Onko nämä kohtuulliset kriteerit miehelle?

LouLou kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Tuo 4 &5 on aivan kohtuuttomia vaatimuksia. Miksei sulle kelpaa vaikka lähihoitaja -mies, joka tienaa bruttona 2700€/kk?

Miksi ne ovat kohtuuttomia, miksi pitäisi kelvata? 

Aika harva tienaa yli 4000€/kk. 

Palkansaajista noin kolmannes tienaa yli 4000€/kk. Aivan normaali palkka eikä mitenkään korkea kriteeri. 

Sinänsä ihan kohtuulliset kriteerit keski-ikäiselle miehelle. Mutta tuollaiset miehet elävät siinä iässä yleensä jo pitkässä parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän noista kohdista 4 ja 5 loistaa hypergamia. Toivotaan mieheltä parempaa palkkaa ja korkeampaa koulutusta kuin mihin on itse viitsitty panostaa. Tällaiset avaukset ovat juuri sitä, millaisia naisia miehet haluaisivat karttaa.

Onko siinä siis jotain pahaa, että haluaa vähintään samaa kuin itsellä? Mitä kartettavaa siinä on? Valtaosa miehistä on parisuhteessa suunnilleen saman verran tienaavan ja saman koulutustason saavuttaneen kanssa, etten sanoisi että erityisemmin haluavat karttaa. 

On eriasia päätyä jonkin samankaltaisen koulutuksen käyneen kanssa yhteen kuin vaatia. Entäpäs, jos se mies olisi ap:ta koulutetumpi ja parempituloinen (kuten esim. itse), mahtaisi ap:ta harmittaa, jos sanottaisiin, että pitää olla vähin

Miksi kriteereissä on "vähintään"? Miksi ap:ta koulutetumman ja parempipalkkaisen pitäisi tyytyä ap:aan? Aika bimboa, että itselle kelpaa vähintään se mitä itse on, mutta sille miehelle pitäisi kelvata pienituloisempi ja vähemmänkoulutettu.

Missä ap oli pakottamassa ketään häntä itseään kelpuuttamaan? 

Vierailija kirjoitti:

LouLou kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Tuo 4 &5 on aivan kohtuuttomia vaatimuksia. Miksei sulle kelpaa vaikka lähihoitaja -mies, joka tienaa bruttona 2700€/kk?

Miksi ne ovat kohtuuttomia, miksi pitäisi kelvata? 

Aika harva tienaa yli 4000€/kk. 

Palkansaajista noin kolmannes tienaa yli 4000€/kk. Aivan normaali palkka eikä mitenkään korkea kriteeri. 

Normaali, mutta silti karsii n. 70% pois. Siihen vielä koulutuskriteeri, urheilullisuuskriteeri ja näkymättömät kriteerit eli naamakomeus ja peniksen pituus, ellei haluta kuolleen makuuhuoneen suhdetta.

Puhutaan ehkä yhdestä prosentista tai prosentin kymmenyksestä tuossa ikäluokassa. Jos eläkepapat tai nuoret miehet laskettaisiin mukaan, puhuttaisiin ehkä jopa kahdesta prosentista miehistä. 

Mulla oli about samat kriteerit ja lisäksi että ei alakouluikäisiä lapsia ja pitää asua samassa kaupungissa. Puolen puolen Tinderöinnin jälkeen löytyi. Olin 54v

Jos leskeytyneen miehen löydät, niin voi tärpätä. Muuten lista on aivan liian tiukka, luultavasti saat viettää useamman vuoden yksin. 

t. pitkässä liitossa oleva, täyttäisin listalta vain 8 kohtaa eli hylkyyn menisin mutta niin menisit sinäkin, en pidä tuollaisista vaatimuslistoista.

"Miehen tulee olla yhtä liikunnallinen tai enemmän kuin minä. Harrastan aktiivisesti kahta joukkuelajia, lisäksi kestävyyslajeja."

Käytännössä tuollainen ukko ei olisi ikinä kotona, aina jossain ultrajuoksuissa tai jossain pelaamassa joukkuepelejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän noista kohdista 4 ja 5 loistaa hypergamia. Toivotaan mieheltä parempaa palkkaa ja korkeampaa koulutusta kuin mihin on itse viitsitty panostaa. Tällaiset avaukset ovat juuri sitä, millaisia naisia miehet haluaisivat karttaa.

Onko siinä siis jotain pahaa, että haluaa vähintään samaa kuin itsellä? Mitä kartettavaa siinä on? Valtaosa miehistä on parisuhteessa suunnilleen saman verran tienaavan ja saman koulutustason saavuttaneen kanssa, etten sanoisi että erityisemmin haluavat karttaa. 

On eriasia päätyä jonkin samankaltaisen koulutuksen käyneen kanssa yhteen kuin vaatia. Entäpäs, jos se mies olisi ap:ta koulutetumpi ja parempituloinen (kuten esim. itse), mahtaisi ap:ta harmittaa, jos sanottaisiin, että pitää olla vähin

Miksi kriteereissä on "vähintään"? Miksi ap:ta koulutetumman ja parempipalkkaisen pitäisi tyytyä ap:aan? Aika bimboa, että itselle kelpaa vähintään se mitä itse on, mutta sille miehelle pitäisi kelvata pienituloisempi ja vähemmänkoulutettu.

Missä ap oli pakottamassa ketään häntä itseään kelpuuttamaan? 

Älä saivartele. Aloituksessa:  "Eli mies pitäisi löytää ja kriteerit on selvillä."

Eli löytää pitäisi, näillä kriteereillä. Ei puhuta pakottamisesta, mutta on ihan loogista kysyä, että mitä aloittajalla tarkalleen ottaen olisi annettavaa kuvatunlaiselle miehelle, varsinkin kun miehen pitäisi mielellään tosiaan olla kaikkea vielä vähän enemmän kuin aloittaja. Esimerkiksi minun mieheni täyttää nuo kriteerit muuten paitsi koulutustason ja tulojen osalta ja jo hänelläkin on/olisi kohtalaisedti vientiä. Minä olen häntä 11 vuotta nuorempi, korkeakoulutettu, liikunnallinen ja hoikka, eli ei ole tarvinnut keneen tahansa tyytyä. 

Mistä löydät noita urheiluhulluja?

"Miehen tulee olla yhtä liikunnallinen tai enemmän kuin minä. Harrastan aktiivisesti kahta joukkuelajia, lisäksi kestävyyslajeja."

Eli miehellä saisi mielellään olla jonkinlaiset treenit vähintään kolmena tai neljänä iltana viikossa (2 joukkuelajia + 2 kestävyyslajia). Koska joukkueet ja lajit eivät todennäköisesti olisi yhteisiä eivätkä onnekkaasti kaikki samoina päivänä, viikossa ei välttämättä olisi yhtäkään yhteistä vapaailtaa. Myös siinä tapauksessa, että harrastaisitte molemmat vaikka juoksua, ette voisi tehdä sitä yhdessä, koska jos mies on riittävän urheilullinen ja tavoitteellinen niin sinä olisit hänelle liian hidas lenkkiseuraksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos olisin sinkku, olisi minulla paljon kohtuuttomammat vaatimukset, mutta on vaikea uskoa, että etsisin ketään. Kukaan ei pystyisi korvaamaan miestäni."

 

Mielenkiintoista. Itse sanoisin että juuri pitkän avioliittoni kokemuksella oma vaatimuslistani olisi sekä lyhempi että erilainen kuin nuorena. Nimenomaan siksi että nyt olen nähnyt mitkä ovat ne ominaisuudet jotka ihan oikeasti miehessä tekevät minut onnelliseksi ja mikä on vain "pintaa" ja turhuutta.

Esim. olen moneen kertaan oppinut että on äärimmäisen tärkeää että haluamme elämältä suunnilleen samoja asioita ja innostumme samantyyppisistä asioista (silloin kun ne koskevat yhteistä elämää, ei siis harrastuksia).

Todella moni tärkeä asia ja elämänvalinta olisi jäänyt tekemättä jos niistä olisi pitänyt puolison kanssa vääntää ja tehdä kovia kompromisseja.

Tämän tärkeyttä en nuorena nähnyt vaan ajattelin että kun on suunnilleen samat "arvot" niin se riittää.

Juuri näin! Itseä näin keski-ikäisenä lähinnä hymyilyttää kaikenlaiset haihattelut toivotusta pituudesta, harrastuksista, hiusten väristä tai musiikkimausta. Tällaiset on pääosin pelkkää pintaa, ja jotkut niistä myös paljastaa että kyseessä on nuori ihninen, joka ei ymmärrä, miten moni asia voi muuttua elämän varrella. Jos puolison pitää olla erittäin urheilullinen, mutta hän vammautuu eikä voi enää urheilla yhtä paljon, meneekö hän luiskaan välittömästi? Jos hänellä on tavatessa toivotut viiden tonnin tulot, mutta elämä heittelee ja pakottaa vaihtamaan hoitoalalle, tuleeko ero? Itselläni on tietyt ehdottomat kriteerit, joista en joustaisi koskaan, mutta niitä on lopulta melko vähän. 

Minusta taas tuo sinun määritelmäsi pinnallisesta kuulostaa sellaisen ihmisen ajatuksilta, joka ei ole elänyt pitkässä, hyvin toimivassa parisuhteessa. Ja mahdollisesti nuoren ihmisen ajatuksilta, kun elämän realitetit arjesta eivät ole vielä iskeneet kasvoille. Jos vaikka menee urheilullisen miehen kanssa naimisiin, vaikka ei itse urheile, alkaa se aika nopeasti nyppiä, kun mies viettää kaiken vapaa-aikansa urheillen. Se on pois yhteisestä vapaa-ajasta, jonka voisi viettää myös sellaisen miehen kanssa, joka pitää samoista asioista. Urheilullisuus ei myöskään katoa, vaikka vammautuisi eikä pituus tai kasvonpiirteet muutu: miellyttävä ulkonäkö, johon ihastui on vanhanakin kyllä näkyvissä.

Olen nähnyt monen parin eroavat lasten aikuistuttua, kun eivät vain ole yhteen sopineet, ei ole yhteisiä harrastuksia, ei yhteisiä arvoja, vaan kaikki aika vietetään erillään ja on vieraannuttu. Palstalla usein ylistetään nimenomaan tällaista mallia, aivan kuten nämä nyttemmin eronneet naisetkin aikoinaan tekivät, miten hienoa on, kun "ei koko ajan nyhjätä yhdessä, vaan ollaan itsenäisiä".  Sen sijaan parit, joilla oli pinnallisia yhteenkuuluvuutta ilmentäviä harrastuksia ja arvoja, ovat kaikki yhdessä. Joka ikinen. Ja avioliiton kesto on tässä vaiheessa lähes 40 vuotta tai enemmän, vanhemmassa ikäpolvessa yli 60 vuotta.

Ne syvällisetkin arvot ilmenevät elämäntavoissa ja ulkonäössä, tyylissä ja käytöksessä. Oikeasti pinta ja syvyys kuuluvat ja kietoutuvat tiiviisti yhteen.

Mies ei saa olla omanlaisensa mies vaan hänen täytyy olla sellainen kuin minä oletan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos olisin sinkku, olisi minulla paljon kohtuuttomammat vaatimukset, mutta on vaikea uskoa, että etsisin ketään. Kukaan ei pystyisi korvaamaan miestäni."

 

Mielenkiintoista. Itse sanoisin että juuri pitkän avioliittoni kokemuksella oma vaatimuslistani olisi sekä lyhempi että erilainen kuin nuorena. Nimenomaan siksi että nyt olen nähnyt mitkä ovat ne ominaisuudet jotka ihan oikeasti miehessä tekevät minut onnelliseksi ja mikä on vain "pintaa" ja turhuutta.

Esim. olen moneen kertaan oppinut että on äärimmäisen tärkeää että haluamme elämältä suunnilleen samoja asioita ja innostumme samantyyppisistä asioista (silloin kun ne koskevat yhteistä elämää, ei siis harrastuksia).

Todella moni tärkeä asia ja elämänvalinta olisi jäänyt tekemättä jos niistä olisi pitänyt puolison kanssa vääntää ja tehdä kovia kompromisseja.

Tämän tärkeyttä en nuorena nähnyt vaan ajattelin että kun on suunnilleen samat "arvot" niin se riittää.

Juuri näin! Itseä näin keski-ikäisenä lähinnä hymyilyttää kaikenlaiset haihattelut toivotusta pituudesta, harrastuksista, hiusten väristä tai musiikkimausta. Tällaiset on pääosin pelkkää pintaa, ja jotkut niistä myös paljastaa että kyseessä on nuori ihninen, joka ei ymmärrä, miten moni asia voi muuttua elämän varrella. Jos puolison pitää olla erittäin urheilullinen, mutta hän vammautuu eikä voi enää urheilla yhtä paljon, meneekö hän luiskaan välittömästi? Jos hänellä on tavatessa toivotut viiden tonnin tulot, mutta elämä heittelee ja pakottaa vaihtamaan hoitoalalle, tuleeko ero? Itselläni on tietyt ehdottomat kriteerit, joista en joustaisi koskaan, mutta niitä on lopulta melko vähän. 

Minusta taas tuo sinun määritelmäsi pinnallisesta kuulostaa sellaisen ihmisen ajatuksilta, joka ei ole elänyt pitkässä, hyvin toimivassa parisuhteessa. Ja mahdollisesti nuoren ihmisen ajatuksilta, kun elämän realitetit arjesta eivät ole vielä iskeneet kasvoille. Jos vaikka menee urheilullisen miehen kanssa naimisiin, vaikka ei itse urheile, alkaa se aika nopeasti nyppiä, kun mies viettää kaiken vapaa-aikansa urheillen. Se on pois yhteisestä vapaa-ajasta, jonka voisi viettää myös sellaisen miehen kanssa, joka pitää samoista asioista. Urheilullisuus ei myöskään katoa, vaikka vammautuisi eikä pituus tai kasvonpiirteet muutu: miellyttävä ulkonäkö, johon ihastui on vanhanakin kyllä näkyvissä.

 

Olen nähnyt monen parin eroavat lasten aikuistuttua, kun eivät vain ole yhteen sopineet, ei ole yhteisiä harrastuksia, ei yhteisiä arvoja, vaan kaikki aika vietetään erillään ja on vieraannuttu. Palstalla usein ylistetään nimenomaan tällaista mallia, aivan kuten nämä nyttemmin eronneet naisetkin aikoinaan tekivät, miten hienoa on, kun "ei koko ajan nyhjätä yhdessä, vaan ollaan itsenäisiä".  Sen sijaan parit, joilla oli pinnallisia yhteenkuuluvuutta ilmentäviä harrastuksia ja arvoja, ovat kaikki yhdessä. Joka ikinen. Ja avioliiton kesto on tässä vaiheessa lähes 40 vuotta tai enemmän, vanhemmassa ikäpolvessa yli 60 vuotta.

 

Ne syvällisetkin arvot ilmenevät elämäntavoissa ja ulkonäössä, tyylissä ja käytöksessä. Oikeasti pinta ja syvyys kuuluvat ja kietoutuvat tiiviisti yhteen.

Kylläpäs sinä tiedät häkellyttävän täsmällisesti koko lähipiirisi pariutumispreferenssit, suhteiden syvimmät ongelmakohdat ja erojen syyt. Joku vähän kyynisempi saattaisi jopa epäillä, että tuli vähän satuiltua tuossa. 

Mies joka täyttää aloituksen kriteerit valitsee kumppanin 25-35 vuotiaiden naisten joukosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos olisin sinkku, olisi minulla paljon kohtuuttomammat vaatimukset, mutta on vaikea uskoa, että etsisin ketään. Kukaan ei pystyisi korvaamaan miestäni."

 

Mielenkiintoista. Itse sanoisin että juuri pitkän avioliittoni kokemuksella oma vaatimuslistani olisi sekä lyhempi että erilainen kuin nuorena. Nimenomaan siksi että nyt olen nähnyt mitkä ovat ne ominaisuudet jotka ihan oikeasti miehessä tekevät minut onnelliseksi ja mikä on vain "pintaa" ja turhuutta.

Esim. olen moneen kertaan oppinut että on äärimmäisen tärkeää että haluamme elämältä suunnilleen samoja asioita ja innostumme samantyyppisistä asioista (silloin kun ne koskevat yhteistä elämää, ei siis harrastuksia).

Todella moni tärkeä asia ja elämänvalinta olisi jäänyt tekemättä jos niistä olisi pitänyt puolison kanssa vääntää ja tehdä kovia kompromisseja.

Tämän tärkeyttä en nuorena nähnyt vaan ajattelin että kun on suunnilleen samat "arvot" niin se riittää.

Juuri näin! Itseä näin keski-ikäisenä lähinnä hymyilyttää kaikenlaiset haihattelut toivotusta pituudesta, harrastuksista, hiusten väristä tai musiikkimausta. Tällaiset on pääosin pelkkää pintaa, ja jotkut niistä myös paljastaa että kyseessä on nuori ihninen, joka ei ymmärrä, miten moni asia voi muuttua elämän varrella. Jos puolison pitää olla erittäin urheilullinen, mutta hän vammautuu eikä voi enää urheilla yhtä paljon, meneekö hän luiskaan välittömästi? Jos hänellä on tavatessa toivotut viiden tonnin tulot, mutta elämä heittelee ja pakottaa vaihtamaan hoitoalalle, tuleeko ero? Itselläni on tietyt ehdottomat kriteerit, joista en joustaisi koskaan, mutta niitä on lopulta melko vähän. 

Minusta taas tuo sinun määritelmäsi pinnallisesta kuulostaa sellaisen ihmisen ajatuksilta, joka ei ole elänyt pitkässä, hyvin toimivassa parisuhteessa. Ja mahdollisesti nuoren ihmisen ajatuksilta, kun elämän realitetit arjesta eivät ole vielä iskeneet kasvoille. Jos vaikka menee urheilullisen miehen kanssa naimisiin, vaikka ei itse urheile, alkaa se aika nopeasti nyppiä, kun mies viettää kaiken vapaa-aikansa urheillen. Se on pois yhteisestä vapaa-ajasta, jonka voisi viettää myös sellaisen miehen kanssa, joka pitää samoista asioista. Urheilullisuus ei myöskään katoa, vaikka vammautuisi eikä pituus tai kasvonpiirteet muutu: miellyttävä ulkonäkö, johon ihastui on vanhanakin kyllä näkyvissä.

 

Olen nähnyt monen parin eroavat lasten aikuistuttua, kun eivät vain ole yhteen sopineet, ei ole yhteisiä harrastuksia, ei yhteisiä arvoja, vaan kaikki aika vietetään erillään ja on vieraannuttu. Palstalla usein ylistetään nimenomaan tällaista mallia, aivan kuten nämä nyttemmin eronneet naisetkin aikoinaan tekivät, miten hienoa on, kun "ei koko ajan nyhjätä yhdessä, vaan ollaan itsenäisiä".  Sen sijaan parit, joilla oli pinnallisia yhteenkuuluvuutta ilmentäviä harrastuksia ja arvoja, ovat kaikki yhdessä. Joka ikinen. Ja avioliiton kesto on tässä vaiheessa lähes 40 vuotta tai enemmän, vanhemmassa ikäpolvessa yli 60 vuotta.

 

Ne syvällisetkin arvot ilmenevät elämäntavoissa ja ulkonäössä, tyylissä ja käytöksessä. Oikeasti pinta ja syvyys kuuluvat ja kietoutuvat tiiviisti yhteen.

Kylläpäs sinä tiedät häkellyttävän täsmällisesti koko lähipiirisi pariutumispreferenssit, suhteiden syvimmät ongelmakohdat ja erojen syyt. Joku vähän kyynisempi saattaisi jopa epäillä, että tuli vähän satuiltua tuossa. 

Totta kai tiedän, kysehän on omista läheisistä ystävistäni ja sukulaisistani näistä asioista on myös paljon puhuttu. Eron jälkeen useammat ovat todenneet ja painottaneet, että esim. haluavat miehen, jolla on samanlaisia harrastuksia. Ja ovat tällaisia löytäneetkin ja löytäneet sen täydellisen matchin (yli viisikymppisinä). Toki vanhempien, 70-80+ ikäisten liitoista moni oli alun perin solmittu hyvin toisenlaisessa maailmassa kuin me nyt elämme siltä osin mitä puolisolta odotettiin. Mutta olen nähnyt pari aivan ihanaa vanhemman iän rakkaustarinaa (match made in heaven, kun kaikki on yhteensointuvaa), jotka kestivät toisen kuolemaan asti, ensimmäisen yli 30v. avioliiton ollessa täysin epäonnistunut. Viestini siis on, että ei kannata uskoa, etteikö vanhemmiten voisi löytää sitä elämän suurta rakkautta. Ja sitä mielestäni kannattaa etsiä nimenomaan harrastusten, miellyttävän ulkonäön ja muiden arjen yhteensointuvuutta ilmentävien asioiden tiimoilta.

Vierailija kirjoitti:

"Miehen tulee olla yhtä liikunnallinen tai enemmän kuin minä. Harrastan aktiivisesti kahta joukkuelajia, lisäksi kestävyyslajeja."

 

Eli miehellä saisi mielellään olla jonkinlaiset treenit vähintään kolmena tai neljänä iltana viikossa (2 joukkuelajia + 2 kestävyyslajia). Koska joukkueet ja lajit eivät todennäköisesti olisi yhteisiä eivätkä onnekkaasti kaikki samoina päivänä, viikossa ei välttämättä olisi yhtäkään yhteistä vapaailtaa. Myös siinä tapauksessa, että harrastaisitte molemmat vaikka juoksua, ette voisi tehdä sitä yhdessä, koska jos mies on riittävän urheilullinen ja tavoitteellinen niin sinä olisit hänelle liian hidas lenkkiseuraksi. 

Ap esitti tuon vaatimuksen mikä varmastikin perustui arkeen jota hän viettää eli lähes kaikki aika menee urheillessa. Se kannattaa ottaa vakavasti eikä liioitella omia urheilusuoritteitaan, koska vaatimushan on hyvin ekstreme. Arkeen ei tuolloin mahdu ylitöitä (joita käytännössä kaikki kovatuloiset tekevät, samoin yrittäjät) tai vilkasta seuraelämää, runsasta kulttuurin harrastamista eli arjen täyttää urheilu.

Itse nimenomaan koettaisin tiukasti seuloa pois tuon tyyliset ihmiset eli kriteereistä on kyllä hyötyä. Kuitenkin tässäkin ketjussa moni yrittää sovittaa itseään niihin jostain syystä, vaikka olisi vain satunnainen salilla kävijä. Kriteereillä kumppania etsivät ehkä ovatkin omalla tavallaan ekstremejä, olisin itsekin, oma listani on myös toisella tavalla ekstreme. En tosin ikinä etsisi seuraa vieraista deittisovelluksesta, koska todennäköisuus haluttu olisi nolla.

Täytän kaikki kriteerit lukuun ottamatta sitä että juon alkoholia noin kerran kuussa eli yli ehdoissa sanellun määrän. Sinun kannaltasi ongelma kuitenkin on että en kuuna päivänä edes harkitsisi naista, joka askartelee tällaisia vaatimuslistoja. Lisäksi olet minun makuuni liian vanha. M50

Ehdottomasti kriteerit käyttöön ja vaikka hänellä olisi kultainen sydän mutta 3 hiusta liikaa päässä ja kengännumero pykälän turhan pieni niin ei jatkoon, kannattaa tehdä elämästä mahdollisimman hankalaa!

Jälleen kerran: ihan mitä tahansa kriteereitä saa asettaa. Eri asia on, mitä saa. Tuo kuvailtu miestyyppi on pitkälti sellainen, jollaisia tuli noin kolmevitosena nättinä lapsettomana sinkkuna tapailtua, että monilla näistä miehistä tosiaan on ihan mukavasti valinnan varaa. 

Veljeni on tällainen, paitsi että hän ei ole mikään himourheilija, lähinnä pyöräilee ja käy kävelyillä. Hänen vaimonsa täytti juuri 40.