Miksi jotkut sanoo toiselle "huomaa ettet sä ole kokenut mitään vaikeuksia"?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen tietää. Tuollainen lausutaan silloin, kun selkeästi huomaa jonkun pumpulissa kasvaneen.

No se pumpulikin voi olla omanlaisensa harmi. Sinulle hoetaan, että helppohan sun on, kun oli niin hyvä lapsuuskoti, pääsit hyvään kouluun tms. ja sävy on koko ajan se, ettei tämä lellipentu ole itse ponnistellut vaan aina on ollut vain tuuria.

Tai pumpuli johtuu siitä, että itsetunto on nolla. Ei uskalla yrittää mitään milloin voisi tulla takaiskujakin. Ja kun ei mitään tee, olo kurjistuu entisestään.

Joo, kyllä vihaan toisten ihmisten analysointia, kenellä on siihen oikeus?

Normaali ihminen tulee omien vaikeuksiensa kautta empaattimaisemmaksi muita ihmisiä kohtaan. Epänormaaleista tulee Pikku-Purria.

Naiset eivät kestäisi minuuttiakaan kiltin, kunnollisen, kokemattoman, hiljaisen ja ujon betamiehen elämää.

Ei näin sano kukaan joka on hiukankaan älykäs. Tyhmä voi sanoa.

Minulle on tapahtunut elämässä monia vakavia asioita, joista voisi moni musertua pelkästä yhdestä.

Olen kuulemma hemmoteltu jne.

Vähänpä ihmiset tietää, kun ei jatkuvasti valita.

Täysin ilkeä ja ilman empatiaa oleva ihminen voi sanoa näin. Katkeruuden vuoksi tällainen ihminen ei pysty katsomaan elämää oikein, vaan näkee itsensä suurimpana uhrina. Kommentti on ylimielinen ja useinkaan ei edes osu oikein, vaikka kuinka ihmiset niin väittävät. Ja se, että ihminen ei olisi kohdannut järkyttäviä traumoja elämässään, on vain hyvä asia. Olkaamme iloisia niiden puolesta. Ei elämä ole mikään kesä muiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Naiset eivät kestäisi minuuttiakaan kiltin, kunnollisen, kokemattoman, hiljaisen ja ujon betamiehen elämää.

Millaista luulet betanaisen elämän olevan? Olen ilmaa ihmisille -näkymätön, arvoton ja sopiva pilkkaamisen kohde.

Vierailija kirjoitti:

Täysin ilkeä ja ilman empatiaa oleva ihminen voi sanoa näin. Katkeruuden vuoksi tällainen ihminen ei pysty katsomaan elämää oikein, vaan näkee itsensä suurimpana uhrina. Kommentti on ylimielinen ja useinkaan ei edes osu oikein, vaikka kuinka ihmiset niin väittävät. Ja se, että ihminen ei olisi kohdannut järkyttäviä traumoja elämässään, on vain hyvä asia. Olkaamme iloisia niiden puolesta. Ei elämä ole mikään kesä muiden kanssa. 

Olen myös aina ihmetellyt tuota traumaattista tapahtumien kokemisen ihailua mitä jotkut harrastaa. Ihan kuin se tekisi ihmisestä jollain tavalla paremman. Ei tee, ainakaan oman kokemukseni mukaan. Jos voisin valita ottaisin takuulla elämän ilman niitä, samoin varmaan kaikki läheiseni.

Typerykset ei ymmärrä että vaikeudet ei ole mikään tavoiteltava tai ylpeiltävä asia.

Mielenkiintoisia väittämiä ja osa kuulostaa todella ylimieliseltä. Monesta kommentista huomaa, että maailmaa katsellaan mustavalkoisesti, jos orvoksi jääminen ja isovanhempien kuolemaa ei osata ajatella laajemmin. Nähdään vain ne asiat, joita halutaan ja kuvitellaan niiden. Mustavalkoinen ajattelu on tavan omaista persoonallisuushäiriöisillä, joten asiaa kannattaa miettiä. Samoin kuin uhriutuminen ja kokemus siitä, että muut ovat kasvaneet pumpulissa. 

Mustavalkoista ajattelua on myös "kynnen katkeamisen vähättely". Taustani vuoksi tiedän vallan hyvin, että kynnen katkeamisen herkästi voi olla vakavien sairauksien muoto, eikä kynnet silloin suojaa enää ollenkaan ja se on kivuliasta. Eli kiroaminen siitä, voi olla kiromista siitä, ettei sairaus ole tasapainossa. Jos katsoo maailmaa vain omasta näkökulmastaan, eikä osaa ajatella laajemmin syitä ja seurauksia. Kukaan täällä maailmassa ei loppu viimein selviä ilman vastoinkäymisiä. Ei kukaan, vaikka ne erilaisia ovatkin. Vai typerykset vertaavat jatkuvasti vastoinkäymisiä toisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoisia väittämiä ja osa kuulostaa todella ylimieliseltä. Monesta kommentista huomaa, että maailmaa katsellaan mustavalkoisesti, jos orvoksi jääminen ja isovanhempien kuolemaa ei osata ajatella laajemmin. Nähdään vain ne asiat, joita halutaan ja kuvitellaan niiden. Mustavalkoinen ajattelu on tavan omaista persoonallisuushäiriöisillä, joten asiaa kannattaa miettiä. Samoin kuin uhriutuminen ja kokemus siitä, että muut ovat kasvaneet pumpulissa. 

Mustavalkoista ajattelua on myös "kynnen katkeamisen vähättely". Taustani vuoksi tiedän vallan hyvin, että kynnen katkeamisen herkästi voi olla vakavien sairauksien muoto, eikä kynnet silloin suojaa enää ollenkaan ja se on kivuliasta. Eli kiroaminen siitä, voi olla kiromista siitä, ettei sairaus ole tasapainossa. Jos katsoo maailmaa vain omasta näkökulmastaan, eikä osaa ajatella laajemmin syitä ja seurauksia. Kukaan täällä maailmassa ei loppu viimein selviä ilman vastoinkäymisiä. Ei

Joillain tosiaan tuntuu olevan ongelmaa nähdä asioita kokonaisuutena ja käsittää sitä, että ei ihmisen koko elämää tai elämäntilannetta voi määritellä yksittäisen tapahtuman perusteella.

Mikä tarkalleen siinä orvoksi jäämisessä on niin ehdottoman kauheaa? Eihän heidänkään elämänsä ole vain orpous, vaan kokonaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tarkalleen siinä orvoksi jäämisessä on niin ehdottoman kauheaa? Eihän heidänkään elämänsä ole vain orpous, vaan kokonaisuus.

Eiköhän jokainen olisi mieluummin hyvissä oloissa elänyt orpo kuin vaikka pelottavissa oloissa vanhempiensa kanssa elänyt.

Kävin tässä taannoin kolmen vuoden intensiivisen traumaterapian. Jos mulle olisi joku sanonut noin ennen sitä, olisin melko varmasti vetänyt herneen nenään. Nyt ajattelisin, että hyvä: olen niin terve, ettei minusta huomaa päällepäin menneitä vaikeuksia. Ehkei niitä olisi huomannut aikaisemminkaan. Moni traumatisoitunut elää elämäänsä ihan normaalin oloisena, mutta siellä sisäpuolella on kaikenlaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen tietää. Tuollainen lausutaan silloin, kun selkeästi huomaa jonkun pumpulissa kasvaneen.

No se pumpulikin voi olla omanlaisensa harmi. Sinulle hoetaan, että helppohan sun on, kun oli niin hyvä lapsuuskoti, pääsit hyvään kouluun tms. ja sävy on koko ajan se, ettei tämä lellipentu ole itse ponnistellut vaan aina on ollut vain tuuria.

Tai pumpuli johtuu siitä, että itsetunto on nolla. Ei uskalla yrittää mitään milloin voisi tulla takaiskujakin. Ja kun ei mitään tee, olo kurjistuu entisestään.

Joo, kyllä vihaan toisten ihmisten analysointia, kenellä on siihen oikeus?

 

Just näin. Ulkoisesti voi olla pumpulia ja kaikki hyvin, mutta tunnetasolla lapsi elää jääpalaämpärissä. 

Ei ihmisestä voi päällepäin nähdä mitä on kokenut tai ollut kokematta. Väittäisin silti että kyllä jokaisella viimeistään aikuisuuteen mennessä on kupruja elämässä ollut. Jokainen kokee eri tilanteet erilaisina. Näin saa ollakin eikä myöskään toisen pidä toisen kokemusta vähätellä. Myöskin se miten vastoinkäymisistä selviää on yksilöllistä.

Itseltäni on molemmat vanhemmat kuolleet. Isä kun oli teini ja äiti 20v myöhemmin muutama vuosi sitten. Kokemukset olivat erilaisia myös itselleni. Molemmat yhtä rakkaita ja vaikeita menetyksiä. Olen kuitenkin selvinnyt esim. ilman terapiaa tai masennusta. En silti aliarvioi heitä jotka lisäapua tarvitsevat. En myöskään pidä itseäni pumpulissa kasvaneena. 

Aikanaan kyllä jäi mieleen opettajan kommentti ammattikoulutuksessa. "Te olette vielä niin nuoria että teille ei ole vielä mitään menetyksiä tullut. Minullakin vielä isovanhemmatkin elossa". Itse olin pari vuotta aikaisemmin menettänyt isäni syövälle ja molemmat mummoni kuolleet sekä äiti sairastunut syöpään (papat kuolleet ennen minua). Luokassa oli toinen oppilas joka oli juuri menettänyt myös isänsä traumaattisesti. Silloin kyllä mietin että pidä akka turpasi kiinni kun et mitään mistään tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Normaali ihminen tulee omien vaikeuksiensa kautta empaattimaisemmaksi muita ihmisiä kohtaan. Epänormaaleista tulee Pikku-Purria.

Suomalaiset ei tarvitse empatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmisestä voi päällepäin nähdä mitä on kokenut tai ollut kokematta. Väittäisin silti että kyllä jokaisella viimeistään aikuisuuteen mennessä on kupruja elämässä ollut. Jokainen kokee eri tilanteet erilaisina. Näin saa ollakin eikä myöskään toisen pidä toisen kokemusta vähätellä. Myöskin se miten vastoinkäymisistä selviää on yksilöllistä.

Itseltäni on molemmat vanhemmat kuolleet. Isä kun oli teini ja äiti 20v myöhemmin muutama vuosi sitten. Kokemukset olivat erilaisia myös itselleni. Molemmat yhtä rakkaita ja vaikeita menetyksiä. Olen kuitenkin selvinnyt esim. ilman terapiaa tai masennusta. En silti aliarvioi heitä jotka lisäapua tarvitsevat. En myöskään pidä itseäni pumpulissa kasvaneena. 

Aikanaan kyllä jäi mieleen opettajan kommentti ammattikoulutuksessa. "Te olette vielä niin nuoria että teille ei ole vielä mitään menetyksiä tullut. Minullakin vielä isovanhemmatkin elossa". Itse olin pari vuotta a

Miksi sitä tarvitsi noin rumasti miettiä?

Vierailija kirjoitti:

Mikä tarkalleen siinä orvoksi jäämisessä on niin ehdottoman kauheaa? Eihän heidänkään elämänsä ole vain orpous, vaan kokonaisuus.

Mistä sinä päättelet, että sen orvoksi jääneen koti olisi ollut turvallinen? Miksi sinä et näe, että minkälaisia ajatuksia vanhempien menetys lapsena voi aiheuttaa? Miksi sinä ajattelet, että jokainen orpo pääsee automaattisesti hyvään paikkaan? Ajattelet asioita mustavalkoisesti. Koet elämän olevan parempaa kuin tapahtuisi näin. Et kuitenkaan tajua sitä, että aina se ei ole. Se voi muuttua jopa pahemmaksi. En kuitenkaan usko, että tämä valaisee sinua. Taidat olla päättänyt, että asiat ovat mielestäsi niin tai näin. Aivan sama mitä muut olisivat mieltä. Muista kuitenkin se, että tuollainen ajattelu on kapeaa ja ylimielistä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen tietää. Tuollainen lausutaan silloin, kun selkeästi huomaa jonkun pumpulissa kasvaneen.

Muistan kun minua kutsuttiin ihan pumpulissa kasvaneeksi. Olisi tehnyt mieli vastata, että tietäisitpä minkälainen perhehelvetti meillä oli idyllisten kulissien takana visusti piilossa. Vaan eipä tietenkään tiennyt. Ne "selkeät havainnot" toisista ihmisistä harvemmin on kuitenkaan niin selkeitä, eikä kukaan meistä tiedä kaikkea toisistamme. Ei siis kannata väheksyä tai tuomita ketään.