Miksi jotkut sanoo toiselle "huomaa ettet sä ole kokenut mitään vaikeuksia"?

Yleensä ihmiset joilla on jotain omia ongelmia.

Koska he ovat tyhmiä

Ihmiset jotka luulevat kykenevänsä toisten elämän vaikeudet ja muut asiat tietämään ovat niitä jotka jäävät jumimaan siihen omaan pahaan oloonsa. Yleensä naisille näin tahtoo käydä koska ei ole aloitekykyä mihinkään.

Harhaluulot siitä että heillä itsellään olisi muka ollut vaikeampaa tai enemmän vastoinkäymisiä kuin toisilla.

Onhan se yleensä selvästi nähtävissä kun joku ei ole kokenut elämässä mitään vaikeaa, on molemmat vanhemmat ja usein isovanhemmatkin elossa, on hyvät välit vanhempiin ja vanhemmat auttaa kaikessa. Toista se on kun menettää vanhemmat nuorena, ihmisestä tulee silloin paljon itsenäisempi ja paremmin pärjäävä eikä aikuisena enää olla mamman helmoissa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se yleensä selvästi nähtävissä kun joku ei ole kokenut elämässä mitään vaikeaa, on molemmat vanhemmat ja usein isovanhemmatkin elossa, on hyvät välit vanhempiin ja vanhemmat auttaa kaikessa. Toista se on kun menettää vanhemmat nuorena, ihmisestä tulee silloin paljon itsenäisempi ja paremmin pärjäävä eikä aikuisena enää olla mamman helmoissa.

Miksi kirjoitat kuin se olisi negatiivinen asia että on hyvät välit vanhempien kanssa?

Alhaisen ÄO:n ihminen kokee aina omien pienten vastoinkäymistensä olevan niitä maailman suurimpia ongelmia ja pienten, usein itse huonon suunnittelun ja huonon ajanhallinnan takia aiheutettujen, kiireiden olevan maailman kovimpia kiireitä, jollaisia "kukaan muu maailmassa ei ole kokenut". Mitään uutta ei koskaan haluta edes harkita, vanha ja mahdollisimman monimutkainen tapa toimia aina ja kaikessa. Jostain syystä lähipiirissäni on useita tällaisia tyyppejä. Ei niin pientä asiaa tai tehtävää, ettei heillä mene viikkoja ko asian kanssa hohhaillessa. Sitten soittavat minut, heidän mielestään "helpon elämän eläneen ihmisen", apuun ja hoidan koko homman pois kuleksimasta tunnissa tai parissa. Surkeita tyhjästä vinkujia ovat tuollaiset ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Alhaisen ÄO:n ihminen kokee aina omien pienten vastoinkäymistensä olevan niitä maailman suurimpia ongelmia ja pienten, usein itse huonon suunnittelun ja huonon ajanhallinnan takia aiheutettujen, kiireiden olevan maailman kovimpia kiireitä, jollaisia "kukaan muu maailmassa ei ole kokenut". Mitään uutta ei koskaan haluta edes harkita, vanha ja mahdollisimman monimutkainen tapa toimia aina ja kaikessa. Jostain syystä lähipiirissäni on useita tällaisia tyyppejä. Ei niin pientä asiaa tai tehtävää, ettei heillä mene viikkoja ko asian kanssa hohhaillessa. Sitten soittavat minut, heidän mielestään "helpon elämän eläneen ihmisen", apuun ja hoidan koko homman pois kuleksimasta tunnissa tai parissa. Surkeita tyhjästä vinkujia ovat tuollaiset ihmiset.

Etpä sinä voi muiden ihmisten vaikeuksista tietää. Jos suhtaudut heihin niin ikävästi kuin kirjoitat niin tuskin he haluaa asioitaan kertoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se yleensä selvästi nähtävissä kun joku ei ole kokenut elämässä mitään vaikeaa, on molemmat vanhemmat ja usein isovanhemmatkin elossa, on hyvät välit vanhempiin ja vanhemmat auttaa kaikessa. Toista se on kun menettää vanhemmat nuorena, ihmisestä tulee silloin paljon itsenäisempi ja paremmin pärjäävä eikä aikuisena enää olla mamman helmoissa.

Miksi kirjoitat kuin se olisi negatiivinen asia että on hyvät välit vanhempien kanssa?

Miksi ylitulkitset asiaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alhaisen ÄO:n ihminen kokee aina omien pienten vastoinkäymistensä olevan niitä maailman suurimpia ongelmia ja pienten, usein itse huonon suunnittelun ja huonon ajanhallinnan takia aiheutettujen, kiireiden olevan maailman kovimpia kiireitä, jollaisia "kukaan muu maailmassa ei ole kokenut". Mitään uutta ei koskaan haluta edes harkita, vanha ja mahdollisimman monimutkainen tapa toimia aina ja kaikessa. Jostain syystä lähipiirissäni on useita tällaisia tyyppejä. Ei niin pientä asiaa tai tehtävää, ettei heillä mene viikkoja ko asian kanssa hohhaillessa. Sitten soittavat minut, heidän mielestään "helpon elämän eläneen ihmisen", apuun ja hoidan koko homman pois kuleksimasta tunnissa tai parissa. Surkeita tyhjästä vinkujia ovat tuollaiset ihmiset.

Etpä sinä voi muiden ihmisten vaikeuksista tietää. Jos suhtaudut heihin niin ikävästi kuin kirjoitat niin tuskin he haluaa asioitaan kertoa

On ongelmia ja sitten on "ongelmia". Näistä jälkimmäiset ei kestä vertailua ongelmien kanssa.

Voit kaatua ja satuttaa itsesi tai voit kaatua ja vammautua pysyvästi. Molemmista tulee paha mieli mutta vain toisella on hetken kipuilua suurempi vaikutus.

Monelle pumpulin kasvatille kaatumisesta seurannut lyhytaikainen kipu aiheuttaa reaktion, joka vastaa kovia kokeneen reaktiota loppuelämän vammautumiseen. Miksi? Koska perspektiivi puuttuu kokonaan ja se kaatumisesta seurannut kipu on pahinta mitä on ikinä tapahtunut.

Isommassa kuvassa se on kuitenkin mitätön seuraus ja reaktio on potentiaalisesti täysin järjetön ylireagointi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alhaisen ÄO:n ihminen kokee aina omien pienten vastoinkäymistensä olevan niitä maailman suurimpia ongelmia ja pienten, usein itse huonon suunnittelun ja huonon ajanhallinnan takia aiheutettujen, kiireiden olevan maailman kovimpia kiireitä, jollaisia "kukaan muu maailmassa ei ole kokenut". Mitään uutta ei koskaan haluta edes harkita, vanha ja mahdollisimman monimutkainen tapa toimia aina ja kaikessa. Jostain syystä lähipiirissäni on useita tällaisia tyyppejä. Ei niin pientä asiaa tai tehtävää, ettei heillä mene viikkoja ko asian kanssa hohhaillessa. Sitten soittavat minut, heidän mielestään "helpon elämän eläneen ihmisen", apuun ja hoidan koko homman pois kuleksimasta tunnissa tai parissa. Surkeita tyhjästä vinkujia ovat tuollaiset ihmiset.

Etpä sinä voi muiden ihmisten vaikeuksista tietää. Jos suhtaudut heihin niin ikävästi k

On ongelmia ja sitten on "ongelmia". Näistä jälkimmäiset ei kestä vertailua ongelmien kanssa.

Voit kaatua ja satuttaa itsesi tai voit kaatua ja vammautua pysyvästi. Molemmista tulee paha mieli mutta vain toisella on hetken kipuilua suurempi vaikutus.

Monelle pumpulin kasvatille kaatumisesta seurannut lyhytaikainen kipu aiheuttaa reaktion, joka vastaa kovia kokeneen reaktiota loppuelämän vammautumiseen. Miksi? Koska perspektiivi puuttuu kokonaan ja se kaatumisesta seurannut kipu on pahinta mitä on ikinä tapahtunut.

Isommassa kuvassa se on kuitenkin mitätön seuraus ja reaktio on potentiaalisesti täysin järjetön ylireagointi.

Ongelmien vertailu kaikenkaikkiaan on täysin turhaa ja typerää, koska ongelmat on aina subjektiivisia. Kukaan ei myöskään voi tietää toisten ongelmista eikä toisen tehtävä ole niitä määritellä.

Tuollaiset ihmiset on naurettavia

Yksi tapa nöyryyttää, nolata tai - haha - mitätöidä jonkun ihmisen ajatukset ja sanat!

Yksi tapa nostaa omat kärsimykset todellisiksi kärsimyksiksi.

No, voi tietysti olla tilanne, jossa se jolle sanotaan, ei tosiaakaan pysty ymmärtämään toisen ihmisen kokemuksia, just sen takia, ettei hänellä itsellään ole ollut ns. vaikeuksia....

Kerron tämän. Yhdessä työpaikassa kauan sitten, yks hoitsu oli käynyt Intiassa ja nähnyt siellä sen sikäläisen kurjuuden.. Hän oli todella järkyttynyt palatessaan. Mulle se sitten tuli sanomaan, että no, sinä se et tiedä kärsimyksestä mitään!

No, mut siis tuo hoitaja ei itse tiedä mun taustata mitään, ei tiedä, mitä kokemuksia mulla on ollut esim. lapsuudessa... Ja se, että hän ei tajua sitäkään, että nämä jutut ovat suhteellisia! Suomessakin voi olla kärsimystä, köyhyyttä, ankarat olot, siinä kuin Intiassakin.

No, mä kuittaan sen hoitsun sanomiset sillä, että juu, raukkaparka oli totaalisen järkyttynyt näkemästään!

Todellista kärsimystä ja hätää on hänen mielestään vain Intiassa. Se mitä meillä Suomessa voi olla, ei ole mitään verrattuna siihen, että olkaamme hiljaa, sillä Intiassa kärsitään vielä enemmän. Ja juu, kun mä kirjotin tohon,että olkaamme hiljaa, niin se ei tarkoita sitä, että olisin siellä työpaikalla elämänhistoriastani mitään kertonut....

Ole hyvä!

Voihan se tarkoittaa sitäkin, että oh, sullapa näyttää kaikki hommat sujuvan ihan suitsait, ei mitään vaikeuksia missään. Oot tosi hyvä!

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että monilla ei itsehavainnointi ja -reflektio oikein toimi. Nimittäin tuollaisia juttuja ei sanota ilman jotain syytä eli laukaisevaa tekijää.

Jotain ihminen sanoo tai tekee sellaista, että toinen triggeröityy ja töksäyttelee jotain tuollaista. Ei siihen riitä pelkästään esim. iloinen elämänasenne. Eikä kukaan heittele tuollaista minään small talkina myöskään.

Se, että triggeröityy toisen sanomisesta, ei johdu ainoastaan siitä, mitä ja miten toinen sanoo, vaan sillä triggeröityjällä on omassa kokemusmaailmassaan joku asia, joka sen aiheuttaa. 

Olen itsekin kokenut yllättävän triggeröitymisen. Kuvittelin jo käsitelleeni tietyn trauman, kun jouduin tilanteeseen, jossa oli samankaltaisia piirteitä kuin trauman aiheuttaneessa tilanteessa. Menin aivan sekaisin, vaikka kukaan ei tehnyt tai sanonut mitään väärää. Sen tilanteen jälkeen piti käsitellä se vanha trauma uudestaan, uudesta näkökulmasta.

Ja minä olen se "pumpulissa kasvanut kermaperse, jota vanhemmat ja sisarukset ovat auttaneet aina ja kaikessa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tarkalleen siinä orvoksi jäämisessä on niin ehdottoman kauheaa? Eihän heidänkään elämänsä ole vain orpous, vaan kokonaisuus.

Eiköhän jokainen olisi mieluummin hyvissä oloissa elänyt orpo kuin vaikka pelottavissa oloissa vanhempiensa kanssa elänyt.

Vaikka lapsuuteni oli pelottavaa ja traumatisoivaa, en olisi vaihtanut hyvään orpouteen. Vanhempani likenevät 80 ikävuotta. Oli kiva käydä kahvilla ja äitini kanssa käytiin niin vakavia kuin mukaviakin keskusteluja. Äitini on kaikesta huolimatta vankkaa tekoa. Tuntuu hyvältä kertoa, ettei minun mieheni ole kuin isäni on ollut. Isällä on etenevä sairaus ja autan isäni hoidossa. En vaihtaisi päivääkään. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan vanhempiensa menettämisestä katkeroituneiden suosikkilause. Yhyyh, byyh, mulla on ollut niin vaikeampaa kuin teillä.

Olet julma! Minulta riistettiin identiteetti insestissä. En tiedä kumpi on pahempi. 

Mieheni menetti aikuisen lapsensa ja minulla on syvästi traumaattinen lapsuus. Mieheni ei ole koskaan verrannut omaa traumaansa minun traumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen varma että monella ihmisellä on ollut paljon rankempia elämä kuin esimerkiksi lapsena orvoksi jääneellä kaverilla. Hänellä on aina ollut kaikki hyvin ja hyvä koti, kaikilla lapsilla se ei ole itsestäänselvyys.

Käännetään ylösalaisin. Entä vanhempi, joka on laittanut lapsensa hautaan?

Vierailija kirjoitti:

Olin kuolemassa syöpään ja menin taksilla sairaalaan. Kuljettajat tinkasivat, olenko hoitaja vai lääkäri?

Kaikkea ei näe, jos ei tiedä.

Ja et kuollut!