Lue keskustelun säännöt.
Mitä se tarkoittaa, kun usein vanhemmat naiset sanoo " muutuin näkymättömäksi iän myötä"?
Itse nuorena naisena mietin tuota, että ei minua ainakaan kukaan huomaa ulkonakaan, vaikka olen nuori ja ihan normaalin näköinen(hoikka, pitkät hiukset). Tai kukaan ei varsinaisesti Suomessa jää katsomaan tai tuijottamaan. Enkä kyllä edes katso ihmisiä jatkuvasti, että apua, huomasiko tuo nyt minut.
Että onko nämä vanhemmat naiset olleet jotain superkaunottaria, että nyt vanhempana heitä ei enää huomata ollenkaan? Jos on, niin outoa, että ne piirteet yhtäkkiä katoaisi sitten vanhempana? Ja mistä te olette huomanneet nuorempana, että ihmiset teidät huomasi ja katseli?
Kommentit (506)
Miksi jotkut mummot kaipaavat huomiota miehiltä? Olen itse mummo ja helpottunut suorastaan, ettei ole samaa seuraamista kuin oli nuorena. Siis kadulla lähdettiin perään ja seurattiin kotiin asti. Ei kiva.
Vieläkin joku saattaa katsoa pitkään, mutta syytä en tiedä. Kyllä sen vaistoaa, jos katsotaan pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ole muuttunut näkymättömäksi kuin nuorille ihmisille.
Oman ikäiset ja vanhemmat huomaavat minut.
Ja kaupassa palvelu on loistavaa. Minähän olen sen ikäinen, jolla on rahaa. Ei nuorilla ole.
Sama asia toimii myös toisinpäin: minä katson oman ikäisiäni, en nuoria.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kyse naisista, jotka ovat rakentaneet itsetuntonsa ulkonäkönsä ja sen perusteella saamansa huomion varaan?
Itse en koe itseäni yhtään näkymättömäksi. Ihan kaikki ihmiset vanhenevat.
Luulen että ainakin he joita tunnen, ovat fiksoituneet rahaan ja menestykseen. Sen näkee jos joku uskoo olevansa kaunis. Sehän onkin mielipideasia.
Itselläni ikäraja oli selvästi 30 vuodessa, tosin näytin tuolloin vielä 25 -vuotiaalta. Huomasin aivan selvästi muuttuneeni kirjaimellisesti näkymättömäksi. Kukaan ei enää katsonut kohti ellei ollut pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa moni on näkymätön, koska ihmiset eivät katso toisiaan. Katsekontakti on todella harvinainen verrattuna nykyiseen kotimaahani Ranskaan, missä ihmiset edelleen huomioivat toisensa. Lisäksi yli 30-vuotiaat ovat Suomessa muiden mielestä jo vanhoja, pitäisi olla ikuisesti nuori. Tämä nyt ei liity miesten katseisiin, vaan ylipäänsä siihen, että Suomessa se katse on yleensä melkein omassa navassa, peilissä tai somessa.
Eipä tunnu olevan todella harvinainen, kun vaikkapa ruokakaupassa vähintään puolet miehistä hakee katsekontaktia :D
Sama, ja olen yli 50v :) Mutta katson itse ihmisiä kauniisti. Turha sanoa ettei kukaan katso, jos ei itse katso ja hymyile ensin.
Lähimmäisenrakkautta lisää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse juuri tällainen, nuorena kaunis ja myös persoonaltani huomiota herättävä. Sain aina sen miehen kiinnostuksen jonka halusin, poikkeuksetta. Sain osakseni paljon naisten kateutta, mutta myös olin yleensä se, jonka paikalla olon kaikki huomasivat. Jonkinlaista karismaa kai.
Myöhemmin lihoin mutta silloinkin edelleen sain huomiota, minua kuunneltiin ja oli edelleen myös kohtalaisesti miespuolisia ihailijoita. Karisma tuntui edelleen kantavan.
Nyt kun täytin 50 ja vaihdevuodet todella alkoivat tapahtui kuitenkin muutos johon en ollut valmis. Minusta todella tuli näkymätön niin miesten kuin naistenkin silmissä. Kyse ei olekaan siitä, etten olisi seksuaalisesti kiinnostava, vaan siitä etten ole millään mittapuulla kiinnostava. Vaikkapa työpaikan keskusteluissa kaikki ennen kuuntelivat minua ja olivat kiinnostuneita mielipiteistäni. Nyt tuntuu, että kun puhun niin ketään ei kiinnosta enää kuunnella eikä minua oikeasti noteerata mitenkään. Tämä siis ei tapahtunut samaan aikaan lihomisen kanssa vaan vasta kun ikää tuli sen 50. Toisaalta minuun välillä suhtaudutaan hyväntahtoisen alentuvasti kuin mummoikäisiin ainakin.
Pahinta on ollut tosiaan tuo, että yhtäkkiä olen todellakin näkymätön persoonanana, viis minä siitä mitä minusta seksuaalisessa mielessä ajatellaan, sitä huomiota sain nuorena enemmän kuin olisin halunnut.
Mä oon ainakin ollut aina näkymätön miesten ja naisten silmissä, ainut huomio mitä miehiltä saanut halveksuntaa ja päällepäsmäröintiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa olla näkymätön, rauhassa ja pyydän sitten apua jos tarvitsen.
Kerran kun juttelin työkaverimiehen kanssa (itse 60+, tää kaveri 50+)ja ohi käveli uusi nuori työntekijä, hauskannäköinen pitkä ja näyttävä tyttö. Puhe katkesi kuin seinään, kun työkaveri kääntyi katsomaan nuoren naisen perään.
Oli jotenkin koominen tilanne. Mehän ollaan "vain" työkavereita, mutta myös hyviä ystäviä, sukupuolettomia siinäkin mielessä, ettei todellakaan olla nais-mies-akselilla toisillemme mitään. Mutta hetkessä työkaverissa nousi pintaan MIES, kun ilmaantui kiinnostavaa nähtävää. En tiedä, huomasiko edes itse vai menikö vaistojen varassa. Toivon, ettei vaimonsa läsnäollessa tee samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisen kerran havahduin tähän asiakaspalvelutilanteessa, tai siis nuori noin 20v h&m myyjä omalla käytöksellään sain minulle tunteen että olen vanha ja en ikäänkuin saisi olla siellä ostoksilla. Tilanteessa myyjä kysyi onko minulla h&m sovellusta?Vastein että Ei. Sitten hän alkoi opastamaan että jos ostaisin älypuhelimen, voisin ladata h&m sovelluksen ja saisin etuuksia. Olin vakityössä käyvä, 45v hoikka ja hyvin pukeutuva ja ensimmäistä kertaa tunsin itseni vanhaksi. Todellakin omistin älypuhelimen ja vielä kalleimman mallin. Siinä tilanteessa en vain katsonut että minun täytyy alkaa selittelemäön myyjälle yhtään mitään. Tämä on jäänyt mieleen niin että muistan miettineeni että nytkö tämä keski-ikäisen naisen näkymättömyys alkaa, tämä lapsiaikuinen pitää minua tyhmänä ja vanhana jolla on näppäinpuhelin.. ja näppäinhuheliessahan siis ei ole mitään vikaa. Vikaa oli myyjän lapsellisessa oletuksessa jos sinulla ei ole h&m sovellusta olet pudonnut kärryiltä…
Vierailija kirjoitti:
En minä ole muuttunut näkymättömäksi kuin nuorille ihmisille.
Oman ikäiset ja vanhemmat huomaavat minut.
Ja kaupassa palvelu on loistavaa. Minähän olen sen ikäinen, jolla on rahaa. Ei nuorilla ole.
Sama asia toimii myös toisinpäin: minä katson oman ikäisiäni, en nuoria.
Mun mielestä nykyajan nuoret ovat kohteliaampia kuin ennen.
Avaavat oven (kiitän aina) ja kiittävät, kun avaan heille oven. Käytän myös ilmaisua "ole hyvä".
Osasyy on ehkä, että olen työurallani kohdannut paljon nuoria ja pidän nuorista ihmisistä. Se varmaan näkyy minusta myös "siviilissä". Otan katsekontaktin, hymyilen ja pidän sitä ovea auki. Syntyy sellaisia kahden sekunnin hyvänmielen minikohtaamisia. :)
Haluan myös antaa nuorille (iästä riippumatta) kokemuksen ystävällisestä vanhuksesta, joka ei ole liikenteessä vain paheksuakseen nuorison olemassaoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa moni on näkymätön, koska ihmiset eivät katso toisiaan. Katsekontakti on todella harvinainen verrattuna nykyiseen kotimaahani Ranskaan, missä ihmiset edelleen huomioivat toisensa. Lisäksi yli 30-vuotiaat ovat Suomessa muiden mielestä jo vanhoja, pitäisi olla ikuisesti nuori. Tämä nyt ei liity miesten katseisiin, vaan ylipäänsä siihen, että Suomessa se katse on yleensä melkein omassa navassa, peilissä tai somessa.
Eipä tunnu olevan todella harvinainen, kun vaikkapa ruokakaupassa vähintään puolet miehistä hakee katsekontaktia :D
Sama, ja olen yli 50v :) Mutta katson itse ihmisiä kauniisti. Turha sanoa ettei kukaan katso, jos ei itse katso ja hymyile ensin.
Lähimmäisenrakkautta lisää!
En mä ainakaan hymyile enkä katso itse ensin, vaan riittää kun nostan katseeni lattiasta niin joku katsoo mua jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen kerran havahduin tähän asiakaspalvelutilanteessa, tai siis nuori noin 20v h&m myyjä omalla käytöksellään sain minulle tunteen että olen vanha ja en ikäänkuin saisi olla siellä ostoksilla. Tilanteessa myyjä kysyi onko minulla h&m sovellusta?Vastein että Ei. Sitten hän alkoi opastamaan että jos ostaisin älypuhelimen, voisin ladata h&m sovelluksen ja saisin etuuksia. Olin vakityössä käyvä, 45v hoikka ja hyvin pukeutuva ja ensimmäistä kertaa tunsin itseni vanhaksi. Todellakin omistin älypuhelimen ja vielä kalleimman mallin. Siinä tilanteessa en vain katsonut että minun täytyy alkaa selittelemäön myyjälle yhtään mitään. Tämä on jäänyt mieleen niin että muistan miettineeni että nytkö tämä keski-ikäisen naisen näkymättömyys alkaa, tämä lapsiaikuinen pitää minua tyhmänä ja vanhana jolla on näppäinpuhelin.. ja näppäinhuheliessahan siis ei ole mitään vikaa. Vikaa oli myyjän lapsellisessa oletuksessa jos sinulla ei ole h&m sovellusta olet pudonnut kärryiltä…
Ei minulta.
~
Minulle on usein käynyt niin,
että vasta teini tai 20+ nainen
on kysäissyt:
'Hei omg, mistä toi sun jäätävän
hyvännäköinen
messenger's bag/kengät/rotsi
on? Haluan!' Tai niin, että
nuori nainen tiedustellut
käyttämäni meikkipohjan
tai huulikiillon brändiä ja
sävynumeroa.
Samoin laita hajuvesien
kanssa. E
Helsingissä isossa vaateliikkeessä
on joskus ennen Savoa käynyt
sellainen episodi, että kaikki nuoret naismyyjät kokoontuivat porukalla ympärilleni hypistelemään
ylläni ollutta asua, kun se miellytti
heitä niin. E
Olen näkymätön kaikille muille, paitsi persoonallisuushäiriöisille. Psyko tuijottajat ja narsistit toljottaa mustilla silmillään. Raivostuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 60-v: kadulla kävellään päin, ravintolassa tarjoilija ei huomioi, autokaupassa haahuilin ympäriinsä eikä yksikään myyjä tullut luokseni… Ihan arkipäivää, että olen näkymätön.
Tuossa kommentissa esimerkki. Ei se ole miehien huomion loppuminen vaan oikea näkymättömyyd
En kyllä käsitä.
Minulta tullaan aina kysymään "voinko olla avuksi" tms. Tämä autokaupassakin kun mies asioi tiskillä ja minä haahuilen siellä autojen äärellä odottamassa. Pitkät salskeat automyyjät huomaavat minut.
Ja olen 155-senttinen pieni mummo. :D
Ainakin asiakaspalvelutyössä asiakkaan jättäminen huomiotta kertoo ammattitaidottomuudesta ja siitä, ettei työntekijää ole perehdytetty tehtäviinsä.
Olisittekin näkymättömiä mutta ettehän te ole! Hyi!
Ei tässä niinkään tarkoiteta sitä kääntyvätkö miessten päät kadulla, vaan sellainen yleinen huomioiminen. Tokiusein huomaan, kuinka etenkin kolmekymppiset miehet ryysivät ohi oville, eivät pitdä ovea auki tai jos itse pidän ovea takana tulevalle, ei kiitetä. Voi toki olla, että kohtelevat kaikkia näin. Moni keski-ikäinen nainen kokee töissä olevansa "näkymätön", saavutukset, ja ideat ohitetaan ja jätetään huomoimatta. Terveydenhuollossa olen huomannut kivun aiheuttaman elämänlaadun laskemisen vähättelyä, vähän sellaista, että kipu kuuluu naisen elämään, ei sille tarvitse mitään tehdä. Yritykset eivät huomioi markkinoinnissaan, vaikka yli viisikymppisillä on usein enemmän "löysää" käytettävissään kuin nuoremmilla; asunnot on maksettu, lapset lähteneet omilleen jne.
Silloi 15 vuotta sitten miehet katsoivat ja lähestyivät. En ollut mikään superkaunotar, mutta olin supermalli kategoriassa joka oli sen ajan juttu. Olin pitkä ja hoikka.
Nykypäivän kardashian/insta muottiin ei moni nainen varsinkaan pohjolassa taivu.
Mee toon jälkeen miehet eivät myöskään lähesty.
Mutta silti vanha nainen on vanha nainen. Kävelin parikymppisen naisen perässä. Nainen oli nätti, tyköistuvat vaatteet ja keikkuva kävely. Käveltiin n. +50v miehen ohi. Mies tujotti haavi auki nuorta naista ja seuras kuin koira luutaan. Mua vilkas vain ohimennen, koska tuijotin huvittuneena miestä.