Miten näyttää rakkautta lapselle jos hän ei rakasta takaisin (tai ei ainakaan näytä sitä)

Vierailija kirjoitti:

Olenko kertaakaan kirjoittanut olevani täydellinen ihminen? No en ole, en sitä ole todellakaan. En pidä lastani jatkeenani, hän on omanlainensa ja kunnioitan sitä. En sano etten olisi tehnyt virheitä... mutta niistä kasvetaan ja opitaan. Samaa toivon omalta lapsestani. Kukaan ei ole virheetön. Vaadin vain hyvää käyttäytymistä ja lapsi testaa rajoja koko ajan. Sitä ei kukaan välttämättä tiedä jos ei itse koe. Ap

Yhtään esimerkkiä lapsen rajojen restauksesta ei ole kerrottu. Tässäkin sinä ajattelet vain itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on lähtenyt aika laukalle. Oletin jo aloitusta lukiessani, että ihan kaikki tulee olemaan ap:n syy, mutta en sentään odottanut, että muutaman sivun päästä ap olisi jo narsisti ja lapsesta pitäisi tehdä lasu :D

Ap:n tunteet ovat täysin normaaleja. Lapsi ei ole pelkästään pomo, jonka palveluksessa vanhempi on ja jonka käytöstä ei saa koskaan kyseenalaistaa. Lapsi ja vanhempi ovat läheisiä perheenjäseniä, ja jos kumpi tahansa kohtelee toista huonosti, niin totta helvetissä siitä tulee paha mieli ja sen saa sanoa ääneen. Ymmärtäisin ketjun tuohtumuksen, jos ap olisi kertonut tuputtavansa lapselle jatkuvasti seuraansa ja pakottavansa tämän halailemaan jne., mutta kertomansa perusteella hänhän menee (liikaakin) lapsen omilla ehdoilla ja silti kokee koko ajan toimivansa väärin. Eihän tuo tilanne itsestään ratkea. Väärinymmärrykset ja kommunikaation puute eivät itsestään korjaannu vaan pahenevat vaan. Kirjoittajat kuvailevat a

Ottaen huomioon apn:n vastaukset täällä, en usko että asia on heidän kotonaan noin yksinkertainen.

Ap: vastaukset ovat silkkaa uhriutumista. Hän ei vielä kertaakaan ole kyseenalaistanut mitään omassa käytöksessään, vaan ainoastaan lapsen, miehen ja ymmärtämättömien palstailijoiden toimissa.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu kai ihan normaaliin kehitykseen irrottautua  vanhemmista . Voit toki kertoa että sinua harmittaa hänen negatiiivisuutensa ja toivot että puhutte kurjat asiat ja olette avoimia. Tuo menee kyllä ajan kanssa ohi kun lapsi kasvaa. Muista antaa riittävästi tilaa äläkä paapo enää liikaa vaan keksi omia harrastuksia ja tekemistä. 

Ei ehkä kannata sanoa että harmittaa hänen negatiivisuutensa, vaan kertoa, kuten tuossa aloituksessakin, että toivoisi että voitaisiin taas olla läheisiä, ja kaipaa sitä aikaa kun oli luontevaa ja mukavaa vietää aikaa yhdessä. Kysyisi vaikka, voitaisiinko koittaa taas löytää jotain sellaista yhteistä tekemistä, että olisi mukavaa aikaa yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on lähtenyt aika laukalle. Oletin jo aloitusta lukiessani, että ihan kaikki tulee olemaan ap:n syy, mutta en sentään odottanut, että muutaman sivun päästä ap olisi jo narsisti ja lapsesta pitäisi tehdä lasu :D

Ap:n tunteet ovat täysin normaaleja. Lapsi ei ole pelkästään pomo, jonka palveluksessa vanhempi on ja jonka käytöstä ei saa koskaan kyseenalaistaa. Lapsi ja vanhempi ovat läheisiä perheenjäseniä, ja jos kumpi tahansa kohtelee toista huonosti, niin totta helvetissä siitä tulee paha mieli ja sen saa sanoa ääneen. Ymmärtäisin ketjun tuohtumuksen, jos ap olisi kertonut tuputtavansa lapselle jatkuvasti seuraansa ja pakottavansa tämän halailemaan jne., mutta kertomansa perusteella hänhän menee (liikaakin) lapsen omilla ehdoilla ja silti kokee koko ajan toimivansa väärin. Eihän tuo tilanne itsestään ratkea. Väärinymmärrykset ja kommunikaation puute eivät itsestään korjaannu vaan pahenevat vaan. Kirjoittajat kuvailevat a

Kiitos. Tämän minä itsekin olisin halunnut kirjoittaa, aina ei saa omia tunteitaan puettua sanoiksi. Ja juu myönnän sen että vaivun marttyyriuteen kun minun tunteisiin ei vastata haluamallani tavalla mutta kukapa ei tekisi niin... yrittää kuitenkin elää ja toimia kuten muutkin niin saa vaan märän rätin kasvoille päivittäin. Kyllä siinä kovinkin ihminen murtuu. Olen tosiaan toiminut paljon lapsemme ehdoilla mutta vaikeus meidän perheessä on ollut rajojen laitto jossa minullakin on paljon vielä opittavaa kun aina ei tiedä missä asioissa sitä kannattaa tehdä kun miehenikään sitä ymmärrä. Itselläni on ehtoja joita odotan lapsemme noudattavan ja ahdistun kun hän ei sitä noudata. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, tiedätkö mitä, on tuohon olemassa ratkaisu. Ota koira. Olen tosissani. Tarvitset jonkun johon kohdistat paljon huomiota ja joka aina vastaa hellyydenosoituksiisi. Tarvitset koiran. (Toki siitä seuraa se että sinusta tulee sellainen pöhkö koiramuori, joka inhimillistää koiraa, mutta se on aika pieni paha).

Olen tosissani alkanut miettimään tätä, rakastan koiria! Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap: vastaukset ovat silkkaa uhriutumista. Hän ei vielä kertaakaan ole kyseenalaistanut mitään omassa käytöksessään, vaan ainoastaan lapsen, miehen ja ymmärtämättömien palstailijoiden toimissa.

Uhriutumisesta ei ole mitään hyötyä ihmissuhteissa, mutta sekin on ihan luonnollinen reaktio, jos kokee yrittävänsä parhaansa eikä mikään toimi.

Lapsi ja mies ovat selkeästi samantyyppisiä, etäisiä ihmisiä. Se ei tee heistä huonompia ihmisiä. Mutta on ihan normaalia tuntea turhautumista ja surua läheisten tunnekylmyydestä. Oikeasti ihmettelen, että ap edelleen pysyy tuossa avioliitossa. Jos aloitus koskisi miestä, kirjoittajien neuvo olisi "jätä se". Ja pitkiä omakohtaisia kertomuksia siitä, miten kamalaa ja traumatisoivaa on elää tunnekylmän ihmisen kanssa.

En minä tiedä, miten ap:n suhteet läheisiinsä voisivat korjaantua, paitsi ehkä ulkopuolisen terapeutin avulla. Mutta pointtini on vain, että on normaalia tuntea miten ap tuntee (ja vuodattaa sitä tuntemattomille, ei läheisilleen). Ap:hän kertoo kokeilleensa monta eri suhtautumistapaa lapseen, mutta ei enää tiedä, mitä voisi muuttaa. Paitsi ilmeisesti (palstalaisten mukaan) jättää lapsi täysin omiin oloihinsa ja yrittää olla kommunikoimatta enää ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on lähtenyt aika laukalle. Oletin jo aloitusta lukiessani, että ihan kaikki tulee olemaan ap:n syy, mutta en sentään odottanut, että muutaman sivun päästä ap olisi jo narsisti ja lapsesta pitäisi tehdä lasu :D

Ap:n tunteet ovat täysin normaaleja. Lapsi ei ole pelkästään pomo, jonka palveluksessa vanhempi on ja jonka käytöstä ei saa koskaan kyseenalaistaa. Lapsi ja vanhempi ovat läheisiä perheenjäseniä, ja jos kumpi tahansa kohtelee toista huonosti, niin totta helvetissä siitä tulee paha mieli ja sen saa sanoa ääneen. Ymmärtäisin ketjun tuohtumuksen, jos ap olisi kertonut tuputtavansa lapselle jatkuvasti seuraansa ja pakottavansa tämän halailemaan jne., mutta kertomansa perusteella hänhän menee (liikaakin) lapsen omilla ehdoilla ja silti kokee koko ajan toimivansa väärin. Eihän tuo tilanne itsestään ratkea. Väärinymmärrykset ja kommunikaation puute eivät itsestään korj

Erehdyt. Kaikki eivät vaivu martyyreiksi, jos heidän tunteisiinsa ei vastata. Martyyrina oleminen on henkistä manipulointia, ja sitä harrastavat sellaiset ihmiset, jotka eivät osaa ilmaista itseään ja omia tunteitaan ja tarpeitaan kunnolla. Sellaisessa käytöksessä on myös hyvin narsistisia piirteitä.

Sinä saat märän ratin naamaasi joka päivä? Lapselta? Kovinkin ihminen murtuu sellaisessa tilanteessa? Oletko nyt ihan varma?

Ap, tuntuu todella siltä, että sinulla on tunnepuolella ongelmia, joiden ratkaisijaksi olet valjastanut miehesi ja lapsesi,  mutta olet nyt ikäväkseni saanut huomata, ettei heistä ole siihen. Miksi et nyt vaan voisi hyväksyä asiaa ja alkaa harrastaa enemmän itsetutkiskelua ja kenties terapiaa?

Vierailija kirjoitti:

Näyttää sen kaksi- tai kolmekymppisenä. Nyt on vielä kasvatusvaihe käynnissä. Älä hätäile.

No ei näytä, jos sellaista ole koskaan opetettu. Tai jos vanhempi on vaikea tai jopa ilkeä. Kokemusta on. Ymmärrän aivan täysin miksi olin hermoraunio ja ahdistunut lapsena ja teininä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on lähtenyt aika laukalle. Oletin jo aloitusta lukiessani, että ihan kaikki tulee olemaan ap:n syy, mutta en sentään odottanut, että muutaman sivun päästä ap olisi jo narsisti ja lapsesta pitäisi tehdä lasu :D

Ap:n tunteet ovat täysin normaaleja. Lapsi ei ole pelkästään pomo, jonka palveluksessa vanhempi on ja jonka käytöstä ei saa koskaan kyseenalaistaa. Lapsi ja vanhempi ovat läheisiä perheenjäseniä, ja jos kumpi tahansa kohtelee toista huonosti, niin totta helvetissä siitä tulee paha mieli ja sen saa sanoa ääneen. Ymmärtäisin ketjun tuohtumuksen, jos ap olisi kertonut tuputtavansa lapselle jatkuvasti seuraansa ja pakottavansa tämän halailemaan jne., mutta kertomansa perusteella hänhän menee (liikaakin) lapsen omilla ehdoilla ja silti kokee koko ajan toimivansa väärin. Eihän tuo tilanne itsestään ratkea. Väärinymmärry

En ole ap, mutta kyllä minä ainakin "murtuisin henkisesti" jos pitäisi elää yhden tuttavan lapsen kanssa, joka haistattelee äidilleen ja pyörittelee silmiä, haukkuu kaikki saamansa lahjat, tuhahtelee, ylipäätään käyttäytyy kuin todella ikävä ihminen. Ja sama lapsi oli nuorempana kohtelias ja herttainen. Jotain meni pieleen, mutta mitä? Onneksi minulla ei ole mitään velvollisuutta rakastaa tuota nuorta ihmistä.

Ihmisellä voi muuten olla kaikenlaisia marttyyrimaisia ajatuksia ja tunteita ilman, että niitä kaataa läheisten niskaan. Kun itse olin omaishoitaja ja minua esim. haukuttiin ja heiteltiin tavaroilla, itkin kyllä ystävilleni omaa marttyyriuttani ja itsesääliäni, enkä koe toimineeni siinä mitenkään väärin.

Minua huvittaa aina mukanokkelat "huomaatko, puhut vain itsestäsi" -vastaukset tällä palstalla.

Mitä muuta anonyymit monologit tällä palstalla voisivat olla kuin kirjoittajan omaa näkökulmaa ja omia tunteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on lähtenyt aika laukalle. Oletin jo aloitusta lukiessani, että ihan kaikki tulee olemaan ap:n syy, mutta en sentään odottanut, että muutaman sivun päästä ap olisi jo narsisti ja lapsesta pitäisi tehdä lasu :D

Ap:n tunteet ovat täysin normaaleja. Lapsi ei ole pelkästään pomo, jonka palveluksessa vanhempi on ja jonka käytöstä ei saa koskaan kyseenalaistaa. Lapsi ja vanhempi ovat läheisiä perheenjäseniä, ja jos kumpi tahansa kohtelee toista huonosti, niin totta helvetissä siitä tulee paha mieli ja sen saa sanoa ääneen. Ymmärtäisin ketjun tuohtumuksen, jos ap olisi kertonut tuputtavansa lapselle jatkuvasti seuraansa ja pakottavansa tämän halailemaan jne., mutta kertomansa perusteella hänhän menee (liikaakin) lapsen omilla ehdoilla ja silti kokee koko ajan toimivansa väärin. Eihän tuo tilanne itsestään ratkea. Väärinymmärrykset ja kommunikaation puute eivät itsestään korj

Mitä ihmeen rajojen asettamista ja ehtoja lapsen käyttäytymiselle.

Mitään erikoista einlapsi ole tehnyt. Asetat ehtoja että lapsen pitää hellitellä sinua???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsella voi olla tunnekylmyyttä. En sano että ap:n lapsella on mutta yksi näkökulma sekin. Kaikki oireilu ei mene normaalin murrosiän piikkiin jos koko perhe joutuu kärsimään. Jos lapsi on muitakin kohtaan jyrkkä ja joustamaton, puhuu muista ihmisistä häijysti jne kannattaa pitää vaihtoehto mielessä. Tässä aiheesta lisää

 

https://www.duodecimlehti.fi/duo11707

 

 

Lapsi on normaali, äiti ei.

Täällä näitä asiantuntijoita riittää,pääsisipä näkemään heidän omien lasten käytöstä.

sivusta on hyvä neuvoa, tietämättä sen enempää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap: vastaukset ovat silkkaa uhriutumista. Hän ei vielä kertaakaan ole kyseenalaistanut mitään omassa käytöksessään, vaan ainoastaan lapsen, miehen ja ymmärtämättömien palstailijoiden toimissa.

Uhriutumisesta ei ole mitään hyötyä ihmissuhteissa, mutta sekin on ihan luonnollinen reaktio, jos kokee yrittävänsä parhaansa eikä mikään toimi.

Lapsi ja mies ovat selkeästi samantyyppisiä, etäisiä ihmisiä. Se ei tee heistä huonompia ihmisiä. Mutta on ihan normaalia tuntea turhautumista ja surua läheisten tunnekylmyydestä. Oikeasti ihmettelen, että ap edelleen pysyy tuossa avioliitossa. Jos aloitus koskisi miestä, kirjoittajien neuvo olisi "jätä se". Ja pitkiä omakohtaisia kertomuksia siitä, miten kamalaa ja traumatisoivaa on elää tunnekylmän ihmisen kanssa.

En minä tiedä, miten ap:n suhteet läheisiinsä voisivat korjaantua, paitsi ehkä ulkopuolisen terap

Ei ole normaalia, että äiti vaatii lastaan hellittelemään ja korjaamaan omaa tunnevammaa.

Äiti käyttäytyy tässä kuin Lapsi.

"Olenko kertaakaan kirjoittanut olevani täydellinen ihminen? No en ole, en sitä ole todellakaan. En pidä lastani jatkeenani, hän on omanlainensa ja kunnioitan sitä. En sano etten olisi tehnyt virheitä... mutta niistä kasvetaan ja opitaan. Samaa toivon omalta lapsestani. Kukaan ei ole virheetön. Vaadin vain hyvää käyttäytymistä ja lapsi testaa rajoja koko ajan. Sitä ei kukaan välttämättä tiedä jos ei itse koe. Ap"

Te ette ole tasavertaisia aikuisia, vaan lapsi on lapsi ja sinun tulisi olla se vanhempi. Et voi odottaa lapselta samaa kuin aikuiselta. Kyllä teinit kasvattavat meitä vanhempia olemaan se aikuinen ja vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on lähtenyt aika laukalle. Oletin jo aloitusta lukiessani, että ihan kaikki tulee olemaan ap:n syy, mutta en sentään odottanut, että muutaman sivun päästä ap olisi jo narsisti ja lapsesta pitäisi tehdä lasu :D

Ap:n tunteet ovat täysin normaaleja. Lapsi ei ole pelkästään pomo, jonka palveluksessa vanhempi on ja jonka käytöstä ei saa koskaan kyseenalaistaa. Lapsi ja vanhempi ovat läheisiä perheenjäseniä, ja jos kumpi tahansa kohtelee toista huonosti, niin totta helvetissä siitä tulee paha mieli ja sen saa sanoa ääneen. Ymmärtäisin ketjun tuohtumuksen, jos ap olisi kertonut tuputtavansa lapselle jatkuvasti seuraansa ja pakottavansa tämän halailemaan jne., mutta kertomansa perusteella hänhän menee (liikaakin) lapsen omilla ehdoilla ja silti kokee koko ajan toimivansa väärin. Eih

Ennen Pidettiin normaalina teini-iän kapinointia, silmien pyörittelyä ym.

Miksi ihmeessä nykyään teininkin pitää aina olla kuin aikuinen, hajuton, mauton ja äidin kullannuppu. Lapsilta ei siedetä mitään omia tuntia enää.

Tämä siis tuolle kommentoijalle. Ap valittaa vielä pienemmästä, Lapsi ei halaile ja ole ihana kulanmuri ja se on jo väärin.

Ei ihme että nykyään nuoret on ahdistuneita. Heillä ei ole lupaa tunteisiin. Pitää ola täydellisiä kullannuppuja.

Kuulostaa mielestäni melkein siltä, että lapselle on jotain sattunut ja AP ei ole lasta suojellut. Tämä selittäisi sen, ettei lapsi anna edes halata.

Myös minusta on todella outoa, miten AP jotenkin odottaa lapsen olevan hänelle kuin aikuinen. Ehkä lapsi on tämän aistinut? AP jatkuvasti jotenkin odottaa, että teinitasolla oleva nuori voisi kyetä ja ymmärtää, kuin aikuinen ja hän itse. Onko AP itse jäänyt jollain tavalla teinin tasolle henkisesti? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsesi autisti? Itse olen asperger enkä voi sietää halailua , mutta ei se rakastamista estä. 

Ei tarvitse olla autisti ettei pidä halaamisesta. Kaikki eivät syystä tai toisesta pidä. Varhaisteinistä se voi tuntua vaikkapa nololta tai lapselliselta halata vanhempaansa. 

 

Toki, jos kyseessä on vain vaihe. Mutta jos ala-asteikäisenäkään ei kykene tai halua halata vanhempaansa, on jotain vähän oudosti. Joko lapsessa tai kasvuympäristössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsesi autisti? Itse olen asperger enkä voi sietää halailua , mutta ei se rakastamista estä. 

Hänellä on kyllä aspergerisia piirteitä mutta ei ole tutkittu että onko autististisen piirteiden kirjossa oleva... mutta on todella fiksu ja luova tyttö on. Tunnepuolen asioissa vaan vielä kesken. Ap

Vie hänet tutkimuksiin hyvänen aika sentään, ja sinunkin kannattaa mennä jollekin ammattilaiselle juttelemaan, että miten Asperger-lasta tulee kasvattaa ja mitkä asiat ovat ehdottomasti haitallisia. Kuten se, että yrität väkisin antaa fyysistä hellyyttä, vaikka lapsi ei halua sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsella voi olla tunnekylmyyttä. En sano että ap:n lapsella on mutta yksi näkökulma sekin. Kaikki oireilu ei mene normaalin murrosiän piikkiin jos koko perhe joutuu kärsimään. Jos lapsi on muitakin kohtaan jyrkkä ja joustamaton, puhuu muista ihmisistä häijysti jne kannattaa pitää vaihtoehto mielessä. Tässä aiheesta lisää

 

https://www.duodecimlehti.fi/duo11707

 

 

Lapsi on normaali, äiti ei.

 

Täällä näitä asiantuntijoita riittää,pääsisipä näkemään heidän omien lasten käytöstä.

sivusta on hyvä neuvoa, tietämättä sen enempää

 

Ap valittaa siitä ettei lapsi halaile ja osoita rakkautta. Mitä ihmettä??? 

Äiti on kuin tarvitseva pikkulapsi.