Miksi jotkut sanoo toiselle "huomaa ettet sä ole kokenut mitään vaikeuksia"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tarkalleen siinä orvoksi jäämisessä on niin ehdottoman kauheaa? Eihän heidänkään elämänsä ole vain orpous, vaan kokonaisuus.

Mistä sinä päättelet, että sen orvoksi jääneen koti olisi ollut turvallinen? Miksi sinä et näe, että minkälaisia ajatuksia vanhempien menetys lapsena voi aiheuttaa? Miksi sinä ajattelet, että jokainen orpo pääsee automaattisesti hyvään paikkaan? Ajattelet asioita mustavalkoisesti. Koet elämän olevan parempaa kuin tapahtuisi näin. Et kuitenkaan tajua sitä, että aina se ei ole. Se voi muuttua jopa pahemmaksi. En kuitenkaan usko, että tämä valaisee sinua. Taidat olla päättänyt, että asiat ovat mielestäsi niin tai näin. Aivan sama mitä muut olisivat mieltä. Muista kuitenkin se, että tuollainen ajattelu on kapeaa ja ylimielistä. 

Missä kohtaa sanottiin, että jokainen orpo olisi automaattisesti elänyt turvallisessa kodissa? Niin, ei missään. Oma ajattelusi vaikuttaa olevan kovin mustavalkoista. Eihän se orvoksi jääminen edes liity mitenkään siihen onko kotona turvallista elää vai ei.

Orpojen kohdalla tosin kuvioissa on yleensä erilaista apua ja tukea tarjolla kuin vanhempiensa kanssa elävillä lapsilla, esimerkiksi sosiaaliviranomaiset kartoittamassa orvoksi jääneen tilannetta, järjestelemässä tämän asioita ja tarvittaessa valvomassa sijoitusta, tarjolla usein myös erilaista terapiaa ja muuta tukipalvelua. Heidän kohdallaan siis kontrollia on perheen ulkopuolisilta tahoilta enemmän olemassa, joten riski esimerkiksi lapselle haitalliseen elinympäristöön joutumiselle on heillä pienempi. Orvoksi jääneet eivät siis automaattisesti ole muita lapsia ankeammassa asemassa kuten joskus kuvitellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tarkalleen siinä orvoksi jäämisessä on niin ehdottoman kauheaa? Eihän heidänkään elämänsä ole vain orpous, vaan kokonaisuus.

Mistä sinä päättelet, että sen orvoksi jääneen koti olisi ollut turvallinen? Miksi sinä et näe, että minkälaisia ajatuksia vanhempien menetys lapsena voi aiheuttaa? Miksi sinä ajattelet, että jokainen orpo pääsee automaattisesti hyvään paikkaan? Ajattelet asioita mustavalkoisesti. Koet elämän olevan parempaa kuin tapahtuisi näin. Et kuitenkaan tajua sitä, että aina se ei ole. Se voi muuttua jopa pahemmaksi. En kuitenkaan usko, että tämä valaisee sinua. Taidat olla päättänyt, että asiat ovat mielestäsi niin tai näin. Aivan sama mitä muut olisivat mieltä. Muista kuitenkin se, että tuollainen ajattelu on kapeaa ja ylimielistä. 

Tottakai jotkut lapset voivat olla herkempiä eikä heillä ole yhtä hyvää resilienssiä ja voivat kokea kaiken, myös sen orvoksi jäämisen, raskaammin kuin muut lapset. Joillain myös kulkee mukana sellainen lapsenomaisen utopistinen kuva siitä omasta biologisesta perheestä, millä ei tietenkään ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, ja halutaan pitää siitä kiinni kaikin voimin, jolloin esimerkiksi sopeutuminen uuteen tilanteeseen voi olla vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Täysin ilkeä ja ilman empatiaa oleva ihminen voi sanoa näin. Katkeruuden vuoksi tällainen ihminen ei pysty katsomaan elämää oikein, vaan näkee itsensä suurimpana uhrina. Kommentti on ylimielinen ja useinkaan ei edes osu oikein, vaikka kuinka ihmiset niin väittävät. Ja se, että ihminen ei olisi kohdannut järkyttäviä traumoja elämässään, on vain hyvä asia. Olkaamme iloisia niiden puolesta. Ei elämä ole mikään kesä muiden kanssa. 

Sori, mutta sä et tiedä mitä empatia on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin ilkeä ja ilman empatiaa oleva ihminen voi sanoa näin. Katkeruuden vuoksi tällainen ihminen ei pysty katsomaan elämää oikein, vaan näkee itsensä suurimpana uhrina. Kommentti on ylimielinen ja useinkaan ei edes osu oikein, vaikka kuinka ihmiset niin väittävät. Ja se, että ihminen ei olisi kohdannut järkyttäviä traumoja elämässään, on vain hyvä asia. Olkaamme iloisia niiden puolesta. Ei elämä ole mikään kesä muiden kanssa. 

Sori, mutta sä et tiedä mitä empatia on.

Kerro meille

Vierailija kirjoitti:

Elämän helppous tai vaikeus on aina myös suhteellista ja kokemuksellinen asia. Se mikä on yhdelle helppoa tai vaikeaa ei toiselle välttämättä olekaan.

Mikäli puhutaan oikeasti vakavista, raskaista kokemuksista, en usko, että helppoa kenellekään. Niitä ei vain häpeältä pysty käsittelemään. Tämä on in-sesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän helppous tai vaikeus on aina myös suhteellista ja kokemuksellinen asia. Se mikä on yhdelle helppoa tai vaikeaa ei toiselle välttämättä olekaan.

Mikäli puhutaan oikeasti vakavista, raskaista kokemuksista, en usko, että helppoa kenellekään. Niitä ei vain häpeältä pysty käsittelemään. Tämä on in-sesti.

Siitä huolimatta kokemus on aina subjektiivinen. Tiedät varmaan, mitä subjektiivinen tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen tietää. Tuollainen lausutaan silloin, kun selkeästi huomaa jonkun pumpulissa kasvaneen.

Pumpulissa kasvaneet nimenomaan uhriutuvat kaikkein helpoiten ja kuvittelevat että heillä on vaikeampaa kuin kellään toisella. He eivät ole ikinä oppineet kohtaamaan pienimpiäkään vaikeuksia, koska vanhemmat ovat lakaisseet ne pois edestä.

Vaistoavat herkästi ympäristön ja eivät osaa käsitellä. Vakavampi oire kuin se, että on kohdannut ja osaa tuoda esiin.

Tuollaisen sanominen kertoo hyvin yksinkertaisesta ajattelusta ja usein myös itsensä asettamisesta muiden yläpuolelle.

Jokaisella ihmisellä on erilainen resilienssi ja kyky selviytyä kokemuksistaan vastoinkäymisistä, eikä nämä aina näy ulospäin. Totta kai esimerkiksi vastoinkäymisistä jäänyt selkeä kateus tai katkeruus usein tulee kyseisestä ihmisestä esiin, mutta onneksi kaikki eivät ole jääneet noihin kiinni. Ikävää, mutta se ei ole muiden ihmisten syytä.

Vaikeiden kokemustenkin jälkeen voi jatkaa elämää, mutta ei se ole mikään sankariteko, vaan tapahtuu aina tavalla tai toisella. Mikä edes olisi vaihtoehto? Ellei tietty kuolemaa oteta mukaan. Kaikki eivät ota kokemiaan vastoinkäymisiä puheeksi muiden ihmisten seurassa ihan vaan satunnaisesti, siksi kaikki eivät voi tietääkään heidän kokemuksistaan. Ja se myös yleensä sopii näille ihmisille itselleenkin, koska he eivät halua aina tulla nähdyksi vain niiden kokemustensa kautta vaan ihan omana itsenään.

Elämäm koululaiset käyttää tuota.

Kuvittelevat, että toinen ei ole kokenut vaikeuksia, he itse vaan ovat.

Eihän sellaista ihmistä voi ottaa tosissaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmisestä voi päällepäin nähdä mitä on kokenut tai ollut kokematta. Väittäisin silti että kyllä jokaisella viimeistään aikuisuuteen mennessä on kupruja elämässä ollut. Jokainen kokee eri tilanteet erilaisina. Näin saa ollakin eikä myöskään toisen pidä toisen kokemusta vähätellä. Myöskin se miten vastoinkäymisistä selviää on yksilöllistä.

Itseltäni on molemmat vanhemmat kuolleet. Isä kun oli teini ja äiti 20v myöhemmin muutama vuosi sitten. Kokemukset olivat erilaisia myös itselleni. Molemmat yhtä rakkaita ja vaikeita menetyksiä. Olen kuitenkin selvinnyt esim. ilman terapiaa tai masennusta. En silti aliarvioi heitä jotka lisäapua tarvitsevat. En myöskään pidä itseäni pumpulissa kasvaneena. 

Aikanaan kyllä jäi mieleen opettajan kommentti ammattikoulutuksessa. "Te olette vielä niin nuoria että teille ei ole vielä mitään menetyksiä tullut. Minullakin vie

No olin silloin tosiaan pari vuotta aikaisemmin vanhempani menettänyt ja surua siitä vielä oli. Toki myöhemmin hänen kommenttiaan ymmärsin. 

Ei sillä kai mitään merkitystä ole kuka on kokenut mitäkin. Ei niitä kokemuksia itse ole valittu, että kenen vanhemmat on eronneet tai kuolleet tai kenen ovat yhdessä, kuka on menettänyt isovanhempansa ja kenellä he on vielä elossa.

En usko ajatukseen että läheisten menetykset tai muut vaikeudet tekisi ihmisestä paremman tai empaattisemman.

Kateus kun pitäisi iloita. Omasta tuskasta koetaan ylpeyttä kun pitäisi olla jo unohtanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen tietää. Tuollainen lausutaan silloin, kun selkeästi huomaa jonkun pumpulissa kasvaneen.

Mutta sehän on aika noloa jos meneekin väärin.

En nyt tiiä kenelle. Vähän noloa sekin, jos on kokenut yhtä ja toista ja periaatteessa saanut tilaisuuden kasvaa ja kypsyä, mutta ei silti ole kasvanut tai kypsynyt vaan näkökulma on edelleen niin kapea ja naiivi että se näkyy keskustelukumppanille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen tietää. Tuollainen lausutaan silloin, kun selkeästi huomaa jonkun pumpulissa kasvaneen.

Mutta sehän on aika noloa jos meneekin väärin.

En nyt tiiä kenelle. Vähän noloa sekin, jos on kokenut yhtä ja toista ja periaatteessa saanut tilaisuuden kasvaa ja kypsyä, mutta ei silti ole kasvanut tai kypsynyt vaan näkökulma on edelleen niin kapea ja naiivi että se näkyy keskustelukumppanille. 

Tai sitten keskustelukumppani vaan kuvittelee ihan omiaan ja tekee omaan pieneen maailmaansa sopivia johtopäätöksiä.

Tunnen ihmisen jonka mielestä kaikki jotka ei ole huostaanotettuja ovat pumpulissa kasvaneita ja hemmoteltuja.

Jollain tuntuu nyt olevan todella kova tarve puolustella miksi orvon elämä ei välttämättä ole kamalaa. Tai oikeastaan ei se voi olla, koska... Pointti joka tapauksessa on se, että älkää oletteko kenenkään taustan vuoksi mitään tai varsinkaan pumpulia. Ihmisen elämä on niin täynnä erilaisia variaatioita ja jos niitä ei pysty miettimään tai ajattelemaan, ei voi olla empaattinen. Suomeksi kenenkään empaattinen ihmisen suuhun tuollainen toteaminen ei kuulu. Vain törpön ja tyhmän. 

Vierailija kirjoitti:

Jollain tuntuu nyt olevan todella kova tarve puolustella miksi orvon elämä ei välttämättä ole kamalaa. Tai oikeastaan ei se voi olla, koska... Pointti joka tapauksessa on se, että älkää oletteko kenenkään taustan vuoksi mitään tai varsinkaan pumpulia. Ihmisen elämä on niin täynnä erilaisia variaatioita ja jos niitä ei pysty miettimään tai ajattelemaan, ei voi olla empaattinen. Suomeksi kenenkään empaattinen ihmisen suuhun tuollainen toteaminen ei kuulu. Vain törpön ja tyhmän. 

Ei elämä välttämättä ole kamalaa oli orpo tai ei.