Saako olla kateellinen kun muiden lapset menee eteenpäin elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sentään käy töissä. Minun kirjolainen ei oikein tee mitään kuin painostettuna. Ei tule edes ruokapöytään, syö huoneessaan.

Nyt ryhtiä elämään! Ruoka syödään keittiössä. Minimivaatimus.

Sitten se ei syö lainkaan. Hän ei voi syödä jos joku näkee hänen syövän. On merkittävästi alipainoinen jo ja toipuu anemiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän off topic, mutta miten aikaa ennen tätä nepsy-diagnoosien kysyntää ihmiset pärjäsivät itsenäisemmin ja kehittyivät aikuisen tasolle huomattavasti aiemmin kuin nykyään osa nuorista aikuisista? Oliko kasvatuksessa kuitenkin jotain, joka ohjasi ihmistä kehittymään toiminnallisemmaksi ja pärjäämään sosiaalisesti paremmin? 

Tuli vain mieleen, kun lukee näitä ketjun juttuja aikuisista, jotka eivät enää pärjää.

Sulla ap lapsi sentään töissä. Se on nykyään paljon, kun tosi monet nuoret jäävät nykyään pitkille saikuille heti työuran alussa.

Ei meillä ainakaan suvussa ole pärjätty, ensiksi elettiin mielisairaalassa ja kun niitä alettiin sulkea ja laittaa potilaat kotiin niin elivät sukulaisten avustamana. Yksikään ei ikinä itsenäistynyt mitenkään. Vanhana siirtyi takaisin laitosasumisen piiriin tai kuoli jo keski-ikäisinä.

Vierailija kirjoitti:

No pistäkää paremmaksi... oma lapsi 32v ja eläkkeellä. Ite raatanut töissä niska limassa, ikää 53 ja tuntuu, ettei oma eläkeikä koita koskaan.

Tuskin lapsesi haluaa olla 32 v eläkeläinen. 

Äiti, joka uurasti koko työuransa, ei ole tässä ulottuvuudessa näkemässä, miten lapsi, viidenkympin korvilla, on nyt (määräaikainen) eläkeläinen ja hänen eläessään menestynyt ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän off topic, mutta miten aikaa ennen tätä nepsy-diagnoosien kysyntää ihmiset pärjäsivät itsenäisemmin ja kehittyivät aikuisen tasolle huomattavasti aiemmin kuin nykyään osa nuorista aikuisista? Oliko kasvatuksessa kuitenkin jotain, joka ohjasi ihmistä kehittymään toiminnallisemmaksi ja pärjäämään sosiaalisesti paremmin? 

Tuli vain mieleen, kun lukee näitä ketjun juttuja aikuisista, jotka eivät enää pärjää.

Sulla ap lapsi sentään töissä. Se on nykyään paljon, kun tosi monet nuoret jäävät nykyään pitkille saikuille heti työuran alussa.

 

Kasvatuksen osuudesta en osaa sanoa, mutta maailman meno noin yleisesti ottaen on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä niin monimutkaiseksi/hetkiseksi/poukkoilevaksi, että pienikin nepsyys ihmisessä voi aiheuttaa sen, ettei pärjää.

Helpot, kaikille sopivat "lapiohommat" ovat l

Yksi minun nepsyistäni on erinomainen lapiohommissa. On reipas tekemään fyysistä työtä, sujuu kaikenlainen pihatyö ja kun meillä muutetaan niin ihan luottohenkilö joka pyydetään mukaan.  On myös sosiaalisesti reipas ja ja pidetty.  Ilman häntä ei hommat suju. Hänen kaltaiselle ei ole mitään paikkaa tässä maailmassa eikä tarvetta, koska kaikkeen tarvitsee koulutuksen, jonkin kortin tai ajokortin eikä hän kykene näitä suorittamaan keskittymishäiriön ja oppimishäiriöiden vuoksi. Hän ei tarvitsisi kuin yhden ihmisen joka uskoisi häneen sen verran, että antaisi mahdollisuuden ja antaisi näyttää mihin hän oikeasti kykenee. Jos hän olisi syntynyt 70 tai 80 luvulla niin varmasti olisi töihin päässyt. Nyt se on blokattu täysin kun nykyään ei kelpaa ihminen vaan ainoastaan paperit töihin.

Vierailija kirjoitti:

Jotta ei tarvitsisi surkutella, tee se, minkä itsenäistyvien lasten vanhemmat monet ovat tehneet. 

Sinulla on kotona täysi-ikäinen lapsi ilman sääntöjä? Miksi? Minulle oli itsestään selvää, että kotoa on lähdettävä, jos alkaa elää vastoin annettuja normeja ja kyllä se sanottiin myös ääneen. Oli tietyt ehdot, joiden täyttyessä sai asua kotona. Ja kun muutama muu täyttyi,sai asua ilmaiseksi. Ja kun täyttyi vielä lisää, sai jopa rahaa.

Mieti, jos kuolisit. Lapsesi on nyt kehityksestä jäljessä eikä pärjäisi.

Tässähän tuetaan sellaista joka ei rahaa tarvitse. Jos perusjutuissa on ongelmia niin silloin tarvitsee tukea.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on tosi iso saavutus, että poika käy töissä! Ja ilmeisesti hoitaa sinne menonsa itsenäisesti ja muutkin asiansa. Muu kuulostaa aika normilta siihen nähden, ettei poika ole vielä muuttanut kotoa. Silloin homma jatkuu teinimäisenä.

Poika on vielä tosi nuori, 21v. oli ennen täysi-ikäisen raja. Ja pojat usein kehittyvät myöhemmin kuin tytöt.

Jos varovaisesti alkaisit puuhaamaan kotoa muuttoa. Tuon ikäisen pitäisi viimeistään päästä omaan kotiinsa asumaan ja oppimaan aikuisen tavoille.

Vanhempana ei voi oikein muuta tehdä kuin toivoa parasta, kun lapsi on aikuinen. Mielestäni ihan hyvin on asiat siihen nähden että pojalla on add. Monilla vastaavilla ei ole töitä eikä koulutusta ja äiti siivoaa vielä kolmekymppisenkin asunnon. Mutta nyt olisi aika päästää irti ja mennä taustalle tsemppaamaan.

Miksi kotoa pitäisi muuttaa mahdollisimman aikaisin? Kysyn, koska omat vanhempanikaan eivät sitä ymmärtäneet. Muutin kotoa lopulta 30-vuotiaana, kun oli varaa ostaa yksiö ja ottaa asuntolainaa. Isäni tosin oli silloinkin sitä mieltä, että taloudelliselta kannalta tein tyhmästi.

Minustakin aloittajan poika on pärjännyt hyvin, kun käy töissäkin. Tunnen pari vanhempaa nuorta, joilla ei ole sitäkään. Ei myöskään diagnoosia eikä opiskelupaikkaa. Eikä kiinnostusta niiden hankkimiseenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vähän off topic, mutta miten aikaa ennen tätä nepsy-diagnoosien kysyntää ihmiset pärjäsivät itsenäisemmin ja kehittyivät aikuisen tasolle huomattavasti aiemmin kuin nykyään osa nuorista aikuisista? Oliko kasvatuksessa kuitenkin jotain, joka ohjasi ihmistä kehittymään toiminnallisemmaksi ja pärjäämään sosiaalisesti paremmin? 

Tuli vain mieleen, kun lukee näitä ketjun juttuja aikuisista, jotka eivät enää pärjää.

Sulla ap lapsi sentään töissä. Se on nykyään paljon, kun tosi monet nuoret jäävät nykyään pitkille saikuille heti työuran alussa.

Olen satavarma, että olen jonkin asteen nepsy, diagnoosia ei ole, autismi ja ADHD seula menee heittämällä läpi.

Kun olin nuori, ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin pärjätä. Ei ollut mitään tukea. Downgreidasin opinnot kykyihini nähden, olin vuoden välissä pois opinnoista saikulla. Onnistuin taiteilemaan elämässä, joskus joku burn out. Keski-ikäisenä kaikki sitten romahti ja nyt elimistö ja mieli on täysin loppu siitä sinnittelystä.

Pk-seudulla en pystyisi toistamaan temppua, jos olisin nyt nuori. Ehkä jollain pikkupaikkakunnalla, jos siellä olisi töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä olla kateellinen, mutta en ole kyllä koskaan ymmärtänyt kateutta. Ei se ole sinulta pois, että jollain muulla joku asia sujuu. Opettele olemaan iloinen heidän puolestaan. Se on ennen kaikkea parempi sinulle itsellesi, kun voit jakaa pienen ilon hetken jonkun muun menestyksestä.

Eikö sinulla koskaan käy mielessä, että olisipa minullakin samaa mitä jollain muulla?

Eiköhän se käy kaikilla. Silloin sitten hankitaan se mitä haluaa ja jos siihen ei itse kykene niin hyväksyy asian ja on iloinen että joku muu kykenee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä olla kateellinen, mutta en ole kyllä koskaan ymmärtänyt kateutta. Ei se ole sinulta pois, että jollain muulla joku asia sujuu. Opettele olemaan iloinen heidän puolestaan. Se on ennen kaikkea parempi sinulle itsellesi, kun voit jakaa pienen ilon hetken jonkun muun menestyksestä.

Eikö sinulla koskaan käy mielessä, että olisipa minullakin samaa mitä jollain muulla?

Eiköhän se käy kaikilla. Silloin sitten hankitaan se mitä haluaa ja jos siihen ei itse kykene niin hyväksyy asian ja on iloinen että joku muu kykenee. 

Ei sinulla ole mitään ylintä auktoriteettia kertoa, miten ihmisen pitäisi tuntea ja elää. Voi käydä vielä sinullekin niin, että joudut kohtaamaan ikäviä asioita, jotka romauttavat elämäsi.

Asioiden hyväksyminen ottaa aikansa ja on monta läpikäytävää surua ja kipua.

Eikä kaikilla edes käy mielessä, että olisipa samaa kuin toisella. 

Olen korkeakoulutettu,lapseni eivät.Olen iloinen,että ovat töissä.Eivät kaikki voi olla korkeakoulutettuja.Itse arvostan kyllä ihan kaikkia ammatteja.

Lapsi suoriutuu töistä, sehän on hyvä merkki. Nyt teidän pitää saada elämä muuten kuntoon, parempi ruokavalio, liikuntaa ja pois ruudulta. Lapsi varmaan saa säästöön mukavasti rahaa, tehdä vaikka suunnitelma missä lapsi on vuoden kuluttua, ja tehkää suunnitelma miten tavoite saavutetaan ja tue lasta siinä. 

Jos ei halua muuttaa elintapojaan niin sopikaa että muutta omilleen ennen joulua. 

Saa. Jos on sillai terveesti kateellinen ettei toivo menestyneille pahaa ja heiltäkin kaikki pois.

Minä en ainakaan koskaan halua toisen omaa itselleni vaan ainoastaan toivon, että itselläni voisi olla myös ja suren sitä, ettei ole, jos asia on sellainen, johon teoriassa olisi ollut mahdollisuus, mutta tuli joku elämän kierrepallo ja esti sen.