"Tämä on sitten sinulle" - Ikääntyvät vanhemmat tuputtavat jo perinnöksi tavaraa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin outoa, että tämä perijäsukupolvi haluaa pelastaa maapallon, mutta se pitää tehdä ostamalla uutta ja ympäristöystävällistä, ei käyttämällä vanhat tavarat loppuun. Omien vanhempien ylimääräiset kuolinsiivoustavarat ovat ehdoton ei, koska Ikeasta saa samaan tarkoitukseen uutta.

"Emme tarvitse mitään, koska tavara rasittaa" tarkoittaa melko usein sitä, että raha kyllä kelpaisi. Sillä saisi kaikenlaista aineetonta ympäristöä rasittavaa, mutta eihän ne vanhukset ymmärrä, kun haluavat tyrkyttää isoäidin äidin vanhaa kameekorua tai isoisän sota-aikana tekemää rasiaa kuin suurtakin aarretta.

 

Meillä on kotona esimerkiksi kaikki astiat, liinavaatteet yms arjen asiat. Ei siis tarvita uutta eikä vanhaa. Raha taas kelpaisi asuntolainan maksuun, ei uuden tavaran ostamiseen. Eiköhän sama ole aika monella +30 v ikäisellä.

Tässähän se tuli. Kun oma talous on kuralla siksi, että on osteltu järjettömästi kaikenlaista, niin enää ei ole varaa maksaa asuntolainaa, siihen tarvittaisiin vanhojen vanhempien eläkerahoja.

Ratkaisin tämän niin että luovuin perinnöstäni jo ennakkoon ja kerroin vanhemmille. En todella halua toisten rojuja nurkkiini enkä minä heidän omaisuuttaankaan tarvitse. Tapelkoot veljet sitten keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelen niin, että jokainen tavara, jonka sieltä kaaoksesta (puhun omista vanhemmistani) saa jo nyt pois on askel eteenpäin. Otan vastaan, ja jos en tarvitse tai halua jotain niin kierrätän sen mukaan millainen tavara on kyseessä. Roskat suoraan roskiin, kierrätyskeskuksiin ne mitä joku vielä voisi oikeasti käyttää. Välit pysyy ja ja jokainen tavara vähentää sitä hommaa mikä on aikanaan edessä. Toki ihan roskiin meneviä raivaamalla saa jo sitä tulevaa hommaakin selkiytettyä. 

Jollain oli tuossa hyvä vinkki vastaukseen, jos selkeä ei menee ohi korvien. Kiittää ja sanoo vievänsä tarpeettomat kierrätykseen. Jos kaikki on tarpeetonta, tuon nojalla voi viedä sinne kaikki. 

Ja jos olisi sellaisia anoppeja tai äitejä, jotka tutkivat kaappeja, niin meille heillä ei olisi tulemista. Tai jos olisi pakko päästää ja salaa tutkiessaan pahoittaisivat mielensä, olisivat kyllä saaneet sen mitä ansaitsevat. Jotain kunnioit

Meillä miniä on se, joka tonkii kaappeja ja etsii myytävää. Vaikka miten selitän, että hänellä ei ole oikeutta kuvata astiasenkin sisältöä ruokasalissa minun keittäessäni kahvia keittiön puolella, niin eihän tuo tottele. Viimeksi käydessä yritti selittää, että siivotaan yhdessä, niin hän voi viedä autollaan turhat tavarat kierrätyskeskukseen. Totesin, että ei minulla ole turhaa tavaraa ellei sellaiseksi lasketa jotain tuikkukippoja, joita minä antaa lahjaksi. Ne ovat vielä laatikoissaan, ne voi kantaa kiertoon.

Tiedän, että miniä arvottaa kaiken omaisuuteni tori.fi -hinnaston mukaisesti. Hän ei tiedä, että kotini irtaimisto on testamentattu ihan toiselle taholle eli kuolinpäivästä alkaen kotiini ei hänellä ole mitään asiaa. Ja koska koti-irtaimistolla ei ole mitään arvoa, ei perijä joudu edes maksamaan perintöveroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin outoa, että tämä perijäsukupolvi haluaa pelastaa maapallon, mutta se pitää tehdä ostamalla uutta ja ympäristöystävällistä, ei käyttämällä vanhat tavarat loppuun. Omien vanhempien ylimääräiset kuolinsiivoustavarat ovat ehdoton ei, koska Ikeasta saa samaan tarkoitukseen uutta.

"Emme tarvitse mitään, koska tavara rasittaa" tarkoittaa melko usein sitä, että raha kyllä kelpaisi. Sillä saisi kaikenlaista aineetonta ympäristöä rasittavaa, mutta eihän ne vanhukset ymmärrä, kun haluavat tyrkyttää isoäidin äidin vanhaa kameekorua tai isoisän sota-aikana tekemää rasiaa kuin suurtakin aarretta.

 

Meillä on kotona esimerkiksi kaikki astiat, liinavaatteet yms arjen asiat. Ei siis tarvita uutta eikä vanhaa. Raha taas kelpaisi asuntolainan maksuun, ei uuden tavaran ostamiseen. Eiköhän sama ole aik

Meillä ainakin ison asuntolainan syy on se, että joudutaan töiden takia asumaan pk-seudulla. Meidän vanhempien työpaikat on eri paikkakunnilla/ei julkisten liikenneyhteyksien päässä, joten ei voi oikein kulkea jostain Järvenpäästä Helsinkiin junalla töihin. Asuntolaina on siis kalliimpi kuin jossain peräposiolla olisi. Eikä edes asuta mitenkään leveästi.

Nuorissa ei ainakaan mikään maapallon tulevaisuus ole.  Uutta ja uutta pitää koko ajan olla, tavaroita ei käytetä loppuun, ei edes niitä maljakoita, jotka kuitenkin ovat kalliimpia kuin se tokmannilta ostettu kiinavaasi.

Roskia ei viitsitä lajitella, olen täältä huomannut senkin,  Temua ostetaan, aina uutta ja uutta ,  ja itsensä meikkeihin pannaan rahat ja sitten kiukutellaan äidille miksei vanha äiti tahdo lapsiperhettä auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisin tämän niin että luovuin perinnöstäni jo ennakkoon ja kerroin vanhemmille. En todella halua toisten rojuja nurkkiini enkä minä heidän omaisuuttaankaan tarvitse. Tapelkoot veljet sitten keskenään.

Olet kai lapseton, että uskalsit tämän tehdä? Sillä jos sinulla on lapsia, he perivät sinun osuutesi.

Äitini ei hirveästi tuo vanhaa, mutta ostelee koko ajan uutta. Ei muuten, mutta kun esim. lapsille ostaa liian pieniä sukkia, jotka muutenkin ovat sellaista materiaalia, että kutittaisivat kauheasti (lapsilla aistiherkkyyttä). Lisäksi esim. jotain ihan eripariastioita, vaikka tietää hyvin, millaisia astioita meillä on käytössä ja millaisista pidän. Viime muuton jälkeen otin linjan, että kylmästi myyn tai palautan kaiken epäsopivan, mitä tuodaan, kun muuton yhteydessä olin niitä laittanut kiertoon kassikaupalla käyttämättöminä, ja välillä äiti kyselee juuri, että no oliko ne sukat hyvät. Yhtäkkiä oikein kauhistui, kun tajusi, että jotain hänen ostamiaan mukeja ei ollutkaan astiakaapissa, luuli ex-mieheni vaatineen niitä itselleen ja minun sitä kautta menettäneen nämä arvotavarat! Onneksi menetin ihan rahaa vastaan tori.fissa.

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisin tämän niin että luovuin perinnöstäni jo ennakkoon ja kerroin vanhemmille. En todella halua toisten rojuja nurkkiini enkä minä heidän omaisuuttaankaan tarvitse. Tapelkoot veljet sitten keskenään.

Minne olet tehnyt siitä virallisen ilmoituksen etukäteen? Se jos vanhemmilleen aiheesta  rähjää ei ole vielä pätevä luopuminen.

Mulla oli yksi sisarus joka teki niin mutta perukirjoitukseen lakimies kutsui. Se olisi perukirjoituksessa  verotoimistolle pätevä ilmoitus.

Niin vain siskollekin kelpasi rantatontti ja 50 000 rahana. Perintöveroista huolimatta.

Anopilla on mennyt siihen, että näitä "perintökalleuksia" tulee syntymäpäivä- ja joululahjaksi. Kippoja, jotka eivät sovi sisustukseen mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Äitini ei hirveästi tuo vanhaa, mutta ostelee koko ajan uutta. Ei muuten, mutta kun esim. lapsille ostaa liian pieniä sukkia, jotka muutenkin ovat sellaista materiaalia, että kutittaisivat kauheasti (lapsilla aistiherkkyyttä). Lisäksi esim. jotain ihan eripariastioita, vaikka tietää hyvin, millaisia astioita meillä on käytössä ja millaisista pidän. Viime muuton jälkeen otin linjan, että kylmästi myyn tai palautan kaiken epäsopivan, mitä tuodaan, kun muuton yhteydessä olin niitä laittanut kiertoon kassikaupalla käyttämättöminä, ja välillä äiti kyselee juuri, että no oliko ne sukat hyvät. Yhtäkkiä oikein kauhistui, kun tajusi, että jotain hänen ostamiaan mukeja ei ollutkaan astiakaapissa, luuli ex-mieheni vaatineen niitä itselleen ja minun sitä kautta menettäneen nämä arvotavarat! Onneksi menetin ihan rahaa vastaan tori.fissa.

Jos joku torissa maksaa jotain mukeista ei ne mitään arvottomia ole. Mutta rahapulassa pitää myydä, ei raaski edes hyväntekeväisyyskirpparille viedä 

Kontissa katselin, uusia käyttämättömiä mukeja o,5 - 2 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisin tämän niin että luovuin perinnöstäni jo ennakkoon ja kerroin vanhemmille. En todella halua toisten rojuja nurkkiini enkä minä heidän omaisuuttaankaan tarvitse. Tapelkoot veljet sitten keskenään.

Olet kai lapseton, että uskalsit tämän tehdä? Sillä jos sinulla on lapsia, he perivät sinun osuutesi.

Minne pätevä ilmoitus tehdään ennenkuin mitään on edes peritty? Verotoimistoon, dvv, käräjäoikeudelle?

Kyllä nyky 70 - vuotiaat osaa kuluttaa. Katsokaapa vain kun kuskaavat teille niitä kippojaan ja kuppejaan niin tilalle on ostettu jotain ikeaa.

Kukaan ei luovu ihanista tavaroistaan noin vain. Haluavat eroon ja kätevää kärrätä lapsille. Oi kun lapsenlapset lentää pesästä niin silloin on hyvä uusia omat huonekalut ja viedä vanhat nuorille. On niin hyviä.... 

Kodin Kuvalehdessä oli n. kuukausi sitten keskustelupalstalla n. 50v äidin kirjoitus missä hän katkerana tilitti miten on säästänyt kaikkea lastensa leluista huonekaluihin eikä mitään kelpaa lapsille joilla jo kodit sisustettu ja kehoittavat tätä äitiä laittamaan säästöjään kiertoon. Hän ei kuitenkaan siihen pysty vaan säästää tavaroita edelleen ajatuksella jos lapset kuitenkin tulevat katumapäälle joskus. Olen 72v ja olin hämmästynyt miten vielä minua n .20 vuotta nuorempi sukupolvi tekee tuota ikäihmisten älyttömyyttä. Tekee sitten kuolinsiivousta tai mitä nimeä siitä haluaa käyttää mutta järki käteen! Myyn mitä en tarvitse ja on jotain arvoa tai kysyn kahdelta lapseltani haluavatko jotain mutta ikinä en tyrkytä. Asun kerrostalossa niin kadunvarteen voi viedä "romulaatikon" ja kaikki kelvannut tähän mennessä. Kun itselle tarpeeton tavara on poissa niin eipä sitä sen jälkeen enää muista :) Arvokkaat valaisimet ja huonekalut yms. voivat lapset myydä minun jälkeeni hyvällä omallatunnolla!

Tämähän on omilta vanhemmilta opittu. Kauhea kiire oli hävittää isoäidin kalusteet ja muut ja hommata Askosta, ehkäpä velaksi, uudet laaduttomat ja tyylittömät. Ei kiitos, en halua tavaroitanne.

Ihmiset säilyttelevät kaiken maailman roinaa ja lapset sitten kovalla vaivalla heittää roskiin tai polttaa tai muuta, mitä järkeä?

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisin tämän niin että luovuin perinnöstäni jo ennakkoon ja kerroin vanhemmille. En todella halua toisten rojuja nurkkiini enkä minä heidän omaisuuttaankaan tarvitse. Tapelkoot veljet sitten keskenään.

Muistithan tehdä kieltäytymisen kirjallisesti ja oikein muotoillulla ilmoituksella. Puheilla ei ole merkitystä perintöasioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisin tämän niin että luovuin perinnöstäni jo ennakkoon ja kerroin vanhemmille. En todella halua toisten rojuja nurkkiini enkä minä heidän omaisuuttaankaan tarvitse. Tapelkoot veljet sitten keskenään.

Olet kai lapseton, että uskalsit tämän tehdä? Sillä jos sinulla on lapsia, he perivät sinun osuutesi.

 

 

Minne pätevä ilmoitus tehdään ennenkuin mitään on edes peritty? Verotoimistoon, dvv, käräjäoikeudelle?

Perittävälle.

Vierailija kirjoitti:

Nuorissa ei ainakaan mikään maapallon tulevaisuus ole.  Uutta ja uutta pitää koko ajan olla, tavaroita ei käytetä loppuun, ei edes niitä maljakoita, jotka kuitenkin ovat kalliimpia kuin se tokmannilta ostettu kiinavaasi.

Roskia ei viitsitä lajitella, olen täältä huomannut senkin,  Temua ostetaan, aina uutta ja uutta ,  ja itsensä meikkeihin pannaan rahat ja sitten kiukutellaan äidille miksei vanha äiti tahdo lapsiperhettä auttaa.

Juurikin näin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisin tämän niin että luovuin perinnöstäni jo ennakkoon ja kerroin vanhemmille. En todella halua toisten rojuja nurkkiini enkä minä heidän omaisuuttaankaan tarvitse. Tapelkoot veljet sitten keskenään.

 

 

Minne olet tehnyt siitä virallisen ilmoituksen etukäteen? Se jos vanhemmilleen aiheesta  rähjää ei ole vielä pätevä luopuminen.

Mulla oli yksi sisarus joka teki niin mutta perukirjoitukseen lakimies kutsui. Se olisi perukirjoituksessa  verotoimistolle pätevä ilmoitus.

Niin vain siskollekin kelpasi rantatontti ja 50 000 rahana. Perintöveroista huolimatta.

Totta kai. Et kai sinä sentään luullut kaikkea saavasi? 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisin tämän niin että luovuin perinnöstäni jo ennakkoon ja kerroin vanhemmille. En todella halua toisten rojuja nurkkiini enkä minä heidän omaisuuttaankaan tarvitse. Tapelkoot veljet sitten keskenään.

Muistithan tehdä kieltäytymisen kirjallisesti ja oikein muotoillulla ilmoituksella. Puheilla ei ole merkitystä perintöasioissa.

Oletko sinä jotenkin yksinkertainen? Tottakai virallisesti.