Lue keskustelun säännöt.
Miten näyttää rakkautta lapselle jos hän ei rakasta takaisin (tai ei ainakaan näytä sitä)
07.09.2024 |
Olen ollut jo pitkään tällaisessa tilanteessa, kyse on esiteinistä lapsesta. En ole eronnut, mies on vielä kuvioissa. Tunnen suurta surua etenkin sydänsurua kun meidän vuorovaikutuksessamme ei ole mitään positiivista. Uskokaa tai älkää, olen yrittänyt mutta aina se kääntyy nurin päin. Ei ikinä iloista katsetta, ei ikinä positiivista lausetta, jo meidän välinen läsnäolo keskenämme on kuin sadan kilon painoa kantaisi. En olisi ikinä uskonut että perhe-elämä olisi näin raskasta. Teen ruokaa, käymme paikoissa, juttelemme asioista (jos hän siihen luvan antaa), koulu sujuu hyvin, hänellä on ystäviä. Minulla on ollut tunne että haluan luovuttaa ja olen alkanut ikävä kyllä tuntea jo ärtyneisyyttä lastani kohtaan, voi olla että itsellänikin masentuneisuus nostaa päätään. En voi olla hänen lähellään oma itseni. Jos olen, niin siitäkin alkaa ihme naputus... lapsi on ainokainen, olen miettinyt että onko sillä jokin vaikutus myös asiaan. Tulee tunne että tätäkö se elämä on, valuuko se hukkaan.
En kestä tätä negatiivisuutta. Hän ei edes päästä lähelle, en muista milloin olisimme halanneet. Voi olla että viimeistään kun pääsee ripille, toivon mukaan :( olen huolissani.
Pliis sanokaa minulle jotain positiivista ja hyvää nyt, tunnen että murrun tähän paikkaan.
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsesi autisti? Itse olen asperger enkä voi sietää halailua , mutta ei se rakastamista estä.
Ei tarvitse olla autisti ettei pidä halaamisesta. Kaikki eivät syystä tai toisesta pidä. Varhaisteinistä se voi tuntua vaikkapa nololta tai lapselliselta halata vanhempaansa.
Toki, jos kyseessä on vain vaihe. Mutta jos ala-asteikäisenäkään ei kykene tai halua halata vanhempaansa, on jotain vähän oudosti. Joko lapsessa tai kasvuympäristössä.
Kyll 12v tämmöiset turhanpäiväiset halamiset tuntua ärsyttäviltä. AP hommaa koiranpentu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on lähtenyt aika laukalle. Oletin jo aloitusta lukiessani, että ihan kaikki tulee olemaan ap:n syy, mutta en sentään odottanut, että muutaman sivun päästä ap olisi jo narsisti ja lapsesta pitäisi tehdä lasu :D
Ap:n tunteet ovat täysin normaaleja. Lapsi ei ole pelkästään pomo, jonka palveluksessa vanhempi on ja jonka käytöstä ei saa koskaan kyseenalaistaa. Lapsi ja vanhempi ovat läheisiä perheenjäseniä, ja jos kumpi tahansa kohtelee toista huonosti, niin totta helvetissä siitä tulee paha mieli ja sen saa sanoa ääneen. Ymmärtäisin ketjun tuohtumuksen, jos ap olisi kertonut tuputtavansa lapselle jatkuvasti seuraansa ja pakottavansa tämän halailemaan jne., mutta kertomansa perusteella hänhän menee (liikaakin) lapsen omilla ehdoilla ja silti kokee koko ajan toimivansa väärin. Eihän tuo tilanne itsestään ratkea. Väärinymmärrykset ja kommunikaation puute eivät itsestään korj
Sinun on aktiivisesti muutettava asennettasi, jotta lapsi saa kasvaa rauhassa eikä marttyroivan äidin jyrän alla. Vaikutat läheisriippuvaiselta ihmiseltä, jolla on heikko itsetunto. Pyri työstämään niitä asioita. Älä yritä muuttaa ihmisiä äläkä odota, että he ovat olemassa sinua miellyttääkseen. Yritä oppia ymmärtämään erilaisuutta ja kokemaan myötätuntoa toisia kohtaan. Etenkin lastasi. Ja anna lapsesi olla rauhassa, jos hän haluaa olla rauhassa. Hän ei ole sinun leikkikalu tai egon buustaaja, vaan oma ihmisensä. Opettele suhtautumaan lapseesi niin, ja opettele myös tuntemaan hänet omana yksilönään ja arvostamaan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa mielestäni melkein siltä, että lapselle on jotain sattunut ja AP ei ole lasta suojellut. Tämä selittäisi sen, ettei lapsi anna edes halata.
Myös minusta on todella outoa, miten AP jotenkin odottaa lapsen olevan hänelle kuin aikuinen. Ehkä lapsi on tämän aistinut? AP jatkuvasti jotenkin odottaa, että teinitasolla oleva nuori voisi kyetä ja ymmärtää, kuin aikuinen ja hän itse. Onko AP itse jäänyt jollain tavalla teinin tasolle henkisesti?
Lapsi kuulostaa ihan normiteiniltä, ap ei kuulosta aikuiselta teinin vanhemmalta, vaan halipupun tarvitsevalta ihmiseltä. Olisikohan ap:n hyvä piipahtaa terapeutilla. Se että puoliso ei halalaile, ei ole sen lapsen syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsesi autisti? Itse olen asperger enkä voi sietää halailua , mutta ei se rakastamista estä.
Ei tarvitse olla autisti ettei pidä halaamisesta. Kaikki eivät syystä tai toisesta pidä. Varhaisteinistä se voi tuntua vaikkapa nololta tai lapselliselta halata vanhempaansa.
Toki, jos kyseessä on vain vaihe. Mutta jos ala-asteikäisenäkään ei kykene tai halua halata vanhempaansa, on jotain vähän oudosti. Joko lapsessa tai kasvuympäristössä.
Kyll 12v tämmöiset turhanpäiväiset halamiset tuntua ärsyttäviltä. AP hommaa koiranpentu.
Omassa suvussani kyllä tuon ikäiset halaavat, ainakin minua. Siskontyttö puhuu yleisemmin siitä, että häntä harmittaa se, ettei äiti ja isä halaa häntä useammin ja kerro rakastavansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsesi autisti? Itse olen asperger enkä voi sietää halailua , mutta ei se rakastamista estä.
Ei tarvitse olla autisti ettei pidä halaamisesta. Kaikki eivät syystä tai toisesta pidä. Varhaisteinistä se voi tuntua vaikkapa nololta tai lapselliselta halata vanhempaansa.
Toki, jos kyseessä on vain vaihe. Mutta jos ala-asteikäisenäkään ei kykene tai halua halata vanhempaansa, on jotain vähän oudosti. Joko lapsessa tai kasvuympäristössä.
Kyll 12v tämmöiset turhanpäiväiset halamiset tuntua ärsyttäviltä. AP hommaa koiranpentu.
Minä haluaisin äitiäni vielä 16-vuotiaana. Isäni halaamisen lopetin joskus esiteininä, koska isäni ei ollut niin läheinen tai huolehtiva vanhempi. Eikä häntä näkynyt paljon kotona, koska oli aina reissussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsesi autisti? Itse olen asperger enkä voi sietää halailua , mutta ei se rakastamista estä.
Ei tarvitse olla autisti ettei pidä halaamisesta. Kaikki eivät syystä tai toisesta pidä. Varhaisteinistä se voi tuntua vaikkapa nololta tai lapselliselta halata vanhempaansa.
Toki, jos kyseessä on vain vaihe. Mutta jos ala-asteikäisenäkään ei kykene tai halua halata vanhempaansa, on jotain vähän oudosti. Joko lapsessa tai kasvuympäristössä.
Kyll 12v tämmöiset turhanpäiväiset halamiset tuntua ärsyttäviltä. AP hommaa koiranpentu.
Minä haluaisin äitiäni vielä 16-vuotiaana. Isäni halaamisen lopetin joskus esiteininä, koska isäni
HALASIN!! Voi pyhä Sylvi tätä automaattista tekstinsyöttöä 😅
Murrosiän kehitysvaiheeseen kuuluu irtautuminen vanhemmista. Eli varmasti on raskas teini. Pidä kuitenkin kiinni kodin säännöistä ja siitä, että miten puhuu teille. Itse en hyväksyisi jos puhuisi aina rumasti vaan puuttuisin siihen.
Toinen vinkki: ala panostamaan omaan elämään ja hyvinvointiin! Etsi omia harrastuksia, ole iltoja poissa kotoa. Tee staycation johonkin kivaan paikkaan. Hanki se koira (joku helppo rotu), harrasta sen kanssa jne.
Teidän lapsi on ainokainen, ihan varmasti aikustuttuaan tulee olemaan paljonkin teidän kanssa ja teidän arvo nousee erilailla esille. Tsemppiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsesi autisti? Itse olen asperger enkä voi sietää halailua , mutta ei se rakastamista estä.
Ei tarvitse olla autisti ettei pidä halaamisesta. Kaikki eivät syystä tai toisesta pidä. Varhaisteinistä se voi tuntua vaikkapa nololta tai lapselliselta halata vanhempaansa.
Toki, jos kyseessä on vain vaihe. Mutta jos ala-asteikäisenäkään ei kykene tai halua halata vanhempaansa, on jotain vähän oudosti. Joko lapsessa tai kasvuympäristössä.
Kyll 12v tämmöiset turhanpäiväiset halamiset tuntua ärsyttäviltä. AP hommaa koiranpentu.
Minä haluaisin äitiäni vielä 16-vuotiaana. Isäni halaamisen lopetin joskus esiteininä, koska isäni
En väittänyt ett teinkt ei halaile. Mutta ihan normaalia torjua jatkuvat turhat yritykset käydä iholle, ei ole kaikkien juttu eikä todellakaan niin tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko kertaakaan kirjoittanut olevani täydellinen ihminen? No en ole, en sitä ole todellakaan. En pidä lastani jatkeenani, hän on omanlainensa ja kunnioitan sitä. En sano etten olisi tehnyt virheitä... mutta niistä kasvetaan ja opitaan. Samaa toivon omalta lapsestani. Kukaan ei ole virheetön. Vaadin vain hyvää käyttäytymistä ja lapsi testaa rajoja koko ajan. Sitä ei kukaan välttämättä tiedä jos ei itse koe. Ap
Yhtään esimerkkiä lapsen rajojen restauksesta ei ole kerrottu. Tässäkin sinä ajattelet vain itseäsi.
Niin, en ole kirjoittanut niitä lukemattomia kertoja milloin lapsi löi minua nyrkillä. Tai tuhansia kertoja miten vastasi minulle nasevasti ja ilkeällä sävyllä... tai sitä kuinka lapsi itki karvasta pettymystään joululahjojen takia. Ei siinä mitään, pitäähän minun kestää, olenhan äiti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsesi autisti? Itse olen asperger enkä voi sietää halailua , mutta ei se rakastamista estä.
Ei tarvitse olla autisti ettei pidä halaamisesta. Kaikki eivät syystä tai toisesta pidä. Varhaisteinistä se voi tuntua vaikkapa nololta tai lapselliselta halata vanhempaansa.
Toki, jos kyseessä on vain vaihe. Mutta jos ala-asteikäisenäkään ei kykene tai halua halata vanhempaansa, on jotain vähän oudosti. Joko lapsessa tai kasvuympäristössä.
Monilla se esiteini-ikä on vaikeinta tunnetasolla. Erittäin normaalia ola halaamatta ja ottaa etäisyyttä vanhempiin. Jos äiti rakastaa lastaan, on hänellä myös kyky asettua lapsen asemaan ja pystyy antamaan tilaa. Jos ajattelee vain itseään ja vaatii sekä haukkuu lastaan, ei ole näköpiirissä tilanteen muuttumista.
Rakkaus ei vaadi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko kertaakaan kirjoittanut olevani täydellinen ihminen? No en ole, en sitä ole todellakaan. En pidä lastani jatkeenani, hän on omanlainensa ja kunnioitan sitä. En sano etten olisi tehnyt virheitä... mutta niistä kasvetaan ja opitaan. Samaa toivon omalta lapsestani. Kukaan ei ole virheetön. Vaadin vain hyvää käyttäytymistä ja lapsi testaa rajoja koko ajan. Sitä ei kukaan välttämättä tiedä jos ei itse koe. Ap
Yhtään esimerkkiä lapsen rajojen restauksesta ei ole kerrottu. Tässäkin sinä ajattelet vain itseäsi.
Niin, en ole kirjoittanut niitä lukemattomia kertoja milloin lapsi löi minua nyrkillä. Tai tuhansia kertoja miten vastasi minulle nasevasti ja ilkeällä sävyllä... tai sitä kuinka lapsi itki karvasta pettymystään joululahjojen takia. Ei siinä mitään, pitäähän minun kestää, olenhan ä
Uhriudutko nyt siitä kun et ole kirjoittanut tänne näitä asioita? Mistä tarkalleen valitat nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen on tarkoituskin tehdä irtiotto. Muutaman vuoden päästä hän on lähes vieras ihminen jonka kanssa sinulla on historia mutta ei mitään muuta. Ja sitten se lapsi muuttaa pois ja se oli siinä. Yksi puolituttu tehty elämään.
Tätä en nimenomaan halua, mutta ei näytä kaukaa haetulta kun meidän tilannetta katsoo. Olen sanonut jo muutaman kerran että en varmaan riitä sinulle niin lapsi on ihmeissään ja kysyy "miten niin"... Ei kai vielä toivoa ole heitetty. Ap
Pikkuhuomio. Hän on lapsesi, ei rakastajasi. Hänelle riittää, kun olet hänen äiti. Ominaisuus, jota ei vie aika eikä maailma. Sinä reagoit ja kerrot asioita, kuin puhuisit puolisostasi. Ei hyvä. Menee jo hieman provon puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko kertaakaan kirjoittanut olevani täydellinen ihminen? No en ole, en sitä ole todellakaan. En pidä lastani jatkeenani, hän on omanlainensa ja kunnioitan sitä. En sano etten olisi tehnyt virheitä... mutta niistä kasvetaan ja opitaan. Samaa toivon omalta lapsestani. Kukaan ei ole virheetön. Vaadin vain hyvää käyttäytymistä ja lapsi testaa rajoja koko ajan. Sitä ei kukaan välttämättä tiedä jos ei itse koe. Ap
Yhtään esimerkkiä lapsen rajojen restauksesta ei ole kerrottu. Tässäkin sinä ajattelet vain itseäsi.
Niin, en ole kirjoittanut niitä lukemattomia kertoja milloin lapsi löi minua nyrkillä. Tai tuhansia kertoja miten vastasi minulle nasevasti ja ilkeällä sävyllä... tai sitä kuinka lapsi itki karvasta pettymystään joululahjojen takia. Ei siinä mitään, pitäähän minun kestää, olenhan ä
Oudolta kuulostaa tämäkin viestisi. Olet aivan liian vihamielinen ja kyvytön ajattelemaan muuta kuin itseäsi. Mitään myötätuntoa tai rakkautta ei lasta kohtaan ole.
Nyrkillä lyönti?
Naseva vastaus teiniltä on täysin normaalia. Kai lapsi saa itkeä pettymystään? Ei kai häneltä ole kielletty tunteet? Lapsi itkee ja senkin sinä koet loukkauksena itseäsi kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti kuulostaa marttyyrilta, joka odottaa rakkautta lapselta. Koko kuviohan on sairas. Onneksi lapsi on niin terve, että alkaa ottaa etäisyyttä.
"Uhriudutko nyt siitä kun et ole kirjoittanut tänne näitä asioita? Mistä tarkalleen valitat nyt?"
No tänne kirjoitettiin että ei ole mitään tapaa kirjoitettu tänne miten lapsi testaa rajoja. Nyt kirjoitin. Se ei ole uhriutumista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko kertaakaan kirjoittanut olevani täydellinen ihminen? No en ole, en sitä ole todellakaan. En pidä lastani jatkeenani, hän on omanlainensa ja kunnioitan sitä. En sano etten olisi tehnyt virheitä... mutta niistä kasvetaan ja opitaan. Samaa toivon omalta lapsestani. Kukaan ei ole virheetön. Vaadin vain hyvää käyttäytymistä ja lapsi testaa rajoja koko ajan. Sitä ei kukaan välttämättä tiedä jos ei itse koe. Ap
Yhtään esimerkkiä lapsen rajojen restauksesta ei ole kerrottu. Tässäkin sinä ajattelet vain itseäsi.
Niin, en ole kirjoittanut niitä lukemattomia kertoja milloin lapsi löi minua nyrkillä. Tai tuhansia kertoja miten vastasi minulle nasevasti ja ilkeällä sävyllä... tai sitä kuinka lapsi itki karvasta pettymystään joululahjojen takia. Ei siinä mitään, pitäähän minun kestää, olenhan ä
Aivan. Etkä edes saa vaatia lastasi rakastamaan itseäsi. On se kovaa. Sellaista se vanhemmuus on.
Älä hätäile! Älä mene mukaan samalle tasolle lapsen /nuoren kanssa. Kärsivällisyyttä nyt kehiin. Itse olen olllut samassa tilanteessa aikoinaan ja tiedän, että vaikka he kapinoivat , sillä kapinointiahan se heidän huono käyttäymisensä on, niin he tarvitsevat vanhempiaan, he haluavat, että on turvallista kapinoida ja että vaikka kapinoivat, heitä ei jätetä. Aina on hyvä tulla kotiin vaikka mikä olisi. Kaverit on nyt niitä tärkeimpiä ja hyvä, että on ystäviä lapsellasi.
Ole turvallinen aikuinen. Tee ruokaa ja anna puhtaat vaatteet ja puhdas peti missä nukkua, huolehdi, kiitos tulee aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
"Uhriudutko nyt siitä kun et ole kirjoittanut tänne näitä asioita? Mistä tarkalleen valitat nyt?"
No tänne kirjoitettiin että ei ole mitään tapaa kirjoitettu tänne miten lapsi testaa rajoja. Nyt kirjoitin. Se ei ole uhriutumista. Ap
Mikset vastaa kysymyksiin miehestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä murrosikäisen käytöstä. Itsenäistyminen vanhemmista alkaa ja otetaan etäisyyttä. Mitkään halailua eivät enää kuulu tähän vaiheeseen. Sinun on aika sopeutua siihen että lapsesta tulee aikuinen ja hän eriytyy sinusta.
Kyllä mä ainakin murrosiän läpi ja aikuisenakin haladin omia vanhempia, surullista jos sinä et.
Ei siinä ole mitään surullista, ihmisiä on erilaisia. Halaile sinä ketä haluat.
Ap toi on normaalia tuossa iässä, napanuora venyy kuten kuuluukin.
Kun lukee näitä vastauksia AP:lta, niin mulle tulee jatkuvasti olo, että AP odottaa lapsen olevan enemmän huolehtija ja aikuinen kuin hän itse on lapselle. Onko ihmekkään, että välit ovat menneet ja lapsi yrittää ottaa etäisyyttä, koska ei halua olla tuollaisessa roolissa omalle vanhemmalleensa?
AP:n pitäisi nyt mennä omien tarumojensa ja ongelmiensa kanssa terapiaan eikä kaataa niitä lapsen niskaan. AP jotenkin hakee lapseltaansa hyväksyntää, samalla tavalla kuin lapsi yleisemmin hakee hyväksyntää omilta vanhemmiltaan. Ehkä AP ei saanut sitä omilta vanhemmiltaan ja nyt odottaa sitä lapseltaansa.