Lue keskustelun säännöt.
Miten näyttää rakkautta lapselle jos hän ei rakasta takaisin (tai ei ainakaan näytä sitä)
07.09.2024 |
Olen ollut jo pitkään tällaisessa tilanteessa, kyse on esiteinistä lapsesta. En ole eronnut, mies on vielä kuvioissa. Tunnen suurta surua etenkin sydänsurua kun meidän vuorovaikutuksessamme ei ole mitään positiivista. Uskokaa tai älkää, olen yrittänyt mutta aina se kääntyy nurin päin. Ei ikinä iloista katsetta, ei ikinä positiivista lausetta, jo meidän välinen läsnäolo keskenämme on kuin sadan kilon painoa kantaisi. En olisi ikinä uskonut että perhe-elämä olisi näin raskasta. Teen ruokaa, käymme paikoissa, juttelemme asioista (jos hän siihen luvan antaa), koulu sujuu hyvin, hänellä on ystäviä. Minulla on ollut tunne että haluan luovuttaa ja olen alkanut ikävä kyllä tuntea jo ärtyneisyyttä lastani kohtaan, voi olla että itsellänikin masentuneisuus nostaa päätään. En voi olla hänen lähellään oma itseni. Jos olen, niin siitäkin alkaa ihme naputus... lapsi on ainokainen, olen miettinyt että onko sillä jokin vaikutus myös asiaan. Tulee tunne että tätäkö se elämä on, valuuko se hukkaan.
En kestä tätä negatiivisuutta. Hän ei edes päästä lähelle, en muista milloin olisimme halanneet. Voi olla että viimeistään kun pääsee ripille, toivon mukaan :( olen huolissani.
Pliis sanokaa minulle jotain positiivista ja hyvää nyt, tunnen että murrun tähän paikkaan.
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
Älä hätäile! Älä mene mukaan samalle tasolle lapsen /nuoren kanssa. Kärsivällisyyttä nyt kehiin. Itse olen olllut samassa tilanteessa aikoinaan ja tiedän, että vaikka he kapinoivat , sillä kapinointiahan se heidän huono käyttäymisensä on, niin he tarvitsevat vanhempiaan, he haluavat, että on turvallista kapinoida ja että vaikka kapinoivat, heitä ei jätetä. Aina on hyvä tulla kotiin vaikka mikä olisi. Kaverit on nyt niitä tärkeimpiä ja hyvä, että on ystäviä lapsellasi.
Ole turvallinen aikuinen. Tee ruokaa ja anna puhtaat vaatteet ja puhdas peti missä nukkua, huolehdi, kiitos tulee aikanaan.
Ap ei voi, koska hän kaipaa lapselta rakkaudenosoituksia nyt heti. Muuten lapsi on kiittämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uhriudutko nyt siitä kun et ole kirjoittanut tänne näitä asioita? Mistä tarkalleen valitat nyt?"
No tänne kirjoitettiin että ei ole mitään tapaa kirjoitettu tänne miten lapsi testaa rajoja. Nyt kirjoitin. Se ei ole uhriutumista. Ap
Mikset vastaa kysymyksiin miehestäsi?
Todennäköisesti provo. Siksi ei vastaa.
Sivusta ihmettelen, onko palstalaisten mielestä oikeasti kohtuutonta vaatia lapseltaan edes minimaalista arvostusta? Mistä olette saaneet sellaisen mielikuvan, että ap halailee väkisin lastaan ja roikkuu tässä ja odottaa tältä hellyydenosoituksia? Minä luin ketjun ja sain ihan päinvastaisen kuvan. Ap ainakin kertoo antavansa lapselleen tilaa ja tämä tuntuu vain ajavan lasta kauemmas, mikä ahdistaa ap:tä. Saahan sitä nyt herrajumala sentään harmitella, ettei saa edes silloin tällöin mitään halausta tai mukavaa kommenttia, vaan ainoastaan naljailua (ja näköjään nyrkistäkin, jos viimeisiä tietoja on uskominen eikä se ole joku ap:tä teeskentelevä trolli).
Vierailija kirjoitti:
Isän suhde lapseen on etäinen. Heillä on kohteliaat, asialliset välit mutta riitatilanteissa kaaosmainen. Silloin lapsi ei usko minua eikä isääkään. Muuten kyllä ovat keskusteluyhteydessä, ns. normaalit välit. He eivät myöskään halaile enkä ole ikinä kuullut että hän puhuu hellittelevään tyyliin lapselle (kuin jotain harvoina kertoina kun lapsi oli vauva). Ap
Tämähän selittää paljon. Sinulla ja miehellä on viileät välit. Miehellä ja lapsella viileät välit. Lapsi käyttäytyy kuten hänet on opetettu. Tunteiden ilmaisu on perheessänne jäissä. Sinämkaipaat rakkautta ja vaadit lapselta sitä, mitä et saa mieheltä. Koko asetelma on kummallinen ja sinä syytät lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uhriudutko nyt siitä kun et ole kirjoittanut tänne näitä asioita? Mistä tarkalleen valitat nyt?"
No tänne kirjoitettiin että ei ole mitään tapaa kirjoitettu tänne miten lapsi testaa rajoja. Nyt kirjoitin. Se ei ole uhriutumista. Ap
Mikset vastaa kysymyksiin miehestäsi?
Todennäköisesti provo. Siksi ei vastaa.
Mitä miehestäni? Kirjoitin meidän suhteesta jo tuossa aikaisemmassa viestissä. Mitä minun pitää vielä kirjoittaa että saisin teidät vakuuttuneemmaksi? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sivusta ihmettelen, onko palstalaisten mielestä oikeasti kohtuutonta vaatia lapseltaan edes minimaalista arvostusta? Mistä olette saaneet sellaisen mielikuvan, että ap halailee väkisin lastaan ja roikkuu tässä ja odottaa tältä hellyydenosoituksia? Minä luin ketjun ja sain ihan päinvastaisen kuvan. Ap ainakin kertoo antavansa lapselleen tilaa ja tämä tuntuu vain ajavan lasta kauemmas, mikä ahdistaa ap:tä. Saahan sitä nyt herrajumala sentään harmitella, ettei saa edes silloin tällöin mitään halausta tai mukavaa kommenttia, vaan ainoastaan naljailua (ja näköjään nyrkistäkin, jos viimeisiä tietoja on uskominen eikä se ole joku ap:tä teeskentelevä trolli).
Provo AP:n tarinassa on opetettu lapsi tunnekylmän kodin tavoille. Sen jälkeen AP odottaa, että lapsi olisi käytökseltään lämmin ja rakastavainen häntä kohtaan.
Lapsen pitäisi jotenkin osata olla parempia, kuin mitä aikuiset ovat toisilleen ja häntä kohtaan.
On aikamoinen tarina.
Vierailija kirjoitti:
Sivusta ihmettelen, onko palstalaisten mielestä oikeasti kohtuutonta vaatia lapseltaan edes minimaalista arvostusta? Mistä olette saaneet sellaisen mielikuvan, että ap halailee väkisin lastaan ja roikkuu tässä ja odottaa tältä hellyydenosoituksia? Minä luin ketjun ja sain ihan päinvastaisen kuvan. Ap ainakin kertoo antavansa lapselleen tilaa ja tämä tuntuu vain ajavan lasta kauemmas, mikä ahdistaa ap:tä. Saahan sitä nyt herrajumala sentään harmitella, ettei saa edes silloin tällöin mitään halausta tai mukavaa kommenttia, vaan ainoastaan naljailua (ja näköjään nyrkistäkin, jos viimeisiä tietoja on uskominen eikä se ole joku ap:tä teeskentelevä trolli).
Lapsi on ympäristönsä tuote. Ap kertoi että perheen vuorovaikutus ja tunteiden näyttäminen ovat heikkoa. Miksi lapsi osoittaisi tunteitaan, kun perheessä ei ole lämpöä?
Ei lapsi pysty ratkaisemaan isompia ongelmia perheessä. Hänellä on lmat suojakeinonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sivusta ihmettelen, onko palstalaisten mielestä oikeasti kohtuutonta vaatia lapseltaan edes minimaalista arvostusta? Mistä olette saaneet sellaisen mielikuvan, että ap halailee väkisin lastaan ja roikkuu tässä ja odottaa tältä hellyydenosoituksia? Minä luin ketjun ja sain ihan päinvastaisen kuvan. Ap ainakin kertoo antavansa lapselleen tilaa ja tämä tuntuu vain ajavan lasta kauemmas, mikä ahdistaa ap:tä. Saahan sitä nyt herrajumala sentään harmitella, ettei saa edes silloin tällöin mitään halausta tai mukavaa kommenttia, vaan ainoastaan naljailua (ja näköjään nyrkistäkin, jos viimeisiä tietoja on uskominen eikä se ole joku ap:tä teeskentelevä trolli).
No ei tietenkään lapsi saa tehdä mitä vain, vaikkapa lyödä nyrkillä. Vanhemman täytyy se estää ja tiukasti kertoa, miksi se ei sovi. Muutenkin huonoon käytökseen tulee puuttua, ja itselle asettaa rajat, joiden yli lapsi ei saa astua.
Ap:n ongelma kuuluu kuitenkin olevan se, että hän jotenkin vaatii lasta olemaan kiitollinen (ruoasta, joululahjoista, äidinrakkaudesta) ja osoittamaan hellyyttä vanhempaansa kohtaan. Ilman sitä ap ei jaksa olla äiti ja aikuinen, vaan kokee riittämättömyyttä, josta keskustelee sitten lapsensa kanssa.
Kaikki vanhemmat kokevat riittämättömyyden tunteita, se kuuluu asiaan ja se pitää aikuisen coida kestää. Vanhemman tehtävä on asettaa rajat ja rakastaa, ei vaatia vastarakkautta. Se tulee kyllä vaatimatta ihan itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Sivusta ihmettelen, onko palstalaisten mielestä oikeasti kohtuutonta vaatia lapseltaan edes minimaalista arvostusta? Mistä olette saaneet sellaisen mielikuvan, että ap halailee väkisin lastaan ja roikkuu tässä ja odottaa tältä hellyydenosoituksia? Minä luin ketjun ja sain ihan päinvastaisen kuvan. Ap ainakin kertoo antavansa lapselleen tilaa ja tämä tuntuu vain ajavan lasta kauemmas, mikä ahdistaa ap:tä. Saahan sitä nyt herrajumala sentään harmitella, ettei saa edes silloin tällöin mitään halausta tai mukavaa kommenttia, vaan ainoastaan naljailua (ja näköjään nyrkistäkin, jos viimeisiä tietoja on uskominen eikä se ole joku ap:tä teeskentelevä trolli).
Miksi lapsen ei anneta olla lapsi. Miksi nykyään teini ei saa ottaa etäisyyttä? Miksi äiti on kuin lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän suhde lapseen on etäinen. Heillä on kohteliaat, asialliset välit mutta riitatilanteissa kaaosmainen. Silloin lapsi ei usko minua eikä isääkään. Muuten kyllä ovat keskusteluyhteydessä, ns. normaalit välit. He eivät myöskään halaile enkä ole ikinä kuullut että hän puhuu hellittelevään tyyliin lapselle (kuin jotain harvoina kertoina kun lapsi oli vauva). Ap
Tämähän selittää paljon. Sinulla ja miehellä on viileät välit. Miehellä ja lapsella viileät välit. Lapsi käyttäytyy kuten hänet on opetettu. Tunteiden ilmaisu on perheessänne jäissä. Sinämkaipaat rakkautta ja vaadit lapselta sitä, mitä et saa mieheltä. Koko asetelma on kummallinen ja sinä syytät lasta.
Siis mitä? Kaipaan lapselta sitä mitä en saa mieheltä? Siis missä mielessä? Minä ja lapsi rakastajia? 🤢 Voi herranjumala mihin tämä keskustelukin on joutunut... en halua muuta lapselta kuin perus ystävällistä ja lämminhenkistä suhtautumista minuun, en tarkoita että meidän pitäisi jatkuvasti halailla ja pussailla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uhriudutko nyt siitä kun et ole kirjoittanut tänne näitä asioita? Mistä tarkalleen valitat nyt?"
No tänne kirjoitettiin että ei ole mitään tapaa kirjoitettu tänne miten lapsi testaa rajoja. Nyt kirjoitin. Se ei ole uhriutumista. Ap
Mikset vastaa kysymyksiin miehestäsi?
Todennäköisesti provo. Siksi ei vastaa.
Mitä miehestäni? Kirjoitin meidän suhteesta jo tuossa aikaisemmassa viestissä. Mitä minun pitää vielä kirjoittaa että saisin teidät vakuuttuneemmaksi? Ap
Vakuuttuneemmaksi mistä? Mistä yrität meitä vakuuttaa? Lapsesi huonosta käytöksestäkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP kuulostaa osittain omalta äitiltäni. Unohtaa vaan kaiken sen paskan mitä itse on tehnyt ja käyttäytynyt lastaansa kohtaan.
Lapsi on ympäristönsä luoma. Te olette opettaneet lapselle, että tunteiden näyttäminen ja halailu on outoa eikä niin pitäisi tehdä.
On väärin odottaa, että lapsi tuollaisessa ympäristössä tekisi 180 muutoksen tuossa vaiheessa. Nyt saattaa olla jo liian myöhäistä, ellei isä lähde muutokseen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uhriudutko nyt siitä kun et ole kirjoittanut tänne näitä asioita? Mistä tarkalleen valitat nyt?"
No tänne kirjoitettiin että ei ole mitään tapaa kirjoitettu tänne miten lapsi testaa rajoja. Nyt kirjoitin. Se ei ole uhriutumista. Ap
Mitään rajojen testausta ei ole, jos lapsi itkee pettymystään tai vastaa nasevasti.
Eikö se lapsi saa olla kuin positiivinen? Tunteet kielletty. Äitiä pitää hyvitellä.
Ei ihme, että nuorten mt ongelmat on niin yleisiä. Lapset ei saa kasvaa.
Hyvin muistan kun itse nielin itkua vääristä joululahjoista. Pettymys oli musertava.
Samoin poikani, kysyi eikö joulupukki osaa lukea. En minä siitä lapselle suuttunut vaan lähinnä itselleni. Sen jälkeen en ostanut melkein oikeita lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapsestani tuli samanlainen. Annoin etäisyyttä, huolehdin, en tuputtanut mutta yritin keskustella. Sairastui lopulta psyykkisesti, siis ei selvinnyt murrosiästä. Neuvoisin, että menisit keskustelemaan vaikka yksin ensin asiantuntijan kanssa jos ei suostu lähtemään kanssasi. Voi kuulua normaaliin murrosikään tai sitten ei.
Nyt hän on yksinäinen aikuinen. Hänellä on kuitenkin äiti ja hän voi aina halata äitiä jos ja kun haluaa. Muille ihmisille näkymätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän suhde lapseen on etäinen. Heillä on kohteliaat, asialliset välit mutta riitatilanteissa kaaosmainen. Silloin lapsi ei usko minua eikä isääkään. Muuten kyllä ovat keskusteluyhteydessä, ns. normaalit välit. He eivät myöskään halaile enkä ole ikinä kuullut että hän puhuu hellittelevään tyyliin lapselle (kuin jotain harvoina kertoina kun lapsi oli vauva). Ap
Tämähän selittää paljon. Sinulla ja miehellä on viileät välit. Miehellä ja lapsella viileät välit. Lapsi käyttäytyy kuten hänet on opetettu. Tunteiden ilmaisu on perheessänne jäissä. Sinämkaipaat rakkautta ja vaadit lapselta sitä, mitä et saa mieheltä. Koko asetelma on kummallinen ja sinä syytät lasta.
Siis mitä? Kaipaan lapselta sitä mitä en saa mieheltä? Siis missä mielessä? Minä ja lapsi rakastajia? 🤢 Voi herranjumala m
Uskoisin, että se mitä tämä kirjoittaja ja LUKUISAT vastaajat ennen häntä yrittävät sanoa, on että yrität valjastaa lasta oman emotionaalisen puolesi pönkittäjäksi ja paikkaajaksi. Monet yrittävät saada tähän rooliin ahdettua omaa puolisoaan (joka sekin yleensä toimii vaihtelevalla menestyksellä), sinä omaa lastasi. Se on karmivaa, koska yhdenkään lapsen tehtävä ei ole korjata vanhemman psyyken vaurioita. Siksi sinua on kehotettu menemään terapiaan - mihin et ole vaivautunut kommentoimaan - tai ainakin kyseenalaistamaan oma käytöksesi, mitä et kertaakaan tässä ketjussa ole tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uhriudutko nyt siitä kun et ole kirjoittanut tänne näitä asioita? Mistä tarkalleen valitat nyt?"
No tänne kirjoitettiin että ei ole mitään tapaa kirjoitettu tänne miten lapsi testaa rajoja. Nyt kirjoitin. Se ei ole uhriutumista. Ap
Mitään rajojen testausta ei ole, jos lapsi itkee pettymystään tai vastaa nasevasti.
Eikö se lapsi saa olla kuin positiivinen? Tunteet kielletty. Äitiä pitää hyvitellä.
Ei ihme, että nuorten mt ongelmat on niin yleisiä. Lapset ei saa kasvaa.
Hyvin muistan kun itse nielin itkua vääristä joululahjoista. Pettymys oli musertava.
Samoin poikani, kysyi eikö joulupukki osaa lukea. En minä siitä lapselle suuttunut vaan lähinnä itselleni. Sen jälkeen en ostanut melkein oikeita lahjoja.
Voi nuo joululahjat. Tulee ihan oma lapsuus mieleen. Jos pyysin esimerkiksi tietyn merkkistä hupparia, niin äiti näki sen niin että haluan "mustan hupparin" ja osti sitten vaan jonkun mustan hupparin. Tai pienenä jos halusin jonkun tietyn barbien, niin sehän tarkoitti, että mikä tahansa barbie alennuskopasta kelpasi.
vielä aikuisenakin ostelee alennuskopasta astioita ja petivaatteita ja antaa ne sitten joululahjaksi, yksikään niistä ei lainkaan minun tyylisiä. En edes jaksa esittää olevani kiitollinen, se on turhaa tavaraa ja rahan haaskausta mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että teillä on jotenkin roolit väärin päin. Sinä olet kuin lapsi joka janoaa lapseltaan rakkautta. Kyselet, miksi et riitä hänelle. Järkyttävää.
Ole aikuinen. Lapsesi tehtävä ei ole rakastaa sinua ehjäksi.
Tiedän tämän ja tällä saralla on itsellänikin paljon työstettävää. Olen itse vain tällainen pehmeä ja hellyydenkipeä aikuinen ja on ollut kova paikka kasvattaa lasta joka on ajoittain "tunnekylmä" ja hellyyttä vieroksuva. Annan tilaa hänelle ja hän minulle, mutta pakko meidän on tulla toimeen kun saman katon alla kuitenkin ollaan. Ap
Millainen lapsen isä on? Jospa ominaisuus on peritty/opittu?
Se, että joku janoaa jotain, valitettavasti saa toisen yleensä vetäytymään eikä tulemaan lähemmäs. Terapia voisi olla hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uhriudutko nyt siitä kun et ole kirjoittanut tänne näitä asioita? Mistä tarkalleen valitat nyt?"
No tänne kirjoitettiin että ei ole mitään tapaa kirjoitettu tänne miten lapsi testaa rajoja. Nyt kirjoitin. Se ei ole uhriutumista. Ap
Mitään rajojen testausta ei ole, jos lapsi itkee pettymystään tai vastaa nasevasti.
Eikö se lapsi saa olla kuin positiivinen? Tunteet kielletty. Äitiä pitää hyvitellä.
Ei ihme, että nuorten mt ongelmat on niin yleisiä. Lapset ei saa kasvaa.
Hyvin muistan kun itse nielin itkua vääristä joululahjoista. Pettymys oli musertava.
Samoin poikani, kysyi eikö joulupukki osaa lukea. En minä siitä lapselle suuttunut vaan lähinnä itselleni. Sen jälkeen en ostanut melkein oikeita lahjoja.<
Juuri näin kävi jettymys oli musertava. Niin itselläni kuin lapsellani. En sen jälkeen ole ostanut "halpaa kopiota" tai jo etukäteen alelaarista melkein kivaa tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta ihmettelen, onko palstalaisten mielestä oikeasti kohtuutonta vaatia lapseltaan edes minimaalista arvostusta? Mistä olette saaneet sellaisen mielikuvan, että ap halailee väkisin lastaan ja roikkuu tässä ja odottaa tältä hellyydenosoituksia? Minä luin ketjun ja sain ihan päinvastaisen kuvan. Ap ainakin kertoo antavansa lapselleen tilaa ja tämä tuntuu vain ajavan lasta kauemmas, mikä ahdistaa ap:tä. Saahan sitä nyt herrajumala sentään harmitella, ettei saa edes silloin tällöin mitään halausta tai mukavaa kommenttia, vaan ainoastaan naljailua (ja näköjään nyrkistäkin, jos viimeisiä tietoja on uskominen eikä se ole joku ap:tä teeskentelevä trolli).
Lapsi on ympäristönsä tuote. Ap kertoi että perheen vuorovaikutus ja tunteiden näyttäminen ovat heikkoa. Miksi lapsi osoittaisi tunteitaan, kun perheessä ei ole lämpöä?
Ei lapsi pysty ratkaisemaan isompia
Ymmärrän tämän, mutta kun palstan neuvo on antaa lapsen olla ja olla osoittamatta tälle lämpöä ja tunteita, kun lapsi ei niitä halua.
Lapsi on jostain syystä oppinut isänsä tavoille. Kumpikaan ei taida ap:tä erityisemmin arvostaa. Kyllähän tällaisia perheitä näkee tosielämässä. Huvittaa vain, miten surkeita neuvoja ja analyyseja tällä palstalla aina näkee, kun jokainen kirjoittaja näkee ap:ssä oman ärsyttävän äitinsä.
Mitään rajojen testausta ei ole, jos lapsi itkee pettymystään tai vastaa nasevasti.
Eikö se lapsi saa olla kuin positiivinen? Tunteet kielletty. Äitiä pitää hyvitellä.
Ei ihme, että nuorten mt ongelmat on niin yleisiä. Lapset ei saa kasvaa.