Nuorena vanhempanne menettäneet, milloin alkoi tuntua että olette samalla tasolla muiden ikäistenne kanssa?

Oletko ehkä luonteeltasi herkempi, otat vastoinkäymiset raskaammin ja sinulla kestää pidempään toipua niistä?

Tunnen yhden sellaisen jonka vanhemmat kuoli hänen ollessa kouluikäinen ja ilmeisesti kuvittelee olevansa kokeneempi, hänen mielestä muut ei tiedä mistään mitään ja kaikilla on ollut ihan helppoa. Pumpulissahan hän itse on elänyt, vanhempien kuolema ainoa vastoinkäyminen.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden sellaisen jonka vanhemmat kuoli hänen ollessa kouluikäinen ja ilmeisesti kuvittelee olevansa kokeneempi, hänen mielestä muut ei tiedä mistään mitään ja kaikilla on ollut ihan helppoa. Pumpulissahan hän itse on elänyt, vanhempien kuolema ainoa vastoinkäyminen.

Kerrot toisen vähättelevän toisten kokemuksia ja samalla kuvittelet, että vanhempien kuolema on ollut hänen elämänsä ainoa vastoinkäyminen. En usko tuohon hetkeäkään. Kaikilla on vastoinkäymisiä läpi elämän, osalla isompia ja osalla pienempiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden sellaisen jonka vanhemmat kuoli hänen ollessa kouluikäinen ja ilmeisesti kuvittelee olevansa kokeneempi, hänen mielestä muut ei tiedä mistään mitään ja kaikilla on ollut ihan helppoa. Pumpulissahan hän itse on elänyt, vanhempien kuolema ainoa vastoinkäyminen.

 

Kerrot toisen vähättelevän toisten kokemuksia ja samalla kuvittelet, että vanhempien kuolema on ollut hänen elämänsä ainoa vastoinkäyminen. En usko tuohon hetkeäkään. Kaikilla on vastoinkäymisiä läpi elämän, osalla isompia ja osalla pienempiä. 

Harvemmille kaikki on raskaampaa.

Et sinä sen kokeneempi ole kuin muutkaan vaikka ajattelisitkin niin. 

Olet vaan herkkä ja koet kaiken vaikeana.

Minulla taas päinvastoin. Mietin milloin mahdan olla henkisesti yhtä kypsä kuin ikäiseni. Toisen vanhemman kuolema ja sitä ennen vuosia kestäneet traumaattiset tapahtumat jättivät mieleni sellaiseen kuntoon, että masennuksesta ja muista mielenterveysongelmista toipuminen veivät käytännössä yli vuosikymmenen. Siinä ei juuri kertynyt samoja elämänkokemuksia kuin nuorilla aikuisilla yleensä, joten tunnen olevani tietyllä tapaa henkisesti jäljessä, vaikka pienet asiat ja vastoinkäymiset eivät minua hetkautakaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla taas päinvastoin. Mietin milloin mahdan olla henkisesti yhtä kypsä kuin ikäiseni. Toisen vanhemman kuolema ja sitä ennen vuosia kestäneet traumaattiset tapahtumat jättivät mieleni sellaiseen kuntoon, että masennuksesta ja muista mielenterveysongelmista toipuminen veivät käytännössä yli vuosikymmenen. Siinä ei juuri kertynyt samoja elämänkokemuksia kuin nuorilla aikuisilla yleensä, joten tunnen olevani tietyllä tapaa henkisesti jäljessä, vaikka pienet asiat ja vastoinkäymiset eivät minua hetkautakaan.

Sama juttu

Kuulostaa ap siltä että sinulla on ollut ihan tavallisen turvallinen lapsuus.

Mikä siis on se ongelma oikeastaan? Ette kai te vain vanhemmistanne tai perhetaustastanne puhu kun olette tekemisissä?

Vierailija kirjoitti:

Oletko ehkä luonteeltasi herkempi, otat vastoinkäymiset raskaammin ja sinulla kestää pidempään toipua niistä?

Näin minäkin luulisin. Toisille esimerkiksi lapsena tai nuorena koettu vanhemman kuolema jää elämänmittaiseksi traumaksi, eikä siitä meinata päästä eteenpäin, vaikka apua ja tukeakin olisi.

Orvoksi jääneiden kohdalla voi olla kyseessä ehkä huomiontarve ja se saatu huomio, useinhan kun lapsi jää orvoksi koko suvun huomio keskittyi häneen kuten myös esimerkiksi sosiaaliviranomaisten huomio. Asiat järjestellään valmiiksi, sosiaaliviranomaiset päättää sijoituspaikasta ja sopivista huoltajista.

Vierailija kirjoitti:

Orvoksi jääneiden kohdalla voi olla kyseessä ehkä huomiontarve ja se saatu huomio, useinhan kun lapsi jää orvoksi koko suvun huomio keskittyi häneen kuten myös esimerkiksi sosiaaliviranomaisten huomio. Asiat järjestellään valmiiksi, sosiaaliviranomaiset päättää sijoituspaikasta ja sopivista huoltajista.

Huomaa ettet ole koskaan menettänyt ketään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ehkä luonteeltasi herkempi, otat vastoinkäymiset raskaammin ja sinulla kestää pidempään toipua niistä?

Näin minäkin luulisin. Toisille esimerkiksi lapsena tai nuorena koettu vanhemman kuolema jää elämänmittaiseksi traumaksi, eikä siitä meinata päästä eteenpäin, vaikka apua ja tukeakin olisi.

Huomaa ettet ole kokenut vanhemman kuolemaa

Vierailija kirjoitti:

Olet vaan herkkä ja koet kaiken vaikeana.

Todennäköisesti niin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri jäi lapsena orvoksi ja se kiukuttelee siitä vielä kolmekymppisenäkin vaikka on saanut erittäin etuoikeutetun elämän. Jotain ongelmia sosiaaliviranomaisten kanssa niillä kai oli, mutta muuten on viettänyt erittäin suojattua ja paapottua elämää.

 

Ihan mielenkiinnosta, miten voi elää erittäin etuoikeutettua, suojattua ja paapottua elämää, jos on jäänyt jo lapsena orvoksi? Vai meinaatko, että esimerkiksi hyvä taloudellinen tilanne on antanut tuossa erittäin etuoikeutetun elämän? Rehellisesti sanottuna, kuulostat aika katkeralta. 

Varmaan ihan samalla tavalla kuin sitä voi elää kenen tahansa huoltajien kanssa. Katkeralta kuulostaa orvoksi jäämistään vielä aikuisenakin kiukuttelee ihminen, joka ei edes ymmärrä olleensa etuoikeutettu.

Todella väärin ettei vanhempasi kuolleet kun oli lapsi etkä näin ollen saannut etuoikeutettua asemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Orvoksi jääneiden kohdalla voi olla kyseessä ehkä huomiontarve ja se saatu huomio, useinhan kun lapsi jää orvoksi koko suvun huomio keskittyi häneen kuten myös esimerkiksi sosiaaliviranomaisten huomio. Asiat järjestellään valmiiksi, sosiaaliviranomaiset päättää sijoituspaikasta ja sopivista huoltajista.

Huomaa ettet ole koskaan menettänyt ketään

Etpä sinä voi sitä tietää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ehkä luonteeltasi herkempi, otat vastoinkäymiset raskaammin ja sinulla kestää pidempään toipua niistä?

Näin minäkin luulisin. Toisille esimerkiksi lapsena tai nuorena koettu vanhemman kuolema jää elämänmittaiseksi traumaksi, eikä siitä meinata päästä eteenpäin, vaikka apua ja tukeakin olisi.

Huomaa ettet ole kokenut vanhemman kuolemaa

Tai sitten kaikki ei jää vellomaan siihen orpolapsistatukseen loppuelämäksi.

Mitkä asiat sinulla ei siis olleet hyvin? Kun et yhtään avaa tätä, niin tosi vaikea kommentoida mitään. Ilmeisesti kuitenkin koet eläneet erilaisen lapsuuden ja nuoruuden kuin toiset.

50v