Miksi koululiikunta on jymähtänyt 50-luvulle: hiihtoa, luistelua, pesäpalloa, telinevoimistelua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikkumattomuus ja lihavuus on suomessa räjähtävä aikapommi.

 

Miten nämä liittyy koululiikuntaan? Tai no liittyyhän ne siten että koululiikunta vie monilta kokonaan liikkumisen ilon.

Taitaa olla, että pelaaminen ja välipalat ja sitä kautta läskistyminen vievät sen liikunnan ilon. Ei huvita, kun ei jaksa ja tulee hiki,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän vaihtoehtoja voisi ainakin antaa.

Esimerkiksi jalkapallo/pesäpallo tai hölkkä-/kävelylenkki. 

Koripallo tai muu pallopeli sisällä tai lihasharjoittelu.

Telinevoimistelu tai kuntopiiri.

Uinti tai kävely uimahallin läheisyydessä.

Hiihto tai sauvakävely.

Jääkiekko/ringette tai luistelu ilman pallopeliä.

Jne, jne, jne.

 

 

Eli kaikille lajeille vaihtoehdoksi kävely? Eikös se mene nykyäänkin noin: kaikki, joilta puuttuu varusteet, pistetään kävelemään kun ei rahaa muuhun vaihtoehtoiseen toimintaan ole.

Mielestäni liikuntatuntien yksi tärkeä tarkoitus olisi esitellä uudenlaisia lajeja ja antaa uusia liikuntakokemuksia. Jokainen kumminkin kävelee joka päivä muutenkin.

Ei käy, se maksaa. Jos ei tenaville ole enää tarjota edes oppikirjoja, mistä löytyisi muka rahaa liikuntavälineisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikkumattomuus ja lihavuus on suomessa räjähtävä aikapommi.

 

Miten nämä liittyy koululiikuntaan? Tai no liittyyhän ne siten että koululiikunta vie monilta kokonaan liikkumisen ilon.

Mitenpä nuo liikuntaan liittyisikään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pesäpallo on liian vaikea laji kouluun. Oli ennen ja on nykyään Tuo kilpaurheiluna pelattava pesäpallo on ihan eri peli kun koulussa pelattava sähellys. Ei liikunnanopettajatkaan yleensä tiedä pelistä mitään. Hieno, monimutkainen, fyysisesti ja varsinkin taktisesti vaativa pallopeli. Pesis  on Amerikkalaisen jalkapallon jälkeen maailman taktisimmaksi lajiksi väitetty pallopeli.

Mun lapsen koulussa pesäpalloa pelataan tennispallolla ja lapset saa itse päättää lyökö pallon tennis- vai pesismailalla. Helpottaa osumista ja kaikkien on kivempi osallistua.

Onhan tuo sinänsä ihan kiva järjestely. Mutta kuulostaa sinänsä vähän leikkikoulukamalta. Me pelattiin ala-asteella usein pesistä, ja pelattiin usein myös välitunnilla, koska tykättiin. Siinä jos olisi ollut jotain tennispalloja ja -mailoja, niin olisi ollut kyllä hassua ja tylsempää. Eikä meistäkään kaikki mitään huippuja olleet, ihan tavispelaajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taide- tai taitoaineiden arvo ole kohdistettu pelkästään niille, joilla on vahvuuksia ja jotka lähtevät jatkamaan kyseisille aloille. Jokaisen tulisi saada niistä mielen virkistystä ja onnistumisen kokemuksia.

 

Kyllä lahjattomat saa epäoninnistumisen kokemuksia kuviksessa, musiikissa ja liikunnasta siinä missä vaikka matikastakin. Lahjattomia riittää, eikä yhteiskunnan pidä ylläpitää noita täyteaineita opetussuunnitelmassa. Tuhertakoot vapaa-aikanaan.

Meillä kyllä pääasiassa tykättiin kuvis- ja musiikkitunneista. Oli kiva, että oli tunteja joilla ei tarvinnut lukea oppikirjaa ja tehdä muistiinpanoja vihkoon. Sai tehdä jotain rentoa ja sai samalla jutustella kavereillekin. Ei siitä kukaan pahoittanut mieltä, jos ei tullut kiitettävää numeroa. Se oli ihan normaali juttu meidän aikana tajuta, että joissain aineissa saa paremman numeron ja joissain huonomman. 

Eipä ne liikunnan ja urheilun perusasiat ole miksikään muuttuneet 50 luvun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli 90-luvun lopulla opettaja joka yläasteella tutustutti erilaisiin lajeihin. Oli tottakai niitä pesäpalloja ja muita tuttuja lajeja mutta myös muuta. En ole ikinä ollut urheilullinen mutta kiva oli kokeilla eri juttuja ja tykkäsin yläasteen liikunnasta juurikin sen takia.

Ala-asteesta jäi mieleen ainainen jalkapallon perässä juokseminen. 

Uimaan opin sillä tunnilla kun vakkariuimaope oli sairaana ja meitä opetti nuori uimaope jolla oli ihan eri opetustyyli. Vakkariope seisoi vain huutamassa altaanreunalla ja suurin osa pelkäsi sitä naista.

Ylöjärvi?

Koulussa oli joitain hölmöjä urheilulajeja kuten lentopallo, siinä ei ikinä koskenut palloon muuten kuin syöttäessä, aina muulloin odotti että muut ottaa sen pallon.

Toinen laji mitä en käsittänyt oli jalkapallo, en nähnyt mitään järkeä juoksennella pallon perässö, joten seisoskelin vastustajan maalilla odottelemassa palloa, ja jos ei saanut olla paitsiossa, sitten seisoskelin oman maalin lähellä.

Kolmas järjetön laji oli koripallo, koska siinä oli kaikkia järjettömiä sääntöjä että pitää pyshtyä ja syöttää pallo, en ikinä oppinut ja ymmärtänyt miksi ja koska.

Aika monet eivät tykkää pallopeleistä. Koska koululiikunta on pääosin pallopelejä, koululiikunnasta ei sitten tykätä ollenkaan. Tämä negatiivinen käsitys liikunnasta ja itsestä liikkujana on vaikea muuttaa myöhemmin. Siksi olisi hyvä, että vaihtoehtoja olisi. Jotkut rakastavat juuri pallopelejä. Koululiikunta sopii heille nyt jo täydellisesti, mutta muitakin oppilaita tulisi ottaa huomioon. Antaa heillekin hyvä kokemus liikunnasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroppas sitten niitä ilmaisia vaihtoehtoisia lajeja, joissa on koko koululuokalle tekemistä ja johon ei tarvita ulkopuolista opettajaa. Kävelyä ei lasketa.

 

Ohis. Suunnistus.

Sitä on jo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pesäpallo on liian vaikea laji kouluun. Oli ennen ja on nykyään Tuo kilpaurheiluna pelattava pesäpallo on ihan eri peli kun koulussa pelattava sähellys. Ei liikunnanopettajatkaan yleensä tiedä pelistä mitään. Hieno, monimutkainen, fyysisesti ja varsinkin taktisesti vaativa pallopeli. Pesis  on Amerikkalaisen jalkapallon jälkeen maailman taktisimmaksi lajiksi väitetty pallopeli.

Mun lapsen koulussa pesäpalloa pelataan tennispallolla ja lapset saa itse päättää lyökö pallon tennis- vai pesismailalla. Helpottaa osumista ja kaikkien on kivempi osallistua.

Onhan tuo sinänsä ihan kiva järjestely. Mutta kuulostaa sinänsä vähän leikkikoulukamalta. Me pelattiin ala-asteella usein pesistä, ja pelattiin usein myös välitunnilla, koska tykättiin. Siinä jos olisi ollut jotain tennispalloja ja -mailoja, niin oli

Jotkut löivät sellaisia laakapalloja, että ei uskaltanut tielle mennä, koska kova pesäpallo tuli suoraan naamaa päin valtavalla voimalla.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa oli joitain hölmöjä urheilulajeja kuten lentopallo, siinä ei ikinä koskenut palloon muuten kuin syöttäessä, aina muulloin odotti että muut ottaa sen pallon.

Toinen laji mitä en käsittänyt oli jalkapallo, en nähnyt mitään järkeä juoksennella pallon perässö, joten seisoskelin vastustajan maalilla odottelemassa palloa, ja jos ei saanut olla paitsiossa, sitten seisoskelin oman maalin lähellä.

Kolmas järjetön laji oli koripallo, koska siinä oli kaikkia järjettömiä sääntöjä että pitää pyshtyä ja syöttää pallo, en ikinä oppinut ja ymmärtänyt miksi ja koska.

no miten siihen palloon voisi lentopallossa koskea jos antaa muiden ottaa pallon? Hölmöä toimia noin ja sen takia sanoa lajia hölmöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pesäpallo on liian vaikea laji kouluun. Oli ennen ja on nykyään Tuo kilpaurheiluna pelattava pesäpallo on ihan eri peli kun koulussa pelattava sähellys. Ei liikunnanopettajatkaan yleensä tiedä pelistä mitään. Hieno, monimutkainen, fyysisesti ja varsinkin taktisesti vaativa pallopeli. Pesis  on Amerikkalaisen jalkapallon jälkeen maailman taktisimmaksi lajiksi väitetty pallopeli.

Mun lapsen koulussa pesäpalloa pelataan tennispallolla ja lapset saa itse päättää lyökö pallon tennis- vai pesismailalla. Helpottaa osumista ja kaikkien on kivempi osallistua.

Onhan tuo sinänsä ihan kiva järjestely. Mutta kuulostaa sinänsä vähän leikkikoulukamalta. Me pelattiin ala-asteella usein pesistä, ja pelattiin usein myös välitunnilla, koska tykättiin. Siinä jos ol

Sitten voi väistää. Ei siinä tarvitse veren maku suussa pelata. Koordinaatiokyky kehittyy liikuntaa harrastaessa, niin sekin on hyödyksi jos vaarallisia palloja väistelee. Pyörälläkin voi kaatua ja suunnistaessa nyrjäyttää nilkan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pesäpallo on liian vaikea laji kouluun. Oli ennen ja on nykyään Tuo kilpaurheiluna pelattava pesäpallo on ihan eri peli kun koulussa pelattava sähellys. Ei liikunnanopettajatkaan yleensä tiedä pelistä mitään. Hieno, monimutkainen, fyysisesti ja varsinkin taktisesti vaativa pallopeli. Pesis  on Amerikkalaisen jalkapallon jälkeen maailman taktisimmaksi lajiksi väitetty pallopeli.

Mun lapsen koulussa pesäpalloa pelataan tennispallolla ja lapset saa itse päättää lyökö pallon tennis- vai pesismailalla. Helpottaa osumista ja kaikkien on kivempi osallistua.

Mitä ihmiset nyt haluaa, että oikeasti opetellaan jotain lajeja, vai että jokainen tekee mitä nyt haluaa, kun vaan tekee jotain? 

 

Ja mulla ei sinällään ole merkitystä mil

Onhan se tennismaila hyvä alku sille, että lopulta oppii oikeallakin mailalla. Useimmat ilmeisesti siirtyy pesismaailaan jossain vaiheessa, mutta ei se, että otetaan huomioon eri tasot, että kaikki voi osallistua, vie pois sitä, että opetellaan eri lajeja. Ei sen koululiikunnan kuitenkaan ole tarkoitus nöyryyttää ketään. Minusta tennismailalla lyöminen pesiksessä on vähän vastaava kuin se, että lentopalloa pelataan alkuun pehmeällä pallolla. 

Miksi kaikki vastaa tuohon kuin mä olisin jollain muotoa ollut eritoten sitä vastaan, että jotkut muksut käyttää tennismailaa?

Mä en kommentoinut niiden muksujen tekemisiä, vaan aikuisten ihmisten kommentointia koululiikunnasta. Kauheasti hehkutetaan kuinka koulussa pitäisi opettaa lajeja kuin jossain liigajoukkueissa. Tälle löytyy kovasti ymmärrystä ja seuraavaksi sitten ymmärretään sitä, että on ihan ok, jos osa hiihtää ja osa päästää moottorikelkalla, kun on niin monen tasoisia jne.

Ja ihan tosissaan, sekö on nöyryyttämistä, jos epäonnistuu jotain tehdessään? 

Meillä oli ala-asteella 90 luvun lopussa ja 00 luvun alussa juuri kunnon sisähalli koulussa missä telinevoimistelu vehkeet ja tykkäsin poikana. Sekaliikunta ryhmät tyttöjen ja poikien kanssa. Vähän vanhempi miesopettaja joka veti kunnon liikuntatunteja, Hartmanin tyylinen mies. Lihaskuntotestejä, telinevoimistelua, köysissä kiipeämistä hallin korkeaan kattoon, kaikkia mahdollisia pallopelejä käsipallosta lentopalloon. Tilausbussilla uimahallille. Liikuntatunteja odotti aina innolla. Ruokarukous Jeesukselle ennen kuin mentiin jonossa ruokalaan syömään. Oli sitä aikaa kun tämä maa oli vielä terve.

Vierailija kirjoitti:

Aika monet eivät tykkää pallopeleistä. Koska koululiikunta on pääosin pallopelejä, koululiikunnasta ei sitten tykätä ollenkaan. Tämä negatiivinen käsitys liikunnasta ja itsestä liikkujana on vaikea muuttaa myöhemmin. Siksi olisi hyvä, että vaihtoehtoja olisi. Jotkut rakastavat juuri pallopelejä. Koululiikunta sopii heille nyt jo täydellisesti, mutta muitakin oppilaita tulisi ottaa huomioon. Antaa heillekin hyvä kokemus liikunnasta!

Mun mielestä se käsitys itsestä liikkujana luodaan suureksi osaksi koulun ulkopuolella. Ja se alkaa muodostua jo heti kun jaloilleen pääsee. Koulun liikuntatunnit, montakohan niitä on viikossa? Aika sääli jos ne ovat lapselle se liikunnan malli.

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä liittyy koululiikuntaan? Tai no liittyyhän ne siten että koululiikunta vie monilta kokonaan liikkumisen ilon.

Omista kouluajoista on jo aikaa mutta hyvin tapettiin liikunnan ilo!

Jonnekki köysiin, puolapuille, tanhuamista, ja pesistä! Oispa saanut suunnistaa, vaikka fillarin kanssa. Tykättiin kaverin kaa pyöräilla, eikun kartta kouraan ja baanalle! Vaihtoaskel hyppy vaihtoaskel hyppy hyppy ja hyppy ja hyppy...vieläkin kuulen sen hitpn tamburiinin...Oli vielä erikseen voimistelu, piti semmonen inha jumppapuku....hyiiiii kylmät väreet menee...

Vierailija kirjoitti:

Liikkumattomuus ja lihavuus on suomessa räjähtävä aikapommi.

Pari tuntia viikossa koululiikuntaa ei muuta tilannetta suuntaan eikä toiseen. Onhan tuota koululiikuntaa ollut koko ajan, kun kansa on lihonnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikkumattomuus ja lihavuus on suomessa räjähtävä aikapommi.

 

Miten nämä liittyy koululiikuntaan? Tai no liittyyhän ne siten että koululiikunta vie monilta kokonaan liikkumisen ilon.

Taitaa olla, että pelaaminen ja välipalat ja sitä kautta läskistyminen vievät sen liikunnan ilon. Ei huvita, kun ei jaksa ja tulee hiki,

Tässä loistava esimerkki monen liikunnanopettajan asenneongelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa oli joitain hölmöjä urheilulajeja kuten lentopallo, siinä ei ikinä koskenut palloon muuten kuin syöttäessä, aina muulloin odotti että muut ottaa sen pallon.

Toinen laji mitä en käsittänyt oli jalkapallo, en nähnyt mitään järkeä juoksennella pallon perässö, joten seisoskelin vastustajan maalilla odottelemassa palloa, ja jos ei saanut olla paitsiossa, sitten seisoskelin oman maalin lähellä.

Kolmas järjetön laji oli koripallo, koska siinä oli kaikkia järjettömiä sääntöjä että pitää pyshtyä ja syöttää pallo, en ikinä oppinut ja ymmärtänyt miksi ja koska.

no miten siihen palloon voisi lentopallossa koskea jos antaa muiden ottaa pallon? Hölmöä toimia noin ja sen takia sanoa lajia hölmöksi.

Introverttinä inhosin koulussa kaikkia joukkuelajeja. En oikein nähnyt niissä mitään järkeä. No, joku pesäpallo oli poikkeus, mutta siinähän lyönti ja juokseminen ovat yksilösuorituksia.

En nykyäänkään katso teeveestä mitään joukkuelajeja, ne eivät kiinnosta pätkääkään. En ole ikinä myöskään käsittänyt miksi muut miehet ovat kiinnostuneet jalkapallosta? Maailman tylsin laji teeveessä.