Hoitajilla ei asiaa lääkärien pöytään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin lääkäri, haluaisin lounailla keskustella muiden lääkärikollegoiden kanssa työhön liittyvistä asioista, ja en usko, ettähoitajilla olisi niihin keskusteluihin annettavaa. Samoin en jaksaisi kuunnella hoitajien henkilökohtaisiin elämiin liittyvistä loputtomista ongelmista lounailla. Joten saattaa olla ihan hyvä ratkaisu, että hoitajat lounastavat keskenään ja lääkärit keskenään. 

Usein keskustellaan myös ihan organisatorisista asioista, jotka liittyvät omaan ammattikuntaan. Mitä annettavaa toisen ammattikunnan ihmisillä on siihen?

No ne keskustelut kuuluu käydä palavereisdä ei hoitajan tauolla joka ihan työehtosopimuksen mukaan tapahtuu työnlomassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin lääkäri, haluaisin lounailla keskustella muiden lääkärikollegoiden kanssa työhön liittyvistä asioista, ja en usko, ettähoitajilla olisi niihin keskusteluihin annettavaa. Samoin en jaksaisi kuunnella hoitajien henkilökohtaisiin elämiin liittyvistä loputtomista ongelmista lounailla. Joten saattaa olla ihan hyvä ratkaisu, että hoitajat lounastavat keskenään ja lääkärit keskenään. 

Usein keskustellaan myös ihan organisatorisista asioista, jotka liittyvät omaan ammattikuntaan. Mitä annettavaa toisen ammattikunnan ihmisillä on siihen?

No ne keskustelut kuuluu käydä palavereisdä ei hoitajan tauolla joka ihan työehtosopimuksen mukaan tapahtuu työnlomassa.

Sinäkö määräät, mistä lääkärit tauolla puhuvat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni on lääkäri. Hän syö ruokatauolla kylmiä eväitä huoneessaan, koska haluaa hiljaisen tauon. Jos hän menisi ruokalan tai taukohuoneen pöytään, siellä pitäisi jaksaa keskustella , hymyillä ja olla sosiaalinen, ettei tulisi syytetyksi ylimielisyydestä.

Tässä tämä ongelma onkin. Lääkärillä tuohon on mahdollisuus. Hoitajalla ei.

 

Ei jumalauta tätä kateuden määrää! Lääkäri vetää salaa kopissaan kylmiä eväitä, koska hoitajat vaanivat arvosteluineen kaikkialla ja siitäkin ollaan kateellisia!

Kyse ei ole mistään kateudesta eikä hierarkisuudesta vaan kyse on sen sairaanhoitajan työn organisoinnista. Lukekaa tuo kirja.

 

Kenen vastuulla on tuota työtä organisoida?

Keskustelu kun tuntuu typistyvän taas lääkärien kateelliseksi mustamaalaamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin lääkäri, haluaisin lounailla keskustella muiden lääkärikollegoiden kanssa työhön liittyvistä asioista, ja en usko, ettähoitajilla olisi niihin keskusteluihin annettavaa. Samoin en jaksaisi kuunnella hoitajien henkilökohtaisiin elämiin liittyvistä loputtomista ongelmista lounailla. Joten saattaa olla ihan hyvä ratkaisu, että hoitajat lounastavat keskenään ja lääkärit keskenään. 

Usein keskustellaan myös ihan organisatorisista asioista, jotka liittyvät omaan ammattikuntaan. Mitä annettavaa toisen ammattikunnan ihmisillä on siihen?

No ne keskustelut kuuluu käydä palavereisdä ei hoitajan tauolla joka ihan työehtosopimuksen mukaan tapahtuu työnlomassa.

 

Haista sinä hoitaja kuule pitkä p. Ne keskus

Akateeminen ei haistattelee. Enkä hoitajana todellakaan usko sinun olevan lääkäri todennäköisemmin potilas joten haista itse.

Meillä on töissä lääkärit tulleet hoitajien pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Minun työpersoonani on puhelias ja keksin ihan hyvin puhuttavaa työn lomassa. Ujo ja hiljainen siviilipersoonani astuu esiin heti ruokatauolla, kun istutaan vastakkain taukohuoneessa, jossa ei tapahdu yhtään mitään. Silloin olen silminnähden kiusaantunut. Miksi kirurgilla ei voisi tapahtua vastaavaa?

Tässä ei nyt puhuta ihmisen henkilökohtaisista ujouksista, vaan sairaaloiden hierarkiasta. Se on ihan oikeasti edelleen olemassa oleva asia. Ei juuri sinun ujoudesta. On meilläkin yksi työkaveri joka haluaa syödä yksin, syö sitten yksin. Muut porukassa, pomoa myöten. Ei tässä ihan joka ujolle voida omaa pöytää alkaa järjestelmään. Normaaliin ihmisen käytökseen työpaikalla kuuluu että pystyy puhumaan toisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni on lääkäri. Hän syö ruokatauolla kylmiä eväitä huoneessaan, koska haluaa hiljaisen tauon. Jos hän menisi ruokalan tai taukohuoneen pöytään, siellä pitäisi jaksaa keskustella , hymyillä ja olla sosiaalinen, ettei tulisi syytetyksi ylimielisyydestä.

Tässä tämä ongelma onkin. Lääkärillä tuohon on mahdollisuus. Hoitajalla ei.

 

Ei jumalauta tätä kateuden määrää! Lääkäri vetää salaa kopissaan kylmiä eväitä, koska hoitajat vaanivat arvosteluineen kaikkialla ja siitäkin ollaan kateellisia!

Kyse ei ole mistään kateudesta eikä hierarkisuudesta vaan kyse on sen sairaanhoitajan työn organisoinnista. Lukekaa tuo kirja.

 

 

Miten niin mustamaalaamiseksi? Asiaan tutkijat, ja syylliset navetan taakse. Tasa-arvovaltuutetut paikalle. Ketkä löytyvät navetan takaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun työpersoonani on puhelias ja keksin ihan hyvin puhuttavaa työn lomassa. Ujo ja hiljainen siviilipersoonani astuu esiin heti ruokatauolla, kun istutaan vastakkain taukohuoneessa, jossa ei tapahdu yhtään mitään. Silloin olen silminnähden kiusaantunut. Miksi kirurgilla ei voisi tapahtua vastaavaa?

Tässä ei nyt puhuta ihmisen henkilökohtaisista ujouksista, vaan sairaaloiden hierarkiasta. Se on ihan oikeasti edelleen olemassa oleva asia. Ei juuri sinun ujoudesta. On meilläkin yksi työkaveri joka haluaa syödä yksin, syö sitten yksin. Muut porukassa, pomoa myöten. Ei tässä ihan joka ujolle voida omaa pöytää alkaa järjestelmään. Normaaliin ihmisen käytökseen työpaikalla kuuluu että pystyy puhumaan toisten kanssa.

Ei sairaalassa oikeasti ole mitään hierarkiaa. Hoitajat vaan keksivät taas kerran valitettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin lääkäri, haluaisin lounailla keskustella muiden lääkärikollegoiden kanssa työhön liittyvistä asioista, ja en usko, ettähoitajilla olisi niihin keskusteluihin annettavaa. Samoin en jaksaisi kuunnella hoitajien henkilökohtaisiin elämiin liittyvistä loputtomista ongelmista lounailla. Joten saattaa olla ihan hyvä ratkaisu, että hoitajat lounastavat keskenään ja lääkärit keskenään. 

Usein keskustellaan myös ihan organisatorisista asioista, jotka liittyvät omaan ammattikuntaan. Mitä annettavaa toisen ammattikunnan ihmisillä on siihen?

 

Toisen ammattikunnan ihmisillä on monesti paljonkin annettavaa jos nämä ammattikunnat keskenään tekevät tiivistä yhteistyötä. Vähän sivummalta katsoen asiat näyttävät erilaisilta ja mikäli keskustelukulttuuri on avoin, voi myös sieltä sivusta esittää näkemyksiä, että miltä se homma sieltä katsoen näyttää.

Kyllä monissa yrityksissä ylimmällä johdolla on omat ruokailukabinettinsa. Varmaan ihan tietoturvasyistäkin, koska helpostihan työasioita puhutaaan lounaallakin. Pidetään jopa lounaskokouksia. Tietosuojalaki, pankki- ja vakuutussalaisuus sekä jopa pörssisäännökset kieltävät asiakasjohtaisten tietojen paljastamisen muille kuin työssään tietoja tarvitseville. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin lääkäri, haluaisin lounailla keskustella muiden lääkärikollegoiden kanssa työhön liittyvistä asioista, ja en usko, ettähoitajilla olisi niihin keskusteluihin annettavaa. Samoin en jaksaisi kuunnella hoitajien henkilökohtaisiin elämiin liittyvistä loputtomista ongelmista lounailla. Joten saattaa olla ihan hyvä ratkaisu, että hoitajat lounastavat keskenään ja lääkärit keskenään. 

Usein keskustellaan myös ihan organisatorisista asioista, jotka liittyvät omaan ammattikuntaan. Mitä annettavaa toisen ammattikunnan ihmisillä on siihen?

No ne keskustelut kuuluu käydä palavereisdä ei hoitajan tauolla joka ihan työehtosopimuksen mukaan tapahtuu työnlomassa.

Luulen että tässä on vähän sellainen työkulttuurin eroavaisuus. Ehkä useampi lääkäri suhtautuu jotenkin intohimoisesti ja kehittävällä otteella työhönsä ja kokee siksi keskustelut aiheesta niin kiinnostavana, että valitsee puhua niistä myös tauoillaan kollegoiden kanssa jotka jakavat mielenkiinnon ja asiantuntemuksen. Hoitaja taas kokee työnsä, kuten tuo Tuohino itse kertookin, työnä jota ei mietitä enää iltaisin, ja haluaa siksi rupatella tauolla vaikka niitä perhejuttuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun työpersoonani on puhelias ja keksin ihan hyvin puhuttavaa työn lomassa. Ujo ja hiljainen siviilipersoonani astuu esiin heti ruokatauolla, kun istutaan vastakkain taukohuoneessa, jossa ei tapahdu yhtään mitään. Silloin olen silminnähden kiusaantunut. Miksi kirurgilla ei voisi tapahtua vastaavaa?

Tässä ei nyt puhuta ihmisen henkilökohtaisista ujouksista, vaan sairaaloiden hierarkiasta. Se on ihan oikeasti edelleen olemassa oleva asia. Ei juuri sinun ujoudesta. On meilläkin yksi työkaveri joka haluaa syödä yksin, syö sitten yksin. Muut porukassa, pomoa myöten. Ei tässä ihan joka ujolle voida omaa pöytää alkaa järjestelmään. Normaaliin ihmisen käytökseen työpaikalla kuuluu että pystyy puhumaan toisten kanssa.

Ei aloituksesta tule ilmi, onko ko. tapauksessa kyse hierarkiasta. Jos tyhjiä pöytiä on tarjolla, ei tarvitse valittaa, kun toinen on vaivaantunut.

"Kenen vastuulla on tuota työtä organisoida?

Keskustelu kun tuntuu typistyvän taas lääkärien kateelliseksi mustamaalaamiseksi"

Keskustelua käy tyypit joilla ei ole hajuakaan asiasta.

Vastuu organisoinnista on esimiehillä. Lääkärintyössä lääkärien esimiehillä hoitajien osalta hoitajien esimiehillä. Organisaatioilla on toki myös johtajasa joiden alaisuudessa nämä esimiehet toimii.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni on lääkäri. Hän syö ruokatauolla kylmiä eväitä huoneessaan, koska haluaa hiljaisen tauon. Jos hän menisi ruokalan tai taukohuoneen pöytään, siellä pitäisi jaksaa keskustella , hymyillä ja olla sosiaalinen, ettei tulisi syytetyksi ylimielisyydestä.

Moni ei tätä tunnu ymmärtävän. En ole terveydenhuoltoalalla mutta käyn yksin syömässä eri aikaan kuin muut tai syön eväitä huoneessani. Kahvihuoneessa en käy lähes ikinä. Ei siksi, että "joku siivooja" voisi tulla samaan pöytään vaan koska kaipaan hetken rauhaa itsekseni päivän keskelle. Lounas on ainakin meillä ns. omaa aikaa, ei työaikaa, joten päätän itse kuinka sen vietän. Muutoin kyllä tervehdin ja juttelen siivoojille siinä kuin akateemisillekin kun tulevat vastaan.

Uskon kyllä, että terveydenhuoltoalalla on monia ongelma mutta varmaan tämä ei ole niistä tärkeimpiä. On ihan tyypillistä, että lounaalle mennään tutussa porukassa ja se voi olla tai voi olla olematta valikoitunut alan tai koulutustason mukaan. Varmaan vähintään 95 % suomalaisista yllättyisi, jos joku vieras ihminen istuisi samaan pöytään vaikka muualla olisi tilaa. Lounastaukoa olennaisempaa työssä viihtymisen kannalta taitaa olla se muu aika, työtehtäviin käytettävä aika. Onko työtä liikaa, onko ilmapiiri huono, onko turvallista, onko perehdytetty kunnolla jne.

Ruokailutauon aikana ei ihannetilanteessa puhuta mitään, ruoan sulamisen kannalta. Tosin sitä seurustelumielessä pidetään junttimaisena. Voi käydä yksin ja ruokailla rauhassa. 

Kun on heikko itsetunto, tästäkin saa ongelman. Hohhoijaa. 

Meneekö teillä aivot solmuun, jos ajattelette, että meissä siivoojissa (myös sairaalassa) on paljonkin akateemisia? Ei vaan olla siinä oman alan työssä, kaikki me tiedämme miksi. En odota, että hoitaja tai lääkäri kokee intohimoa keskustella kanssani ympäristöhistoriasta, joten ne mustikkapiirakkareseptit käyvät ihan hyvin. Ykkösvaihtoehto on kuitenkin hiljainen tauko.

Vierailija kirjoitti:

Kun on heikko itsetunto, tästäkin saa ongelman. Hohhoijaa. 

Trolli saa aikaan tästäkin ongelman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin lääkäri, haluaisin lounailla keskustella muiden lääkärikollegoiden kanssa työhön liittyvistä asioista, ja en usko, ettähoitajilla olisi niihin keskusteluihin annettavaa. Samoin en jaksaisi kuunnella hoitajien henkilökohtaisiin elämiin liittyvistä loputtomista ongelmista lounailla. Joten saattaa olla ihan hyvä ratkaisu, että hoitajat lounastavat keskenään ja lääkärit keskenään. 

Usein keskustellaan myös ihan organisatorisista asioista, jotka liittyvät omaan ammattikuntaan. Mitä annettavaa toisen ammattikunnan ihmisillä on siihen?

No ne keskustelut kuuluu käydä palavereisdä ei hoitajan tauolla joka ihan työehtosopimuksen mukaan tapahtuu työnlomassa.

Luulen että tässä on vähän sellainen työkulttuurin eroava

Kyllä se on juuri näin. Mietin omaa kahvihuonetta toimistolla ja sitä miten keskustelu ja ilmapiiri muuttuu kun sen tyypillisesti huoneessa istuvan porukan joukkoon liittyy esim nyt toimiston saneeraamisessa työskentelevä rakennusmies. Ei mitään jutellaan säistä ja jostain autoista sitten, mutta se ammatillinen puhehan loppuu siihen. Ja oliko sen hybridityön lähityöpäivien pointti juuri se kahvihuoneessa tapahtuva ideointi ja ajatusten jakaminen..?

Mistä lääkäri ja hoitaja vaihtaisi niitä ideoita? He tekevät ihan omaa työtänsä.