Lue keskustelun säännöt.
Mitä se tarkoittaa, kun usein vanhemmat naiset sanoo " muutuin näkymättömäksi iän myötä"?
Itse nuorena naisena mietin tuota, että ei minua ainakaan kukaan huomaa ulkonakaan, vaikka olen nuori ja ihan normaalin näköinen(hoikka, pitkät hiukset). Tai kukaan ei varsinaisesti Suomessa jää katsomaan tai tuijottamaan. Enkä kyllä edes katso ihmisiä jatkuvasti, että apua, huomasiko tuo nyt minut.
Että onko nämä vanhemmat naiset olleet jotain superkaunottaria, että nyt vanhempana heitä ei enää huomata ollenkaan? Jos on, niin outoa, että ne piirteet yhtäkkiä katoaisi sitten vanhempana? Ja mistä te olette huomanneet nuorempana, että ihmiset teidät huomasi ja katseli?
Kommentit (591)
Olen 82. Nuorena todella kaunis. Nautin huomiosta. Nyt vanhempana en sitä enää kaipaa, mutta muisot on vielä !!!Aika aikaa kutakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Some ja instafilsut naurettavia. Ei ollakkaan niin hehkeitä livenä. Sellainen luonnonkaunis nainen on paras.
Tarkoittaa sitä, että kyseinen nainen on aiemmin "elänyt" miesten huomiosta. Näin ei käy naisille, jotka ovat aina perustaneet olemassaolonsa jollekin muulle kuin ulkonäölle.
Olen ollut koko nuoruuteni haluttu, ihailtu, palvottu...
Olin vaalea, hoikka ja pitkä. Urheilullinen, iloinen ja keimaileva.
Elämä oli välillä aika raskastakin. Koko ajan piti blokata, kieltäytyä, kärsiä siitä että
koko ajan joku kyttää ja yrittää. Siihen kyllä välillä tottui ja joskus siitä nauttikin.
Kun tulin 45-48 vuotiaaksi, tilanne muuttui. Minäkin, tosiaan, muutuin näkymättömäksi. Se oli aluksi
tosi erikoista ja vähän surullistakin. Toisaalta välillä tuli helpotuskin. Ehkä naisilla tämä johtuu hormoonitason
muutoksesta, miehet vaistoavat tai tuntevat sen, että nainen ei enää ole hedelmällinen. Kiinnostus loppuu.
Näin se biologia toimii!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä ainakaan kaupoilla ole näkymätön. Myyjät kyllä huomaa mut aina ja muhun otetaan katsekontaktia ja mulle puhutaan vaikka mies on vieressä ja ollaan jossain tyyliin autokaupassa miehen ostoksia tekemässä.
Mutta mä epäilenkin, että mulla saattaa olla jotain sellaista karismaa, joka ei ihan ole kadonnut ikääntymisen myötä vaan saattaa jopa olla lisääntynyt.
Mieltääkö ihmiset kaikki asiakaspalvelutilanteet joksikin "huomioksi"? Itse olen ajatellut vaan, että tässä maksetaan ruokaostokset tai ostetaan kännykänkuoret tai mennään kysymään jääkaappipakastimen ominaisuuksista. En tiennyt, että tavallinen asiakaspalvelu on jotain soidinmenoja. Jatkossa tilaan kaikki netistä, ettei tule väärinkäsityksiä, ja ruokakaupassa menen itsepalvelukassalle.
No siitä tässä on valitettu ettei kukaan huomaa. Edes kaupassa. En ole itse huomannut samaa. Kannattaa hymyillä niin saa parempaa palvelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaa sitä, että kyseinen nainen on aiemmin "elänyt" miesten huomiosta. Näin ei käy naisille, jotka ovat aina perustaneet olemassaolonsa jollekin muulle kuin ulkonäölle.
En elä miesten huomiosta, mutta on ihanaa, kun otetaan edelleen huomioon, vaikka keski-ikäinen jo olenkin. Ja teen paljon sen eteen itse, etten jää huomiotta. Duunissa enkä vapaalla. Jos vaan olettaa huomion tulevan ilmaiseksi ja yrittämättä, sitten saa syyttää itseään, jos se vanhemmiten loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Minä en yhdistä sanontaa niinkään ulkonäköön vaan siihen, että olet jotenkin väliinputoaja: työelämässä alat olla menneen talven lumia (vaikka et oikeasti olisi), mikään puolue ei aja sinun asiaasi edes juhlapuheissa (koska et enää ole lapsiperheellinen mutta et vielä eläkeläinenkään), yksikään firma ei mainosta sinulle mitään (vaikka ostovoimaa olisi), mediassa et näe kaltaisiasi (paitsi jos artikkeli koskee vaihdevuosia), elokuvissa ja tv-sarjoissa ikäisiäsi naisia ei ole (tai heitä näyttelevät kolmekymppiset) jne.
Minkä ikäiset? Herran vuonna 2026 on eniten keski-ikäisiä naisia sitten ikinä johtoasemissa, elokuvissa, catwalkeilla, mainoksissa, mediassa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihanaa ja jotenkin vapauttavaa, ettei enää tarvitse nähdä miesten tuijotuksia, kuunnella vislauksia eikä ottaa vastaan ehdotuksia kahville menosta, treffeistä tms.
Sain miesten huomiota pitkään, olin yli 50- vuotias, kun se alkoi vähetä, mutta kyllä vielä senkin jälkeen, jopa nuoret miehet jäivät tuijottelemaan, vanhemmat saattavat vieläkin esim. kaupassa tulla lähistölle ja hymyillä ja alkaa juttelemaan.
Minulla on ollut sellainen vähän (ei missään nimessä paljon) keinuva kävelytyyli, jota en ole osannut muuttaa. Mittani ovat vieläkin 89-60-90., ja pituutta 160 cm. Pitkät hiukset, - edelleen, sillä tykkään pitää hiuksiani nutturalla ja leteillä kotona. Hillitysti meikkiä nuorenakin ja siten tyylikäs pukeutuminen, etten ole pukeutunut liian tiukkoihin, liian löysiin tai liian paljastaviin vaatteisiin. Kesäisin pidin jo nuorempana paljon maxi-mekkoja, kuten edelleenkin.
Kun hiukseni alkoivat vähän harmaantua n. 60-vuotiaana, en halunnut värjätä niitä, sillä on vain hyvä, että näin sirona ja pitkähiuksisena harmaat hiukseni kertovat, että olen jo vanhahko. Olen kokenut noloja tilanteita, kun kaupoissa nuoret miehet ovat ilmeisesti kauempaa luulleet minun olevan nuorempi ja sitten lähelle tultuaan huomanneet, että sopisin heidän äidikseen tai isoäidiksi jopa. :) :)
En ole nauttinut miesten katseista enkä ehdotuksista, sillä olen luonteeltani ujo ja myös introvertti. En siis kaipaa niitä ollenkaan. Nainen vm. -62
En kyllä itse ole kaivannut mitään huomiota nuorena enkä edes nyt yli 50-vuotiaana mutta joku ystävällisesti valehteli näin. No ihmiset on sairaita ja kovin yksinkertaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu naisesta minkä ikäisenä katsotaan ja perään vihellellään tai muuta vastaavaa. Joihinkin ei kiinnitetä huomiota sen enempää koskaan, eli niihin vähemmän kauniisiin , kun taas näyttäviin, hyvännäköisiin naisiin huomio kiinnittyy vielä vanhempanakin. Se vaan on totuus.
En pidä itseäni erityisen kauniina, mutta vielä jonkin verran yli 50 v sain kovasti kehuja ulkonäöstäni ; joitain esimerkkejä , nuoret (noin 30 v ) miehet hakivat innokkaasti tanssimaan, eräs liikennevaloissa vieressäni seisonut mies totesi onpa siinä kaunis nainen, perääni vihelleltiin, saapuessani esim ravintolaan, baaritiskille miehet kääntyivät katsomaan, jotkut tuijottivat pitkään esim bussissa, junassa jne. Vaaleana naisena , varsinkin tietyissä maissa, jatkuva miesten tuijottaminen oli välillä kiusallista.
Kävi joskus mielessä, että mitähän ne oikeasti kauniit naiset eli missit, mallit ja elokuvanäyttelijättäret ja vastaavat saavatkaan kuulla ja kokea. Voi vain kuvitella !
Jos itsetunto on rakentunut pelkästään ulkonäön varaan voi ikääntyminen olla masentava ja jopa elämänlaatua huonontava asia. Ikääntyessä kun tulee usein myös terveydellisiä ongelmia.
Ehkäpä juuri siksi monet julkisuudessa olevat naiset turvautuvat niin paljon kauneus operaatioihin. Heidän ulkonäköään kun arvostellaan paljon. Ihmiset , niin miehet kuin naisetkin voivat olla kommenteissaan myös hirveän raakoja ja törkeitä.
Me kaikki vanhenemme. Elämä on tasa-arvoista siinä mielessä. Vaikka saattaakin kuulostaa lattealta, jopa hurskastelulta, niin oikeasti ihmisessä paljon tärkeämpää on sisäinen kauneus kuin ulkoinen.
Nyt olen kohta 70 v. Haluatteko tietää mitä minulle on nyt sanottu, miten ulkonäköäni on kommentoitu ?
Eräs esimerkki. Noin 20 - 23 v nainen ( tyttö) tuijotti kerran junassa ja totesi kaverilleen ” tuo on varmaan nuorena ollut kaunis nainen, piirteet ovat vieläkin sellaiset”.
Enpä voinut muuta kuin hymyillä ”sisäänpäin.” Ulkoisesti olin kuin en olisi mitään kuullut.
Minä en yhdistä sanontaa niinkään ulkonäköön vaan siihen, että olet jotenkin väliinputoaja: työelämässä alat olla menneen talven lumia (vaikka et oikeasti olisi), mikään puolue ei aja sinun asiaasi edes juhlapuheissa (koska et enää ole lapsiperheellinen mutta et vielä eläkeläinenkään), yksikään firma ei mainosta sinulle mitään (vaikka ostovoimaa olisi), mediassa et näe kaltaisiasi (paitsi jos artikkeli koskee vaihdevuosia), elokuvissa ja tv-sarjoissa ikäisiäsi naisia ei ole (tai heitä näyttelevät kolmekymppiset) jne.