Onko mielestäsi ok olla yhteiskunnassa vapaamatkustajana?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä saanko tulla kotiisi asumaan. Syömään ostamasi ruoat, loikoilemaan sohvallasi ja nukkumaan sänkyysi?

Vertauskohta ontuu. Kotia suojaa kotirauha, yhteiskunta on pääosin julkista aluetta (pl. esim. puolustusvoimille osoitetut alueet ja vaikkapa luonnonpuistot).

En ole koskaan ollut työtön. Sitä selittää pääasiassa koulutukseni erittäin hyvä työllistävyys. En pidä edes työttömyyden jollain tasolla "valinnutta" henkilöä  vapaamatkustajana. Työelämän ulkopuolisuus on aina hieman ulkopuolisuutta muutenkin ja ennen kaikkea taloudellista heikkoasemaisuutta, joka heijastuu mahdollisiin lapsiin tai ainakin omaan vanhuuteen asti. Suhtaudun siis vapaamatkustamiskuvan sijaan heihin myötätuntoisesti ja ystävällisesti. Joku voi sanoa, että olen naiivi. Ei haittaa, vaikka se joidenkin osalta pitäisi paikkansakin.

Löytyy niitä eräänlaisia vapaamatkustajia vaikkapa terveydenhuollosta. Vanhukset käyvät juttelemassa yksinäisyyttään lääkärin kanssa, kun ei muiden vanhusten seura kiinnosta ja yhteiskunta maksaa. Lisää esimerkkejä voisi keksiä vaikka kuinka paljon.

Työttömillä on tärkeä rooli taloudessa, mutta valitettavasti suurin osa ihmisistä ei ymmärrä miten talous toimii.

Ne ketkä ovat täysin vapaaehtoisesti, terveinä, hyvinvoivina ihmisinä "vapaamatkustajina" ovat kyllä urpoja, mutta lähtökohtaisesti heitä on hyvin pieni prosentti yhteiskunnasta. Todellisuudessa työttömyyden takana on paljon ihan todellisiakin syitä. Työkyky ei ole ennallaan tai töitä ei yksinkertaisesti ole.

Tiesittekö, että niihin "huonoihinkin" töihin on helposti satoja hakijoita yhtä paikkaa kohden? Tiesittekö, ettei edes kirjastonhoitajaksi pääse ilman yliopisto-opintoja? Kokopäiväisen työsopimuksen saaminen ei ole ollenkaan niin yksinkertaista, kuin työssäkäyvät luulevat. Osa-aikaisen työn tämä hallitus teki täysin hyödyttömäksi, et kai sinäkään tekisi töitäsi 50% palkalla?

Sietäisi jokainen onnekas, joka on pääpiirteittäin terve ja kokopäiväisesti työllistynyt hieman nöyrtyä ja ymmärtää, ettei maailma ole reilu eikä lainkaan tasapuolinen.

Terveisin pitkäaikaistyöttömien kanssa työskentelevä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutta useimmiten näillä vapaamatkustajilla on jotakin ongelmaa, päihde-, terveys- tai mt-ongelmia, jonka vuoksi he eivät kykene normaaliin työssäkäyntiin.

Näin on ja sitten sanovat peittääkseen pielessä olevat asiat, etteivät olisi halunneetkaan töitä, että vapaaehtoisesti tässä lasketaan joka kk senttejä, mitä on varaa hankkia ihan bussilippuja myöten.

Kätevä teoria, ei tarvi siis ottaa vakavasti näiden pointtia kun sitä pidetään pelkkänä copena. En kiellä etteikö se jossain tilanteissa voisi noin ollakin, mutta ihan todella voi olla myös ihmisiä, jotka kokee yhteiskuntajärjestelmän sellaisena, jonka eteen ei halua työskennellä. 

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin on. Jos ei kelpaa naisille, niin miksi kantaisi kortensa tämän yhteiskunnan eteen? Armeijan käyntikin oli virhe.

Samaa mieltä. Jos mies ei onnistu saamaan kumppania(ja perustamaan mahdollisesti haluamaansa perhettä lapsineen), on hänen järjetöntä käyttää tulevat elämänsä vuosikymmenet työntekoon. Kannattaa ennemmin yrittää nauttia elämästään ja vapaa-ajastaan niin hyvin kuin pystyy, tyytyä materiaalisesti niukempaan elämään ja ennen kaikkea kieltäytyä oravanpyörästä.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin on. Jos ei kelpaa naisille, niin miksi kantaisi kortensa tämän yhteiskunnan eteen? Armeijan käyntikin oli virhe.

Ai vähän niinkö jos ei kelpaa kavereille, niin miksi pyyhkiä omaa persettään? Tai jos kissat ei tykkää susta niin miksi silloin kävis aktiivisesti lenkillä? 

Up

On niin kauan kun työnantajat ei suostu palkkaamaan töihin. Se ei yleensä ole työttömien syytä.

Ap voi vaikka hypätä junan eteen niin ei tee tuommoisia aivovammaisia kyssäreitä tänne.

On koska työt jaetaan sukulaisille ilman cv:tä monimuotoisuuden vuoksi.

Mun kaveri yli 50v ei oo koskaan ollut töissä koska se on allerginen herukoille. Sillä menee ääni. Ja lapsena oli allerginen eläimille, enää ei ole.

Onhan tuollainen jo täysin työkyvytön.

Jos se joutuu työkkärin työllistetyksi niin on ihan kuallu kun joka päivä joutuu nousemaan ja lähtemään.

Mun mielestä tollasille ei pitäis maksaa euroakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Kaikkien tavoitteena tulisi olla itsensä (+perheensä) elättäminen ihan omilla tuloilla.

Eiköhän se ole kaikkien tavoitteena mutta katsos kun ei työpaikkoja riitä kaikille 

Olisin minäkin halunnut opiskella kulttuuriantropologiaa, taiteita, etenkin maalaustaidetta, filosofiaa, kirjallisuutta, tähtitiedettä, kukkien sidontaa, tai historiaa. Eli valmistua työttömäksi.

Mutta opiskelin alalle mistä työt ei lopu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On koska yhteiskunta ei tarjoa työpaikkaa kaikille työttömille.

Itseasiassa yhteiskunta ei TARJOA työtä kenellekään, itse se pitää hankkia. 

Jos äly on tätä tasoa voi tosiaan olla vakkea työllistyä....

Eiköhän nää tee hakemuksia mutta työnantajat eivät tarjoa heille sitä työpaikkaa. Jos äly on tätä tasoa ettei ymmärrä mitä kyseinen henkilö tarkoitti kommentillaan niin ihmettelen miten voit itse olla työssäkäyvä

Vierailija kirjoitti:

Minusta tietty osa ihmisistä voisi olla "vapaamatkustajia", mutta rajaisin tämän muutamaan ehtoon:

1) Ihminen ei voisi aivan vapaasti päättää asuinpaikkaansa, vaan hänen tulisi tyytyä edulliseen vuokra-asuntoon (jos ei siis itse omista asuntoa) joka osoitettaisiin vapaavalintaisesta muuttotappiokunnasta, joissa asuntoihin ei kohdistu juuri kysyntää.

2) Ihminen sitoutuisi pitämään terveydestään ja mielenterveydestään huolta (terveystarkastukset).

3) Ihminen sitoutuisi kehittämään itseään (opiskelu, päihdekuntoutus tms.) ja/tai tekemään jotakin yleishyödyllistä vapaaehtoistyötä tietyn määrän viikossa tai kuukaudessa. Ihminen sitoutuisi vähähiiliseen ja ympäristöystävälliseen elintapaan (esim. ei polttomoottoriajoneuvoja; kierrätys, jätteiden lajittelu).

Tämä olisi hyvä lähtökohta jonkinlaiselle kansalaispalkalle, joka olisi suuruudeltaan sitä luokkaa kuin toimeentulotuki: eli asumiskustannukset + 58

Sori. Ei orjatöitä enään kellekään suomalaiselle työttömälle. Mene itse tuollaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Olisin minäkin halunnut opiskella kulttuuriantropologiaa, taiteita, etenkin maalaustaidetta, filosofiaa, kirjallisuutta, tähtitiedettä, kukkien sidontaa, tai historiaa. Eli valmistua työttömäksi.

Mutta opiskelin alalle mistä työt ei lopu.

Opiskelin useampaakin noista oppiaineista, yksi niistä oli pääaineeni. Lähestyn 50. ikävuotta, enkä ole vielä ollut päivääkään työttömänä. Mitähän tein väärin?

"Sori. Ei orjatöitä enään kellekään suomalaiselle työttömälle. Mene itse tuollaiseen."

Minulle sopisi tuollainen järjestely paremmin kuin hyvin. Ei tuossa ole mistään orjatyöstä kysymys. Minusta tuo olisi loistava mahdollisuus kehittyä ja kasvaa ihmisenä. Itse esim. haluaisin tehdä vapaaehtoistyötä joustavan aikataulun mukaan, mutta en haluaisi, että se olisi mikään 8-16 ma-pe työ. Tuo raha riittäisi elämiseeni oikein hyvin, jos voisi olla varma, että joka kuukausi saisin tuon rahasumman, eikä minun tarvitsisi esim. ylläpitää autoa töiden takia. Vielä toistaiseksi joudun pienellä palkalla elättämään kahta lasta, mutta heidän aikuistuttuaan mikään ei kuulostaisi paremmalta kuin tuollainen järjestely, jos siitä vaan jäisi pois turha byrokratia, kyttääminen ja jatkuva hakemusten lähettely. 

"Eiköhän nää tee hakemuksia mutta työnantajat eivät tarjoa heille sitä työpaikkaa. Jos äly on tätä tasoa ettei ymmärrä mitä kyseinen henkilö tarkoitti kommentillaan niin ihmettelen miten voit itse olla työssäkäyvä"

Voisi tietysti miettiä, pystyisikö millään avuin työllistämään itse itsensä, niin ei olisi riippuvainen siitä, tulisiko valituksi töihin vai ei.

Olen itse toistaiseksi voimassa olevassa työtehtävässä oleva, ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut. Mutta jos tulisi tilanne, jossa joutuisin syystä tai toisesta pitkäaikaistyöttömäksi, enkä millään ilveellä saisi oman alan töitä täältä kotipaikkakunnaltani, hakeutuisin koulutukseen, maksoi mitä maksoi. Enkä enää tavoittelisi yliopistotutkintoa, vaan pyrkisin kouluttautumaan esim. sähköasentajaksi. Kävisin koulutuksen läpi tunnollisesti ja hakeutuisin harjoittelijaksi, jos vaan mahdollista. Käyttäisin vapaa-aikaanikin opiskellakseni asennustöitä. Hakeutuisin sähköasentajaksi johonkin pikkufirmaan, joka tekisi suht' yksinkertaisia kodin sähköasennuksia. Ja sitten kun olisin hankkinut riittävästi osaamista ja kokemusta, saattaisin harkita oman toiminimen perustamista.