Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä läheisen kuoleman jälkeen ihmiset yleensä tekee?
22.09.2024 |
Tiedän että varmaan ihmiset tekee erilaisia asioita, mutta mitä olet esimerkiksi itse tehnyt? Minä olen ulkoillut, mennyt kouluun, ollut kaverien ja muiden läheisteni kanssa jne. En vaan ole kotona yksin olevaa tyyppiä.
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Makasin kaiket päivät sängyssä itkemässä. Olin etätöissä ja yritin hoitaa työt normaalisti, mutta ei se kovin hyvin sujunut.
Vierailija kirjoitti:
Järjestää hautajaiset ja perunkirjoitus asiat
Näitä voi toki alkaa järjestää vaikka heti jo vainaja on esimerkiksi vanhus jonka kuolema ollut odotettavissa. Mutta jos vainaja on kuollut äkillisesti, joutuu usein odottamaan että selviää milloin hautajaisten järjestäminen olisi edes mahdollista.
Venäjällä ihmiset eivät tee mitään, koska niitä on liikaa. Siellä ihminen on ihan kuin karjaa ja ei haittaa vaikka sieltä täältä joku aina lähtisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestää hautajaiset ja perunkirjoitus asiat
Näitä voi toki alkaa järjestää vaikka heti jo vainaja on esimerkiksi vanhus jonka kuolema ollut odotettavissa. Mutta jos vainaja on kuollut äkillisesti, joutuu usein odottamaan että selviää milloin hautajaisten järjestäminen olisi edes mahdollista.
Oho, perunkirjoituksenkinko voi järjestää jo ennen kuin ihminen on kuollut! Sinä tietenkin odotat kieli pitkällä perintöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä oikeasti harrastin kumppanini kanssa kokoajan seksiä seuraavat 2kk. Seksi oli ainoa hetki, jolloin pystyin olemaan ajattelematta läheisen itsemurhaa.
Jokaisella omat coping-keinonsa, itse en osannut oikein käsitellä tunteita ja siksi meni vähän tuollai riman ali tuo oma selviytymistyyli.
Varaa ajan hautaustoimistoon, alkaa tyhjentää vainajan asuntoa ja järjestellä hänen asioitaan. Yrittää jatkaa omia töitään surussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tiedä, mitä ihmiset yleensä tekevät.
Minä yritin kuumeisesti järjestää kaikkia asioita. Jotenkin tuntui,että jos tarpeeksi järjestän, voin järjestää tämänkin (takaisin) kuntoon - vaikka tietysti järjellä tajusin, ettei se siitä enää koskaan kuntoon tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä oikeasti harrastin kumppanini kanssa kokoajan seksiä seuraavat 2kk. Seksi oli ainoa hetki, jolloin pystyin olemaan ajattelematta läheisen itsemurhaa.
Jokaisella omat coping-keinonsa, itse en osannut oikein käsitellä tunteita ja siksi meni vähän tuollai riman ali tuo oma selviytymistyyli.
Selviydyitkö? Vai kostiko surematon suru myöhemmin? Ja miksi sinun piti olla ajattelematta läheisesi itsemurhaa?
Join puoli pulloa viskiä ja menin seuraavana päivänä töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni alkoi hautajaisten järjestäminen ja papereiden kasaaminen perunkirjoitusta varten. Tein molempia vuorotellen. Hautajaisten jälkeen tein kuolinsiivousta. Ensimmäisinä viikkoina ei edes ehtinyt surua miettiä. Suru tuli myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä oikeasti harrastin kumppanini kanssa kokoajan seksiä seuraavat 2kk. Seksi oli ainoa hetki, jolloin pystyin olemaan ajattelematta läheisen itsemurhaa.
Jokaisella omat coping-keinonsa, itse en osannut oikein käsitellä tunteita ja siksi meni vähän tuollai riman ali tuo oma selviytymistyyli.
Selviydyitkö? Vai kostiko surematon suru myöhemmin? Ja miksi sinun piti olla ajattelematta läheisesi itsemurhaa?
Kyllähän sitä voi silti surra vaikka ei ajattelisin koko ajan asiaa 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoli vuotta meni "sumussa". Sain suoritettua opintoja, mutta itkin tosi paljon. Esim. pääsiäisenä itkin. Ketään ei kiinnostanut. Tunsin oloni todella lohduttomalta. Sitten kahtena kertana menin baariin ja join. Ei siitä ollut mitään apua. Oli hirvittävän surullinen olo. Sitten hain apua. Suru on vaihtunut välinpitämättömyydeksi ja uupumukseksi. Olen myös ärtynyt, etten kestä yhtään, jos joku esim. kuormittaa ylimääräisillä ongelmilla tai joku huutaa jossain, niin en kestä kiljuntaa tai riitelyä.
Se riippuu ihan ihmisestä. Kaikkea täyslamaannuksesta normaalin elämän jatkamiseen.
Itkin vartin, vietin rennon koti-illan, tein iltatoimet, menin nukkumaan ja lähdin aamulla töihin.
Ennen siunausta ja tuhkausta puhuin muutaman kerran puhelimessa käytännön järjestelyistä niistä tietävän kanssa. Tuhkauksen jälkeen odotin vain tietoa, milloin tuhkat saapuvat, ja osallistuin tuhkien lopullisen sijoittamispäivän valintaan, vaikka en ollut menossa paikalle. Olin sen kauniin päivän vapaalla kotona ja sain päivityksiä viimeiseltä matkalta. Auringon laskun aikaan kävin pitkällä kävelyllä nauttimassa luonnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä oikeasti harrastin kumppanini kanssa kokoajan seksiä seuraavat 2kk. Seksi oli ainoa hetki, jolloin pystyin olemaan ajattelematta läheisen itsemurhaa.
Jokaisella omat coping-keinonsa, itse en osannut oikein käsitellä tunteita ja siksi meni vähän tuollai riman ali tuo oma selviytymistyyli.
Selviydyitkö? Vai kostiko surematon suru myöhemmin? Ja miksi sinun piti olla ajattelematta läheisesi itsemurhaa?
Kyllähän sitä voi silti surra vaikka ei ajattelisin koko ajan asiaa 24/7.
Suruseksi kuulostaa kieltämättä hyvältä.
Suree. Ja alkaa järjestellä kuolleen tavaroita. Sekin voi olla eheyttävää surutyötä, luopumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestää hautajaiset ja perunkirjoitus asiat
Näitä voi toki alkaa järjestää vaikka heti jo vainaja on esimerkiksi vanhus jonka kuolema ollut odotettavissa. Mutta jos vainaja on kuollut äkillisesti, joutuu usein odottamaan että selviää milloin hautajaisten järjestäminen olisi edes mahdollista.
Mitä tarkoitat? Perheetön sisareni kuoli aika yllättäen lauantaina. Aloitin hautajaisjärjestelyt maanantaina.
Alue: Aihe vapaa
Järjestää hautajaiset ja perunkirjoitus asiat