Miksi koululiikunta on jymähtänyt 50-luvulle: hiihtoa, luistelua, pesäpalloa, telinevoimistelua...

Vierailija kirjoitti:

Ei taide- tai taitoaineiden arvo ole kohdistettu pelkästään niille, joilla on vahvuuksia ja jotka lähtevät jatkamaan kyseisille aloille. Jokaisen tulisi saada niistä mielen virkistystä ja onnistumisen kokemuksia.

Kyllä lahjattomat saa epäoninnistumisen kokemuksia kuviksessa, musiikissa ja liikunnasta siinä missä vaikka matikastakin. Lahjattomia riittää, eikä yhteiskunnan pidä ylläpitää noita täyteaineita opetussuunnitelmassa. Tuhertakoot vapaa-aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pesäpallo on liian vaikea laji kouluun. Oli ennen ja on nykyään Tuo kilpaurheiluna pelattava pesäpallo on ihan eri peli kun koulussa pelattava sähellys. Ei liikunnanopettajatkaan yleensä tiedä pelistä mitään. Hieno, monimutkainen, fyysisesti ja varsinkin taktisesti vaativa pallopeli. Pesis  on Amerikkalaisen jalkapallon jälkeen maailman taktisimmaksi lajiksi väitetty pallopeli.

Mun lapsen koulussa pesäpalloa pelataan tennispallolla ja lapset saa itse päättää lyökö pallon tennis- vai pesismailalla. Helpottaa osumista ja kaikkien on kivempi osallistua.

Mitä ihmiset nyt haluaa, että oikeasti opetellaan jotain lajeja, vai että jokainen tekee mitä nyt haluaa, kun vaan tekee jotain? 

 

Ja mulla ei sinällään ole merkitystä millä mailalla ne siellä huitoo, mutta koittakaa nyt

Onhan se tennismaila hyvä alku sille, että lopulta oppii oikeallakin mailalla. Useimmat ilmeisesti siirtyy pesismaailaan jossain vaiheessa, mutta ei se, että otetaan huomioon eri tasot, että kaikki voi osallistua, vie pois sitä, että opetellaan eri lajeja. Ei sen koululiikunnan kuitenkaan ole tarkoitus nöyryyttää ketään. Minusta tennismailalla lyöminen pesiksessä on vähän vastaava kuin se, että lentopalloa pelataan alkuun pehmeällä pallolla. 

Ainut pakollinen urheilulaji OPSissa on uinti. Olet aika nolo kun valehtelet täällä.

T. Opettaja

Kyllä me ainakin koulussa tykättiin pesäpallosta. Se oli hauskaa. 

Oma inhokki koululiikunnassa oli lentopallo. En ole koskaan tykännyt siitä. 

Juoksua saisi olla koulussa enemmän, erittäin hyvää liikuntaa eikä siinä voi löysäillä huomaamattomana kuten esim. Lentopallossa pystyi seisoskelemaan ja ihmettelemään kentällä. Juoksussa joko näkyvästi todella juokset tai et juokse. 

Sähly, koripallo ja sulkapallo oli myös kivoja lajeja. Suunnistus oli myös hauskaa ja polttopallo.

En tykännyt koulu-uinnista, mutta nykyään kun miettii, sehän on todellakin tärkeä olla siellä. 

Ite oon käynyt 2000-luvulla koulut ja kyllä meillä oli ihan futista, polttopalloa ja muita pallopelejä. Cooperin testejä muistaakseni juostiin myös. En edes muista, että meillä olisi ollut jotain voimistelua? Ehkä ihan yksittäisiä kertoja kun mentiin johonkin urheiluhalliin tms missä sitten myös viimeisteltiin, mutta enemmän noita pallopelejä kyllä oli (ja hyvä niin).

Vierailija kirjoitti:

En kyllä muista että telinevoimistelua olisi ollut kellään mun lapsista, nuorimmat ovat nyt ysillä, en ole ihan varma edes mitä se on, ei itselläni ainakaan ollut kun kasarilla kävin peruskoulun. Kyllä meidän lapsilla on ollut erilaisia vaihtoehtoja esim. padelia. Mutta on kyllä niin, että kun koulun liikuntasali on niin pieni, niin osa oppilaista laitetaan kävelemään kaupungin läpi ja takaisin tai jotain yhtä tylsää, kun ei mahdu liikuntapaikoille. Se on kyllä huonoa organisointia koululta, ja varmaan sitäkin että rahaa ei ole käyttää tarpeeksi sitten koulun ulkopuolisiin liikuntapaikkohin jotka on maksullisia.

Asutte ilmeisesti jossain perämettillä, että teillä ei ole tarvittavia välineitä ja tiloja telinvoimistelun harjoittamiseen. Näin oli meilläkn aikoinaan. Keskustan isommassa koulussa harjoiteltiin nojapuilla ja puomilla ja trampalla ja sitten, kun sivukyliltä tuli porukkaa lisää keskustan kouluun yläluokille, niin eivät uskaltaneet puomille kiivetä tai eivät osanneet tehdä kuperkeikkaa. Tasoero oli huima.

Vierailija kirjoitti:

Musiikissa on vähän sama ilmiö, välkälle ne kuuntelee jotain heviä ja räppiä ja uusimpia hittejä, sitten luokassa pakotetaan piipittämään jotain lastenlauluja nokkahuilulla - omg!

Niin tai kuviksessa joku tykkää piirtää mangaa, mutta joutuu tekemään muutakin. Ihan kuin koulun opetussuunnitelmasta ikinä voitaisiin tehdä sellainen, että kaikki tykkäisi. Koulussa opetetaan ne asiat, jotka on valtakunnan tasolla sovittu kuuluvan opetussuunnitelmaan. Vapaa-ajalla kukakin tehkööt mitä lystää.

Itse olen täysin lahjaton kuviksessa ja musiikissa. Ne tunnit oli välillä todella nöyryyttäviä. Liikunnassa olin hyvä ja siitä tykkäsin. En ymmärrä miksi liikkatunneista tehdään aina kauhea numero, kun musiikki ja kuvis ovat ihan yhtä nöyryyttäviä sellaisille, joilla ei ole osaamista.

Ei taida pakollista olla enää kuin uinti ja ainakin meidän lapsen koulussa sen vuoksi on vähemmän lajeja kuin mitä 50-luvulla oli. Uintia on tosi monta kertaa ja muutoinkin toistavat muutamaa samaa lajia vuodesta toiseen useita kertoja peräkkäin. Itse kaipaisin enemmän vaihtelua lajeihin, jotta lapsi löytäisi edes jonkun itseään kiinnostavan lajin vapaa-ajallekin. Ei oikein itsellä ole mahdollisuutta tutustuttaa kaikkeen.

Liikunnan määrän koulussa vois tuplata. Ja kunnon liikunnallisia lajeja: pallopelejä, juoksua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taide- tai taitoaineiden arvo ole kohdistettu pelkästään niille, joilla on vahvuuksia ja jotka lähtevät jatkamaan kyseisille aloille. Jokaisen tulisi saada niistä mielen virkistystä ja onnistumisen kokemuksia.

 

Kyllä lahjattomat saa epäoninnistumisen kokemuksia kuviksessa, musiikissa ja liikunnasta siinä missä vaikka matikastakin. Lahjattomia riittää, eikä yhteiskunnan pidä ylläpitää noita täyteaineita opetussuunnitelmassa. Tuhertakoot vapaa-aikanaan.

Ei montaa ainetta koluun jäisi sinun suunnitelmassa.

Raha. Uusien lajien tuominen opetussuunnitelmaan maksaa. Tarvitaan uusia välineitä ja tiloja. Mahdollisesti opettaja on koulutettava uuteen lajiin. Nykyaikana on mietittävä myös sitä, miten lajia harrastetaan (yli)turvallisesti ja niin ettei se loukkaa ketään henkisesti. Vanhat lajit menevät omalla painollaa kun ne ovat olleet aina opetussuunnitelmassa.

Kerroppas sitten niitä ilmaisia vaihtoehtoisia lajeja, joissa on koko koululuokalle tekemistä ja johon ei tarvita ulkopuolista opettajaa. Kävelyä ei lasketa.

Ne valmentaa sotataitoihin. Voltti rynkyn kanssa on voittamaton kommandiklippi.

Meidän lapset ainakin rakastaa telinevoimistelua. Ei kai sen mitään pakottamista tarvitse olla vaan kivaa jumppaa? Pesäpallo on ihan suosittu laji ainakin meillä päin, monet siis ihan harrastaa sitä. Lunta ja jäätäkin on joka talvi ihan riittävästi hiihtää ja luistella. On nuo harjoitelleet myös perinteisiä pihapelejä tyyliin kirkkistä, suunnistaneet, käyneet pelaamassa tennistä ja frisbeegolfiakin. Hyvä että on vaihtelua, esim siinä voimistelussa pärjää yleensä eri lapset kuin pallopeleissä. Omilta kouluajoilta muistan ankeimpana sen ainaisen pallopelien pelaamisen, hiihto, luistelu ja voimistelu oli mukavaa vaihtelua siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä muista että telinevoimistelua olisi ollut kellään mun lapsista, nuorimmat ovat nyt ysillä, en ole ihan varma edes mitä se on, ei itselläni ainakaan ollut kun kasarilla kävin peruskoulun. Kyllä meidän lapsilla on ollut erilaisia vaihtoehtoja esim. padelia. Mutta on kyllä niin, että kun koulun liikuntasali on niin pieni, niin osa oppilaista laitetaan kävelemään kaupungin läpi ja takaisin tai jotain yhtä tylsää, kun ei mahdu liikuntapaikoille. Se on kyllä huonoa organisointia koululta, ja varmaan sitäkin että rahaa ei ole käyttää tarpeeksi sitten koulun ulkopuolisiin liikuntapaikkohin jotka on maksullisia.

Asutte ilmeisesti jossain perämettillä, että teillä ei ole tarvittavia välineitä ja tiloja telinvoimistelun harjoittamiseen. Näin oli meilläkn aikoinaan. Keskustan isommassa koulussa harjoiteltiin nojapuilla ja puomilla ja trampalla ja sitten, kun sivukyliltä tuli p

Jep, itsekin kävin ekat luokat pikkukoulussa eikä tosiaan ollut telinevoimistelua. Olinkin ihan innoissaan kun isompaan kouluun siirtyessä pääsi kokeilemaan trampetteja, nojapuita ym. Tosin perus kuperkeikat ja kärrynpyörät olin opetellut jo kotona ja välitunneilla. 

Vierailija kirjoitti:

Kerroppas sitten niitä ilmaisia vaihtoehtoisia lajeja, joissa on koko koululuokalle tekemistä ja johon ei tarvita ulkopuolista opettajaa. Kävelyä ei lasketa.

Ohis. Suunnistus.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan koulusta ja opettajasta, mitä liikuntatunneilla tehdään. Meidän lapsilla on nyt syksyllä ollut esimerkiksi frisbeegolfia. 

Tämä laji ei ole urheilua. Hirvittävää metallin kolinaa, joka pelästyttää alueen linnuston ja eläimet pois.Lajin harrastajien jäljiltä puistoon jää aina kaljapulloja ja energiajuomia ja kirosanat raikuu ja meteli on hirveä. Surullista, että niin moni luonnonalue on pilattu näillä kolisevilla  metallihäkkyröillä.

Vierailija kirjoitti:

Liikkumattomuus ja lihavuus on suomessa räjähtävä aikapommi.

Miten nämä liittyy koululiikuntaan? Tai no liittyyhän ne siten että koululiikunta vie monilta kokonaan liikkumisen ilon.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän vaihtoehtoja voisi ainakin antaa.

Esimerkiksi jalkapallo/pesäpallo tai hölkkä-/kävelylenkki. 

Koripallo tai muu pallopeli sisällä tai lihasharjoittelu.

Telinevoimistelu tai kuntopiiri.

Uinti tai kävely uimahallin läheisyydessä.

Hiihto tai sauvakävely.

Jääkiekko/ringette tai luistelu ilman pallopeliä.

Jne, jne, jne.

 

 

Nykyään vaihtoehtoja koululiikunnasta todellakin on, ei toki joka peräkylällä. Eri asia, kiinnostaako teinejä ja onko välineet mukana. Ihmiset luulevat, että koulu on jämähtänyt siihen, mitä se oli heidän käydessään koulua puolukanpoimintoineen, aamuhartauksineen ja koelauluineen luokan edessä..