Miksi koululiikunta on jymähtänyt 50-luvulle: hiihtoa, luistelua, pesäpalloa, telinevoimistelua...
Hiihdon nyt vielä ymmärtää jossain Pohjois-Suomessa mutta etelämpänä se on usein aivan järjetöntä lykkimistä jollain nurmikolla jossa pari senttiä lunta.
Pesäpallo on useimpien inhokki, kukaan ei sitäkään pelaisi vapaaehtoisesti.
Telinevoimistelu, minkä vuoksi? Mitä hyödyttää ketään? Tapaturmiakin sattuu jatkuvasti kun puolipakolla pitää jotain voltteja yrittää.
Nuo on siis pakollisia ops:ssa.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi koska Suomi on juntti takapajula ja Euroopan perse. Koululiikunta on muutenkin täysin typerä aine (samoin kuin taideaineet). Paukut pitäisi laittaa oikeasti hyödyllisiin aineisiin, kuten STEM, biologia, äidinkieli...
Liikunnan ja taideharrastusten pitäisi kuulua koulun ulkopuoliseen elämään.
Enemmän lukemista ja vähemmän höttöä ja diipadaapaa.
Esimerkiksi kuvis on hyvin tärkeä aine, jos vaikka haaveilee arkkitehdin ammatista. Pelkkä pitkä matikka ei riitä.
Piirtäminen ja maalaaminen tukevat aivojen toimintaa ja lisäksi ihmisen mielenterveyttä.
Samoin liikunta.
Kuvis ja käsityö -> hienomotoriikka
Liikunta -> karkea motoriikka
Molemmat osa-alueet tärkeitä aivojen terveydelle ja toiminnalle. Lasten ja nuorten kohdalla a
Unohdit musiikin. Hienomotoriikka, tunnetaidot ja matematiikka.
Vierailija kirjoitti:
Menin kouluun 2000-luvun alussa ja jo silloin ärsytti koululiikunnan yksipuolisuus ja se että tyttönä suurin osa liikuntaa oli tanssia tai voimistelua siinä missä pojat sai rymytä polttopallon parissa. Koululiikuntaa voisi tosiaan muuttaa siihen suuntaan että kannustettaisiin löytämään liikunnan ilo ja opetettaisiin perustaitoja kuten suunnistusta ja pallosilmää. Jokin kuntopiiri alakoululaiselle ei edusta kivaa urheilua vaikka olin ja olenkin liikunnallinen. Hiihdossa on tosiaan se ikävä puoli että se suksipinon raahaaminen kouluun ja iltapäivällä kotiin oli todella rasittavaa touhua.
Suunnistusta voi opettaa, pallosilmää ei.
Itse pidin koululiikunnasta, koska kukaan ei ottanut liikuntatunteja liian tosissaan. Keksittiin moneen lajiin myös helpottavia sääntöjä ja pakotettiin liikunnanopettaja hyväksymään säännöt, joiden avulla myös huonommilla oli hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi koska Suomi on juntti takapajula ja Euroopan perse. Koululiikunta on muutenkin täysin typerä aine (samoin kuin taideaineet). Paukut pitäisi laittaa oikeasti hyödyllisiin aineisiin, kuten STEM, biologia, äidinkieli...
Liikunnan ja taideharrastusten pitäisi kuulua koulun ulkopuoliseen elämään.
Enemmän lukemista ja vähemmän höttöä ja diipadaapaa.
Esimerkiksi kuvis on hyvin tärkeä aine, jos vaikka haaveilee arkkitehdin ammatista. Pelkkä pitkä matikka ei riitä.
Koulun kuvistunnit eivät opeta kenellekään arkkitehdille riittävää piirustustaitoa, aivan kuten koulun liikuntatunnit eivät tee kenestäkään huippu-urheilijaa.
Taideaineet vaativat tuhotonta työmäärää, jos niissä aikoo hyväksi. Harjaantumattomalle niin kuvis, kässä, musiikki kuin liikuntakin ovat täyttä t
Ei peruskoulun ole tarkoituskaan tehdä täysoppineita taiteilijoita tai arkkitehtejä tai huippu-urheilijoita tai huippumuusikkoja, mutta niistä selkeytyy ne omat vahvuudet ja mihin suuntaan kannattaa lähteä jatkamaan.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Koululiikunnan ongelma omana kouluaikanani vuosituhannen alkupuolella oli se, että lähes aina oli vaan jotain pallopelejä. Alkusyksystä ja keväällä pesäpalloa tai jalkapalloa ulkona ja syksyllä ja talvella koripalloa tai lentopalloa sisällä. Tai sitten jääpalloa. Ja ne parit uinnit.
Itse olen liikunnallinen ja harrastin lapsena mm. taitoluistelua ja telinevoimistelua, mutta koululiikunta oli tylsää sekä yksipuolisuutensa että sen takia, että aina oli niitä niin tosissaan pallopelejä pelaavia, suuttuivat jos kaikki ei ottaneet peliä yhtä tosissaan kuin he ja heidän oma pelaamisensa oli hyvin rajua ja väkivaltaista. Uiminen oli ihanaa. Luistellessa olisin mieluummin halunnut luistella ja liikkua, kuin seistä puolustajana odottamassa josko se jääpallo eksyisi sinne maalin läheisyyteen. Tylsää. Sama juttu muissa pallopeleissä.
Jääpallokommentti paljastaa että et ymmärrä pallopeleistä mitään, ainakaan joukkuelajeista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi koska Suomi on juntti takapajula ja Euroopan perse. Koululiikunta on muutenkin täysin typerä aine (samoin kuin taideaineet). Paukut pitäisi laittaa oikeasti hyödyllisiin aineisiin, kuten STEM, biologia, äidinkieli...
Liikunnan ja taideharrastusten pitäisi kuulua koulun ulkopuoliseen elämään.
Enemmän lukemista ja vähemmän höttöä ja diipadaapaa.
Esimerkiksi kuvis on hyvin tärkeä aine, jos vaikka haaveilee arkkitehdin ammatista. Pelkkä pitkä matikka ei riitä.
Koulun kuvistunnit eivät opeta kenellekään arkkitehdille riittävää piirustustaitoa, aivan kuten koulun liikuntatunnit eivät tee kenestäkään huippu-urheilijaa.
Taideaineet vaativat tuhotonta työmäärää, jos niissä aikoo hyväksi. Harjaantumattomalle niin kuvis, kässä, musiikki kuin liikuntakin ovat täyttä t
Ei tietenkään. Ei mikään koulun aine opeta minkään ammatin taitotasoa. Siihen on tarkoitettu jatko-opinnot.
Ei taide- tai taitoaineiden arvo ole kohdistettu pelkästään niille, joilla on vahvuuksia ja jotka lähtevät jatkamaan kyseisille aloille. Jokaisen tulisi saada niistä mielen virkistystä ja onnistumisen kokemuksia.
Meillä oli 90-luvun lopulla opettaja joka yläasteella tutustutti erilaisiin lajeihin. Oli tottakai niitä pesäpalloja ja muita tuttuja lajeja mutta myös muuta. En ole ikinä ollut urheilullinen mutta kiva oli kokeilla eri juttuja ja tykkäsin yläasteen liikunnasta juurikin sen takia.
Ala-asteesta jäi mieleen ainainen jalkapallon perässä juokseminen.
Uimaan opin sillä tunnilla kun vakkariuimaope oli sairaana ja meitä opetti nuori uimaope jolla oli ihan eri opetustyyli. Vakkariope seisoi vain huutamassa altaanreunalla ja suurin osa pelkäsi sitä naista.
Vierailija kirjoitti:
Pesäpallo on kieltämättä melkoinen kuriositeetti, mutta sitä on meidän yläkoululaisella kerran vuodessa. Ajattelisin, että niillä, jotka ovat vaivautuneet opettelemaan pesäpallon lajitaidot, on hyvä tilaisuus näyttää osaamistaan. Ja eikös ops juuri sano, että pitää olla mahdollisuus antaa näyttöä.
Telinevoimistelu taas osoittaa yleisliikunnallisuutta. Jos osaa telinevoimistelua, oppii kaikkea.
Hiihto ja luistelu taas ovat varmasti Etelä-Suomessa aika sääriippuvaisia, mutta sitten taas pohjoisessa on aika vähän, mitä pystyy ulkona tekemään marras-huhtikuussa jos nuo eivät nappaa.
Taas tämä. Ongelmahan vanhanmallisessa opetuksessa on juuri se, ettei mitään opeteta vaan vain testataan. Kuten telinevoimistelu. Osoittaa joo yleisliikunnallisuutta, mutta pointti olisi ehkä opettaa sitä?
Meillä ne pallopelit oli sellasia, että harrastajat paahtoi menemään ja loput sähelsi umpimähkään mukana tai seisoskelivat enimmäkseen tyhjänpantteina. Olisin kokenut hyödyllisemmäksi jos edes välillä olisi vaikka harjoiteltu tekniikkaa, kerrottu miten peli toimii ja mitä minkäkin roolin pelaajan kannattaa tehdä onnistuakseen parhaiten. Kenties olisi voinut vaihtaa pelaajien paikkoja niin ettei kokemattomammat vain tönötä joka kerta pakkeina ja maalivahteina tms! Sen sijaan opettaja vain pisti kakarat pelaamaan keskenään ja istuskeli kentän laidalla tai häipyi johonkin.
Vieläkö tuosta kauhistuksesta annetaan numero, joka sitten vaikuttaa keskiarvoon?
Jos näin on yhä, niin ei voi muuta sanoa kuin kääk, se on ihan tarkoituksenvastaista. Ensin sanotaan, että liikuntaa pitää olla mm ilon takia ja että kaikki löytäisivät jonkun oman lajin.
Sitten ruvetaan heti arvostelemaan suoritusta. Siis ööh.
Mulla ainakin oli aikoinaan voikanope joka antoi numeroita pärstän mukaan. Mielistelijät saivat hyviä numeroita, kun taas sellaiset, jotka jollain lailla osoittivat, etteivät ole niin hirveän kiinnostuneita, saivat tyytyä huonoon numeroon.
Eli olisi sitten edes saanut numeron sen todellisen osaamisen perusteella, mut kun ei sitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Koululiikunnan ongelma omana kouluaikanani vuosituhannen alkupuolella oli se, että lähes aina oli vaan jotain pallopelejä. Alkusyksystä ja keväällä pesäpalloa tai jalkapalloa ulkona ja syksyllä ja talvella koripalloa tai lentopalloa sisällä. Tai sitten jääpalloa. Ja ne parit uinnit.
Itse olen liikunnallinen ja harrastin lapsena mm. taitoluistelua ja telinevoimistelua, mutta koululiikunta oli tylsää sekä yksipuolisuutensa että sen takia, että aina oli niitä niin tosissaan pallopelejä pelaavia, suuttuivat jos kaikki ei ottaneet peliä yhtä tosissaan kuin he ja heidän oma pelaamisensa oli hyvin rajua ja väkivaltaista. Uiminen oli ihanaa. Luistellessa olisin mieluummin halunnut luistella ja liikkua, kuin seistä puolustajana odottamassa josko se jääpallo eksyisi sinne maalin läheisyyteen. Tylsää. Sama juttu muissa pallopeleissä.
Jääpallokommentti paljastaa
Sinä puolestasi et taida olla erityisen huumorintajuinen. Noinhan koulussa aina tehtiin: suositut ja nopeat sanoivat että jää sinä tähän puolustamaan. Ja siinä sitä sitten maan hiljaiset seisoskelivat, samalla kun suositut vetivät ympäri kenttää yhtenä lössinä pallon perässä.
-eri.
Katso opetussuunnitelmaa. Nykyisin lapset ja nuoret perehdytetään monipuolisesti liikuntaan. On kiipeilystä pesäpalloon.
Varmaan riippuu koulusta ja opettajasta. Meillä oli jo 90-luvulla monipuolinen lajivalikoima ja toisinaan myös omavalintaista liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Missä koulussa on vielä tyyliin väkipakolla tamburiininhelistelyä? Itse kävin pikkupaikkakunnalla 2000-luvun alussa peruskoulun ja sit lukion ja muistikuvien mukaan koululiikunta oli aika monipuolista, varsinkin kun yläasteelta alkaen saatiin vaikuttaa enemmän siihen, mitä tehtiin. Lukiossahan liikunta oli melkein pelkästään toivelajeja. Ja ope jakoi joukkueet vaihtuvin speksein.
Kyllä meillä oli ns. pakolliset lajit (joista ops siis vaatii vain uinnin), mutta kerta tai pari kouluvuoteen jotain hiihtoa ei ollut paha. Joukkuelajeja (talvi ja kesä) oli suhteessa paljon, mutta kyllä käytiin kuntosalillakin ja suunnistamassa ja pidettiin rentoutumisharjoittelua.
Sitä paitsi noista esimerkeistä... Pesäpalloa ollaan pelattu kaveriporukalla myös välillä aikuisinakin, se on ihan hauskaa kun ei ota stressiä siitä osuuko vaiko eikö. Meillä keski-Suomessa on jo ihan yllin kyllin hiihtokelejäkin. Ja missä telinevoimistelutunnilla laitetaan lajia h
Pesäpallossa ei ole tärkeintä osuuko vai ei vaan se mitä ulko- ja sisäkenttä ja lyöjä tekee sen jälkeen kun on osunut tai ei, tämä vaatii paljon enemmän osaamista kuin osuminen mailalla palloon.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö olla e-urheilua?
E-urheilussa on paljon isommat mahdollisuudet menestyä ja saada isoja tuloja, verrattuna johonkin hiihtoon tai pesäpallon.
Pesäpallo oli kyllä tylsin laji. Kukaan siitä ei välittänyt eikä kukaan sitä koululiikunnan ansiosta alkanut harrastamaankaan. Hyvä sitä on koulussa kokeilla mutta ei sitä tarvitsisi enää pakolla pelata.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö hernepussin heittelyä ja keväthyppelyä on?
Ja iki-ihana trampoliini vai mikä se nyt oli, mitä opettaja paukutti ja helisteli: askel, askel, hyppy, askel, askel, hyppy, hyppy, hyppy ja tahdissa varsahyppelyä :D
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset ja nuoret on todella huonossa kunnossa. Miettikää että osa pikkulapsista ei pysty tekemään kuperkeikkaa tai istumaan lattialla selkä suorassa. Järkyttävää. Lihavuus.
Muistan, miten ihanaa oli oppia kuperkeikka takaperin. Olin niin onnellinen. Nyt varmaan menis niskat nurin, jos yrittäisi.
Tampaxin kanssa voi huoletta uida ja pyöräillä.