Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten näyttää rakkautta lapselle jos hän ei rakasta takaisin (tai ei ainakaan näytä sitä)
07.09.2024 |
Olen ollut jo pitkään tällaisessa tilanteessa, kyse on esiteinistä lapsesta. En ole eronnut, mies on vielä kuvioissa. Tunnen suurta surua etenkin sydänsurua kun meidän vuorovaikutuksessamme ei ole mitään positiivista. Uskokaa tai älkää, olen yrittänyt mutta aina se kääntyy nurin päin. Ei ikinä iloista katsetta, ei ikinä positiivista lausetta, jo meidän välinen läsnäolo keskenämme on kuin sadan kilon painoa kantaisi. En olisi ikinä uskonut että perhe-elämä olisi näin raskasta. Teen ruokaa, käymme paikoissa, juttelemme asioista (jos hän siihen luvan antaa), koulu sujuu hyvin, hänellä on ystäviä. Minulla on ollut tunne että haluan luovuttaa ja olen alkanut ikävä kyllä tuntea jo ärtyneisyyttä lastani kohtaan, voi olla että itsellänikin masentuneisuus nostaa päätään. En voi olla hänen lähellään oma itseni. Jos olen, niin siitäkin alkaa ihme naputus... lapsi on ainokainen, olen miettinyt että onko sillä jokin vaikutus myös asiaan. Tulee tunne että tätäkö se elämä on, valuuko se hukkaan.
En kestä tätä negatiivisuutta. Hän ei edes päästä lähelle, en muista milloin olisimme halanneet. Voi olla että viimeistään kun pääsee ripille, toivon mukaan :( olen huolissani.
Pliis sanokaa minulle jotain positiivista ja hyvää nyt, tunnen että murrun tähän paikkaan.
Kommentit (277)
Anna hänelle tilaa ja ota itsekin tilaa. Ei yhteyden tarvitse enää olla niin tiivis, kun lapsi kasvaa. On ihan normaalia että vanhemmat huomataan vain kun tarvitaan jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttää sen kaksi- tai kolmekymppisenä. Nyt on vielä kasvatusvaihe käynnissä. Älä hätäile.
Tyypillistä murrosikäisen käytöstä. Itsenäistyminen vanhemmista alkaa ja otetaan etäisyyttä. Mitkään halailua eivät enää kuulu tähän vaiheeseen. Sinun on aika sopeutua siihen että lapsesta tulee aikuinen ja hän eriytyy sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä murrosikäisen käytöstä. Itsenäistyminen vanhemmista alkaa ja otetaan etäisyyttä. Mitkään halailua eivät enää kuulu tähän vaiheeseen. Sinun on aika sopeutua siihen että lapsesta tulee aikuinen ja hän eriytyy sinusta.
Kyllä mä ainakin murrosiän läpi ja aikuisenakin haladin omia vanhempia, surullista jos sinä et.
Hänen on tarkoituskin tehdä irtiotto. Muutaman vuoden päästä hän on lähes vieras ihminen jonka kanssa sinulla on historia mutta ei mitään muuta. Ja sitten se lapsi muuttaa pois ja se oli siinä. Yksi puolituttu tehty elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluu kai ihan normaaliin kehitykseen irrottautua vanhemmista . Voit toki kertoa että sinua harmittaa hänen negatiiivisuutensa ja toivot että puhutte kurjat asiat ja olette avoimia. Tuo menee kyllä ajan kanssa ohi kun lapsi kasvaa. Muista antaa riittävästi tilaa äläkä paapo enää liikaa vaan keksi omia harrastuksia ja tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Hänen on tarkoituskin tehdä irtiotto. Muutaman vuoden päästä hän on lähes vieras ihminen jonka kanssa sinulla on historia mutta ei mitään muuta. Ja sitten se lapsi muuttaa pois ja se oli siinä. Yksi puolituttu tehty elämään.
Tätä en nimenomaan halua, mutta ei näytä kaukaa haetulta kun meidän tilannetta katsoo. Olen sanonut jo muutaman kerran että en varmaan riitä sinulle niin lapsi on ihmeissään ja kysyy "miten niin"... Ei kai vielä toivoa ole heitetty. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näyttää sen kaksi- tai kolmekymppisenä. Nyt on vielä kasvatusvaihe käynnissä. Älä hätäile.
Veit sanat suustani :) Nelikymppisenä halaa ja kieltää nousemasta lamppuja ja verhoja laittamaan.
Meillä hellitään kuvaa, jossa aikuistuneet lapset ovat läheisiä vanhempiensa kanssa ja kokoontuvat yhteen ihanille perhepäivällisille oman jälkikasvunsa kanssa. Väitän, että tämä toteutuu ehkä viidenneksessä perheitä, ja muille se on vain tavoittamaton haavekuva. Aika usein lapsen ja vanhemman välit ovat jollain lailla kimurantit ja toinen pitää toista jotenkin vääränlaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että teillä on jotenkin roolit väärin päin. Sinä olet kuin lapsi joka janoaa lapseltaan rakkautta. Kyselet, miksi et riitä hänelle. Järkyttävää.
Ole aikuinen. Lapsesi tehtävä ei ole rakastaa sinua ehjäksi.
🇺🇦🇮🇱
Ehkä lasta ahdistaa sun takertuminen ja vaatimukset. Lapsilla ei ole mitään velvollisuutta rakastaa vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että teillä on jotenkin roolit väärin päin. Sinä olet kuin lapsi joka janoaa lapseltaan rakkautta. Kyselet, miksi et riitä hänelle. Järkyttävää.
Ole aikuinen. Lapsesi tehtävä ei ole rakastaa sinua ehjäksi.
Tiedän tämän ja tällä saralla on itsellänikin paljon työstettävää. Olen itse vain tällainen pehmeä ja hellyydenkipeä aikuinen ja on ollut kova paikka kasvattaa lasta joka on ajoittain "tunnekylmä" ja hellyyttä vieroksuva. Annan tilaa hänelle ja hän minulle, mutta pakko meidän on tulla toimeen kun saman katon alla kuitenkin ollaan. Ap
Kerro lapsellesi sekä ymmärryksestä ha ihailusta hänen kasvuaan ja itsenäistymistään kohtaan että toiveestasi, että olette ystävällisiä toisillenne silti. Kero rakkaudestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen on tarkoituskin tehdä irtiotto. Muutaman vuoden päästä hän on lähes vieras ihminen jonka kanssa sinulla on historia mutta ei mitään muuta. Ja sitten se lapsi muuttaa pois ja se oli siinä. Yksi puolituttu tehty elämään.
Tätä en nimenomaan halua, mutta ei näytä kaukaa haetulta kun meidän tilannetta katsoo. Olen sanonut jo muutaman kerran että en varmaan riitä sinulle niin lapsi on ihmeissään ja kysyy "miten niin"... Ei kai vielä toivoa ole heitetty. Ap
Lapselta ei voi kysyä tuollaista asiaa. Lapsi ei ole aikuinen, hän ei voi käsitellä tuollaisia aikuisten asioita kuin vaikka "riittäminen" perheenjäsenelle.
Aloittaja, mun ei ole tarkoitus lytätä tai haukkua sinua tällä, mitä aion nyt sanoa, mutta voisiko olla, että sinulla on jonkinlaista lähesriippuvaisuutta tai vastaavaa lapseesi. Jotenkin tulee viestistäsi nyt sellainen tunne, että suhteesi lapseen pitäisi toimia vähän samanlaisena kuin parisuhde. Sanon nyt vielä, että en kirjoita tätä loukatakseni tai näpäyttääkseni, vaan kerron, mikä vaikutelma mulle tulee. Minusta sun pitäisi nyt miettiä tätä asiaa aika painavasti ja ehkä jutella jonkun ammattilaisen kanssa.
Sanoisin samaa kuin edellinen. Vanhemman ei todellakaan kuulu sanoa lapselle, että tuntuu siltä kuin ei riittäisi. Lapsi ei ole vastuussa sinun tunteistasi, vain sinä aikuisena olet vastuussa omasta elämästäsi. Minunkin korvaani särähti, kun sanoit miehen olevan "vielä kuvioissa." Näin keittiöpsykologin näkökulmasta kuulostaa siltä, että sinulla on jotain ongelmia kiintymmissuhteissa.
Oman mieheni äiti yritti itsemurhaa lasten ollessa teineinä kotona, vaikka heidän isänsä oli kuollut paria vuotta aikaisemmin. Minusta se on aivan järkyttävää henkistä manipulointia ja väkivaltaa. Anoppi siis jonkun keskustelun lomassa nousi, lukittautui omaan huoneeseensa ja alkoi kaataa pillereitä suuhunsa. Mieheni piti teini-ikäisenä potkia ovi auki ja pelastaa äitinsä. Sama anoppi uhkaili itsemurhalla vielä nytkin muutama vuosi sitten. En ole kyennyt antamaan sitä hänelle anteeksi.
Lapset eivät ole täällä selvittämässä meidän ongelmiamme eikä heillä ole velvollisuuksia meitä kohtaan (en nyt puhu mistään pesukoneen täyttämisestä, vaan emotionaalisista velvollisuuksista). He eivät ole pyytäneet päästä syntymään tänne, vaan me vanhempin olemme tuoneet heidät maailmaan, ja siksi meillä vanhemmilla on velvollisuuksia lapsiamme kohtaan.
Ja vielä annan käytännön neuvon: yritä keksiä yhteistä tekemistä lapsen kanssa. Sen ei automaattisesti tarvitse olla jotain lapsen lempitekemistä, vaan ihan normaalia kodin arkea. Kirjoitit "teen ruokaa". Mitä jos tekisitte yhdessä ruokaa ja vaikka leipoisitte? Ihan neutraalisti, vailla tunnepuhetta, keskittyen siihen tekemiseen, ei tunteisiin.
#15
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttää sen kaksi- tai kolmekymppisenä. Nyt on vielä kasvatusvaihe käynnissä. Älä hätäile.
Veit sanat suustani :) Nelikymppisenä halaa ja kieltää nousemasta lamppuja ja verhoja laittamaan.
Tämä, itseä huvittaa hyväkuntoisena melkein seitsemänkymppisenä kun nelikymppinen poikani seuraa ja on huolestunut jos vahingossa vähän horjahdan tai teen jotain "vaarallista"
On myös ruvennut halailemaan mennen tullen.
Alue: Aihe vapaa
Kertoo ehkä kaiken tarpeellisen etfä kuvaat omaa puolisoasi ja lapsesi isää kertomalla että "hän on vielä kuvioissa". Sä olet lapsen vanhempi, et kaveri, ei lapsen tarvitse hyväksyä sua sellaisena kuin olet. Lapsi ansaitsee turvallisen aikuisen.