Kuka hoitaa meidät keski-ikäiset lapsettomat sitten kun me ollaan vanhuksia?

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä vanhusten parissa ja sama ajatus tulee mieleen silloin tällöin.

Kerropas monenko vanhuksen luona lapset käyvät säännöllisesti? Juhlapyhiä tai syntymäpäivää ei lasketa.

Minulla on sukutaustana vahvasti periytyvät mielenterveysongelmat, mm. skitsofreniaa, epävakaata persoonallisuutta ja alkoholismia. Minun vanhempani riitelivät jatkuvasti toistensa ja muiden kanssa. Minä riitelen muiden kanssa, puolisoahan minulla ei ole, koska minua ei kestä kukaan. Aika usein on karmeaa olla myös omissa nahoissani. Tällä taustalla sanoisin, että olisi silkkaa pahuutta tehdä lapsi, joka ei ole ns. voinut vaikuttaa syntymäänsä. Minua edeltäneillä sukupolvilla on ollut vähemmän vaikuttamismahdollisuuksia asiaan, minulla onneksi on. Ei minua kuitenkaan tarvitse kenenkään jäädä hoitamaan - kun olen saanut tarpeekseni tästä kurjasta maallisesta taaperruksesta, kävelen syvälle metsään ja jään sinne. Kukaan ei jää minua kaipaamaan.

Hoitoalan ammattilaiset tietysti. 

En tiedä. Pitää vaan luottaa siihen että pysyisi mahdollisimman pitkään "pirteänä" ja sitten teknologia pelastaisi lopulta. Tai sitten mahdollisesti eutanasia jos kärsimykseen johtava sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että jonkinlainen huutolaisjärjestelmä tullaan tuomaan takaisin jossain vaiheessa. Eli valtio maksaa nuorille/työikäisille siitä, että nämä ottavat yksinäisen vanhuksen kotiinsa asumaan. Vanhemmat taas muuttavat ikääntyessään lastensa luokse tarpeen vaatiessa. Laitoshoitoon ei yksinkertaisesti riitä enää valtion resurssit Suomen näivettyessä

Varmaan joku tuon tyyppinen kauhuskenaario tulee toteutumaan, ellei automaatio ja robotiikka pelasta. 

Jos tuollainen huutolaisjärjestelmä tulee takaisin, minä käytän eutanasia option kun aika on kypsä.

Minäkin toivoisin itselleni eutanasia-mahdollisuutta. Monestakin syystä, mutta yksi on juuri tämä vanheneminen ja hoidotta jäänti. Sen verran pitäisi yhteiskunnan tarjota, että voisi edes poistaa itsensä mahdollisimman kivuttomasti, jos ei hoitoa voida järjestää.

Minä toimin anopin avustajana kolme vuotta. Kävin viikon ruokaostokset ostamassa ja kuljetin ja järjestelin jääkaappiin. Kävin apteekit ja mukana lääkärikäynneillä ja vein jalkahoitoon ja kampaajalle. Siivosin kodin ja pesin pyykit. Joskus laitoin ruuan ( kerran viikossa). Sain korvausta 300,- /kk.

Lisäksi hänellä kävi kotihoito 3 x vrk. Sitten vielä oli päiväkerho pari kertaa viikossa jonne taksi haki ja toi takaisin. Rahaa täytyy olla aika paljon, nuo kaikki palvelut maksaa. Onneksi hänellä oli.

Juuri yhtenä päivänä sanoin miehelleni, että oli siinä kyllä paljon työtä, ei kukaan jaksa ilmaiseksi noita kaikkia hoitaa. Tyttärensä oli lähihoitaja, kävi vain teellä kerran viikossa äitinsä luona : ) 

On kyllä hyvä varautua ajoissa, mielestäni on aika kohtuutonta jos lapseltaan vaatii noin paljon apuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä vanhusten parissa ja sama ajatus tulee mieleen silloin tällöin.

Kerropas monenko vanhuksen luona lapset käyvät säännöllisesti? Juhlapyhiä tai syntymäpäivää ei lasketa.

Se on mielestäni eri keskustelun aihe. Tärkeä sekin.

Vaikka mulla olis lapsiakin, en ehkä haluais että ne hoitaisi mua sittenkun en itse pysty enää mihinkään. Olisihan se aika traumatisoivaa ja raskasta heille, ja en sitä haluaisi. Hoitohenkilö on tuota varten, mutta tuskin niitäkään sitten riittää aikoinaan meille kaikille. Aika pelottava ajatus se on varmaan kaikille, maata yksin hoitokodissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä vanhusten parissa ja sama ajatus tulee mieleen silloin tällöin.

Kerropas monenko vanhuksen luona lapset käyvät säännöllisesti? Juhlapyhiä tai syntymäpäivää ei lasketa.

Se on mielestäni eri keskustelun aihe. Tärkeä sekin.

Ei sinällään. Jos keskustelussa ihmetellään kuka hoitaa lapsettomia niin kyllä lapsen saaneitakin voi kohdata sama asia. Kuka hoitaa?

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalan ammattilaiset tietysti. 

Vanhuuseläkkeellä on miljoona neljäsataatuhatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä kannattaisi miettiä kun tekee päätöksen jäädä lapsettomaksi. Vastaus kysymykseesi onkin että ei kukaan. Jos ei itse pysty pitämään puoliaan tai pärjäämään, niin sitten on asiat huonosti. Kannattaa säästää paljon rahaa vanhuuden varalle niin pystyy ostamaan edes joitain palveluita kun auttajia ei ole.

Ette kai te oikeasti ole tehneet lapsia pitämään teistä huolta vanhempina??? Aivan hirveä motivaatio lapsien teolle, toivottavasti karma is a bitch.

Joo, on se Suomen kaltaisessa maassa jo aika tunkkaisen kuuloinen ajatus. Toki varmaan ollaan koko ajan menossa vain enemmän siihen suuntaan, että joku valtio, laitos tms. ei hoida vaan asioita pitää osata itse vaatia ja ajaa. Eli suhteilla mennään. Mutta esim. minä asun satojen kilometrien päässä iäkkäästä äidistäni, eikä minulla ole edes ajokorttia. Voin netistä katsoa hänelle miten koronarokotukset siellä hoidetaan tms., kun mistään ei tiedoteta, mutta siihen se melkein jää. En edes käsitä miten jatkossa pystyn asioita hoitamaan, kun niitä varmaan tulee, no, viimeistään pois nukkumisen jälkeen. Äitini asui ennen tällä samalla paikkakunnalla kuin minä ja ajattelin, että autan häntä sitten kun tarvitsee, mutta en nyt voi alkaa hänen perässään juoksemaan ympäri Suomen. Eli vähän voi köykäistä olla lapselta saatava apu. Ja toinen näkökulma on sitten se, että veljeni on jo kuollut, joskus menee niinkin päin. Parhainta varautumista lienee säästää rahaa omaan vanhuuteen.

EI välttämättä saa rahallakaan apua, Suomeen ei välttämättä riitä nuoria ulkomailta töihin riittävästi. Voi olla että joutuu muuttamaan ulkomaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta hoitaa sen verran, kuin tarpeelliseksi näkee. Kannattaa pitää välit kavereihin kunnossa.

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.



Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.



Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.



Mummoiässä koi

Mulla on tollaset ajatukset vauvasta joka ilmestynee pian maailmaan. Kuitenkin ajatus siitä, että kelaisin tollasta löpönlööröä VIELÄ kun lapsi on jo pitkään ollut aikuinen ja minä joku mummeli on vähintäänkin omituinen. Huh.

Kotihoito käy 3 kertaa päivässä ja on 10 minuuttia kerralla: antaa lääkkeet, aamupalaa, auttaa pukemisessa, maksu menee eläkkeen suuruuden mukaan. 

Kodin siivous ostetaan siivousyritykseltä, eläkeläisen ei tarvitse maksaa alvia.

Lisäksi ostetaan tukipalvelut: kauppapalvelut, lämmin ruoka palvelu, kylvetyspalvelu, turvapuhelinpalvelu, pyykkipalvelu.

Noin se nyt menee. Hinnastoja löytyy netistä esim. Helsingin kaupungin kotihoito.

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalan ammattilaiset tietysti. 

Ketä ne hoitoalan ammattilaiset ovat silloin kun nykyiset keski-ikäiset tarvitsee niitä palveluita. Tässäkin ketjussa moni sanoo että omat lapset on niin kaukana ja kiireisiä että heillä ei ole aikaa hoitaa vanhuksia. Kenellä sitten on? Heidän ikätovereillaan? Heidän lapsillaan? Valitettavasi mä ole hieman skeptinen sen suhteen että olisi tai vaikka olisi aikaa ei kyllä välttämättä ole haluja käyttää sitä aikaa jonkun ventovieraan hoitamiseen. Yksi ongelma on se että kuka sen hoidon haluaa rahoittaa jos ja kun lapset ei halua rahoittaa edes sitä omien vanhempiensa hoitoa niin miksi he haluaisi rahoittaa muiden hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mielenkiintoa elää jos en itse kykene huolehtimaan itsestäni edes palvelua tilaamalla. Olla lähes vihanneksena rasittamassa lasteni elämää ei ole minua varten.

Ei minuakaan, mutta henki on ihmisessä valitettavan sitkaassa. Kiva sitten maata jossain eteisen lattialla viikko kuolaamassa ennen kuin kroppa antaa vihdoin periksi.

No joku palkattu apu? En edes halua lasteni näkevän minua sekavana ja raihnaisena. Kun rahat loppuvat, tai kunto on liian huono, "lakkautan" itseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata huolestua. Minä olen 79, asun yksin koirani kanssa. Teen ruokani, siivoan, kun jaksan ja käyn kaupassa, apteekissa ym. Aikuisia lapsiani olen vaivannut hyvin vähän. Syöpähoitoihin menin Kela-taksilla, muuten olen lääkärireissutkin ajanut itse. Luovut vaan pennosistasi ja ajelet taksilla, ellet itse pysty ja tilaat kotiin ruokaa, siivouspalveluja ym.

Entä jos muisti alkaa prakaamaan? Ei pysty soittelemaan takseja ja ruokapalveluja, ketä se sitten kiinnostaa?

No mieluummin sitten ei kauheasti sitä turhaa hössöttämistä ja turhia lääkärissä käyntejä siinä vaiheessa. Jos muistisairaus aiheuttaa esim. karkailua kotoa niin kyllä silloin joku korjaa todennäköisesti talteen.

Jaa niin kuin kuka? Eihän esim yksinäisellä ole ketään joka soittaisi edes ne poliisit perään. Eikä tietty kyllä sellaisellakaan jolla on kavereita mutta ne kaveritkaan ei enää muista mitään tai viipottaa itse jossain karkumatkalla. Useinhan just muistisairailla on sitä, että kroppa pelittää jopa poikkeuksellisenkin hyvin ja jaksetaan kävellä, fillaroida, liikkua pitkiäkin matkoja yllättävänkin nopsaan ja ketterästi.

Sitten taas sillä jolta pettää kroppa käykin niin, että saa maata vaipoissaan sängyssä ja tuijottaa kattoa. Pois ei pääse vaikka tahtoisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mielenkiintoa elää jos en itse kykene huolehtimaan itsestäni edes palvelua tilaamalla. Olla lähes vihanneksena rasittamassa lasteni elämää ei ole minua varten.

 

 

Ei minuakaan, mutta henki on ihmisessä valitettavan sitkaassa. Kiva sitten maata jossain eteisen lattialla viikko kuolaamassa ennen kuin kroppa antaa vihdoin periksi.

1. tyypin diabeteksessä on se hyvä puoli, että kun lopettaa lääkityksen, ei kovin kauaa tarvitse kitua. Ja voi mennä ihan omaan sänyyn makaamaan ja laittaa Netflixin pyörimään. Sinne sitten mukavasti nukahtaa ikiuneen. Toivottavasti ei jää hyvä leffa kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon takia tein vielä yhden lapsen. Jotta olisi parempi mahdollisuus, että edes joku heistä on hyväpalkkaisessa työssä ja pystyy auttamaan tarvittaessa.

Kuvittelin lapsena, että vain köyhissä maissa tehdään lapsia eläketurvaksi. Sitten tein niin itse!

Mitä nuorimmaisesi on siitä mieltä, että hänet on tehty vanhempiensa hyödyksi, ei pyytettömästä rakkaudesta? Onko teillä muutenkin enemmän sellainen asiakas-asiakaspalvelija-suhde?

Ei hänelle kerrota sitä, eikä muillekaan. Vain näin anonyymisti sen voi sanoa. Lisäksi ei ole väliä, kuka lapsista tekee mitäkin, tärkeintä on, että heitä on ns. yksi enemmän kuin välttämätön.