"Tämä on sitten sinulle" - Ikääntyvät vanhemmat tuputtavat jo perinnöksi tavaraa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisin tämän niin että luovuin perinnöstäni jo ennakkoon ja kerroin vanhemmille. En todella halua toisten rojuja nurkkiini enkä minä heidän omaisuuttaankaan tarvitse. Tapelkoot veljet sitten keskenään.

 

 

Minne olet tehnyt siitä virallisen ilmoituksen etukäteen? Se jos vanhemmilleen aiheesta  rähjää ei ole vielä pätevä luopuminen.

Mulla oli yksi sisarus joka teki niin mutta perukirjoitukseen lakimies kutsui. Se olisi perukirjoituksessa  verotoimistolle pätevä ilmoitus.

Niin vain siskollekin kelpasi rantatontti ja 50 000 rahana. Perintöveroista huolimatta.

Totta kai. Et kai sinä sentään luullut kaikkea saavasi? 😂

 

Kun hän meuhusi ettei tule mitään perintöä ottamaan vastaan.  En olisi sittenkään yksin saanut mitään, meitä oli 8 perijää. Rahamäärä vaihteli perityn kiinteän omaisuuden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisin tämän niin että luovuin perinnöstäni jo ennakkoon ja kerroin vanhemmille. En todella halua toisten rojuja nurkkiini enkä minä heidän omaisuuttaankaan tarvitse. Tapelkoot veljet sitten keskenään.

Olet kai lapseton, että uskalsit tämän tehdä? Sillä jos sinulla on lapsia, he perivät sinun osuutesi.

Olen. Kuten kuka tahansa fiksu ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisin tämän niin että luovuin perinnöstäni jo ennakkoon ja kerroin vanhemmille. En todella halua toisten rojuja nurkkiini enkä minä heidän omaisuuttaankaan tarvitse. Tapelkoot veljet sitten keskenään.

Olet kai lapseton, että uskalsit tämän tehdä? Sillä jos sinulla on lapsia, he perivät sinun osuutesi.

 

 

Minne pätevä ilmoitus tehdään ennenkuin mitään on edes peritty? Verotoimistoon, dvv, käräjäoikeudelle?

Perittävälle.

Katsos, ei se auta mitä äidillesi nalkutat. Kun äiti kuolee hän ei enää sano että Minna ei tahdo mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli äitini kanssa sama, ei ymmärtänyt miksi ihmeessä halusin nuorena tehdä omannäköisen kodin. Kai se oli tapa osoittaa rakkautta ja välittämistä, oli itse köyhistä oloista eikä saanut mitään kotoaan. Oton osan, toki ihan arvokastakin, ja osasta kieltäydyin. Helppoa kuin heinänteko. 

Kyse on kuoleman pelosta ja ajatuksesta että "jotain jäisi jäljelle". Suhtautuisin ymmärtäväisesti näihin toiveisiin. Tulette vielä itsekin miettimään, että mihin tämäkin esine, josta minulla on niin hyviä muistoja ja johon meni aikanaan rahaa, joutuu, kun kuolen. Ettekä piristy siitä, että lapsenne sanoo, että ei me sun romujas tarvita eikä huolita.

Ilmeisesti kukaan muu mummo ei osaa sanoa ylimääräisistä tavaroista otatko vai heitänkö helvettiin? Joskus jopa pyytävät jotain ja silloin annan, niin tärkeetä tavaraa ei huushollissani ole ettenkö voisi siitä luopua. Lopultahan on luovuttava kaikesta, halusi tai ei.

Vanhukset on iät ajat tehneet tuota. Jakaneet perintöä

Sitten kun minä kuolen, niin tämä kippo on pentti sinun. Asiaan on suhtauduttu olkia kohautellen ja naureskellen. 

Ei ole kellekään ikinä tullut mitään traumoja, mutta kun nykyajan imiset suuttuu ja loukkaantuu ja traumatisoituu milloin mistäkin

Eihän tässä kukaan ole loukkaantunut tai traumatisoitunut, tuollainen on vain ärsyttävää, niin kuin viestejä lukemalla voisit ymmärtää.  Mikä tuossa olkien kohauttelussa ja naureskelussa on oikein? Kuulostaa vähän ikävältä minun korviini,

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset on iät ajat tehneet tuota. Jakaneet perintöä

Sitten kun minä kuolen, niin tämä kippo on pentti sinun. Asiaan on suhtauduttu olkia kohautellen ja naureskellen. 

Ei ole kellekään ikinä tullut mitään traumoja, mutta kun nykyajan imiset suuttuu ja loukkaantuu ja traumatisoituu milloin mistäkin

Anoppi on jo vuosikymmeniä pitänyt kotiamme jonain ilmaisena välisijoituspaikkan ennen kaatopaikkaa. Hyvin vaikea ihminen. Poikansa mukana toimitti tänne mm. tavaralähetyksen, johon kuului puhelinmyyjältä ostettuja alushousuja, joihin sen perä ei mahtunutkaan. Nyt olen ilmoittanut että mulla on mattoveitsi valmiina raatelua varten, jos hänen muuttonsa yhteydessä meille kannetaan yhtään taulua. Mies joka on täysin kyllästynyt hirviöäitiinsä, lupasi osallistua raateluun 

Vierailija kirjoitti:

Meillä samaa. Eihän ton asian raskautta tajua, jos sitä ei itse koe. Ja kun jotkut kommentoi, että olisitte vaan iloisia kun saatte tavaraa. Olisitko itse iloinen, jos kotiisi tuotaisiin kaikkea sellaista, mitä et tarvitse?

Minä kyllä olisin, koska ollaan miehen kanssa innokkaita rompetorimyyjiä aina muutaman kerran vuodessa, keväällä ja kesällä.  Myydään kertynyttä tavaraa kohtuullisen halvalla, aina saadaan ihan mukava tili ja kiva päivä.

Otan vastaan vaikka mitä tavaraa, kyllä ne yleensä kaupaksi menee ja ne mitä on jäänyt myymättä pitemmällä ajalta heitetään sitten roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vaikeata ottaa roina vastaan ja heivata samantien roskikseen? WinWin-tilanne.

Näin naapurina en halua maksaa omassa yhtiövastikkeessa toisten vanhempien omakotitalon tyhjennyksestä. Taloyhtiön roskikset pursuilee eikä omat roskat mahdu sinne.

Saman verran sinä sitä jätemaksua maksat, on ne roskikset täynnä tai tyhjinä.  

Eikä kukaan kenenkään jäämistöä omiin roskiksiinsa tyhjennä.  Jos tavaraa on paljon, siihen hommataan lava ja viedään jätehuoltoon.

Suomalaiset saa riidan aikaan mistä vaan.  Taloyhtiön roskikset on se kaikkein herkullisin aihe, mistä tykätään riidellä.  Rajariidat sitten se toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin outoa, että tämä perijäsukupolvi haluaa pelastaa maapallon, mutta se pitää tehdä ostamalla uutta ja ympäristöystävällistä, ei käyttämällä vanhat tavarat loppuun. Omien vanhempien ylimääräiset kuolinsiivoustavarat ovat ehdoton ei, koska Ikeasta saa samaan tarkoitukseen uutta.

"Emme tarvitse mitään, koska tavara rasittaa" tarkoittaa melko usein sitä, että raha kyllä kelpaisi. Sillä saisi kaikenlaista aineetonta ympäristöä rasittavaa, mutta eihän ne vanhukset ymmärrä, kun haluavat tyrkyttää isoäidin äidin vanhaa kameekorua tai isoisän sota-aikana tekemää rasiaa kuin suurtakin aarretta.

 

Meillä on kotona esimerkiksi kaikki astiat, liinavaatteet yms arjen asiat. Ei siis tarvita uutta eikä vanhaa. Raha taas kelpaisi asuntolainan maksuun, ei uuden tavaran ostamiseen. Eiköhän sama ole aika monella +30 v ikäisellä.

Juu raha kelpaa aina.  Mutta entä jos niillä vanhuksilla ei ole sitä rahaa, tavaraa taas vuosien mittaan kertyneenä liikaakin.

Pienistä eläkkeistä ei maksella jälkeläisten asuntolainoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin outoa, että tämä perijäsukupolvi haluaa pelastaa maapallon, mutta se pitää tehdä ostamalla uutta ja ympäristöystävällistä, ei käyttämällä vanhat tavarat loppuun. Omien vanhempien ylimääräiset kuolinsiivoustavarat ovat ehdoton ei, koska Ikeasta saa samaan tarkoitukseen uutta.

"Emme tarvitse mitään, koska tavara rasittaa" tarkoittaa melko usein sitä, että raha kyllä kelpaisi. Sillä saisi kaikenlaista aineetonta ympäristöä rasittavaa, mutta eihän ne vanhukset ymmärrä, kun haluavat tyrkyttää isoäidin äidin vanhaa kameekorua tai isoisän sota-aikana tekemää rasiaa kuin suurtakin aarretta.

Tuossa vaiheessa se oma koti on jo kalustettu ja sisustettu. Me tehtiin se jo 80-90-luvuilla, meidän lapset viime vuosien aikana, joten en keksi syytä, miksi meidän olisi pitänyt hakea kalusteet vanhempiemme asunnoista. Luultavasti eivät olisi antaneet, kun tarvitseva

Oletko ihan perillä tämän keskustelun aiheesta?  Ei tässä keskustella siitä, että nuoremmat kuin väkisin hakisivat vanhemmiltaan heidän huonekalunsa itselleen.  

Vierailija kirjoitti:

Kiität kohteliaasti ja viet konttiin tai myyt netissä. Esineet ovat sinun siitä hetkestä lähtien. Näillä ei ole sinulle tunnearvoa niin miksi hilloisit vain sen hillomisen ilosta niitä seuraavalle polvelle. Jos kyse tulee jostain maljakosta tulevaisuudessa niin se on varastossa jossain pahvilaatikossa etkä muista missä. Pieni valkoinen valhe ei haittaa tässä. Jos kieltäydyt "lahjoista" niin ensi kerralla sama jankkaus edessä koska eivät muista/välitä että et välttämättä kaikkea halua itselle hamstrata.

Tuo "hilloaminen" on niin rasittava sana. Miksei voi sanoa että säilyttäminen🙄

Minäkin teen kuolinsiivousta sairastuttuani parantumattomaan syöpään. Olen tarjonnut tavaroitani pojalleni ja hänen avovaimolleen, mutta kun he lähes 100 % sanovat etteivät halua tai tarvitse niitä, en loukkaannu. Vien ne sitten kierrätykseen.

Muistakaa: oma aarre on toisen romu!

Ehdota vanhuksille, että vuokraavat jonkun varaston ja vievät itselleen tarpeettomat tavarat sinne. Heidän kuolemansa jälkeen voivat sitten lapsenlapset käydä varastosta katsomassa, mitä mahdollisesti haluavat sieltä. Loput myyntiin tai joku firma tyhjentämään varasto. On mun isäkin tässä vuosien varrella kysellyt, onko mulla käyttöä sille ja tälle tavaralle tai tiedänkö jonkun, jolla olisi. Yhdellä ystävälläni oli käyttöä lähes uudellen monitoimikoneelle, joten vein hänelle. Samoin hänellä oli naapurina pienituloinen eläkeläinen, joka mielellään otti 7-veljestä lankoja.  Hyväkuntoisten kattiloiden ja paistinpannujen kohdalla otin niistä valokuvan, lähetin toiselle ystävälleni ja ystäväni taas kysyi ekaan omaan kotiinsa muuttavalta pojaltaan, olisiko hänellä jotain käyttöä niille. Kaksi kattilaa ja yksi paistinpannu meni ystäväni pojalle. Mun kotiini vanhempani eivät tuoneet itse mitään vaan mä kävin siellä katsomassa, mistä he halusivat päästä eroon. Enkä ottanut kotiini säilytykseen edes siksi aikaa, että kysyin ystäviltäni vaan tavarat saivat odottaa mun vanhempieni luona. Oma kotini ei ole mikään väliaikavarasto. Varsinkaan tavaroille, joita kukaan ei ehkä koskaan edes halua. 

Vierailija kirjoitti:

Onko kenellekään normaaleja ihmissuhteita vanhempiinsa tai appivanhempiinsa? Voisiko joskus kiukuttelijatkin katsoa peiliin?

Kaikkien 70+ vanhukset ovat apua kerjääviä romukasoissa asuvia dementikkoja, eivät auta lastenhoidossa eivätkä anna rahaa vasn tuovat kympin lahjoja lasten synttäreille. Käyvät silti salaa vaihtamassa verhot ja tyrkyttävät vanhoja vaasseja.  Nuoret vievät kirppareille tai roskiin joista joku löytää ne ja antaa lehtijutun,  löysin/sain parilla eurolla parin sadan esineen.

Erittäin hyvä ja totuudenmukainen kuvaus suurista ikäluokista. Tosin mitään arvokasta heillä ei ole, joten viimeinen lause on puppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli äitini kanssa sama, ei ymmärtänyt miksi ihmeessä halusin nuorena tehdä omannäköisen kodin. Kai se oli tapa osoittaa rakkautta ja välittämistä, oli itse köyhistä oloista eikä saanut mitään kotoaan. Oton osan, toki ihan arvokastakin, ja osasta kieltäydyin. Helppoa kuin heinänteko. 

Kyse on kuoleman pelosta ja ajatuksesta että "jotain jäisi jäljelle". Suhtautuisin ymmärtäväisesti näihin toiveisiin. Tulette vielä itsekin miettimään, että mihin tämäkin esine, josta minulla on niin hyviä muistoja ja johon meni aikanaan rahaa, joutuu, kun kuolen. Ettekä piristy siitä, että lapsenne sanoo, että ei me sun romujas tarvita eikä huolita.

Pitää hommata itselleen mausoleumi, niin sinne saa hyllyille kukkmaljakoita yms. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset on iät ajat tehneet tuota. Jakaneet perintöä

Sitten kun minä kuolen, niin tämä kippo on pentti sinun. Asiaan on suhtauduttu olkia kohautellen ja naureskellen. 

Ei ole kellekään ikinä tullut mitään traumoja, mutta kun nykyajan imiset suuttuu ja loukkaantuu ja traumatisoituu milloin mistäkin

Pitkän aikaa oli niin, että nuorempi sukupolvi muutti isompiin asuntoihin kuin missä ne vanhemmat olivat asuneet. Oli siis tilaa varastoida tavaroita. Nyt tilanne on muuttunut. Asuminen on kallista ja jokainen neliömetri maksaa tuhansia euroja. Tästä syystä asunnot ovat myös pienentyneet. Joku yksi Aallon vaasi nyt menee vaikka vaatekaapin perälle tai tiskipöydän alakaappiin, jos ei halua esilläkään pitää, mutta jos tavaraa alkaa tulla paljon, niin tila ei enää riitä tarpeettomille tavaroille, kun niille tarpeellisillekin on monessa asunnossa liian vähän säilytystilaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kiität kohteliaasti ja viet konttiin tai myyt netissä. Esineet ovat sinun siitä hetkestä lähtien. Näillä ei ole sinulle tunnearvoa niin miksi hilloisit vain sen hillomisen ilosta niitä seuraavalle polvelle. Jos kyse tulee jostain maljakosta tulevaisuudessa niin se on varastossa jossain pahvilaatikossa etkä muista missä. Pieni valkoinen valhe ei haittaa tässä. Jos kieltäydyt "lahjoista" niin ensi kerralla sama jankkaus edessä koska eivät muista/välitä että et välttämättä kaikkea halua itselle hamstrata.

Tai sitten sanot suoraan, että veit konttiin, koska et tavaraa alun perinkään halunnut eikä sille ollut mitään käyttöä.

Ihmiset luopuu tavaroista silloin kun ei itse tarvi. Kyllä ne mummot luopuu tavarasta, kun ostavat uutta. Tyhjää paikkaa hyllyyn ei jää. Lasten ja lastenlasten kodit on kaatopaikkoja vanhuksille. Itsekkyys on tuollaisen antamisen taustalla.

Eri asia sanoa suoraan karsivansa tavaraa ja kysymällä haluaako lapset jotain hyllyistä ja kaapeissa itselleen ja saavat silloin valita mitä ottaa.