun olen varautunut kyseiseen tarpeeseen jo etukäteen ja maksan luottokortin velan nollille aina kun olen saanut vaikka sen nettiostoksen. Käytän myös Klarnaa jonka laskun maksan heti pois kun päätän pitää tuotteen.
Kunpa te naiset seuraisitte sitä painoanne yhtä tarkkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kierrättäminen, neulominen ja tuollainen näpertely jossa rahoja siirretään tililtä toiselle sopii kyllä teille naisille. Jätätte suurempien linjojen asiat sitten miehille.
Tuhlaaminen on miesten juttu. Älkää antako rahaa miehille. Omatkin vanhat sukulaiseni, vaikka vain mies on käynyt töissä, taloudenpito ja rahat on aina ollut naisten vastuulla. Rahojen siirto tililtä toisille ei ollenkaan sovi miehille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan budjetoi. En ole pakko-oireinen.
Jännittävää. Miksi yhdistät budjetoinnin pakko-oireisiin?
Pakko-oireiden ihminen haluaa hallita kaikkea mahdollista epänormaalilla tavalla. Muutoin ahdistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo käytännössä toimii, että on monta tiliä eri menoille? Onko teillä monta pankkikorttia eli joka tilille oma kortti ?
Ei vaan jos maksan kortilla esim. ikeassa ostan lampun, niin siirrän kotitililtä kyseisen summan käyttötilille. Tai sitten jos ostan verkosta, niin sitten maksan jo heti sieltä matkatililtä junaliput. Tai sitten ostan nettikaupasta jonkun hummailuasian, vaikka teatteriliput, niin maksan sen luottokortilla ja sitten kun hummailut on tehty niin sitten maksan hummailutililtä kyseisen summan luottokortille takaisin jne.
Teatterissa käynti edustaa sinulle hummailua?
No mikä muu sitä sitten olisi? Ravintoloissa en käy muuta kuin syömässä jonka senkin maksan hummailurahoista. Samoin vaikka matkojen päiväretket, ne lasketaan myös hummailuun. Mitä oma hummailusi sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Kunpa te naiset seuraisitte sitä painoanne yhtä tarkkaan!
On mulla BMI:kin sheetsissä :D Tällä hetkellä 26,1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunpa te naiset seuraisitte sitä painoanne yhtä tarkkaan!
Kumpi nyt sitten on tärkeämpää? Jos sinulle on tärkeämpää naisen paino, niin ei varmastikaan haittaa maksaa hieman ekstraa siitä että nainen pysyy tietynpainoisena.
Tämä keskustelu on kuitenkin suunnattu enemmän naisille joilla on joko omia tuloja, tai vähintäänkin valta käyttää talouden tuloja. Tänne tuskin tulee naisia joiden painoindeksi on heidän kumppaninsa sanelema.
En budjetoi mitenkään. Rahaa ei kulu mihinkään ylimääräiseen kun shoppailu ei kiinnosta yhtään. En myöskään tilaa netistä muuta kuin jotain urheiluvälineitä ja varaosia niihin.
Rahaa ei kulu niin paljon kuin tienaan. Olen sijoittanut ja pääomatulot kerryttävät omaisuutta jo ihan omalla painollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan budjetoi. En ole pakko-oireinen.
Jännittävää. Miksi yhdistät budjetoinnin pakko-oireisiin?
Pakko-oireiden ihminen haluaa hallita kaikkea mahdollista epänormaalilla tavalla. Muutoin ahdistuu.
Okei. Ja oman taloutesi hallinta on sinusta epänormaalia?
Vierailija kirjoitti:
En budjetoi mitenkään. Rahaa ei kulu mihinkään ylimääräiseen kun shoppailu ei kiinnosta yhtään. En myöskään tilaa netistä muuta kuin jotain urheiluvälineitä ja varaosia niihin.
Rahaa ei kulu niin paljon kuin tienaan. Olen sijoittanut ja pääomatulot kerryttävät omaisuutta jo ihan omalla painollaan.
Sopiiko kysyä mikä on sijoitusvarallisuus?
Tai kysyn joka tapauksessa, onko sopivaa riippunee vastauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen laskenut tarkkaan ns. pakolliset kulut/ kuukausi ja tiedän kuinka paljon jää muuhun käyttöön. Noin puolet tulevasta säännöllisestä rahasta jää joko säästöön tai menee useimmiten matkusteluun. Talvella kertyy enemmän säästöjä ja kesällä niitä käytetään. Viime vuosina on tullut lisäksi muutama tonni veronpalautusta loppukesällä kassan rahan kovan ennakon takia. Ne rahat säästyy ja antaa motivaatiota säästää lisää. Kun oli toimeentulotuella, mikä on tosi surkea, oppi hyvin elämään tuhlailematta.
Mulla on ollut vuosibudjetti vuodesta 1981 alkaen. Ensin sinikantisessa ruutuvihossa ja sitten ysärillä, kun hankin ekan tietokoneen, Excelissä. En ole eritellyt siinä menoja vaatteisiin, lääkkeisiin tms, mutta esimerkiksi jouluun ja isompiin merkkipäiviin olen budjetoinut tietyyt summat. Menoina on siis yhtiövastike, sähkö, netti&puhelin, ruoka (joka sisältää myös pesuaineet yms), sijoitukset, sekä kahdelle (eri pankeissa) säästöön laitettavat summat. Lisäksi elokuulle ja lokakuulle on vielä mätkyt ja päivitän busjettia heti, kun verottajalta tulee tieto, saanko mätkyjä vai en. Tuloina mulla on vain palkka, mahdollinen veronpalautus sekä osingot, joita yleensä tulee kerran vuodessa. Mulla siis sijoitukset ja säästöt on budjetissa menoina. Excel on ihan kätevä siinä, että kun jotain summaa muutan, päivittyy myös koko sen kuukauden tilanne eli paljonko palkasta jää budjetoitujen menojen jälkeen ylimääräistä. Mulla menee melkein kaikki laskut suoraveloituksena tililtä. Jos tilaan jotain netin kautta, maksan sen saman tien eli en osta mitään osamaksulla. Käyttötiliini mulla on pankkikortti, samoin toisessa pankissa olevalle tilille. Tämä ihan sitä varten, että jos käyttötilini pankissa on joku toimintahäiriö, voin maksaa ostokseni toisen pankin kortilla.
Sille, joka kyseli, mitä muuta tekee vapaa-aikanaan, niin mulla on ollut tapana tehdä seuraavan vuoden vuosibudjetti tapaninpäivänä. Tekee vaan seuraavalle vuodelle uuden välilehden ja kopioi kuluvan vuoden välilehdeltä kaiken siihen. Sen jälkeen - jos jokin summa on muuttunut (esimerkiksi yhtiövastike noussut) - päivitän vaan oikean summan. Menot pyöristän aina ylöspäin ja tulot alaspäin. Ei siihen oikeastaan mene 10 minuuttia kauempaa, kun on kaikki tsekannut. Nyt mulla on tosin vuosibudjetit tehty jo vuodelle 2027 asti, koska jään kesällä 2026 eläkkeelle ja vähän kartoitin, mikä tilanteeni silloin tulee olemaan. Summia pitää tietenkin tarkistaa, koska hinnathan nousee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En budjetoi mitenkään. Rahaa ei kulu mihinkään ylimääräiseen kun shoppailu ei kiinnosta yhtään. En myöskään tilaa netistä muuta kuin jotain urheiluvälineitä ja varaosia niihin.
Rahaa ei kulu niin paljon kuin tienaan. Olen sijoittanut ja pääomatulot kerryttävät omaisuutta jo ihan omalla painollaan.
Sopiiko kysyä mikä on sijoitusvarallisuus?
Tai kysyn joka tapauksessa, onko sopivaa riippunee vastauksesta.
105 000€ osakkeissa. velkaa noin 2000€. Asumisen menot ovat melko pienet koska emme asu kerrostalossa.
En ole paljon budjetoinut, mutta kohonneiden kulujen takia alkaa olla pakko.
Aiemmin rahaa jäi helposti (=mitään tekemättä) säästöön. Säästötilillä oli tavoitteena pitää aina tietty summa, ja se siinä hyvin pysyi vaikka välillä maksoin mattkoja tai sohvaa tmv. sieltä. Nyt vaikka YRITÄN säästää (siis aiempaan verrattuna joilloin rahaa 'itsestään' 'jäi yli) säästötilin summa on 50% aiemmasta, ja tuonkin ylläpitäminen on vaikeaa!
Syyt on siinä, että työnkuvani muuttui hieman, jonka takia myös tulot hieman laskivat (toki verotus hieman loiventaa tuota), mutta suurempi syy on se, että kaikki on nykyään niin kallista! Sähköt- ym. ei niin kerrostalossa näy, mutta kohonnut ruuan hinta näkyy isosti.
Tuntuu että syömme nykyään 'köyhästi' (makkarakeittoa, kinkkukiusausta ymv.) siihen nähden että aiemmin teki (vaikka possupihvit ja kreikkalaisen salaatin tmv.) mutta rahaa menee jopa enemmän(?) mitä ennen. On todella vaikea keksiä ns. halpoja ruokia joissa olisi ravintoarvot kunnossa. Sitten sitä koittaa tuunata jotain makkarakeittoa terveellisemmäksi lisäämällä juuresten määrää jne. sen sijaan että raaskisi tehdä aamupalla smoothien (kärjistäen).
Minusta A-studiossa se joku nainen sanoi hyvin, vapaa lainaus: että jossain kohtaa keskiluokka alkaa kapinoimaan, kun kokee ettei saa maksamilleen veroille katetta. Tuntuu hölmöltä että tekee töitä ja elää liki pitäen kädestä suuhun, ja samaan aikaa kaikesta karsitaan (terveydenhuolto, koulutus...) ja moni asia on ihan rempallaan (esim. tieverkosto).
Olin aiempaan elintasooni ihan tyytyväinen, pröystäilyyn ei ollut varaa, mutta elin ok elämää ja vähän jäi ylimääräistä johonkin kivaan. Tämä 'kaikki menee mikä tulee' vaikka koko ajan kiristää vyötä on ihan kamalaa! Ja voi näkyä pitkässä juoksussa terveydessä, kun marjoista pakko luopua (pl. ne mitä itse ehtii poimia) ja korvaa ne halpis makkaralla, noin kärjistäen.
Pidän tilillä vain tietyn summa ja loput rahat siirrän toiseen pankkiin joko säästötilille tai sijoitustilille. Sijoituksien myyminen on sen verran hankalaa ettei tule hetken mielijohteesta tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
En ole paljon budjetoinut, mutta kohonneiden kulujen takia alkaa olla pakko.
Aiemmin rahaa jäi helposti (=mitään tekemättä) säästöön. Säästötilillä oli tavoitteena pitää aina tietty summa, ja se siinä hyvin pysyi vaikka välillä maksoin mattkoja tai sohvaa tmv. sieltä. Nyt vaikka YRITÄN säästää (siis aiempaan verrattuna joilloin rahaa 'itsestään' 'jäi yli) säästötilin summa on 50% aiemmasta, ja tuonkin ylläpitäminen on vaikeaa!
Syyt on siinä, että työnkuvani muuttui hieman, jonka takia myös tulot hieman laskivat (toki verotus hieman loiventaa tuota), mutta suurempi syy on se, että kaikki on nykyään niin kallista! Sähköt- ym. ei niin kerrostalossa näy, mutta kohonnut ruuan hinta näkyy isosti.
Tuntuu että syömme nykyään 'köyhästi' (makkarakeittoa, kinkkukiusausta ymv.) siihen nähden että aiemmin teki (vaikka possupihvit ja kreikkalaisen salaatin tmv.) mutta rahaa menee jopa enemmän(?) mitä ennen.
Olen valitettavasti tuota luokkaa joka kokee vain maksavansa, ei saavansa tältä "hyvinvointiyhteiskunnalta". Ja osin siksi sitä tietysti joutuukin miettimään kulutustaan enemmän kuin aiemmin. Mutta ymmärrän täysin myös kritiikin, jossa yhteiskunnan maksut ovat liian suuria palkkatasoon nähden. Minulta menee kuussa reippaasti yli tonni veroihin tai veronkaltaisiin maksuihin, eli sisältäen eläkkeet ym. Ei se paljoa naurata että saan elättää naapurin Irmaa, sen sijaan että ostaisin jotain syötävää kotiin.
Ja luottokorttia et tietenkään uskalla käyttää??