Lue keskustelun säännöt.
Mitä se tarkoittaa, kun usein vanhemmat naiset sanoo " muutuin näkymättömäksi iän myötä"?
Itse nuorena naisena mietin tuota, että ei minua ainakaan kukaan huomaa ulkonakaan, vaikka olen nuori ja ihan normaalin näköinen(hoikka, pitkät hiukset). Tai kukaan ei varsinaisesti Suomessa jää katsomaan tai tuijottamaan. Enkä kyllä edes katso ihmisiä jatkuvasti, että apua, huomasiko tuo nyt minut.
Että onko nämä vanhemmat naiset olleet jotain superkaunottaria, että nyt vanhempana heitä ei enää huomata ollenkaan? Jos on, niin outoa, että ne piirteet yhtäkkiä katoaisi sitten vanhempana? Ja mistä te olette huomanneet nuorempana, että ihmiset teidät huomasi ja katseli?
Kommentit (565)
Ulkkismiehille ei ole näköjään näkymätön. Olen huomannut, että ne katsoo vaikka on tämmönen selkeästi vanhemman näköinen. Eikä tämä nyt ole mikään ilo vaan päin vastoin. Ne miehet käyttäytyy tunkeilevasti ja uhkaavasti. Inhottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkkismiehille ei ole näköjään näkymätön. Olen huomannut, että ne katsoo vaikka on tämmönen selkeästi vanhemman näköinen. Eikä tämä nyt ole mikään ilo vaan päin vastoin. Ne miehet käyttäytyy tunkeilevasti ja uhkaavasti. Inhottavaa.
Aavikkokulttuurissa ne haluaa vain nöyryyttää ja halveksia naisia iästä tai ulkonäöstä riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Threadsissa joku sanoi fiksusti, että vanhemmat naiset muuttuvat näkymättömäksi vain miesten silmissä, eivät naisten. Toiset naiset osaavat kyllä arvostaa aikuisen naisen kokemusta, viisautta ja tyyliä.
Eikä se miestenkään osalta niin itsestään selvää ole, että näkymättömäksi muuttuu, kunhan ei hukkaa omaa naisellisuuttaan. Täytän itse pian 45 vuotta ja saan kyllä seuraa aina kun vaan haluan. Määrittelen itse oman arvoni ja pukeudun ja käyttäydyn sen mukaisesti.
Tämä. Etenkin kohta: seuraa saa kun haluaa. Minulla on ikäiseni, reilu viisikymppinen lapsuudenkaveri kotikonnuilla. Eronnut iät ajat sitten, omillaan pärjää, heiluu metsätöissä ja marjapuskissa. On kertakaikkisen ruokoton ilmestys, habitus ylipainoinen persjalka, navetasta päivää, ylärivistä edestä puuttuu jopa hammas (!) Jutut on rasvaisia, nauraa kovaa ja käkättäen. Jollakin tavalla kuitenkin erittäin hauskaa seuraa harvakseltaan 😃 Haluaa kerran kesässä kanssani tanssiloihin - ja niihinhän myö mennään! Vetää pohjia ihan urakalla, ja ääni kovenee mitä enemmän kaataa. Tansseihin sentään kiskaisee jonkun kasariretongin ylleen, ja käy ehkä jopa saunassa. Sitten permanentti ojennukseen ja jumalauta menoksi! Joka ristuksen kerta hänellä on seuraa, ja myös tanssittajia joka sormelle! Laukoo niin luokatonta juttua, että vetää kesämiehiä puoleensa kuin paska kärpäsiä. Eikä edes mitään oman elämänsä katastrofeja, vaan ihan säällisiä, keski-ikäisiä miehiä. Omia sanoja lainatakseen on joka humpalta löytynyt täytettä jalakoväliin!
Hauska kuvaus! Itsekin sanoisin, että jos edelleen löytyy pilkettä silmäkulmasta niin löytyy kyllä seuraakin. Monella vanhemmalla ihmisellä, miehilläkin, on kyse ehkä enemmän siitä, että ei vain enää jaksa. Fokus siirtyy muihin asioihin, eikä siinä tietysti ole mitään pahaa.
Ap, kuinka monta otosta sinulla on näistä vanhemmista naisista, kun kokevat itsensä näkymättömäksi? Itse olin kaunis nuori nainen aikoinaan ja en todellakaan halunnut, että moni mies huomaa minut? Kunhan vain se yksi ainoa oikea. En halua mitään huomiota muilta miehiltä lainkaan edes vanhempana naisena ja en koe olevani näkymätön?! Minulle riittää ihan perus käytöstavat toisiamme kohtaan. Olen itse ystävällinen toisia kohtaan ja toki odotan sitä myös muilta. Mutta valitettavasti yhteiskunta muuttuu koko ajan vain ikävämpää suuntaa kaikkien kohdalta tai osan kohdalta, jossa se itsensä rakastaminen unohtuu täysin, mikä on tärkeintä, mutta osa täysin hukassa nykyään oman elämänsä suhteen, mikä on oikeasti todella valitettavaa tässä yhteiskunnassa.
Sitä että hänetvpitäö nostaa jalustalle! Jokin maalitus ja seuraamis kampanja?
Sinä olet arvokas vaikka et enää niin nuori ole?
Niin, olen samaa mieltä tuosta lauseesta, mutta en siitä, että on asiallista tai mukavaa maalittaa jotain henkilöä kaupoissa ja kaduilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkkismiehille ei ole näköjään näkymätön. Olen huomannut, että ne katsoo vaikka on tämmönen selkeästi vanhemman näköinen. Eikä tämä nyt ole mikään ilo vaan päin vastoin. Ne miehet käyttäytyy tunkeilevasti ja uhkaavasti. Inhottavaa.
Aavikkokulttuurissa ne haluaa vain nöyryyttää ja halveksia naisia iästä tai ulkonäöstä riippumatta.
Jep ja sen kyllä aistii niiden käytöksestä sanoittakin. Mun perääni on tässä nyt ihan viime aikoina lähtenyt näitä. Vihaan niitä ja osoitan sen myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ikäraja oli selvästi 30 vuodessa, tosin näytin tuolloin vielä 25 -vuotiaalta. Huomasin aivan selvästi muuttuneeni kirjaimellisesti näkymättömäksi. Kukaan ei enää katsonut kohti ellei ollut pakko.
Mulla raja tuli noin 45-vuotiaana. Silloin lakkasi nämä nuoret miehet eli noin 20-35-vuotiaat katsomasta. Mua on jotenki aina katsottu pitkään ja kehuttu kauniiksi (siis ei nämä tuntemattomat, vaan ne, joiden kanssa olen jutellut). Nykyään sellaiset vanhemmat miehet tuijottaa kyllä, jopa yli 70-vuotiaat, mutta alle 35-vuotiaille olen kuin ilmaa, eivät vilkaisekaan. Tuijotus on siis sitä, että jos asioin kaupassa ajatuksissani ja kuljeskelen, niin huomaan sivusilmällä jonkun katsovan "pitkään" ja kun vilkaisen ihmistä, tulee automaattisesti katsekontakti. Ja nämä ovat siis aina miehiä. Nuorempana baarissa tuli varmaan 5-10 miestä juttusille, yksin ei pystynyt olemaan minuuttiakaan. Nyt koko illan saa olla rauhassa naisystävän kanssa, kukaan ei tule pöytään. Jos joku mies tulee lähistölle, niin valitseekin pöydän, jossa istuu selkeästi nuorempia naisia :D
N48
Miksi paljon sinua nuorempi mies katselisi sinua? Ja baarissa oletetaan, että keski-ikäinen on varattu. Nuoremmat useammin vapaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä ainakaan kaupoilla ole näkymätön. Myyjät kyllä huomaa mut aina ja muhun otetaan katsekontaktia ja mulle puhutaan vaikka mies on vieressä ja ollaan jossain tyyliin autokaupassa miehen ostoksia tekemässä.
Mutta mä epäilenkin, että mulla saattaa olla jotain sellaista karismaa, joka ei ihan ole kadonnut ikääntymisen myötä vaan saattaa jopa olla lisääntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Sitä, ettei viihteessä näe enää vanhempia naisia positiivisissa sivuosissa. Siinä missä miespääosia esittää hyvinkin eri ikäiset, naisia vain nuoret.
Kyllähän elokuvissa on jatkuvasti keski-ikäisiä ja vanhempia naisia? Ja juontohommissa yms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen liittänyt sen siihen, ettei vanhenevalla naisella ole enää roolia oikeastaan missään työelämässä, kuluttajana, yhteiskunnallisesti tai edes perheessään kun lapset lähteneet. Siksi kai moni takertuu niihin lapsenlapsiinsa että tuntee itsensä vielä jotenkin naiseksi ja tarpeelliseksi. Toki sen voi liittää myös tuohon, ettei miehet katso, mutta meikäläistä ei ole miehet koskaan katsoneet kuin suojatiellä ratin takaa.
Tähänhän se varmaan liittyy.
Naiselle voi olla vaikeampaa ikääntyminen tästä syystä. Monella on vahva hoivaidentiteetti: työ hoiva-alalla, ja lasten hoito ja kasvatus kotona. Lapset lähtevät, työ vaihtuu eläkkeeksi. Hoivaaminen on loppunut. Kukaan ei enää tarvitse tai kaipaa hoivaasi.
Tietysti miehillekin tulee vanhenemisen myötä erilaisia kriisejä.
Onnellisimpia ovat he, joille jää jotakin tärkeää elämän sisältöä koko elämän ajaksi. Jollekulle se voi olla vaikka musiikki, tai kuvataide, jollekulle sukututkimus tai paikallishistorian tutkiminen. Tai jokin muu uramainen harrastus tai toiminta, jota voi jatkaa hyvinkin vanhaan ikään asti.
Eniten ihmetyttää miksi jotkut haluaa katseita ventovierailta. Eiks se oo enempi vaan kuolaamista? Sitäpaitsi luuletko et ne katsoo pelkästään sua ja olet jotenkin erityinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen liittänyt sen siihen, ettei vanhenevalla naisella ole enää roolia oikeastaan missään työelämässä, kuluttajana, yhteiskunnallisesti tai edes perheessään kun lapset lähteneet. Siksi kai moni takertuu niihin lapsenlapsiinsa että tuntee itsensä vielä jotenkin naiseksi ja tarpeelliseksi. Toki sen voi liittää myös tuohon, ettei miehet katso, mutta meikäläistä ei ole miehet koskaan katsoneet kuin suojatiellä ratin takaa.
Tähänhän se varmaan liittyy.
Naiselle voi olla vaikeampaa ikääntyminen tästä syystä. Monella on vahva hoivaidentiteetti: työ hoiva-alalla, ja lasten hoito ja kasvatus kotona. Lapset lähtevät, työ vaihtuu eläkkeeksi. Hoivaaminen on loppunut. Kukaan ei enää tarvitse tai kaipaa hoivaasi.
Tietysti miehillekin tulee vanhenemisen myötä erilaisia kriisejä.
Onnellisimpia ovat he, joille jää jotakin tärkeää elämän sisältöä koko elämän ajaksi. Jollekulle se voi olla vaikka musiikki, tai kuvataide, jollekulle sukututkimus tai paikallishistorian tutkiminen. Tai jokin muu uramainen harrastus tai toiminta, jota voi jatkaa hyvinkin vanhaan ikään asti.
Uskon et mä en siis tule välittämään,. En ole useinkaan ollut työelämässä, olen erakko ja kaipaan vain mieheni huomiota joskus. Mulla ei oo paljon kavereita enkä tykkää olla huomion keskipisteenä, oikeastaan välttelen sitä. Lisäksi elämäni merkitys tulee just taiteesta ja rakkaudesta jota harrastan. Eikä ole lapsia tai tule olemaan jotka muuttaiis pois kotoa. Oikeastaan vanhuudessa pelottaa vain ne kolotukset kun nyt jo kroppa reistailee päälle 30v.
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä vanha (33v) mutta en totisesti parikymppinen enää. Jos laittaudun niin saan vielä katseita, mutta jos hiihdän sadetakki päällä meikittä tukka lätässä niin saa olla ihanan rauhassa :D
Itse en laittaudu juuri sen takia (34v) että en saa katseita. Hassua et ihmiset on erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on hauskaa se, että itse nyt viiskymppisenä naisena katson mieluusti nelikymppistä miestä ja kiinnostun.
Kuitenkin minusta kiinnostuu kuuskymppiset miehet!
Eli… se kymmen vuotta alaspäin on sitten mies tai nainen. Ei ihme, ettei kumppania löydy!
Vierailija kirjoitti:
Ei kyse ole tuijottamisesta.
40 v saakka muilta sai hymyjä, kohteliaisuutta, jopa hississä tai ohikulkija halusi vain sanoa jotain positiivista. 5kymppisenä (sama paino, tyyli, vain 10+ vanhempi), selkeä ero. Huomiota saa vitsinä, jos jaksaa vaikka työpaikalla olla itseironinen, mummoenergia-tyylillä. Nauttikaa kaikki nuoremmat ajoissa, unohtakaa turha ujous ja vaatimattomuus!
Ok. no ei mulle oo koskaan tapahtunut mitään tuollaista ja olen nuori. En edes mitenkään pahanäköinen vaan ihan nätti. Että mitähän ihmettä?
Sitä että kaipast huomiota! Kaipaat sitä enemmän kun rahaa tai asiallista ei rikollista kohtelua. Hehheh!!!
Lihoin ja aloin valittaan kaikesta ,eikä mies enää maksanu shoppailureissuja tai ulkomaanmatkoja.
Mielestäni kysymys ei ole ulkoisesta olemuksesta vaan tarpeettomuudesta?
Kun ihminen ikääntyy hänelle saattaa tulla tunne: Kukaaan ei enää välitä minusta saati tarvitse
apuani koska olen tällainen vanha höperö.
Minä ainakin jo päälle 30-vuotiaana tajuan, ettei mun kuulukaan saada enää mitään mieshuomiota kun olen jo pariutunut oman rakkaan miehen kanssa. Elämä keskittyy muuhun esim. taiteeeseen ja läheisiin ihmissuhteisiin. Siinä mielessä outoa että jotkut 50-70 vuotiaat janoaa vielä ventovierailta mieshuomiota tai että niiden itsetunto rakentuu siihen että antaako joku huomiota vai ei. Kannattais ymmärtää, että ihmiset on biologisia olentoja ja syttyy kauneudesta/komeudesta. Ei kauniina voi olla lopun ikää ja nuoret naiset ja miehet (!) jyrää aina meidän yli. Se on vaan luonnon kiertokulkua, koska he ovat nyt siinä "parittelu iässä" ja etsivät kumppania hehkeistä toisistaan. Siten ihan luonnollista, että vanhempia ei enää huomioida sillai. koska me ollaan usein jo pariuduttu ja ihmiset luultavasti myös olettaa niin. Tietysti olisi hyvä että ihmiset huomioisi Suomessa enemmmän toisia. Minä ainakin tykkään jutella vanhemmille ihmisille vaikka bussipysäkillä.
En ole vielä vanha (33v) mutta en totisesti parikymppinen enää. Jos laittaudun niin saan vielä katseita, mutta jos hiihdän sadetakki päällä meikittä tukka lätässä niin saa olla ihanan rauhassa :D