Aikuisten miesten mielipide kauneudesta parisuhteessa kiinnostaa

Vierailija kirjoitti:

Onhan se mukavaa jos on kaunis vaimo. Oma vaimoni on kaunis, huoliteltu, pukeutuu hyvin jne, erittäin naisellinen. Vaikka pitkässä parisuhteessa myös muut ominaisuudet nousevat tärkeäksi, niin mukava tuota on katsella, kun se tuossa venyttelee. 

Kiva katsella, sitä juuri, minäkin ihailen miestäni päivittäin. Häntä on niin mukava katsoa, kun saa vielä koskeakin. Ehkä samaa kuin tuo tuossa mitä kerrot. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se kivaa, jos nainen olisi alkujaan hyvännäköinen ja kestäisikin sellaisena mahdollisimman pitkään.

Reaaliteetti on se, että kauneus on katoavaista. En minä näe hirveästi arvoa siinä, että sen faktan jotenkin torjuu ja itsepintaisesti toitottaa puolisonsa (tai itsensä) kestävän aina vain kauniina.

Tietysti päinvastainen toiminta se vasta typerää olisikin. Puolisonsa ulkonäön arvosteleminen negatiivisesti.

 

Eli vaimosi ei ole kaunis, joten et "toitota" sitä? Ideani oli kysyä miehiltä, jotka pitävät vaimoaan kauniina. Ap

Puolisoni on hyvännäköinen, vaikka onkin jo 55 - itse olen yli 6-kymppinen. Olemme molemmat nuorekkaita ja hyvin säilyneitä

Kyllähän tuollaisia pariskuntia on, että ovat nuorekkaita ja hyvin säilyneitä, mun mielestä me emme varsinaisesti ole sellaisia. Tunnen pari naista äitini lisäksi, jotka ovat oikeasti todella nuoren näköisiä. Niin että se hämää jopa lääkäreitä. Kotikadullanikin asuu tuollaisia vanhoja ihmisiä, vanhempieni ikäisiä. Heillä on hyvät geenit ja terveelliset elämäntavat. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiusallinen puoli kauniissa vaimossa on se, että miehet tujottavat häntä, kun ollaan julkisilla paikoilla. Toki vaimoni tuo isoja tissejään ja pyöreää peppuaan esille pukeutumisellaan. Joskus se vaan häiritsee. Tunnen myös ylpeyttä hänestä ja onhan tuo jotenkin kiihottavaakin.

Kiusallista, välillä häiritsevää, jotenkin kiihottavaakin. Mielenkiintoista. 

Minuakin katsotaan ja on aina katsottu, katsotaan edelleen niin että joskus kysyn mieheltäni onko jokin hassusti, jos oikein käännytään katsomaan - ja siihen mieheni vastaa, että ei ole, ne katsovat, koska olet niin kaunis. En oikeastaan ole sitä mieltä, ei se voi olla niin yhtenäistä, vaan katsovat monista syistä. Joku voi katsoa siksikin, että onpa ärsyttävän näköinen eukko, mutta luulen että enimmäkseen katsovat millainen olen, vaatteita ja muuta (naisetkin katsovat, joskus myös tulevat kommentoimaan).

Tietysti jos vaimosi pukeutuu seksikkäästi, niin miehillä saattaa olla siihen liittyviä ajatuksia ja sinun ajatuksesi on varmasti vastaa todellisuutta. Kyllä minäkin katson naista, jos hän on pukeutunut seksikkäästi. Kivaltahan se näyttää useimmiten. Lattarimaissa saatetaan pukeutua arkisinkin kuin oltaisiin parikymppisiä ja menossa iltabileisiin. Minusta se on hauskaa ja varmaan miehille vielä hauskempaa silmäkarkkia ;) Ap 

Olen visuaalinen ihminen ja pidän kauniista asioista. Eipä lienekään ihme, että myös vaimoni on mielestäni kaunis ihminen. Hänellä on paljon muitakin hyviä ominaisuuksia, mutta keskityn vain kauneuteen. Minusta on yksinkertaisesti kiva katsella häntä, ja se ylläpitää myös seksuaalista haluani häneen. Hän saa silloin tällöin kehuja kauneudestaan muiltakin, mikä ei haittaa minua. Sen sijaan tunnen onnellisuutta, jopa pientä ylpeyttä siitä, että hän on puolisoni. On myös totta, että kauniiseen ihmiseen suhtaudutaan positiivisemmin (jopa asiakaspalvelijat) kuin tavallisen näköiseen. Se on tietenkin epäoikeudenmukaista, mutta selvästi havaittavissa oleva ilmiö. M51

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se kivaa, jos nainen olisi alkujaan hyvännäköinen ja kestäisikin sellaisena mahdollisimman pitkään.

Reaaliteetti on se, että kauneus on katoavaista. En minä näe hirveästi arvoa siinä, että sen faktan jotenkin torjuu ja itsepintaisesti toitottaa puolisonsa (tai itsensä) kestävän aina vain kauniina.

Tietysti päinvastainen toiminta se vasta typerää olisikin. Puolisonsa ulkonäön arvosteleminen negatiivisesti.

 

No esim Piia Pasanen on kaunis vielä 50 v ei ne kaikki rumene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se kivaa, jos nainen olisi alkujaan hyvännäköinen ja kestäisikin sellaisena mahdollisimman pitkään.

Reaaliteetti on se, että kauneus on katoavaista. En minä näe hirveästi arvoa siinä, että sen faktan jotenkin torjuu ja itsepintaisesti toitottaa puolisonsa (tai itsensä) kestävän aina vain kauniina.

Tietysti päinvastainen toiminta se vasta typerää olisikin. Puolisonsa ulkonäön arvosteleminen negatiivisesti.

 

Eli vaimosi ei ole kaunis, joten et "toitota" sitä? Ideani oli kysyä miehiltä, jotka pitävät vaimoaan kauniina. Ap

Ai nyt kysytki miehiltä jotka pitää vaimoaan kauniina. Olisin alkuperäseen viestiin vastannut ettei kauneudella ole isompaa merkitystä jos muuten on suhteessa kivaa

Niinhän hän kysyikin, etkö osaa lukea? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se kivaa, jos nainen olisi alkujaan hyvännäköinen ja kestäisikin sellaisena mahdollisimman pitkään.

Reaaliteetti on se, että kauneus on katoavaista. En minä näe hirveästi arvoa siinä, että sen faktan jotenkin torjuu ja itsepintaisesti toitottaa puolisonsa (tai itsensä) kestävän aina vain kauniina.

Tietysti päinvastainen toiminta se vasta typerää olisikin. Puolisonsa ulkonäön arvosteleminen negatiivisesti.

 

Eli vaimosi ei ole kaunis, joten et "toitota" sitä? Ideani oli kysyä miehiltä, jotka pitävät vaimoaan kauniina. Ap

En toitota. Hän on samanlainen kuin minäkin - tavallinen keski-ikäinen ihminen ja minulle rakas. 

Ok, tuo ei tullut aloituksestasi esille, että haluat mielipiteitä vain niiltä, jotka pitävät vaimoaan kauniina. Hyvä, että se

Tuli, heti ensimmäisessä lauseessa: "Mikä merkitys vaimon kauneudella on pitkässä parisuhteessa: siis sillä, että mies pitää vaimoaan kaunottarena?" 

 

siis väännän rautalangasta: "mies pitää vaimoaan kaunottarena"

ohis

Vierailija kirjoitti:

Ehkä miehesi on synnynnäinen diplomaatti ja olet vain taviksen näköinen?

Kurjaa sekin toisaalta, jos täyspäisen kirjoissa olevaa aikuista pitää mielistellä tullakseen toimeen.

Mutta olenkin mies.

Niin kukaanhan muu ei voi olla kaunis, kun itse et saanut sellaista. Haha

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se kivaa, jos nainen olisi alkujaan hyvännäköinen ja kestäisikin sellaisena mahdollisimman pitkään.

Reaaliteetti on se, että kauneus on katoavaista. En minä näe hirveästi arvoa siinä, että sen faktan jotenkin torjuu ja itsepintaisesti toitottaa puolisonsa (tai itsensä) kestävän aina vain kauniina.

Tietysti päinvastainen toiminta se vasta typerää olisikin. Puolisonsa ulkonäön arvosteleminen negatiivisesti.

 

Eli vaimosi ei ole kaunis, joten et "toitota" sitä? Ideani oli kysyä miehiltä, jotka pitävät vaimoaan kauniina. Ap

Kauneus on kiva plussa. Sen sijaan tyhmyys on ehdoton deal-breaker. Jos ei osaa kirjoittaa yksinkertaistakaan asiaa ymmärrettävästi, niin minun kanssani ei parisuhdetta synny. Eli ap joutaisi armotta romukoppaan, vaikka olisi millainen kaunotar

Niin ei kai sitä voisikaan syntyä, kun sinä olet tyhmempi. Ymmärsin heti mitä ap haki aloituksessaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauneus, tai ainakin riittävä kauneus, on välttämätöntä että on edes mahdollisuuksia parisuhteeseen. Olipa kyseessä mies tai nainen. Onneksi "riittävä" on yksilökohtaista, joskus ollakseen riittävän kaunis ei tarvitse olla kovinkaan kaunis.

Kun sitten suhteeseen on edetty, niin kauneuden merkitys alkaa kadota, ja monet muut asiat alkavat tulla merkityksellisimmiksi. Esim. hyvä henkinen yhteys, samanlaiset arvot, seksuaalinen yhteensopivuus ym.

Kauneus, tai siis riittävä kauneus ja fyysinen vetovoima, on parisuhteen starttimoottori. Sillä päästään alkuun ja se mahdollistaa muitten vaihteitten käytön. Jos niitä muita vaihteita ei ole, pelkällä starttimoottorilla ei pitkälle pötkitä.

Hyvin kuvattu. Voidaanko todeta, että kauneus ei sinun mielestäsi ole juuri lainkaan tärkeä avioliitossa, jos se on onnellinen? Sen merkitys on pieni muiden asioiden rinnalla.

Vaikea kysymys. Kauneus ei tosiaan ole oleellista avioliitossa jos se on onnellinen. Muut asiat ratkaisevat silloin, kauneus on muuttunut toisarvoiseksi. Toisaalta, mitään avioliittoa tai edes seurustelua ei olisi koskaan tullut ellei olisi ollut riittävää kauneutta ja sitä kautta fyysistä vetovoimaa.

Jos suhteessa ei ole mitään muuta kuin ulkoinen kauneus, niin sen suhteen kesto ei ole pitkä. Esim. suhteen toinen osapuoli on tyhmä kuin saapas, ei sellaista jaksa kauaa katsella. Tai no, jos molemmat ovat yhtä tyhmiä niin menee kai se silloin. Samalla tavoin kuin seksuaalinen eriparisuus aiheuttaa ongelmia, niin myös älyllinen eriparisuus aiheuttaa ongelmia.

Puolisoaan pitää arvostaa ja kunnioittaa, sen lisäksi että on fyysinen yhteys (poislukien aseksuaalit). Jos arvostus ja kunnioitus häviää niin ongelmia tulee, oltiinpa millaisia elokuvatähtiä tai malleja vaan ulkonäöllisesti.

Ulkonäöllä pääsee alkuun, mutta kuten sanottu, vain alkuun. Parisuhde on kestävyyslaji.

Minun vaimo on kaunotar edelleen 59 vuoden iässä. Yhteistä taivalta on yli 35 vuotta ja lähes joka ila kehun hänen ulkonäköä. Hän ei usko, että oikeasti olisi, mutta olen varma, että jos minua ei olisi kuvioissa oven takana olisi ukkoja jonossa. Olemme saaneet pidettyä itsemme fyysisesti varsin hyvässä kunnossa ja puolin ja toisin toistemme ulkonäkö kiinnostaa myös seksuaalisesti edelleen. Jatkan vieläkin hämmästellä omaa reaktiotani, kun näen vaimon ilman vaatteita vaikka saunassa tai suihkussa. Pari iltaa sitten jäin haltioitunaana katselmaan, kun hän riisui hikiset treenivaaatteet kylpärissä "mitäs siinä tuijotat oli kommentti", johon vastasin, että "sinun en ole kyllästynyt vuosienkaan jälkeen". Vaimo ei ole mikään langanlaiha, vaan enemmänkin lyhyehkö ja muodokas suomalainen aito blondi, mutta siiderikumpua ei ole vatsan alueella ja kaksi lastakin on maailmaan tuosta seksipommista saatettu.

Ja seksi on mahtavaa hänen kanssa. Karvainen hyvälle maistuva pillu joka on sopivan liukas ja ahdas edelleen.

Mies 57v

Vierailija kirjoitti:

Minun vaimo on kaunotar edelleen 59 vuoden iässä. Yhteistä taivalta on yli 35 vuotta ja lähes joka ila kehun hänen ulkonäköä. Hän ei usko, että oikeasti olisi, mutta olen varma, että jos minua ei olisi kuvioissa oven takana olisi ukkoja jonossa. Olemme saaneet pidettyä itsemme fyysisesti varsin hyvässä kunnossa ja puolin ja toisin toistemme ulkonäkö kiinnostaa myös seksuaalisesti edelleen. Jatkan vieläkin hämmästellä omaa reaktiotani, kun näen vaimon ilman vaatteita vaikka saunassa tai suihkussa. Pari iltaa sitten jäin haltioitunaana katselmaan, kun hän riisui hikiset treenivaaatteet kylpärissä "mitäs siinä tuijotat oli kommentti", johon vastasin, että "sinun en ole kyllästynyt vuosienkaan jälkeen". Vaimo ei ole mikään langanlaiha, vaan enemmänkin lyhyehkö ja muodokas suomalainen aito blondi, mutta siiderikumpua ei ole vatsan alueella ja kaksi lastakin on maailmaan tuosta seksipommista saatettu.

Ja seksi on mahtavaa hänen kanssa. Karvain

Kiitos jäsennellystä ja tiiviistä vastauksesta, jossa oli paljon tuttua. Koen samalla tavalla komeuden suhteen eli koska mieheni on niin komea, ihailen häntä ja tahdon koskea häntä päivittäin. Samoin hän tekee minulle. Ja hänellä myös on tuollainen (ainakin omassa tapauksessani mielestäni hieman epärealistinen) olettamus, että oveni takana olisi jonoa, jos olisin sinkku :)  Minun oveni takana tuskin olisi, mutta mun mieheni oven takana kyllä, kuten ehkä sinunkin ovesi takana. Ei tuollaisia puolisoaan ja naista arvostavia sekä normaaleja miehiä nyt ihan joka oksalla ole, etenkään vapaana.

Mietin sitä miten minä suhtaudun siihen, että mieheni on ollut aina naisten suosiossa. En esimerkiksi ole kiinnittänyt huomiota siihen katsotaanko häntä vai ei. Joskus olen kiinnittänyt huomiota siihen, että häneen otetaan kontaktia paljon, ihan asiallisesti siis, mutta eri tavoin itseään korostaen, usein tiedostamattakin. Jo runsas puheille usein pyrkiminen on osoitus kiinnostuksesta. Hänelle myös soitetaan paljon, jotkut naiset sipaisevat tai heilauttavat hiuksiaan, katsovat häntä tietyllä tavalla mikä näkyy silloinkin, kun olen läsnä. Sitten taas avoin iskeminen ja flirttailu tapahtuu läsnäollessani vain, jos nainen on humalassa. Joitakin kertoja tuollaista tosiaan on tapahtunut jopa silmieni alla. Kerran eräs lastemme kaverin äiti meni mieheni syliin istumaan bileissä ja kaulaili häntä, kerran ravintolassa eräs nainen koetti kiskoa kädestä mukaansa ja uhkaili minua nyrkein :)  (joo, oli tuhannen päissään)

Mutta en ole hirveästi ajatellut sitä mitä tapahtuu, kun en ole näkemässä. Kieltämättä olisi mielenkiintoista nähdä mitä silloin tapahtuu. Itse olen kaikille ystävällinen, mutta sillä tavalla, että he eivät ala kuvitella mitään, jos heillä on ajatus jostain flirtistä tai enemmästä. Olen hyvä ottamaan kohteliaisuuksia vastaan ja hyvä pitämään rajat eli kokemusta löytyy nuoresta tytöstä alkaen. Ehkä miehenikin on. Tästä täytyykin joskus keskustella. Hyvä esimerkki siitä miten keskustelu muiden kanssa avaa uusia näkökulmia. Ap

Kiitokset teille, jotka toitte esille, että ymmärsitte ykkösellä mitä aloituksella haettiin. Mietin oliko se jotenkin epäselvä.

Ja paljon tähän on jo aikuisten miesten perusteellisia vastauksia tullutkin, kiitokset niistä. Ap

"Vaikea kysymys. Kauneus ei tosiaan ole oleellista avioliitossa jos se on onnellinen. Muut asiat ratkaisevat silloin, kauneus on muuttunut toisarvoiseksi. Toisaalta, mitään avioliittoa tai edes seurustelua ei olisi koskaan tullut ellei olisi ollut riittävää kauneutta ja sitä kautta fyysistä vetovoimaa.

Jos suhteessa ei ole mitään muuta kuin ulkoinen kauneus, niin sen suhteen kesto ei ole pitkä. Esim. suhteen toinen osapuoli on tyhmä kuin saapas, ei sellaista jaksa kauaa katsella. Tai no, jos molemmat ovat yhtä tyhmiä niin menee kai se silloin. Samalla tavoin kuin seksuaalinen eriparisuus aiheuttaa ongelmia, niin myös älyllinen eriparisuus aiheuttaa ongelmia.

Puolisoaan pitää arvostaa ja kunnioittaa, sen lisäksi että on fyysinen yhteys (poislukien aseksuaalit). Jos arvostus ja kunnioitus häviää niin ongelmia tulee, oltiinpa millaisia elokuvatähtiä tai malleja vaan ulkonäöllisesti.

Ulkonäöllä pääsee alkuun, mutta kuten sanottu, vain alkuun. Parisuhde on kestävyyslaji."

Kestävyyslaji mielestäni myös, sillä välillä ollaan kauempana, välillä lähempänä jo ihan käytännön asioista johtuen. Työelämä vie aikaa ja energiaa, ruuhkavuosina on suuri vaara ajautua liian kauas, vaikka pari kuinka muuten olisikin sopiva toisilleen. Jos suhde on onnellinen, pariskunta osaa reitin takaisin lähemmäs.

Kauneudesta vielä se, että se ei riitä siinäkään mielessä, että maailmassa on paljon kauniita naisia, nuoria ja kauniita naisia on sitä enemmän mitä enemmän ikää kertyy, joten senkään takia kauneus ei varsinaisesti riitä perusteluksi olla yhdessä juuri tämän kauniin naisen kanssa. Muutkaan hyvät ominaisuudet kauneuden lisäksi eivät riitä, koska ne muut kauniit, nuoret naiset ovat olla fiksuja, kiinnostavia ja ties mitä, houkutuksia siis riittää.

Ratkaisevaa on mielestäni se mitä suhteen ytimessä on, molempien persoonassa, ja sitten se miten seksuaalinen ja henkinen vireys suhteessa on säilynyt. On kyse myös luonteesta eli siitä miten uutuudenviehätys ja jännityshakuinen persoonaltaan on. Kyse on myös älystä kuten sanot. On tutkittu, että pariskuntien äo on suurin piirtein samaa luokkaa. Mutta on myös suhteita, jotka eivät toimi älyllisyyden yhteensopivalla  logiikalla, vaan esimerkiksi sellaisten tarpeiden, jotka ovat jääneet aiemmassa suhteessa vaille huomiota. Ne voivat olla hyvinkin synkkiä (kiintymyssuhdevaurioihin perustuvat dynamiikat) tai sitten hellyttäviä kuten tarve tuntea itsensä erittäin pystyväksi ja hoivatuksi (ikäerosuhteissa usein tuollaista).

Mutta tuollaisen suhteen ennuste ei taida olla kovin hyvä, koska yksi voimakas pikaliimaava piirre ei riitä pitämään suhdetta tuoreena. Uusi ja jännittävä ei ole sitä enää vuoden kuluttua eikä yhden tarpeen tyydyttävä suhde riitä kattamaan kaikkea sitä mitä ihminen tarvitsee. Jotta suhde olisi pitkä ja onnellinen, vaaditaan todella monen asian klikkaamista yhteen. Ja luulempa, että kaikki onnelliset avioliitot ovat sellaisia, joissa ihmiset ymmärtävät, ettei vastaavaa ole helppo saada uudestaan. Pariutuminen vanhempana on vaikeampaa jo senkin takia, että tarjontaa on vähemmän, käytännön syistä. Kuten mieheni kerran sanoi: Kyllähän mä varmaan naisen saisin, mutta en sellaista kuin sinä. Se on tietysti truismi (kaikkihan ovat uniikkeja), mutta juuri tätä kuvaamani asiaa hän tarkoitti. Ei ole helppoa löytää sellaista, joka kanssa kaikki klikkaa yhteen kuten meillä.

Tulipas nyt pitkä sepustus. Ap

miehen menestys on paljon kiinni vaimon terveydestä siis kauneudesta ei tarvii olla liikaa laitettu mut viriiliyttä huokuva

Jos unohdetaan hetkeksi kauneus ja puhutaan laajemmin pitkän liiton salaisuudesta, niin ei pidä unohtaa tahtomista. Siis sitä, että kumpikin on päättänyt ja tahtoo jakaa elämänsä juuri tietyn ihmisen kanssa. Pohjalla pitää tietenkin olla (alku)huumaa, keskinäistä kemiaa ja rakkautta. Siinä vaiheessa kun esim. työelämä ja perhearjen kiireet vievät voimia ja kuljettavat eri suuntiin, tarvitaan tuota tahtoa. Ap kuvasi tuota hyvin sanomalla, että pitää löytää tiensä takaisin toisen luo. Tahto ei tarkoita hampaat irvessä suhteessa olemista vaan aitoa sitoutumista siihen.

Pidän tärkeänä myös toisen kunnioittamista. Se näyttäytyy jo siinä, kuinka puhuu toiselle, kuinka ottaa hänen tarpeensa huomioon ja millaisia komoromisseja on valmis tekemään suhteessa. Joskus pariskunnat puhuvat hyvin rumasti toisilleen jopa ulkopuolisten kuullen. Itse pidän sitä lopun alkuna parisuhteessa.

Ja vielä: olen lukenut 80/20-säännöstä. Sen idea on, että kannattaa kiinnittää 80 prosenttia huomiostaan puolison hyviin ominaisuuksiin. 20 prosenttia voi olla niitä asioita, joista ei pidä tai joihin toivoisi muutosta. Pitää myös sanoittaa puolisolleen ne hyvät asiat. Jos hänen kauneutensa kuuluu niihin, niin kannattaa kehua sitä aika ajoin. Toki tämä koskee kaikkia muitakin piirteitä, jotka ovat tärkeämpiä pitkässä suhteessa. Ja niiden 20 prosentin suhteen kannattaa miettiä tarkoin, kuinka ottaa ne puheeksi vai ottaako lainkaan. Ovatko ne oikeasti kynnyskysymyksiä ja pystyykö puoliso edes vaikuttamaan niihin?

Tämä meni ohi alkuperäisen aiheen, mutta tällaisia mietteitä heräsi ap:n pohdinnoista. M51

Vierailija kirjoitti:

miehen menestys on paljon kiinni vaimon terveydestä siis kauneudesta ei tarvii olla liikaa laitettu mut viriiliyttä huokuva

Niinhän sitä sanotaan, että jokaisen menestyvän miehen takana on nainen. Tosin nykyaikaan päivitettynä se olisi: jokaisen menestyvän työntekijän takana on puoliso. 

Yksi avioliiton parhaita puolia on se, että puoliso voi auttaa uralla ja etenemisessä monin tavoin. Siis jos avioliitto on onnellinen ja toimiva. Seksielämäkään ei tuossa vähäisin tekijä ole, seksi kun on esimerkiksi hyvä unilääke ja terveellinen. Jos haluaa auttaa puolisoa toipumaan stressistä ja saamaan unta, niin hyvä palvelus siinä kohtaa on seksi, jossa puoliso voi vain maata paikoillaan ja saada suikkarit ja painua sitten unten maille. Ap

76. Mitä tahtominen on ollut sinulle? Onko ollut aikoja kun tahdonvoimaa on koeteltu?

Mulle tahtominen on sikäli vähän hankala verbi, että tahdonvoima ei tutkitusti ole pitkäkestoinen voimavara, vaan se soveltuu lähinnä päätöksen tekemiseen ja lyhytaikaiseen pitämiseen (esimerkiksi urheiluvalmennuksessa ja painon pudottamisessa ei kannata panostaa tahdonvoimaan). Tahdonvoima on kuin lihas, joka väsyy, eikä kestä määräänsä enempää, vaikka tämä on tietysti hiustenhalkomista ja ymmärrän mitä tuolla haetaan. Ehkä pitkäjänteisyyttä ja kykyä katsoa nurkan taakse mitä omasta toiminnasta seuraa. Siihen ihmisillä on erilaiset resurssit jo geeniensä perusteella eli toiset ovat impulsiivisempia, jolloin tahtomisen ylläpitäminen on vaikeampaa.

Itse käyttäisin verbiä haluta, ilman halua olla yhdessä suhteesta tulee enemmänkin työtä - vertaus, jota oudosti jotkut terapeutit julkisuudessa käyttävät, vaikka rakkaus ei mielestäni milloinkaan ole työtä. Jos rakkaus on työntekoa, niin sillä on hyvä perustella niitä suhteita, joissa ei ole halua (perimmäisten tarpeiden tyydyttymistä), vaan joudutaan pakertamaan arkea eteenpäin vaivalla. Ajatus voi esimerkiksi olla sen tyylinen, ettei onnellista avioliittoa edes ole olemassa, vaan kaikki muutkin vain kitkuttelevat päivästä toiseen enemmän tai vähemmän tyytymättöminä. Mielestäni rakkaus, jota kuvataan työntekona on kontaktihäiriön merkki, siksi ihmettelen suuresti tuon termin käyttöä ammattilaisten suusta.

Myönteinen palaute on mielestäni enemmän sellainen juttu, jossa tahdonvoimaa tarvitaan. Fiksu tuo pointti tai oivallus, minkä sanoit siitä, että voiko puoliso edes vaikuttaa tuohon häiritsevään piirteeseensä. Näinhän se usein on, ettei voi vaikuttaa. Kukapa olisi täydellinen, tahdonvoimaa tarvitaan siihen, ettei loukkaa toista hetkellisen tunnetilan perusteella niin että siitä jää arpi. Toistuvien arkisten asioiden alla on muutenkin useimmiten muita asioita kun ne, joista riidellään. Ei riidellä mukeista, jotka ovat jääneet pöydälle, vaan siitä kenen aika on tärkeää, arvostetaanko minua, muki on vain symboli sille, millaisiin kohtiin ongelmat paikantuvat. Tai mukin tilalla voi olla mikä tahansa riidanaihe. 

Positiivinen palaute on minusta arvomaailmaakin kuvaava asia. Miten kohtelen muita, mikä on ideaali: varmasti kaikki tuntevat ihmisiä, jotka eivät halua antaa positiivista palautetta, syystä tai toisesta. Tässäkin ketjussa oli kommentti, jossa pyrittiin naureskelemaan sille, miten "kaipaan ylistystä" (=naureskeltiin sille, että haluan tulla nähdyksi ja rakastetuksi). Tällaiset asenteet ovat yleisiä ja kipua niiden taakse kätkeytyy. Ei olla tultu nähdyksi ja hyväksytyksi, on ehkä tultu häpäistyksi, joka tuottaa halun häpäistä muita tai vaihtoehtoisesti tuottaa tarpeen olla häpeämätön, härski ja törkeä.

Palautteen antaminen ja saaminen ei ole mitenkään yksinkertainen asia, vaan siihen tiivistyy hyvin monenlaisia henkilöhistorian sirpaleita. Pakoton palautteen antaminen ja saaminen ei välttämättä ole kovin yleistä, sikäli sen miettiminen 80/20 säännön kautta on antoisaa. Palaute on oikeastaan ainoa keino millä kontakti paranee. Huono palaute voi tässä mielessä olla parasta palautetta, kun saa tietää mistä oikeasti kiikastaa. Mutta useinhan sitä ei heti tiedä, kun vain kiukustuu. Palaute on myös ainoa keino kehittyä ihmisenä, siis olla toisen ihmisen peilauksen kohteena. Parisuhteessa se tapahtuu intiimillä tavalla, mutta myös lyhyemmissä kohtaamisissa voi kypsyä ja kehittyä. Sikäli ei todellakaan ole yhdentekevää miten olemme ja miten käyttäydymme, täällä netissä myös. Ap

Kiitokset kaikille vastauksista, en välttämättä ehdi nyt tänne hetkeen kirjoittelemaan ja olin muutenkin liikaa äänessä, mutta luen kyllä vastaukset ja vastaankin niihin, kunhan ehdin. Ap

Kauneus on katsojan silmässä. Ei varttuneessa iässä enää hae toisesta ihmisestä virheitä, vaan niitä asioita, jotka miellyttävät. Nainen on kauneimmillaan ikävälillä 30-50 vuotta. Poislukien ne, jotka antavat itsensä lihoa muodottomaksi ennen tätä.