Miksi jotkut sanoo toiselle "huomaa ettet sä ole kokenut mitään vaikeuksia"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tarkalleen siinä orvoksi jäämisessä on niin ehdottoman kauheaa? Eihän heidänkään elämänsä ole vain orpous, vaan kokonaisuus.

Eiköhän jokainen olisi mieluummin hyvissä oloissa elänyt orpo kuin vaikka pelottavissa oloissa vanhempiensa kanssa elänyt.

Vaikka lapsuuteni oli pelottavaa ja traumatisoivaa, en olisi vaihtanut hyvään orpouteen. Vanhempani likenevät 80 ikävuotta. Oli kiva käydä kahvilla ja äitini kanssa käytiin niin vakavia kuin mukaviakin keskusteluja. Äitini on kaikesta huolimatta vankkaa tekoa. Tuntuu hyvältä kertoa, ettei minun mieheni ole kuin isäni on ollut. Isällä on etenevä sairaus ja autan isäni hoidossa. En vaihtaisi päivääkään. 

Se onkin sinun valintasi. Kaikkien vanhemmat ei ole samanlaisia kuin sinun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tarkalleen siinä orvoksi jäämisessä on niin ehdottoman kauheaa? Eihän heidänkään elämänsä ole vain orpous, vaan kokonaisuus.

Eiköhän jokainen olisi mieluummin hyvissä oloissa elänyt orpo kuin vaikka pelottavissa oloissa vanhempiensa kanssa elänyt.

Vaikka lapsuuteni oli pelottavaa ja traumatisoivaa, en olisi vaihtanut hyvään orpouteen. Vanhempani likenevät 80 ikävuotta. Oli kiva käydä kahvilla ja äitini kanssa käytiin niin vakavia kuin mukaviakin keskusteluja. Äitini on kaikesta huolimatta vankkaa tekoa. Tuntuu hyvältä kertoa, ettei minun mieheni ole kuin isäni on ollut. Isällä on etenevä sairaus ja autan isäni hoidossa. En vaihtaisi päivääkään. 

Sinulla ei olekaan kokemusta orvoksi jäämisestä. Eipä se itsessään oikeastaan merkitse mitään, olosuhteet ja minkälaista elämä on merkitsee.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kasvanut hyvissä turvallisissa oloissa ja aina saanut aikuisiälläkin vanhemmilta tai jopa isovanhemmilta apua tarpeen vaatiessa. Sekä omalta puolisoltani tukea kaikkeen. Tämä on luonut minulle sellaisen tunteen jo nuoruudesta asti, että mitä tahansa tapahtuukin, niin siitä kyllä selvitään ja apua on saatavilla monesta osoitteesta jos en itse tai oman perheeni kesken pärjää. En yleensäkään kyllä valittele pahemmin eikä minua kovinkaan moni asia saa raiteiltaan, ja monesti jos joku avautuu jostain asiasta, saattaa se minusta tuntua pikkujutulta jonka ei nyt pahemmin pitäisi hetkauttaa. Voi olla,että minulla on myös jotain kroonista tunnekylmyyttä tms. tiettyihin asioihin.

Toivon, että voin tarjota omille lapsilleni samanlaisen lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden kuin olen itse tähän asti elänyt ja saman turvallisuuden ja luottamuksen tunteen elämää kohtaan, kävi mitä kävi. Ainakin toistaiseksi ollaan hyvällä tiellä tämän suhteen

Minun lapseni tietävät, että elämäni on potkinut päähän. Kaikesta huolimatta olen empaattinen, rakastava realisti. Lapseni ovat hyvin ymmärtäväisiä, eivät koskaan väheksy muita tai pidä muiden murheita vähäpätöisinä. Lapseni kertovat luottaen minuun pienetkin murheensa ja myös kavereidensa huolia ja murheita jäämättä niihin kiinni. Olen ylpeä äiti. Lapseni ovat poikia. Yksi jo aikuinen mies. 

Mulle ei oo kukaan sanonut ja sanojat ei edes tiedä mun vaikeuksista, ne on aikaa sitten selätetty, on halua mainostaa vaikeuksia

Vierailija kirjoitti:

Mieheni menetti aikuisen lapsensa ja minulla on syvästi traumaattinen lapsuus. Mieheni ei ole koskaan verrannut omaa traumaansa minun traumaan. 

Miksi vertaisikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takia sanoo, kun jollekin on maailmanloppu kun pikkuvarpaan kynnen kärkeen tulee lohkeama. Se on tosiaan rankinta mitä ikinä voi olla ja kuvitella ja kaikki suhteellisuudentaju oikeista vaikeuksista ja ongelmista puuttuu kokonaan. Ja näitä pumpulissa kasvaneita riittää, muutenkin kaikessa erittäin egosentrisiä yksilöitä.

Tai sitten sinulle ei haluta kertoa kaikkea.

Valittaja kyllä valittaa kaikille, jotka sattuvat olemaan kuuloetäisyydellä.

Valittaja valittaa, mutta ei kerro todellista syytä, miksi valittaa. Eli komppaan tuota, joka sanoi, ettei sinulle hsluta kertoa kaikkea. Minä olin ennen terapiaa valittaja. En koskaan kertonut sisintäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tarkalleen siinä orvoksi jäämisessä on niin ehdottoman kauheaa? Eihän heidänkään elämänsä ole vain orpous, vaan kokonaisuus.

Eiköhän jokainen olisi mieluummin hyvissä oloissa elänyt orpo kuin vaikka pelottavissa oloissa vanhempiensa kanssa elänyt.

Vaikka lapsuuteni oli pelottavaa ja traumatisoivaa, en olisi vaihtanut hyvään orpouteen. Vanhempani likenevät 80 ikävuotta. Oli kiva käydä kahvilla ja äitini kanssa käytiin niin vakavia kuin mukaviakin keskusteluja. Äitini on kaikesta huolimatta vankkaa tekoa. Tuntuu hyvältä kertoa, ettei minun mieheni ole kuin isäni on ollut. Isällä on etenevä sairaus ja autan isäni hoidossa. En vaihtaisi päivääkään. 

Se onkin sinun valintasi. Kaikkien vanhemmat ei ole samanlaisia

Eli tuossa se ilkeys ja vähättely tulee esiin. En saisi olla tyytyväinen elämääni nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tarkalleen siinä orvoksi jäämisessä on niin ehdottoman kauheaa? Eihän heidänkään elämänsä ole vain orpous, vaan kokonaisuus.

Eiköhän jokainen olisi mieluummin hyvissä oloissa elänyt orpo kuin vaikka pelottavissa oloissa vanhempiensa kanssa elänyt.

Vaikka lapsuuteni oli pelottavaa ja traumatisoivaa, en olisi vaihtanut hyvään orpouteen. Vanhempani likenevät 80 ikävuotta. Oli kiva käydä kahvilla ja äitini kanssa käytiin niin vakavia kuin mukaviakin keskusteluja. Äitini on kaikesta huolimatta vankkaa tekoa. Tuntuu hyvältä kertoa, ettei minun mieheni ole kuin isäni on ollut. Isällä on etenevä sairaus ja autan isäni hoidossa. En vaihtaisi päivääkään. 

Sinulla ei olekaan kokemusta orvoksi jäämisestä. Eipä se its

Älä ikinä vähättele toisen kokemaa. Minuun kohdistettu seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole minulle vähäpätöisempi kuin toisen orpous. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tarkalleen siinä orvoksi jäämisessä on niin ehdottoman kauheaa? Eihän heidänkään elämänsä ole vain orpous, vaan kokonaisuus.

Eiköhän jokainen olisi mieluummin hyvissä oloissa elänyt orpo kuin vaikka pelottavissa oloissa vanhempiensa kanssa elänyt.

Vaikka lapsuuteni oli pelottavaa ja traumatisoivaa, en olisi vaihtanut hyvään orpouteen. Vanhempani likenevät 80 ikävuotta. Oli kiva käydä kahvilla ja äitini kanssa käytiin niin vakavia kuin mukaviakin keskusteluja. Äitini on kaikesta huolimatta vankkaa tekoa. Tuntuu hyvältä kertoa, ettei minun mieheni ole kuin isäni on ollut. Isällä on etenevä sairaus ja autan isäni hoidossa. En vaihtaisi päivääkään. 

Se onkin sin

Eli tuossa se ilkeys ja vähättely tulee esiin. En saisi olla tyytyväinen elämääni nyt.

Kuka sanoi ettet saisi olla? Sehän on hyvä jos olet.

Joillakin on tarve vertailla omia ja toisten vaikeuksia keskenään ja nähdä omat aina muiden vaikeuksia pahempina.

Tänä aamuna olisi kuitenkin tehnyt mieli sanoa sellaista Roope Lipastin kolumnista, joka oli osoitettu parikymppisille valmistuneille. Kirjoituksessa olisi ollut enemmän ajattelua antavaa syvyyttä, jos se olisi kirjoitettu vastoinkäymisistä selviytymisen kautta. Se olisi vaatinut toisen kirjoittajan erilaisilla elämänkokemuksilla.

Ohis, mutta kaikki professoritkin olivat osoittautuneet hänen mielestään yksiulotteisiksi ja melkein tyhmiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni menetti aikuisen lapsensa ja minulla on syvästi traumaattinen lapsuus. Mieheni ei ole koskaan verrannut omaa traumaansa minun traumaan. 

Miksi vertaisikaan?

Niin, tästähän täällä on koko ajan puhuttu. Sinä et myöskään lukeudu niihin empaattisiin ihmisiin, vaan väheksyt toisen menetystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tarkalleen siinä orvoksi jäämisessä on niin ehdottoman kauheaa? Eihän heidänkään elämänsä ole vain orpous, vaan kokonaisuus.

Eiköhän jokainen olisi mieluummin hyvissä oloissa elänyt orpo kuin vaikka pelottavissa oloissa vanhempiensa kanssa elänyt.

Vaikka lapsuuteni oli pelottavaa ja traumatisoivaa, en olisi vaihtanut hyvään orpouteen. Vanhempani likenevät 80 ikävuotta. Oli kiva käydä kahvilla ja äitini kanssa käytiin niin vakavia kuin mukaviakin keskusteluja. Äitini on kaikesta huolimatta vankkaa tekoa. Tuntuu hyvältä kertoa, ettei minun mieheni ole kuin isäni on ollut. Isällä on etenevä sairaus ja autan isäni hoidossa. En vaihtaisi päivääkään. 

Sinulla ei o

Älä ikinä vähättele toisen kokemaa. Minuun kohdistettu seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole minulle vähäpätöisempi kuin toisen orpous. 

Kukaan ei kommentoinut sinun kokemustasi yhtään mitenkään, joten älä turhaan hermoile.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä sen huomaa hyvin nopeasti kuka on kermaperse ja kuka ei. Pumpulissa kasvaneen tunnistaa helposti käytöksestä.

Eräästä pomostani huomasin heti, että tuo ei ole oikeaa elämää nähnyt. Ja oikeassa olin. Kuulin myöhemmin hänen olevan rikkaasta suvusta.

Oikeaa elämää nähneet eivät niuhota pikkuasioista.

Liittyykö kaikki siis rahaan? Ei voi olla ongelmia, jos on rikkaasta suvusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni menetti aikuisen lapsensa ja minulla on syvästi traumaattinen lapsuus. Mieheni ei ole koskaan verrannut omaa traumaansa minun traumaan. 

Miksi vertaisikaan?

Niin, tästähän täällä on koko ajan puhuttu. Sinä et myöskään lukeudu niihin empaattisiin ihmisiin, vaan väheksyt toisen menetystä.

Kuka väheksy kenen menetystä?

Tätä versiota en ole kuullut mutta tuttavapiirissä on tyyppi joka joskus sanoo toisille että huomaa, ettet ole koskaan menettänyt ketään läheistä. Ilmeisesti yrittää kääntää aina huomion itseensä ja siihen että menetti alaikäisenä molemmat vanhempansa. Tämä on aika yksinkertainen ressukka, joka kipuilee oman menneisyytensä kanssa, eikä osaa esimerkiksi olla iloinen toisten onnesta.