Hoitajilla ei asiaa lääkärien pöytään
Hesarissa konkarihoitaja nosti esille tämän epäkohdan kun oli tehnyt rikkeistä suurimman ja istunut kirurgin, joka perehdytti häntä sairaalaan, kanssa samaan pöytään. Oli kuulemma kirurgi niin kiusaantunut.
Olisiko aika uudistautua siellä hoitoalalla pikku hiljaa ja luopua kaikenlaisista vanhentuneista rönsyistä? Ei ole varaa menettää tuottavuutta tällaisella pelleilyllä, lääkärien ja hoitajien vuorovaikutus varmasti edesauttaisi uusien ideoiden kehittymiseen, miten parantaa prosesseja ja työntekoa.
Kommentit (381)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat itse myös osallistuvat hoitoalalla nokittelujärjestyksen ylläpitoon, katselevat muun muassa pitkin nenän vartta yksiköissä työskenteleviä ei hoitohenkilöstöön kuuluvia työntekijöitä eivätkä arvosta heidän työtään. Asiat saattaisivat sujua hoitoyksiköissä paremmin ja työn teko olisi jouhevampaa eikä energiaa kuluisi itse aiheutettuihin ihmissuhdeongelmiin jos joku vaikutusvaltaa omaava taho ryhtyisi tosissaan purkamaan tätä nokittelujärjestystä ja parantamaan työilmapiiriä sekä yhteistyötä eri työtehtäviä suorittavien välillä.
Keksippä joku naisvaltainen ala jossa näin ei ole
Kirjastoala! Kaikissa paikoissa, joissa olen työskennellyt, kaikki työntekijät ovat luonnollisesti käyneet kahvilla ja lounaalla samoissa tiloissa/paikoissa, ja kuka on milloinkin keide
Kirjasto kuulostaa pieneltä työyhteisöltä. Meitä on samassa työpaikassa yli 400. Kollegat ei ole töissä edes samassa yksikössä suurilta osin. En todellakaan mene istumaan jonkun moikkaustutun labran työntekijän kanssa samaan pöytään kun on ne oman osaston tyypitkin. Ja ei ole ensisijaisesti tarkoitus jutella henkilökohtaisen elämän asioista töissä, edes tauoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat itse myös osallistuvat hoitoalalla nokittelujärjestyksen ylläpitoon, katselevat muun muassa pitkin nenän vartta yksiköissä työskenteleviä ei hoitohenkilöstöön kuuluvia työntekijöitä eivätkä arvosta heidän työtään. Asiat saattaisivat sujua hoitoyksiköissä paremmin ja työn teko olisi jouhevampaa eikä energiaa kuluisi itse aiheutettuihin ihmissuhdeongelmiin jos joku vaikutusvaltaa omaava taho ryhtyisi tosissaan purkamaan tätä nokittelujärjestystä ja parantamaan työilmapiiriä sekä yhteistyötä eri työtehtäviä suorittavien välillä.
Keksippä joku naisvaltainen ala jossa näin ei ole
Kirjastoala! Kaikissa paikoissa,
"Hoitajana olen sitä mieltä, ettei tuo ole yleinen ilmiö hoitoalalla."
varmaan jossain varsinais-suomessa tai pohjanmaalla
savo-karjalassa ei ainakaan näin. Tietysti istutaan omien työkavereiden kanssa ensisijaisesti, siis oman polin väki. Muttei sitä mikään hierarkia määrää vaan tuttuus.
"Hoitajana olen sitä mieltä, ettei tuo ole yleinen ilmiö hoitoalalla"
Tosi kiva kuulla! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat itse myös osallistuvat hoitoalalla nokittelujärjestyksen ylläpitoon, katselevat muun muassa pitkin nenän vartta yksiköissä työskenteleviä ei hoitohenkilöstöön kuuluvia työntekijöitä eivätkä arvosta heidän työtään. Asiat saattaisivat sujua hoitoyksiköissä paremmin ja työn teko olisi jouhevampaa eikä energiaa kuluisi itse aiheutettuihin ihmissuhdeongelmiin jos joku vaikutusvaltaa omaava taho ryhtyisi tosissaan purkamaan tätä nokittelujärjestystä ja parantamaan työilmapiiriä sekä yhteistyötä eri työtehtäviä suorittavien välillä.
Keksippä joku naisvaltainen ala jossa näin ei ole
Kirjastoala! Kaikissa paikoissa, joissa olen työskennellyt, kaikki työntekijät ovat luonnollisesti käyneet kahvilla ja lounaalla samoissa tiloissa/paikoissa, ja kuka on milloinkin keide
Sinäkö määräät, mistä asioista ja keiden kanssa ihmisten pitää työpaikalla jutella?
Useampi sairaanhoitaja ystävänä ja kyllä, kuulostaa tutulta. Kirurgit veetuilevat, osa heittelee välineitä seinään kun ei ojenneta muka tarpeeksi nopeasti, ovat ihan oma kuppikuntansa jne.
Vierailija kirjoitti:
Kuule ei ole. Omassa työssäni niillä amk -taustaisilla on järkyttävä tarve jeesustella ja tunkea itseään esille vähän kuin semiakateemisina, vaikka eivät ole lainkaan kärryillä asioista. Siedämme heitä virallisissa asioissa, mutta ruokikset ovat omaa aikaa ja ei ole pakko kuunnella sitä sheissea.
Luultavasti olet joko trolli tai ylimielinen typerys. Ehkä jopa molempia.
Vierailija kirjoitti:
Olen sossu. Meillä käytäntö on, että joko on omat eväät tai käydään jossain lähistön lounasravintolassa. Ruokaillessa jutut keskittyvät hyvin vahvasti töihin. Kerrotaan omasta kuormituksesta, omasta työtilanteesta. Oman tiimin muista työntekijöistä, heidän kuormituksestaan. Viimeisimmät juorut koskien organisaatiomuutoksia, joita on aina. Omaan työhön koskevista uhista ja vitutuksen kohteista. Jälkkärikahvilla voidaan mainita omia viikonloppusuunnitelmia. Ne on niitä ainoita hetkiä, jolloin voidaan jutella vertaisten kanssa vapaamuotoisesti sanoja punnitsematta ja kertoen oikeasti mitä mieltä on asioista. Jos siihen joku ohjaaja tai toimistosihteeri änkeää, puhutaan sitten taas kieli keskellä suuta jostain tyhjänpäiväisestä. Ruokis hukattu.
No onpa meitä sossujakin sitten moneen junaan. Itse tosiaan oikein mielelläni vietän taukoja myös ohjaajien ja sihteerien kanssa. Yhdessä myös jaamme vitutusta ja turhautumista hyvinvointialueeseen, samassa uppoavassa veneessä olemme kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Nuoret hoitajanaiset saa istua lääkärimiehen pöydässä 👍
Jos eivät ole tatuoituja eikä lävistettyjä ja jos eivät polta tupakkaa, niin kyllä.
Tuota.. tämä konkarihoitaja on tehnyt jo opinnäytetyönsä aiheesta "kollegiaalisuus hoitotyössä" eli työyhteisön meskityksestä hoitajan työssä jaksamiseen ja ilmapiiriin..
Olisiko hieman toimittajamainen lähtöasenne jo alalle siirtyessä?
Olin joskus läheistä kyytimässä sairaalaan ja siellä taisi mennä melkein koko päivä. Joku hoitaja vinkkasi, että voisin odotellessa käydä syömässä sairaalan henkilöstöruokalassa. Ok, hain ruuat ja istuin pöytään, jossa vaikutti olevan reilummin tilaa. Sitten siihen kylkeen alkoi kertyä valkotakkeja enemmänkin. Vähän vilkuilivat, mutta varmaan oli selvää, etten kuulunut talon kalustoon. Ei häädetty pois tällaista "kastitonta" vaan sain rauhassa lapioida lautaseni tyhjäksi. Mutta sen verran epämukava tunne jäi, että seuraavalla kerralla katson vastaavassa paikassa tarkemmin mihin istun.
Kai TH-alan ammattilaiset keskustelevat ruokapöydässä työn ohella muistakin asioista? Sekapöydät voisivat osaltaan parantaa ilmapiiriä, nyt käytäntö vain kärjistää sitä. Jakoa meihin ja noihin toisiin on tässä yhteiskunnassa viljelty jo aivan tarpeeksi, pätee sairaaloihinkin. Veikkaan että HVA-säästöjä erikoissairaanhoidossa saataisiin enemmän kiinnittämällä huomiota tähän ilmapiiriasiaan ja sujuvaan yhteistyöhön kuin palveluita karsimalla ja henkilöstöä irtisanomalla nyt väkisin yritetään. Myönteinen työkulttuuri saisi varmaan hoitajatkin pysymään paremmin alalla. HV-alueilla henkilöstönkin pitäisi voida HYVIN. Ei se palkka kaikkea ratkaise.
Kai TH-alan ammattilaiset keskustelevat ruokapöydässä työn ohella muistakin asioista? Sekapöydät voisivat osaltaan parantaa ilmapiiriä, nyt käytäntö vain kärjistää sitä. Jakoa meihin ja noihin toisiin on tässä yhteiskunnassa viljelty jo aivan tarpeeksi, pätee sairaaloihinkin. Veikkaan että HVA-säästöjä erikoissairaanhoidossa saataisiin enemmän kiinnittämällä huomiota tähän ilmapiiriasiaan ja sujuvaan yhteistyöhön kuin palveluita karsimalla ja henkilöstöä irtisanomalla nyt väkisin yritetään. Myönteinen työkulttuuri saisi varmaan hoitajatkin pysymään paremmin alalla. HV-alueilla henkilöstönkin pitäisi voida HYVIN. Ei se palkka kaikkea ratkaise.
Eli suomeksi sanottuna haluat, että lääkärit menettävät ruokatunneilla oikeutensa olla oma itsensä ja olla vapaasti siinä seurassa, jossa haluavat olla ja ovat velvollisia viihdyttämään hoitajia?
Sairaanhoitajilla ja siitä sitten alaspäin on myös tiukka hierarkia.
Ei lääkäreilläkään ole asiaa kirurgien pöytään.
Suomalaisilla ei vain ole alkeellisimpiakaan käytöstapoja, kun lääkärit eivät osaa tervehtiä hoitajia ja toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Kai TH-alan ammattilaiset keskustelevat ruokapöydässä työn ohella muistakin asioista? Sekapöydät voisivat osaltaan parantaa ilmapiiriä, nyt käytäntö vain kärjistää sitä. Jakoa meihin ja noihin toisiin on tässä yhteiskunnassa viljelty jo aivan tarpeeksi, pätee sairaaloihinkin. Veikkaan että HVA-säästöjä erikoissairaanhoidossa saataisiin enemmän kiinnittämällä huomiota tähän ilmapiiriasiaan ja sujuvaan yhteistyöhön kuin palveluita karsimalla ja henkilöstöä irtisanomalla nyt väkisin yritetään. Myönteinen työkulttuuri saisi varmaan hoitajatkin pysymään paremmin alalla. HV-alueilla henkilöstönkin pitäisi voida HYVIN. Ei se palkka kaikkea ratkaise.
Eli suomeksi sanottuna haluat, että lääkärit menettävät ruokatunneilla oikeutensa olla oma itsensä ja olla vapaasti siinä seurassa, jossa haluavat olla ja ovat velvollisia viihdyttämään hoitajia?
Niin. Sairaanhoitajien pakkolaista on mouhkannut samat ihmiset, joilta jäi huomaamatta, että myös lääkärit tekivät ympäripyöreitä vuorokausia muilla kuin omilla osastoillaan silloin kun infektioerittely oli yksiköissä haastavimmillaan.
Lisäksi samat vouhkaajat ainakin hesarin keskustelupalstalla vaativat nyt hoitajille 3000 euron palkankorotuksia korvauksena pakkolaista ja toisessa keskustelussa lääkäreille työpakkoa julkiselle sektorille ja niiden paikkakuntien yksiköihin joissa on lääkäripula.
Kysehän tässä ei ole mistään muusta kuin oikeisto-vasemmistolinjan riitelystä ja herravihasta.
En kerennyt lukemaan koko ketjua, mutta yksi lähipiirin nuorista valmistui vähän aikaa sitten lääkäriksi. Olin tilaisuudessa, jossa oli paljon hänen kurssikavereitaan. Hämmästyin, miten itseään täynnä olevaa, sisäänpäin lämpiävää ja tapoja vailla olevaa nuorisoa oli tämä porukka. Keskinäistä sisäpiirihuumoria, jokaiselle (typerällekin) humoristiselle letkautukselle hirveät kannustushuudot ja pöydän taputushakkaamista. Muita kuin oman kurssin porukkaa ei tilaisuudessa huomioitu mitenkään (ja ihan akateemisia oli se muukin sakki). Olimme näkymättömiä näille valioille. Todella, todella ihmettelin, miten kaikki sydämen sivistys puuttui näiltä nuorilta nousukkailta. Itsekseni mietin, että miten nämä lääketieteen toivot kohtaavat perähikiän mummot ja papat, vammaiset ja riippuvuuksista kärsivät hoitotyön kentällä. Nythän huomataan, ettei heidän kantti kestäkään, vaan eristäydytään muista ammattiryhmistä, tehdään lääkärinä osa-aikatyötä ja se työaika, minkä arvon medisiinarit rahvaalle suo, hinnoitellaan härskiin maksimiin. Nämä nuoret on opiskeluaikana lääkefirmojen tapahtumissa, sitsiperinteessä ja harjoittelujaksoilla aivopesty kuvittelemaan itsestään jotain epärealistisen hienoa. Tässä on todennäköinen syy, miksi sairaanhoitajan, osastosihteerin, fysioterapeutin tai vaikkapa laitoshuoltajan työtä he eivät arvosta. Lääketieteen koulutus tulisi uudistaa eettisesti kestäväksi ja kokoaikainen virkatyö rahvaan terveyspalveluissa muutamana ensimmäisenä vuonna tulisi tulla lopullisen lääkäriluvan ehdottomaksi edellytykseksi.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla ei vain ole alkeellisimpiakaan käytöstapoja, kun lääkärit eivät osaa tervehtiä hoitajia ja toisinpäin.
Tämän päivän työpaikoilla suomalaiset tavat ei ole onneksi ongelma. Niin paljon lääkäreissä on ei suomalaisia.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ottaen, naisilla ja miehillä on eri puheenaiheet. Kun nainen tulee miesten pöytään, käytös muuttuu miehillä. Miksi lääkäreitä kiinnostaisi puhua naisten asioista. Lääkärit voivat kertoa esim. minne seuraavaksi matkustavat lääketehtaan stipendillä, minne kannattaa sijoittaa ylimääräiset rahat, miten tehokkaasti siirrytään etätyöhön ym. Puheessa käytetään lääkärilatinaa, jota hoitaja ei edes ymmärrä.
Enemmistö lääkäreistä on naisia...
Luin jutun. Tämä lääkärien pöytä nyt vain oli pieni osa juttua. Esille tuli myös terveydenhuollon muut ongelmat, se että järjestelmä on käytännössä romahtamassa. Lisäksi alan sisällä arvotetaan osa-alueita eri tavalla, esim lastentaudit ja psykiatria on huonommassa asemassa kun taas esim ortopedia on arvostetumpaa ja se heijastuu myös laajemmin yhteiskuntaan. Jutun sairaanhoitaja oli lähtenyt sairaalasta pois ja mennyt psykiatriseen avohoitoon töihin, jossa viihtyy koska työkaverit tajuavat työhyvinvoinnin merkityksen.
Hoitajana olen sitä mieltä, ettei tuo ole yleinen ilmiö hoitoalalla.