IL: Naiset eivät lähde Valtterin, 32, kanssa edes kahville

Vierailija kirjoitti:

27 sivua keskustelua. En valitettavasti ehdi kahlata läpi. Tiedän ettei hoitoala ole kaikkia varten (itsekin sieltä lähdin pois), mutta sen huomasin, että kaikki hoitoalalla olevat heteromiehet saa naisia ihan jonoksi. Ei tarvitse olla välttämättä sairaanhoitaja, hoitoapulainenkin oli kuumaa kamaa! Naiset haluaa jutella ja nauraa. Jurnuttelu ja surkeus ei vetoa kehenkään.

OT, mutta oman mieheni tapasin netissä. Kirjoitin profiiliini, että 10 vuoden päästä haluan olla naimisissa, äiti ja asua omakotitalossa. Löytyi hyvä mies. Nyt 7 vuotta myöhemmin puuttuu enää se talo, mutta sekin on etsinnässä. Kasvotusten jossain baarissa ei tällaista voi puhua mutta netissä kyllä.

 

Kiinnitti huomioni tuo  että hoitoalalla työskentelevät miehet ovat kuumaa kamaa.  Voin aika paljon olla samaa mieltä.

Itsekin työskentelen hoitoalalla joten tuttua on.  Oma teoriani on että hoitoalalle hakeutuvat tietynlaiset miehet, täällä ei tuppisuu pärjää.  On uskallettava tarttua toimeen eikä saa pelätä ihmisiä.  On osattava kohdella asialliseti vaikka usein onkin tilanteita joissa joudutaan rikkomaan niitä henk. koht. rajojakin.

Ja eipä mitenkään vähäisempänä; hoitoalla työskentelevillä on aivan oma huumorinsa ja tapansa suhtautua elämään.  Ei voi eikä saa pelätä mitään inhimillistä.  Stressiä ja vaikeita  asioita joudutaan purkamaan työparin tai  työkaverin kanssa joten avoin on oltava. Muuten ei pitkälle pötki tällä alalla. Varmasti sama pelastuslaitoksella ja poliisissa.

Tietysti on heitä jotka kyynistyvät ja  kovettavat itsensä, ihmisiä tässä ollaan, mutta  kyllä on ihan vissi ero hoitoalan miehessä ja vaikka  elektroniikka myyjässä.  Ensinmainittu ei suhtaudu itseensä eikä  elämään turhan juhlallisesti koska nähnyt sen  eri puolet tasan tarkkaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä oli hyvin sanottu joltain ihmissuhdeasiantuntijalta, että nainen etsii miehestä ennenkaikkea kolmea asiaa:

1. Että mies osoittaa kiltteyttä (ei ole vaaraksi naiselle tai tuleville lapsille)

2. Että mies osoittaa, että hänellä on potentiaalia kasvattaa resursseja tulevaisuudessa (huom. niitä ei tarvitse edes olla vielä tapaamisen hetkellä, mutta miehellä pitää olla tavoitteita elämään, eli jonkinlainen PLAN)

3. Että mies on riittävän älykäs (joka auttaa mm. niiden tavoitteiden saavuttamisessa, mahdollisten ongelmien ratkaisussa ja mm. tunnetaidoissa, jotka on naisille tärkeitä parisuhteessa) 

Jos asut lapsuuden kotona tai kuin lapsuuden kotona odottaen että nainen tulee piikomaan, olet masentunut, sulla ei ole tulevaisuudensuunnitelmia, käyttäydyt tökerösti, et osaa puhua tunteista tai korkeintaan omistas, oot perässä vedettävä, teet tyhmiä

 

Tottakai seksuaalinen kemia pitää olla. Mutta näiden asioiden työstäminen ei sitä seksuaalista vetovoimaa ainakaan vähennä. Ulkonäöllä ei ole seksuaalisuuden kanssa lopulta niin paljoa tekemistä, mitä miehet kuvittelee. Parisuhteissa on paljon ihan tavallisen näköisiä, jopa yleisen kauneuskäsityksen mukaan rumiakin miehiä ja joku nainen heidätkin siis kuitenkin  on nähnyt seksuaalisessa valossa, jostain syystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi Valtterin kaltainen miespuolinen tuttu. Tällä hetkellä työtön, joskin ilmeisesti opiskelee jotain ja tekee välillä pätkätöitä. Asuu äitinsä luona, ei omaa autoa (ja koska asuu maaseudulla, on siksi aikalailla vanhemmistaan riippuvainen myös kulkemisen suhteen), hyvin introvertti ja ahdistuu uusista tilanteista, ihmisistä, paikoista jne.

Tämä tuttava yrittää aktiivisesti etsiä netistä naista, koska noin kolmevitosena hänellä on kova tarve perustaa perhe. Tunnen tätä tarvetta kohtaan paljon empatiaa, koska itsekin vähän introverttina ja kotona viihtyvänä luonteena saan paljon kuitenkin kaipaamaani seuraa puolisolta ja lapseltamme. Samaan aikaan en kuitenkaan pääse eroon siitä ajatuksesta, että tälle tutulle naisen löytäminen ei voi olla mitenkään helppoa. Kun hänellä ei ole 35 v ikään mennessä kertynyt sellaisia mahdollisuuksia, että huolehtisi edes itse itsestään

Miten tuosta olisi lapsia kasvattamaan ja hoitamaan? kun on lapsi itsekin.

Jotkut miehet etsivät äitihahmoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on liian vaativia nykyään. Ei kelpaa enää normaali mies.

Normaali masentunut, vanhempien kotona asuva, työtön mies, joka ei halua tehdä mitäön eikä mennä mihinkään. 

Tiiän kyllä ihan työssäkäyviä omistusasunnossa asuvia miehiä jotka on vanhojapoikia viiksekkäitä.

Ja minä työssäkäyviä omistusasunnossa asuvia naisia jotka eivät ole ikinä parisuhteessa olleetkaan. Elämässä voi olla muutakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oi voi, lähtekää nyt kahville Valtterin kanssa joku teistä nuoremmista.

Jaa että miksi nuoremmista. Eikö valtterille kelpaa muut kuin nuoremmat?

Ei, jos on normaali mies.

 

No ei nyt noinkaan, tietenkään. Tällä palstalla on ihan ihmeellinen pakkomielle jostain miehistä ja nuoremmista naisista, missään muualla kuin netissä/somessa ei törmää sellaiseen (nettimiesten pakkomielle?).

Normaalielämässä pariskunnat on usein samaa ikäluokkaa ja ikäeroja molempiin suuntiin, vaikka ikäerosuhteet meneekin useammin niinpäin, että mies on vanhempi.

Noista nettimiesten hypettämistä julkkismiehistäkin useat on/on ollut suhteessa naisen kanssa joka ei ole nuorempi. Esim. ikisuosikkinne Jason Momoa oli  17 vuotta parisuhteessa 12 vuotta vanhemman naisen kanssa jonka kanssa sai kaksi lasta, Ryan Goslingin vaimo ja lasten äiti on häntä 6 vuotta vanhempi, Chris Hemsworthin vaimo ja lasten äiti häntä 7 vuotta vanhempi, Zlatanin kumppani ja lasten äiti häntä 11 vuotta vanhempi.. Nämä nyt äkkiseltään tuli mieleen, lisäksi on toki Beckhamit ja tällaiset jotka olleet pitkään saman ikäisen vaimon kanssa, ja se on tietysti ihan normaali juttu kun ei edes ole ikäeroa mihinkään suuntaan. 

Mitä tarjottavaa hänellä sitten on naiselle parisuhdemuelessä? Entä miten hän ajatteli elättää mahdollisen tulevan perheensä jos koulut on kesken ja asuu mamman helmoissa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö nämä vanhatpojat tajua, että se oma elämä pitäisi olla mielekästä ihan jo lähtökohtaisesti. Ei voi odottaa että joku nainen tulee ja elämä muuttuu kuin taikaiskusta paremmaksi.

Itse sinkkunaisena puuhailen kaikkea kehittävää, harrastan asioita joista tykkään ja elämä on kivaa sinkkunakin. En vain vikise kotona odottamassa koska prinssi saapuu pelastamaan elämäni. 

Hän on masentunut.

Siihen pari kiukuttelevaa kakaraa ja ainaiset rahahuolet (töitä kun ei tee), niin silläkö se masennus helpottaa? Jos ei edes itsestä jaksaa huolehtia, perheen sijaan on parempi elää sitten siellä pelimaailmassa.

Ellei kerran riitä ymmärrys muuttaa elämää toisenlaiseksi. Tosin jos oppimisvaikeudet on sitä luokkaa ettei mitään ammattia saa, niin mistä sitten työpaikkaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi Valtterin kaltainen miespuolinen tuttu. Tällä hetkellä työtön, joskin ilmeisesti opiskelee jotain ja tekee välillä pätkätöitä. Asuu äitinsä luona, ei omaa autoa (ja koska asuu maaseudulla, on siksi aikalailla vanhemmistaan riippuvainen myös kulkemisen suhteen), hyvin introvertti ja ahdistuu uusista tilanteista, ihmisistä, paikoista jne.

Tämä tuttava yrittää aktiivisesti etsiä netistä naista, koska noin kolmevitosena hänellä on kova tarve perustaa perhe. Tunnen tätä tarvetta kohtaan paljon empatiaa, koska itsekin vähän introverttina ja kotona viihtyvänä luonteena saan paljon kuitenkin kaipaamaani seuraa puolisolta ja lapseltamme. Samaan aikaan en kuitenkaan pääse eroon siitä ajatuksesta, että tälle tutulle naisen löytäminen ei voi olla mitenkään helppoa. Kun hänellä ei ole 35 v ikään mennessä kertynyt sellaisia mahdollisuuksia, että huolehtisi edes itse itsestään (oma koti, omat kulkemismahdollisuudet tavalla tai t

Näissä ymmärtää kyllä, että hankkisi samantyyppisen puolison, jonka kanssa asuttaisiin sitten jonmankumman vanhempien luona tai jossain tukiasuntolassa. Mutta normaalia suhdetta ja lapsia tuo kuvio ei kestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sua tuossa tyypissä alun alkaen viehätti niin, että menit yhteen? 

Kuulostaa jo läheisriippuvaiselta, että et koet, että sun pitää olla yhdessä, jotta toinen ei tee jotain itselleen. Ei pidä, oikeasti. 

 

Älykkyys ja sivistyneisyys. Olen aina olllut sellainen, että mikään muu ei ole mulle suurempi nautinto kuin syvällinen keskustelu. Tämän miehen kanssa se onnistui, heti ensitapaamisesta. Hän on lukenut aivan valtavasti muutakin kuin omaa alaansa, tuntee esim. filosofiaa ja maailman uskontoja laajasti, tuntee antiikin Kreikan ja Rooman mytologiaa ja osaa vetää sieltä tilanteisiin mielenkiintoisia vertauksia tai sanontoja, tykkää miettiä asioita kuten ajan olemus, todellisuuden perimmäinen luonne jne joita itsekin usein mietin. Ensi tapaamisen jälkeen olin ihan että no nyt, n

Jep, oli teoreettisen filosofian opiskelija se kundi, jonka jätin 15 vuotta sitten. Minä voin paljon paremmin kun keskustelen immanenssista ystävien ja työkavereiden kanssa, enkä imeydy kotona nihilistiseen mustaan aukkoon toisen mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut juttua. Mutta ekan kuvan perusteella Valtteri on ihan ok näköinen.

Olisiko syy se, että Valtteri yrittää liian tasokkaita naisia? Itseään huomattavasti paremman näköisiä ja parikymppisiä? "Instabeibejä" Näitä,joita jokainen mies haluaa ja yrittää. 

Ongelma on siinä että suurin osa nuorista naisista ON instabeibejä!  Naiset ovat kauniimpia kuin miehet. 

Ai nyt ei olekaan suurin osa rumia ja lihavia? 

Eikö hänellä todellakaan ole mitään kykyä itsereflektioon? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on liian vaativia nykyään. Ei kelpaa enää normaali mies.

Normaali masentunut, vanhempien kotona asuva, työtön mies, joka ei halua tehdä mitäön eikä mennä mihinkään. 

Tiiän kyllä ihan työssäkäyviä omistusasunnossa asuvia miehiä jotka on vanhojapoikia viiksekkäitä.

Valtteri on tosin peräkammarin poika. Hikkimori.

Vierailija kirjoitti:

Masentunut ja epätoivoinen. Myös tuon ikäisen miehen neitsyys on monelle naiselle varmasti iso kysymysmerkki. Kaikkea tuossa jutussa ei nyt kerrota.

No ei minulla ainakaan miehen neitsyys olisi mikään juttu. Nuorihan hän vielä on. Kyllähän naimaan oppii viikossa sitten kun sopiva kumppani löytyy.

Siis Valtterillehan löytyisi varmasti samanhenkistä seuraa autistien ja masentuneiden työpajatoiminnasta. Mutta haluasko Valtteri vain kauniin elättäjän? 

Valitettavasti näitä valttereita on satoja ellei tuhansia suomessa olivat parisuhteessa tai ei. Itsetunto on siitä kiinni että on nainen joka passaa ja mielummin sellainen  nainen  joka on ikuisesti kaunis ja nuori, puuttuu enää se että pyyhkis niiden  prseen ja huolehtis sen hygieniasta. Munkin kaverimies on tuollainen Valtteri. Tavallaan se on myös erään lähipiirin vika että antavat passuttaa itseään. Tällä kaverimiehellä riittää tekosyitä miksi ei hae töitä tai miksi ei rahat riitä. Ikinä ei kustanna tai maksa mistään. Mä oon pistänyt stopin tälle hyväksikäytölle ja touhulle ja nykyään "pelkää mua/oon pelottava ":D eli Huom! En anna enää käyttää se  ruoallisesti ja rahallisesti hyväksi ja passuttaa itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Eikö hänellä todellakaan ole mitään kykyä itsereflektioon? 

Voin sanoa masennusta sairastavana, että se on todella vaikeaa. Kuvittelee itseään alemmaksi ja ylemmäksi, ties minne, ei osaa hahmottaa mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö nämä vanhatpojat tajua, että se oma elämä pitäisi olla mielekästä ihan jo lähtökohtaisesti. Ei voi odottaa että joku nainen tulee ja elämä muuttuu kuin taikaiskusta paremmaksi.

Itse sinkkunaisena puuhailen kaikkea kehittävää, harrastan asioita joista tykkään ja elämä on kivaa sinkkunakin. En vain vikise kotona odottamassa koska prinssi saapuu pelastamaan elämäni. 

Mä olen jo 50 v sinkkunainen, siis ollut koko ikäni sinkku, ja minä opin tämän vasta päälle nelikymppisenä terapian kautta. Sitä ennen olin vähän kuin Valtteri, uikutin sisäisessä puheessani surkeuttani, kun ei kukaan mies huoli ja kuinka kova on tällaisen ruman ja tylsän naisen osa, ikuista yksinäisyyttä vaan. Kirosin geenejä ja kirosin Jumalaa, vaikken sellaiseen oikein uskonutkaan, mutta halusin jonkun kiukuttelun kohteen edes sille, että minusta oli tullut tällainen kelpaamaton hylkiö.

En tehnyt elämässäni oikein mitään muuta kuin fantasioin ajasta, jolloin mulla olisi se mies. Silloin ajattelin elämäni alkavan. Sitten ostettaisiin yhdessä asunto, matkusteltaisiin, pari lasta, ehkä koirakin. Toki joskus mielessäni välkähti, että pitäisikö noita tavoitella yksinkin, ainakin muita paitsi lapset. Mutta aina päädyin siihen että ei. Asunto johon mulla olisi yksin varaa olisin niin ankea, ettei mua huvittaisi omistaa sellaista. Matkat yksin olisivat vain tylsiä ja yksinäisiä. Koiraakaan ei voi ottaa kun on niin yksinäinen ettei sille olisi yhtään hoitopaikkaa jos vaikka töissä täyty joskus olla pidempään. Sama kaikkea tekemistä kohtaan. Konsertit, teatteri, elokuvat, hyvät ravintolat - sitten kun on parisuhde, yksin niissä käyminen olisi vain tylsää ja korostaisi yksinäisyyttä. En siis tehnyt mitään muuta kuin odotin parisuhdetta, että voisin aloittaa elämäni, mutta samalla en tehnyt elettäkään saadakseni parisuhteen, koska koin että olen liian tylsä ja ruma että kukaan voisi minusta kiinnostua. Kerran menin deittipalveluun, ja sain lyhyessä ajassa yli 20 vastausta. Minä säikähdin, ja vedin ilmoitukseni pois vastaamatta kellekään. Minusta tuntui, että kuva jonka olin laittanut oli epärealistisen hyvä, ja jos joku näistä miehistä näkisi minut livenä, järkyttyisi rumuudestani ja tulisin vain hylätyksi. 

Päädyin tosiaan sitten päälle nelikymppisenä menemään itse maksaen terapiaan, kun oli masentunut ja turhautunut olo, eikä mulla kerta kaikkiaan ollut ketään jolle puhua ajatuksistani. Maksamalla sitten sain kuuntelijan. Vähitellen terapiassa alkoi paljastua itsellekin, kuinka pimeä tuo koko kuvio oli, että odotin prinssiä valkealla ratsulla pelastamaan mut tylsästä elämästäni, mutta en edes tehnyt elettäkään löytääkseni tällaisen prinssin. Kökötin kotona itseäni surkuttelemassa ja toivoin että ihme tapahtuu ja ovikello soi, ja elämäni mies on siellä, fantasioiden miten ihanaa elämä on sitten kun näin käy. Terapian avulla olen alkanut tosiaan rakentaa itselleni mieleistäni elämää itsekseni. Miestä tuskin enää saan, parikymmentä vuotta yksinäisyyden lääkintää alkoholilla ja makealla on tehnyt minusta sen näköisen ettei parisuhdemarkkinoilla ole kysyntää. Mutta en enää riipu ajatuksessa miehestä, että voin elää täyttä elämää. 

Jos nyt mitään voi näistä referaateista todeta, niin sen että Valtteri tarvitsisi terapiaa irroittautuakseen lapsuudenperheestään. Voi ikävä kyllä olla traumojen alkulähde lähempänä kuin mies tajukaan.

Veikkaan, että vanhempien luona asuminen itseasiassa pahentaa Valtterin ihmisarkuutta, sillä hän elää samassa perhedynamiikassa kuin lapsuuden kiusausvuosina. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö hänellä todellakaan ole mitään kykyä itsereflektioon? 

Ei noilla koskaan ole. Onhan tuollainen täälläkin, asuu äidin kanssa ja on 30 v, ei ammattia ei työpaikkaa, mutta nainen pitäisi siis saada. 

Vaikea sanoa noin vähäisen informaation perusteella, mutta todennäköisesti Valtterilla ei ole niitä ominaisuuksia joita hänen kohderyhmänsä etsii. Mikä koulutustausta, mitä harrastaa, missä töissä?