Mies suhtautuu työttömyyteeni lomana

Mies ei ole ollut pidempiä jaksoja työttömänä ja ihmettelee miksei saa aikaa kulumaan kotona.

Mies ei myöskään pidä siitä että yritän päivisin tehdä paljon kotitöitä, jotta kokisin olevani hyödyllinen.

Hän ei ymmärrä, että työttömänä aikaa on todella paljon eikä koko ajan jaksa olla pelkästään ulkona lenkillä.

Työttömyys on siis jatkunut jo kuukausia eikä vaikuta että työllistyminen tapahtuisi kovin nopeasti, kun työpaikat ovat kiven alla.

Tuntuu kuin koko elämä olisi paussilla, kun tulevaisuus tuntuu niin epävarmalta.

Hyvä, pidä puolesi. Sun elämä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, pidä puolesi. Sun elämä.

Tämä on aika vaikeaa, kun mies on sitä mieltä ettei maksullisia harrastuksia kannata ottaa, kun ne maksavat ja harrastaminen voikin jäädä jos työllistyy.

Pitäisi kuulemma saada aika kulumaan muutenkin. Mies saattaa kuitenkin ärtyä jos olen tehnyt kotona päivällä ruokaa, omin kuulemma kotitöitä. Tekemistä pitäisi kuulemma olla, mutta kun ei sitä ole. Työpaikkoja ei ole siinä määrin tarjolla, että saisin ajan käytettyä niiden hakemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, pidä puolesi. Sun elämä.

Tämä on aika vaikeaa, kun mies on sitä mieltä ettei maksullisia harrastuksia kannata ottaa, kun ne maksavat ja harrastaminen voikin jäädä jos työllistyy.

Pitäisi kuulemma saada aika kulumaan muutenkin. Mies saattaa kuitenkin ärtyä jos olen tehnyt kotona päivällä ruokaa, omin kuulemma kotitöitä. Tekemistä pitäisi kuulemma olla, mutta kun ei sitä ole. Työpaikkoja ei ole siinä määrin tarjolla, että saisin ajan käytettyä niiden hakemiseen.

Ilmaiset harrastukset eivät ole sinun arvoisia? Ansaitset parempaa, jonkun muut taskusta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, pidä puolesi. Sun elämä.

Tämä on aika vaikeaa, kun mies on sitä mieltä ettei maksullisia harrastuksia kannata ottaa, kun ne maksavat ja harrastaminen voikin jäädä jos työllistyy.

Pitäisi kuulemma saada aika kulumaan muutenkin. Mies saattaa kuitenkin ärtyä jos olen tehnyt kotona päivällä ruokaa, omin kuulemma kotitöitä. Tekemistä pitäisi kuulemma olla, mutta kun ei sitä ole. Työpaikkoja ei ole siinä määrin tarjolla, että saisin ajan käytettyä niiden hakemiseen.

Ilmaiset harrastukset eivät ole sinun arvoisia? Ansaitset parempaa, jonkun muut taskusta? 

Kenen muun taskusta puhut? Minulla on säästöjä. Olisin halunnut ilmoittautua kansalaisopiston kursseille, jotta olisi säännöllistä ohjelmaa eikä kaikki olisi kiinni siitä mitä minäkin päivänä jaksaa ja viitsii. Mies kuitenkin pitää tällaisia ohjattuja juttuja turhina.

Pidä vaan pääsi ja harrastuksesi. Eikä työttömän stressiä ymmärrä, jos ei ole itse sitä kokenut. Itselläni oli pitkä työttömyysjakso aiemmin. Podin siitä syyllisyyttä ja huonommuutta, tein valtavasti kotitöitä jotta olisin arvokas. Jos jotain haluaisin korjata, niin tuo asenne. En nimttäin päässyt siitä eroon vaikka työllistyinkin. Vuosia töissä olinkin, ja hiki hatussa painoin duunia ollakseni jotain. Sain burnoutin ja minut irtisanottiin. Nyt olen jälleen työttömänä, mutta osaan ottaa nyt omaa aikaa palautuakseni. Ja olen oppinut asettamaan arvoni muun kuin työstatuksen ympärille. Sinä olet paljon muutakin kuin ammattisi!

Minkälaista harrastusta mietit? Jos se vaatii esim auton ja hevosen ostamista miehen rahoilla, ymmärrän miestä. Jos se on tyyliin salikortti, mieheltä ei tarvitse kysyä.

Et sinä tarvitse miehen lupaa kansalaisopiston kurssille! 

Sinun parastasihan miehesi ajattelee, tuollaiset harrastukset saattavat olla este työmarkkinoiden käytettävissä olemiselle josta seuraa kielteinen työvoimapoliittinen lausunto.

Sun mies on aika kummallinen.

Ei mun miestä kiinnosta mitä mä milloinkin teen. Oon ollut meidän yhteiselon aikana työttömänä, sairauslomalla, töissä, perhevapailla. Koskaan se ei sanonut mun ajankäytöstä yhtään mitään. Koska mun aika ja mun rahat ei sille kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista harrastusta mietit? Jos se vaatii esim auton ja hevosen ostamista miehen rahoilla, ymmärrän miestä. Jos se on tyyliin salikortti, mieheltä ei tarvitse kysyä.

Miten ap voisi ostaa jotain toisen rahoilla?

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista harrastusta mietit? Jos se vaatii esim auton ja hevosen ostamista miehen rahoilla, ymmärrän miestä. Jos se on tyyliin salikortti, mieheltä ei tarvitse kysyä.

Olisin halunnut ilmoittautua kansalaisopiston käsityökurssille tai johonkin jumppaan, mutta mies alkoi dissata miksi pitäisi harrastaa ohjatusti.

Voi kuulemma vain päivisin keksiä jotain tekemistä, mutta on alkanut ahdistaa kun joka päivä pitäisi ihan nollasta kehittää idea mitä alkaa puuhailla, kun on yksikseen kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, pidä puolesi. Sun elämä.

Tämä on aika vaikeaa, kun mies on sitä mieltä ettei maksullisia harrastuksia kannata ottaa, kun ne maksavat ja harrastaminen voikin jäädä jos työllistyy.

Pitäisi kuulemma saada aika kulumaan muutenkin. Mies saattaa kuitenkin ärtyä jos olen tehnyt kotona päivällä ruokaa, omin kuulemma kotitöitä. Tekemistä pitäisi kuulemma olla, mutta kun ei sitä ole. Työpaikkoja ei ole siinä määrin tarjolla, että saisin ajan käytettyä niiden hakemiseen.

Ilmaiset harrastukset eivät ole sinun arvoisia? Ansaitset parempaa, jonkun muut taskusta? 

Kenen muun taskusta puhut? Minulla on säästöjä. Olisin halunnut ilmoittautua kansalaisopiston kursseille, jotta olisi säännöllistä ohjelmaa eikä kaikki olisi kiinni siitä mitä minäkin päivänä jaksaa ja viitsii. Mies kuitenkin pitää tällaisia ohjattuja juttuja turhina.

Anteeksi mitä?!? Tarvitsetko mieheltäsi luvan harrastukseen????? Oletteko jotain uskovaisia vai leikittekö 50-lukua, vai mikä tuo teidän juttu on? 

Senkun menet ja harrastat, jos sinulla kerran on rahaa ja olet täysi-ikäinen, niin mitä mieheltä kyselet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista harrastusta mietit? Jos se vaatii esim auton ja hevosen ostamista miehen rahoilla, ymmärrän miestä. Jos se on tyyliin salikortti, mieheltä ei tarvitse kysyä.

Olisin halunnut ilmoittautua kansalaisopiston käsityökurssille tai johonkin jumppaan, mutta mies alkoi dissata miksi pitäisi harrastaa ohjatusti.

Voi kuulemma vain päivisin keksiä jotain tekemistä, mutta on alkanut ahdistaa kun joka päivä pitäisi ihan nollasta kehittää idea mitä alkaa puuhailla, kun on yksikseen kotona.

Kaipaan siis sitä tunnetta, että jo maanantaina tietäisi, että seuraavana päivänä olisi kansalaisopiston kurssi, jossa tapaisi myös ihmisiä. Nyt vietän päivät pääosin itsekseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista harrastusta mietit? Jos se vaatii esim auton ja hevosen ostamista miehen rahoilla, ymmärrän miestä. Jos se on tyyliin salikortti, mieheltä ei tarvitse kysyä.

Olisin halunnut ilmoittautua kansalaisopiston käsityökurssille tai johonkin jumppaan, mutta mies alkoi dissata miksi pitäisi harrastaa ohjatusti.

Voi kuulemma vain päivisin keksiä jotain tekemistä, mutta on alkanut ahdistaa kun joka päivä pitäisi ihan nollasta kehittää idea mitä alkaa puuhailla, kun on yksikseen kotona.

Kaipaan siis sitä tunnetta, että jo maanantaina tietäisi, että seuraavana päivänä olisi kansalaisopiston kurssi, jossa tapaisi myös ihmisiä. Nyt vietän päivät pääosin itsekseni.

Odotin syksyn tuloa että olisin voinut vihdoin aloittaa harrastuksia, mutta ilmoittautuminen jäi kun mies toppuutteli asiassa.

Oletko "lomalla"?

Vierailija kirjoitti:

Oletko "lomalla"?

Mitä tarkoitat?

Noilla kursseilla nimenomaan tutustuu ihmisiin ja hyvässä lykyssä löydät sitä kautta töitä! Nyt nopsaan ilmoittautumaan, jos vaan pystyy vielä! Äläkä tee mielesi vastaisesti vain siksi, että mies sanoo.