Aikuisten miesten mielipide kauneudesta parisuhteessa kiinnostaa

Vierailija kirjoitti:

76. Mitä tahtominen on ollut sinulle? Onko ollut aikoja kun tahdonvoimaa on koeteltu?

Mulle tahtominen on sikäli vähän hankala verbi, että tahdonvoima ei tutkitusti ole pitkäkestoinen voimavara, vaan se soveltuu lähinnä päätöksen tekemiseen ja lyhytaikaiseen pitämiseen (esimerkiksi urheiluvalmennuksessa ja painon pudottamisessa ei kannata panostaa tahdonvoimaan). Tahdonvoima on kuin lihas, joka väsyy, eikä kestä määräänsä enempää, vaikka tämä on tietysti hiustenhalkomista ja ymmärrän mitä tuolla haetaan. Ehkä pitkäjänteisyyttä ja kykyä katsoa nurkan taakse mitä omasta toiminnasta seuraa. Siihen ihmisillä on erilaiset resurssit jo geeniensä perusteella eli toiset ovat impulsiivisempia, jolloin tahtomisen ylläpitäminen on vaikeampaa.

Itse käyttäisin verbiä haluta, ilman halua olla yhdessä suhteesta tulee enemmänkin työtä - vertaus, jota oudosti jotkut terapeutit julkisuudessa käyttävät, vaikka rakkaus ei mielestäni mi

Minusta tuntuu, että tarkoitamme jokseenkin samaa asiaa, kun minä puhun tahtomisesta ja sinä haluamisesta. Ymmärrän kyllä pienen semanttisen eron: haluaminen on jotenkin pakottomampaa. Eikä pelkkä tahdonvoima tosiaan kanna pitkälle ihmissuhteissakaan.

Minulle tahtominen on sitoutumista suhteeseen. Sitä että niinäkin hetkinä kun tekisi mieli laittaa hanskat naulaan, päätän jatkaa suhteessa ja koetan parantaa sitä. Onneksi noin huonoja hetkiä ei ole juuri tullut yli 30 vuotta kestäneessä parisuhteessa. Tahtoa on tarvittu myös niinä hetkinä, kun oman puolison kanssa on tilapäisesti etäännytty ja näköpiiriin on tullut joku kiinnostava ihminen. Uuden ihmisen osoittama huomio on ollut imartelevaa ja houkuttelevaakin, mutta silloin olen käyttänyt tahtoani ja muistuttanut itseäni sitoutumisestani puolisooni. Tahtoa voi siis käyttää tilanteessa, kun suhde on jostakin syystä vaakalaudalla. Siinä hetkessä teen ä ikäön kuin päätöksen ja valitsen puolisoni uudelleen.

Usein käytetty sanonta, että parisuhde vaatii työtä, kuulostaa kieltämättä hieman oudolta. Mielestäni siinä on kuitenkin hyvä pointti: suhteen ylläpitäminen vaatii molemmilta osapuolilta vaivannäköä, vaikkei sen työltä tarvitse tuntua. Usein tarvitaan ihan konkreettisia tekoja, kuten yhteisen ajan järjestämistä vaikka lomareissuun tai yhteiseen kävelylenkkiin. Myös parisuhdekeskustelujen käyminen voi tuntua "työltä", jos ei ole oppinut puhumaan asioistaan. Se vaivannäkö kuitenkin kannattaa.

Tarve tulla nähdyksi ja rakastetuksi on ihmisyyden syvintä olemusta. Sen sanominen ääneen ei ole väärin tai minkäänlaisen pilkan aihe. Minäkin uskon, että asiasta pilkkaa tekevä on joutunut pettymään, tullut ehkä häpäistyksi ja sen myötä piilottanut tuon tarpeensa.

Kun lukee milloin miesten, milloin naisten kertomuksia puolison seksuaalisesta haluttomuudesta, ollaan saman asian äärellä. Puolison haluttomuus loukkaa niin syvästi juuri siksi, ettei tuo tarve täyty. Nähdyksi ja rakastetuksi voi tulla muissakin ihmissuhteissa, mutta parisuhteen erityisyys on juuri siinä, että tulee nähdyksi ja halutuksi myös seksuaalisesti. Siksi parisuhde on parhaimmillaan myös niin antoisa: siinä voi tulla nähdyksi ja hyväksytyksi niin kokonaisvaltaisesti, ettei se ole oikeastaan missään muussa ihmissuhteessa mahdollista. M51

Olen jo kuusikymppinen ja pidän kuusikymppistä vaimoani kauniina. Ikä on tuonut juonteita, mutta samanlainen seksikäs kävelyntyyli ja hymy ovat säilyneet. Eikä muissakaan ominaisuuksissa ole valittamista ikä huomioiden. Pidän yhteisiä muistojamme nuoruuden ihannointia tärkeämpänä. Haluan häntä kuten nuorempanakin.  

Vierailija kirjoitti:

Haluan häntä kuten nuorempanakin.  

Wanhusnaisen fantasiaa.

81. Viisaasti kirjoitettu. 

Työnteossa vieroksuttaa nimenomaan tuo ajatus, että terapeutti on tuota mieltä eikä mahdollisesti se asiakas, sillä onhan kontaktin avautuminen parin välille usein kivuliasta ja sikäli työlästä. Urautunut elämä ilman kontaktia on turvallisempaa, kun toimitaan automaattiohjauksella ja oletetaan kaiken olevan ennallaan, vaikka merkit kertoisivat muuta. Kuplan puhkeaminen on kivuliasta ja siinä mielessä työlästä, mutta mielikuva on silti ihan erilainen omassa mielessäni kun työnteon mielikuva. Siitä tulee vaikutelma, että hyvä parisuhde on työläs ja hankala, vaikka asia on oikeastaan päinvastoin. Kun kontakti on elävä, on puhuminen ja yhdessäoleminen pakotonta ja palkitsevaa. 

En ole missään muualla tuollaiseen työnteon hokemaan törmännyt kuin mediassa, josta se on levinnyt aika laajalle. En tiedä kuka sen alun perin on keksinyt. Lieneekö joku parisuhdeguru, jolla todellisuudessa ei ole minkäänlaista terapia-alan virallista ammattikoulutusta. Sellaisiahan paljon haastatellaan mediassa. Näin he saavat työlleen ilmaista mainosta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen jo kuusikymppinen ja pidän kuusikymppistä vaimoani kauniina. Ikä on tuonut juonteita, mutta samanlainen seksikäs kävelyntyyli ja hymy ovat säilyneet. Eikä muissakaan ominaisuuksissa ole valittamista ikä huomioiden. Pidän yhteisiä muistojamme nuoruuden ihannointia tärkeämpänä. Haluan häntä kuten nuorempanakin.  

Kauniisti kirjoitettu. Mitä mieltä olet sellaisesta ajatuksesta, että mies ikään kuin näkee naisensa nuoruuden samalla kun häntä katsoo, jos kyseessä on pitkä avioliitto? Itse olen tullut siihen tulokseen, että mieheni ehkä näkee minut nuoruuden näkökulmasta yhä, koska hän ei huomaa minun vanhenemistani samalla tavalla kuin ei omaansakaan, koska näemme päivittäin. Kerran tätä hänelle ehdotin, sanoin, että et katsoisi minua jos kävelisin ventovieraana vastaan, mutta hän tietysti väitti, että pyytäisi heti puhelinnumeroa ;)  

Minusta pitkän suhteen etuna on se, että ihmisen tuntee todella hyvin, jos liitto on pitkä. Sellaista ei saa enää kenenkään muun kanssa, se on ainutlaatuista, että ollaan yhdessä kasvettu aikuisiksi, vaikka liitto päätyisi eroonkin. 

Kun kirjoitin otsikkoon "aikuisen miehen" niin en viitannut ikään (vaan naisia haukkuviin trolleihin) eli minulle kelpaavat ajatukset myös nuoruuden kauneuden vaikutuksesta parisuhteeseen. Olisi ehkä kannattanut laittaa toive aikuisuudesta vasta aloitukseen eikä otsikkoon. Ap